Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti oli testamentannut lapsenlapsilleen 10000 kullekin. Lapsenlapsia 5 kpl, kaksi varakkaiden perheiden ainoaa lasta ja kolme sisarusta vähävaraisesta perheestä. Varakkaat vanhemmat riitauttivat testamentin ja väittivät, että kolmannen perheen sisarusten tulisi saada vain 10000€ jaettuna kolmeen osaan.
Ei kai siihen ole mitään sanomista, jos isoäidillä oli lapsilleen jaettavaksi sama summa. Vai miten siinä kävi?
Jos isoäidillä oli rahat jaettavaksi, niin kaikki meni aivan oikein. Testamentilla saa jakaa rahansa miten tahtoo. Ja isoäiti oli toiminut tasapuolisesti.
Jos taas ei olisi ollut testamenttia, ei nämä lapsenlapset olisi perineet mitään. Paitsi siinä tapauksessa, että heidän vanhempansa ei olisi olleet elossa. Silloin perintö olis mennyt noin, kuten ne varakkaat vanhemmat olettivat.
Ei tuossa em. tapauksessa voi testamenttia riitauttaa. Rahat jaetaan niin, niin kuin testamenttaaja määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äitini nuorin veli kuoli vanhimman veljen vaimo lupaitui tekemään perunkirjoituksen. (Siskoksia oli vielä silloin 11 elossa) Ei olisi kannattanut. Kaikki olivat vahtimmassa ja kritisoimassa, enkä edes ymmärrä miksi koska tällä veljellä ei ollut ollenkaan omaisuutta, köyhä kuin kirkonrotta. Oli kamalaa nuorena aikuisena katsoa vierestä niitä kummallisia riitoja joilla ei ollut mitään tarkoitusta. Kun sitten isäni kuoli niin asioiden järjestäminen tuli minun osalleni. Sain ne kyllä tehtyä mutta äiti kritisoi joka asiasta. Oli työlästä yrittää selvittää ihmiselle joka ei halunnut ymmärtää miten asiat pitää tehdä lain mukaan. Ei auttanut, tehtävä ne silti oli. Kun sitten äiti kuoli niin veli ja sisko halusivat että minä hoidan asiat. Silloin sanoin että teen sen koska pakkohan se on jonkun tehdä mutta jukolauta jos joku aukaisee suunsa ennenkuin kaikki on valmista tai sen jälkeen niin jos en vedä turpaan vaikka naisenpuoli olenkin niin ei ainakaan enää koskaan olla puheväeissä. Järjestin hautajaiset, perunkirjoituksen, tilan myynnin ja kaikki muut asiat ja hyvin meni. Kumpikin sanoi vain koko ajan että tee miten haluat, pelkäsivät varmaan että jos ehdottavat jotain muuta niin olisivat saaneet kuulla että tule tänne ja tee sitten itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Mitä vanhempasi sanovat, kun esität heille tämän listan? Jos he väittävät, että sisarustasi ei ole suosittu, niin kai heillä pitää olla jotain esitettävänä näiden asioiden vastapainoksi.
Että ei pidä paikkaansa, he ovat aina auttaneet molempia lapsiaan yhtä paljon. Tietenkään en ole listaa esittänyt, miksi sen tekisin? Mitä minä olettaisin siitä itse hyötyväni? En halua anteeksipyyntöjä, en halua rahaa, en halua apua tai mitään enää koskaan heiltä, tarkoitin vain sanoa että sisarukseni mielestä hän ei ole saanut sen enempää kuin minäkään, samoin ajattelevat vanhempani. Että varmasti olen tosi pikkumainen sisarukseni mielestä,kun rahasta on kyse.
Tuo lista voisi konkretisoida vanhemmillesi sitä, miten paljon enemmän sisaruksesi on saanut. He voivat ihan vilpittömästi kuvitella, että molempia on autettu suunnilleen yhtä paljon aina tarpeen mukaan eivätkä ole huomanneet, että sisaruksellesi se tarve on tullut paljon useammin kuin sinulle.
Kaunis ajatus, ja ymmärrän ettet voi käsittää tällaista käytöstä vanhemmilta, ja siksi yrität löytää jonkin keinon, ja ajatella ettei varmaan kukaan noin tekisi tahallaan lapselleen, koska se järkyttää turvallisuudentunnettasi, mutta joidenkin vanhemmat vain ovat mitä ovat.
