Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.
Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.
Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.
Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.
Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.
Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.
Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.
Mitä sä höpötät, kyllä Isä voi testamentilla jättää koko omaisuuden yhdelle lapselle jos haluaa,
Jos muut eivät vaadi lakiosaansa niin veli saa koko perinnön.
Joten älä siis levitä valheellista tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.
Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.
Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.
Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.Mitä sä höpötät, kyllä Isä voi testamentilla jättää koko omaisuuden yhdelle lapselle jos haluaa,
Jos muut eivät vaadi lakiosaansa niin veli saa koko perinnön.
Joten älä siis levitä valheellista tietoa.
Isä voi haluta jättää perinnön vain yhdelle, mutta lakiosuus kuuluu jokaiselle rintaperilliselle.
Eri asia jos perillinen lakiosuudesta sitten luopuu. Sinä jätit teksistä (ehkä tarkoituksella) pois tuon lakiosuudesta vapaaehtoisesti luopumisen.
Olen kieltäytynyt kaikesta perinnöstä enkä aio mennä edes hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.
Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.
Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.
Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.Mitä sä höpötät, kyllä Isä voi testamentilla jättää koko omaisuuden yhdelle lapselle jos haluaa,
Jos muut eivät vaadi lakiosaansa niin veli saa koko perinnön.
Joten älä siis levitä valheellista tietoa.Isä voi haluta jättää perinnön vain yhdelle, mutta lakiosuus kuuluu jokaiselle rintaperilliselle.
Eri asia jos perillinen lakiosuudesta sitten luopuu. Sinä jätit teksistä (ehkä tarkoituksella) pois tuon lakiosuudesta vapaaehtoisesti luopumisen.
Niin, kirjoitin että muiden pitää itse hakea lakiosuuttansa (oikeusteitse) jos perintöä haluavat.
Ei heidän tarvitse siitä erikseen luopua, jos he eivät lakiosuutta hae niin perintö jaetaan testamentin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain anopilta perinnöksi tavaroita, miehen siskot olivat kuitenkin käyneet asunnolla ja ottaneet tavarat itselleen mitään sanomatta.
Mies meinasi nostaa metelin mutta sanoin että antaa olla. Eivät edes ikinä pyytäneet anteeksi vaikka selvisi että nämä tavarat olisi kuuluneet minulle.
Jos se on testamentattu sinulle, tee rikosilmoitus. Epämääräiset lupaukset eivät päde. Saattoi olla myös anopin vallankäyttöä omia lapsiaan kohtaan, kuten oma anoppi harrasti.
Eräs tyttäristä olisi halunnut yhden tietyn, isoisänsä tekemän huonekalun, kun sillä oli oikeasti tunnearvoa hänelle. Anoppi, tietäen tämän, lupasi sen sitten yhden poikansa vaimolle, jota ei koko tavara kiinnostanut tippaakaan ja ilmaisi selvästi, ettei huoli sitä. Tämäkään tytär ei enää periaatteesta huolinut tätä huonekalua vaan jätti sen.
Anoppi lupaili tavaroitaan milloin kenellekin ja perui riidan tullen lupauksiaan. Kyse oli pääosin ihan tavallisista tavaroista, joilla luuli olevan lapsilleen suurtakin arvoa ja riitelyn aihetta. Lopulta anopin kuoltua ei mikään tavaroista tahtonut kelvata juuri kenellekään. Pääosa tavaroista on vielä vuosien jälkeenkin lahoavassa talossa, joka on perikunnalle riesa ja josta ei pääse eroon. Jopa kuolleen sisarensa asunnon hän lupasi yhdelle lapsenlapsistaan, vaikka perintökaaren mukaisia perijöitä oli muitakin, mutta asunto menikin testamentilla ihan toisaalle.
Meillä on suvussa tällä hetkellä perintöriita meneillä missä minun äitini, setäni ja tätini riitelevät ukkini perinnöstä. Setäni oli jotenkin saanut ennakona ison summan ja nyt haluaisi sitten vielä saman osuuden kuin äitini ja tätini. Väittää siis että perinnöstä kuuluisi hänelle 50% ja äidille/tädille 25% per nenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.
Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.
Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.
Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.Mitä sä höpötät, kyllä Isä voi testamentilla jättää koko omaisuuden yhdelle lapselle jos haluaa,
Jos muut eivät vaadi lakiosaansa niin veli saa koko perinnön.
Joten älä siis levitä valheellista tietoa.Isä voi haluta jättää perinnön vain yhdelle, mutta lakiosuus kuuluu jokaiselle rintaperilliselle.
Eri asia jos perillinen lakiosuudesta sitten luopuu. Sinä jätit teksistä (ehkä tarkoituksella) pois tuon lakiosuudesta vapaaehtoisesti luopumisen.Niin, kirjoitin että muiden pitää itse hakea lakiosuuttansa (oikeusteitse) jos perintöä haluavat.