Lapsi varmasti tunttee vanhempansa kaikista parhaiten, ainakin paremmin kuin huolipuheinen kanssapalstailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Meillä täsmälleen sama! Siis ihan sanasta sanaan voisi olla minun kirjoittamani!
En voi ymmärtää näitä vanhempia. Äitini on ollut samanlainen, mutta kun sanoin että katkaisen välit jos tämä ei lopu, niin asiaan tuli vähän parannusta. Tosin eihän sitä voi tietää mitä kaikkea selän takana tapahtuu.
Ja älyttömintä on että äiti aina valittaa katkerana, että oma äitinsä suosi perheen poikaa, eli enoani - ja kuitenkin tekee sitä samaa itse, eli pitää poikaa parempana lapsena.
Olen eri, mutta meilläkin sama, eli vanhin veli on tärkein ja paras lapsi. Vaikka hän on alkoholisti, niin silti. Vanhemmat ovat kustantaneet juomisenkin jo n. 10 vuotta. Mikähän näitä äitejä vaivaa kun me tyttäret ei olla mitään?
Vierailija kirjoitti:
Erään työkaverini lapsettomalla tädillä oli seitsemän sisarusten lasta. Eräs sisaruksen lapsi hoiti tätinsä asioita tämän viimeiset vuodet ja valvoi yhteydenpitoa tädin omiin sisaruksiin ja muihin sisarusten lapsiin. Tädillä ilmeni muistisairaus.. Tämä asioiden hoitaja sai perinnöksi tädin asunnon kaikkine irtaimistoineen ja muun omaisuuden. Muut sisarusten lapset saivat 10 000€ kukin. Kaikki näytti menneen oikein.
Tosin kahdella meni välit poikki tämän perinnön saajan kanssa. Muutama kuukausi myöhemmin löytyi papereita, joiden mukaan täti olisi halunnut muuttaa testamenttia, mutta tämä, joka sai perinnön ei vienyt tätiään tuomarin luo muuttamaan testamenttia.
Ei ole tietoa, miten testamenttia olisi muutettu, mutta ilmeisesti enemmän muiden sisarusten lasten hyväksi, koska muutosta ei koskaan tehty. Aika hyvän korvauksen tämä pääasiallinen perinnön saaja sai muutaman vuoden käynneistä ja asioiden hoitamisesta, useamman tuhat euroa/käynti.
Siihen, että muistisairasta ei viedä tuomarille, voi olla syynsä. Oliko enää oikeustoimikelpoinen? Hän olisi myös voinut haluta lahjoittaa omaisuutensa vaikka Karjala-seuralle eikä suinkaan enemmän muiden sisarusten hyväksi, ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Meillä täsmälleen sama! Siis ihan sanasta sanaan voisi olla minun kirjoittamani!
En voi ymmärtää näitä vanhempia. Äitini on ollut samanlainen, mutta kun sanoin että katkaisen välit jos tämä ei lopu, niin asiaan tuli vähän parannusta. Tosin eihän sitä voi tietää mitä kaikkea selän takana tapahtuu.
Ja älyttömintä on että äiti aina valittaa katkerana, että oma äitinsä suosi perheen poikaa, eli enoani - ja kuitenkin tekee sitä samaa itse, eli pitää poikaa parempana lapsena.Olen eri, mutta meilläkin sama, eli vanhin veli on tärkein ja paras lapsi. Vaikka hän on alkoholisti, niin silti. Vanhemmat ovat kustantaneet juomisenkin jo n. 10 vuotta. Mikähän näitä äitejä vaivaa kun me tyttäret ei olla mitään?
Niitä vaivaa se arvottomuuden tunne. Kun hekään ei oo koskaan olleet mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitnehän tällainen tilanne menisi?
Keskenään naimisissa olevista vanhemmista toinen kuolee.
Perittäväksi jää kahdelle lapselle rahaa, ja asunto. Velkaa ei ole ollenkaan.
Leski haluaa (ja saa toki) jäädä asuntoon lesken oikeudella asumaan loppuiäkseen.
Jos perintö jaetaan tuolloin ensimmäisen vanhemman kuollessa, niin joutuuko lapset maksamaan perintöveron myös tuosta asunnosta jota eivät saa itselleen koska leskellä on hallintaoikeus? Vai maksetaanko perintövero vain rahasta joka jaetaan tuolloin?
Tuntuu todella typerältä että saatu perintöraha menisi perintöveroon siitä peritystä rahasta ja asunnosta jota ei kuitenkaan voi itse käyttää eikä sitä voi myydä.