Ei heidän tarvitse siitä erikseen luopua, jos he eivät lakiosuutta hae niin perintö jaetaan testamentin mukaan.
Minä olen ymmärtänyt, että lakiosansa vaatimisena tkia ei tarvitse mennä oikeuteen vaan riittää, että siitä on maininta perukirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Kieltäytyjä kieltäytyy, se ei sitten koske siinä perijänajassa ketään enää. Mieti sellainen STOP-merkki kieltätyjästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltäytynyt kaikesta perinnöstä enkä aio mennä edes hautajaisiin.
Miksi? Hautajaisiin ei ole pakko kenenkään mennä mutta kieltäytyminen on aika hölmöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltäytynyt kaikesta perinnöstä enkä aio mennä edes hautajaisiin.
Miksi? Hautajaisiin ei ole pakko kenenkään mennä mutta kieltäytyminen on aika hölmöä.
Ei ole hölmöä, jos perintönä tulee joku hajoava mörskä jossain haja-asutusalueella, josta ei ole kuin kuluja ja jota ei kukaan tule koskaan ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Kieltäytyjä kieltäytyy, se ei sitten koske siinä perijänajassa ketään enää. Mieti sellainen STOP-merkki kieltätyjästä eteenpäin.
Ei, vaan tilalle tulevat perijän omat perilliset,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain anopilta perinnöksi tavaroita, miehen siskot olivat kuitenkin käyneet asunnolla ja ottaneet tavarat itselleen mitään sanomatta.
Mies meinasi nostaa metelin mutta sanoin että antaa olla. Eivät edes ikinä pyytäneet anteeksi vaikka selvisi että nämä tavarat olisi kuuluneet minulle.Jos se on testamentattu sinulle, tee rikosilmoitus. Epämääräiset lupaukset eivät päde. Saattoi olla myös anopin vallankäyttöä omia lapsiaan kohtaan, kuten oma anoppi harrasti.
Eräs tyttäristä olisi halunnut yhden tietyn, isoisänsä tekemän huonekalun, kun sillä oli oikeasti tunnearvoa hänelle. Anoppi, tietäen tämän, lupasi sen sitten yhden poikansa vaimolle, jota ei koko tavara kiinnostanut tippaakaan ja ilmaisi selvästi, ettei huoli sitä. Tämäkään tytär ei enää periaatteesta huolinut tätä huonekalua vaan jätti sen.
Anoppi lupaili tavaroitaan milloin kenellekin ja perui riidan tullen lupauksiaan. Kyse oli pääosin ihan tavallisista tavaroista, joilla luuli olevan lapsilleen suurtakin arvoa ja riitelyn aihetta. Lopulta anopin kuoltua ei mikään tavaroista tahtonut kelvata juuri kenellekään. Pääosa tavaroista on vielä vuosien jälkeenkin lahoavassa talossa, joka on perikunnalle riesa ja josta ei pääse eroon. Jopa kuolleen sisarensa asunnon hän lupasi yhdelle lapsenlapsistaan, vaikka perintökaaren mukaisia perijöitä oli muitakin, mutta asunto menikin testamentilla ihan toisaalle.
Miksi ne tavarat sitten edes oli siellä anopin asunnossa, jos anoppi oli ne antanut tälle kirjoittajalle?
Vai oliko anoppi vain luvannut, että nuo kamat menee sitten minun kuoltuani sinulle? Sellaisiin suullisiin lupauksiin ei pidä ikinä luottaa. Kaikki pitää kirjata tarkasti ylös tai ainakin olla todistajat paikalla kuulemassa.
Tai anopin olisi pitänyt sanoa, että vie ne nyt jo mennessäsi, ne on nyt sinun. Eläessäänhän saa omaisuuttaan antaa kenelle vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kolmelle perilliselle jää hyvin isotöinen tila jaettavaksi.
Emme kykene sitä ylläpitämään eikä kukaan halua ostaa.
Silloin on helppo vain kieltäytyä perinnön vastaanottamisesta.
Meneekö se osuus sitten kieltäytyjän jälkeläisen huoleksi?
Kieltäytyjä kieltäytyy, se ei sitten koske siinä perijänajassa ketään enää. Mieti sellainen STOP-merkki kieltätyjästä eteenpäin.
Ei, vaan tilalle tulevat perijän omat perilliset,
Joo näin se menee. Jos kieltäytyy perinnöstä, se siirtyy vain sitten kieltäytyjän perillisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkini erosi mummostani aikoinaan .Ukki sai mummon runsaansta omaisuudesta tietenkin puolet ja myös lapset kontoilleen. Ukki meni uusiin naimisiin ja uusi vaimo adoptoi ukin lapset sekä pyöräytti vielä yhden lapsen lisää.