Eli tavallaan ei saakaan ekan vanhemman kuollessa perintöä ollenkaan, vain perintöveron.
Entä jos pesä jätetään jakamatta tuolloin, ja jaetaan vasta kun leskikin on kuollut? Joutuuko silloin maksamaan perintöveron heti?
Meillä kävi juuri täsmälleen näin. Isältä jäi rahaa juuri sen verran, että perintöverot sain maksettua. Äiti jatkoi asumistaan asunnossa, joka siirtyi kuolinpesän omistukseen (jonka osakkaita olimme me sisarukset). Ilman muuta äiti sai asua kotonaan, siitä ei ollut mitään riitaa. Samoin kuolinpesälle siirtyi kesämökki, jota käytimme täysin entiseen tapaan. Mikään ei siis muuttunut, paitsi että jouduimme maksamaan aika paljon perintöveroa. Vasta äidin kuoleman jälkeen molempien kuolinpesät jaettiin.
Ja tästä seurasikin mielenkiintoinen prosessi, kun sisareni kyttäsi aivan kaikkea, mitä tein: mitä tavaroita heitin pois kun siivosin äidin asuntoa, kumpi saa mitäkin taidelasia ja tauluja, keksi omia sääntöjään tyyliin että jos minä myyn jonkun minulle jaetun taulun, hänen pitää saada myyntihinnasta puolet. Kaikki huipentui lopulta katkeraan tilitykseen siitä, miten minua oltiin suosittu (suosimisesta olisi ollut aikaa valittaa ja keskustella 25 vuotta) ja olin saanut etuja - jotka ovat olleet täysin lainmukaisia eikä mitenkään häneltä pois. Väitti minua ahneeksi, mitä olen ihmetellyt ja mistä olen ollut tosi pahoillani. Ihmisistä tulee esille pikkumaisia ja ikäviä piirteitä kun rahoista on kyse.
Teidän tilanteestanne en tiedä, mutta en minä ainakaan pysty sanomaan vanhemmilleni että he ovat suosineet sisarustani koko elämämme ajan. Tai siis olen sanponut, mutta tämä ei pidä paikkaansa heidän mielestään. Eli minun on ihan turha asiasta puhua heidän kanssaan kun ovat nyt elossa, sillä se on jo tehty, mutta suosimista ei ole myönnetty. Kysynkin nyt että eikö nämä esimerkit ole suosimista?
-Toinen lapsista saa harrastaa mitä haluaa, ja hänelle maksetaan kymppitonneja harrastuksesta samalla kun toinen ei saa harrastaa.
-Toiselle lapselle ostetaan auto, toiselle ei
-Toisen lapsen asumista maksetaan, ihan kuukausittain, vuokraa, bensarahaa, rahaa extrajuttuihin elämässä, kuten matkoihin, ja kalleimpiin kodinlaitteisiin, ja merrkivaatteisiin. Toiselle ei
-Toisen lapsen asuntolaina taataan moneen otteeseen, toisen ei
-Toisen lapsen asuntoa remontoidaan kymmenillä tuhnasilla, toisen ei.
-Toisen asuntolainoja maksetaan (toki niin ettei jälkiä jää) ja hänelle maksetaan itseaiheutetun työttömyyden ajlta elinkustannuksia, toisen ei
-Toisen lapsen lapset hoidetaan ilmaiseksi 43päivää ja yötä viikossa ,ja niille ostetaan kaikki mitä keksivät pyytää, toisen ei.
Vanhempiemme kuollessa minusta tulee esiin varmasti todella pikkumaisia piirteitä, ja tulen väittämään sisarustani ahneeksi, mikäli hän kokee että hänellä on vanhempiemme pieneen perinnöksi jäämiseen mitään oikeutta.
Meillä täsmälleen sama! Siis ihan sanasta sanaan voisi olla minun kirjoittamani!
En voi ymmärtää näitä vanhempia. Äitini on ollut samanlainen, mutta kun sanoin että katkaisen välit jos tämä ei lopu, niin asiaan tuli vähän parannusta. Tosin eihän sitä voi tietää mitä kaikkea selän takana tapahtuu.
Ja älyttömintä on että äiti aina valittaa katkerana, että oma äitinsä suosi perheen poikaa, eli enoani - ja kuitenkin tekee sitä samaa itse, eli pitää poikaa parempana lapsena.Olen eri, mutta meilläkin sama, eli vanhin veli on tärkein ja paras lapsi. Vaikka hän on alkoholisti, niin silti. Vanhemmat ovat kustantaneet juomisenkin jo n. 10 vuotta. Mikähän näitä äitejä vaivaa kun me tyttäret ei olla mitään?
Niitä vaivaa se arvottomuuden tunne. Kun hekään ei oo koskaan olleet mitään.
Varmaan näin, mutta jännä silti, että me kuitnekin pidetään omia tyttäriämme arvossa. Luulisi että äiti joka on kokenut vähättelyä naisena pitäisi huolen siitä ettei oma tytär joudu samaa kokemaan. Että kyllä pitää olla vähän kuitenkin mulkku että niin omalle lapselleen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaapa kaikki te täällä sukulaisianne haukkuvat jeesustelijat, että tiedätte asiasta vain toisen puolen. Laki ja testamentti ei aina ole sama asia kuin oikeus ja kohtuus. Selvitä asioiden todellinen laita ennenkuin tuomitset!
Anoppi ja appi ostivat miehen vanhempien tilalta tontin, jonne rakensivat talon. Kaupasta oli tehty paperit kuten kuuluu. Kun miehen vanhemmat kuolivat, hänen veljensä vaativat, että tontti taloineen pitää ottaa perinnönjakoon mukaan. Kuulemma perunkirjoitus meni melkein nyrkkitappeluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaapa kaikki te täällä sukulaisianne haukkuvat jeesustelijat, että tiedätte asiasta vain toisen puolen. Laki ja testamentti ei aina ole sama asia kuin oikeus ja kohtuus. Selvitä asioiden todellinen laita ennenkuin tuomitset!
Hyvä että mennään lain ja testamentin mukaan. Oikeus ja kohtuus kun ovat ihmisten erilaisia mielipiteitä.
Kun vanhemmat kuolevat, ja siitä seuraa perinnönjako, niin ahneimpana siinä oli lasten puolisot, joille asia ei ollenkaan edes kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perikunta oli perunkirjoituksessa. Sillä välin yhden pesän osakkaan vaimo oli putsaamassa vainajan kotia kaikesta arvokkaasta irtaimistosta ja käteisestä. Tämä meni käsittääkseni käräjillekin
Tuskinpa perunkirjoituksen tekoaikaan enää vainajan kodissa on etenkään käteistä , harvoin mitään muutakaan. Keksitty tatina taas kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti oli testamentannut lapsenlapsilleen 10000 kullekin. Lapsenlapsia 5 kpl, kaksi varakkaiden perheiden ainoaa lasta ja kolme sisarusta vähävaraisesta perheestä. Varakkaat vanhemmat riitauttivat testamentin ja väittivät, että kolmannen perheen sisarusten tulisi saada vain 10000€ jaettuna kolmeen osaan.
Ei kai siihen ole mitään sanomista, jos isoäidillä oli lapsilleen jaettavaksi sama summa. Vai miten siinä kävi?
Jos isoäidillä oli rahat jaettavaksi, niin kaikki meni aivan oikein. Testamentilla saa jakaa rahansa miten tahtoo. Ja isoäiti oli toiminut tasapuolisesti.
Jos taas ei olisi ollut testamenttia, ei nämä lapsenlapset olisi perineet mitään. Paitsi siinä tapauksessa, että heidän vanhempansa ei olisi olleet elossa. Silloin perintö olis mennyt noin, kuten ne varakkaat vanhemmat olettivat.
Ei tuossa em. tapauksessa voi testamenttia riitauttaa. Rahat jaetaan niin, niin kuin testamenttaaja määrää.
Ilman testamenttia isoäidin lapset olisivat jakaneet tuon 50 000 euroa kolmeen osaan, eli 16 666 euroa/perijä. Oikeastaan mitenkään asia ei voi mennä niin että "köyhä" sukuhaara saisi vain kymppitonnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaapa kaikki te täällä sukulaisianne haukkuvat jeesustelijat, että tiedätte asiasta vain toisen puolen. Laki ja testamentti ei aina ole sama asia kuin oikeus ja kohtuus. Selvitä asioiden todellinen laita ennenkuin tuomitset!
Mitä?
Perintö jaetaan vai ja ainoastaan testamentin ja lain mukaan.
Tunteilla ja välistävetoyrityksillä ei ole asiassa mitään sijaa. Tunteilemalla ja sekoilemalla ohi pykälien tekee itsestään vain totaalisen pellen ja perintö jaetaan edelleen lain ja testamentin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi ostivat miehen vanhempien tilalta tontin, jonne rakensivat talon. Kaupasta oli tehty paperit kuten kuuluu. Kun miehen vanhemmat kuolivat, hänen veljensä vaativat, että tontti taloineen pitää ottaa perinnönjakoon mukaan. Kuulemma perunkirjoitus meni melkein nyrkkitappeluksi.
Jotenkin hauska ajatus että perikuntalainen voisi vain osoitella mitä sattuu maita että tuo ja tuo otetaan mukaan perunkirjoitukseen, viis niiden omistajuuksista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi ostivat miehen vanhempien tilalta tontin, jonne rakensivat talon. Kaupasta oli tehty paperit kuten kuuluu. Kun miehen vanhemmat kuolivat, hänen veljensä vaativat, että tontti taloineen pitää ottaa perinnönjakoon mukaan. Kuulemma perunkirjoitus meni melkein nyrkkitappeluksi.
Jotenkin hauska ajatus että perikuntalainen voisi vain osoitella mitä sattuu maita että tuo ja tuo otetaan mukaan perunkirjoitukseen, viis niiden omistajuuksista :D
Näin voi käydä, jos talo on rakennettu määräalalle eikä lainhuutoa ole haettu.
StoneStoe kirjoitti:
Varakkaampi sukulainen sai tuttavansa kautta pankin lakimiehen nuolemaan ahteriaan perunkirjoituksia tehtäessä. Kuolleen leski pelkää nyt joutuvansa hoitolaitokseen, koska tämä varakkaampi sukulainen junaili lesken asunnon ennakkoperintönä itselleen. Leskellä vain asumisoikeus, vaikka on todellakin itse aikoinaan asuntonsa maksanut viimeistä penniä myöten. Lesken elämän vaikeuttaminen varakkaan sukulaisen suunnasta selkeästi nähtävissä. Ainakaan mitään apua vanhus ei sieltä suunnalta saa. Irtaimistoa on kyllä käyty mittailemassa ja noukkimassa leskeltä parempaan talteen.
Joku tässä ei täsmää. Jos tämä leski omistaa itse oman asuntonsa ja on sen maksanut itse viimeistä penniä myöten kuten sanoit, hän päättää kyllä itse kenelle sen jättää.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi ostivat miehen vanhempien tilalta tontin, jonne rakensivat talon. Kaupasta oli tehty paperit kuten kuuluu. Kun miehen vanhemmat kuolivat, hänen veljensä vaativat, että tontti taloineen pitää ottaa perinnönjakoon mukaan. Kuulemma perunkirjoitus meni melkein nyrkkitappeluksi.
Jotenkin hauska ajatus että perikuntalainen voisi vain osoitella mitä sattuu maita että tuo ja tuo otetaan mukaan perunkirjoitukseen, viis niiden omistajuuksista :D
Näin voi käydä, jos talo on rakennettu määräalalle eikä lainhuutoa ole haettu.
KAUPASTA OLI TEHTY PAPERIT KUTEN KUULUU, eli oletus on että kaikki on tehty niin kuin on pitänytkin tehdä. Ei ole syytä epäillä kirjoittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perikunta oli perunkirjoituksessa. Sillä välin yhden pesän osakkaan vaimo oli putsaamassa vainajan kotia kaikesta arvokkaasta irtaimistosta ja käteisestä. Tämä meni käsittääkseni käräjillekin
Tuskinpa perunkirjoituksen tekoaikaan enää vainajan kodissa on etenkään käteistä , harvoin mitään muutakaan. Keksitty tatina taas kerran.
Mietipä toisenkin kerran, missä kaikessa olet väärässä.
Varakkaampi sukulainen sai tuttavansa kautta pankin lakimiehen nuolemaan ahteriaan perunkirjoituksia tehtäessä. Kuolleen leski pelkää nyt joutuvansa hoitolaitokseen, koska tämä varakkaampi sukulainen junaili lesken asunnon ennakkoperintönä itselleen. Leskellä vain asumisoikeus, vaikka on todellakin itse aikoinaan asuntonsa maksanut viimeistä penniä myöten. Lesken elämän vaikeuttaminen varakkaan sukulaisen suunnasta selkeästi nähtävissä. Ainakaan mitään apua vanhus ei sieltä suunnalta saa. Irtaimistoa on kyllä käyty mittailemassa ja noukkimassa leskeltä parempaan talteen.