Ukin kuoltua omaisuus siirtyi uudelle vaimolle, joka sitten tarkkaan testamenttasi kaiken omalle pojalleen. Adoptoimansa ukin lapset jäivät ilman mitään. Tarinaa ei ole tarkkaan haluttu meille jälkeläisille kertoa, mutta ilman jääneet lapset eivät halunneet riitauttaa testamenttia. Olihan heillä oma, mutta vieras biologinen äiti jättämättä muhkean perinnön joka tapauksessa.
Törkein osuus kyseisessä testamentissa oli selkokielinen osuus, jossa ukin uusin vaimo tiukasti kielsi oman poikansa vaimoa saamasta mitään. Etteikö se asia olisi ollut kaikille selvää muutenkin, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt miten niin reilu mukava ja kaikin tavoin herttainen ihminen joutuu testamentissa moisen ilkeyden kohteeksi. Koko testamentti oli pullollaan katkeran ihmisen vuodatuksia, epäasiallisuuksia ja jotka pankki oli sitten testamentiksi koostanut.
Testamentti pitäisi laittaa kehyksiin malliksi, miten haudan takaa voi olla vielä tosi hankala.Juttuja riittäisi muitakin, mutta jätetään nyt tämä tänne
Ukin omaisuus ei ole voinut vain siirtyä uudelle vaimolle, vaan se on perinnönjaossa pitänyt jakaa neljään osaan, yksi kullekin lapselle. Vai testamenttasiko ukki omaisuutensa ohi perillistensä vaimolleen? Tällöinkin jokaisen olisi pitänyt saada 1/8.
Samaa mieltä, lapset saa joka tapauksessa lakiosansa.
Eivät saa "joka tapauksessa". Lakiosaa pitää vaatia, ei se automaattisesti tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.
Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.
Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.
Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.Mitä sä höpötät, kyllä Isä voi testamentilla jättää koko omaisuuden yhdelle lapselle jos haluaa,
Jos muut eivät vaadi lakiosaansa niin veli saa koko perinnön.
Joten älä siis levitä valheellista tietoa.
Nimenomaan, jos muut eivät vaadi lakiosaansa. Se on sitten heidän asiansa ja vapaaehtoinen valinta.
Mutta laki on se, että lapsille kuuluu lakiosa, poissulkien vain se, jos lapsi on elänyt moitittavalla tavalla, jolloin menettää oikeutensa lakiosaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Ei onnistu, kun olette kaikki rintaperillisiä.
Suomessa ei täysin perinnöttömäksi voi tehdä lapsiaan kuin erittäin painavasta syystä.
Toki ennakkoperintöinä tms. voi omaisuutta siirtää.
Höpöhöötä siis ylläoleva, että yksi sisarus perisi kaiken ja kaksi jäisi ilman.Mitä sä höpötät, kyllä Isä voi testamentilla jättää koko omaisuuden yhdelle lapselle jos haluaa,
Jos muut eivät vaadi lakiosaansa niin veli saa koko perinnön.
Joten älä siis levitä valheellista tietoa.
Testamentilla ei voi kumota lakiosaa sanoo laki. Just tarkastin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllinMikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?
Sisko kuitenkin auttoi silloin, kun veljillä oli vaikeaa eikä vaatinut vanhempien perinnöstä itselleen mitään.
Ei perinnöstä luopuminen ole mitään auttamista, josta syntyy velka, joka pitää myöhemmin maksaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sedän vaimo (olivat lapseton aviopari) kyni sedältä omille sukulaisilleen kaiken mahdollisen, mitä setä sai palkkaa ja myöhemmin eläkettä. Tämä vaimo oli kotirouvana.
Kun sitten setä kuoli (vaimo kuoli ensin) ,oli niin tyhjiin pumpattu, että hyvä kun pääsi omillaan hautaan.
Sedän verisukulaiset eivät tietenkään saaneet mitään. Eivät kyllä odottaneetkaan, vaikka kävivät auttamassa ja hoitamassa asioita.
Oli sellaisia tilisiirtoja vaimon sukulaisille, että ei ollut kyse pikkusummista.
Huomasin, että vastasin huonosti ap:kysymykseen, ei ollut ahneita eikä törkeitä perinnönjakoja, kun sedällä ei ollut enää mitä jakaa.
Lapseton aviopari perii toisensa ilman testamenttiakin, joten "sedän vaimo" olisi ollut aivan oikeutettu perinnön saamiseen. Tosin tässähän ei ole mistään perimisestä edes kyse, vaan siitä miten "vaimo pumppasi aviomieheltään rahoja joita jakoi sitten sukulaisilleen". Aviopari voi käyttää varojaan miten haluaa. Vaimo voi käyttää miehen palkkaa eikä se kuulu muille sukulaisille yhtään mitenkään. Jos se on avioparille ok, se on heidän asiansa.
Mutta jos rahoja on siirretty niin paljon, että vuosittainen summa ylittää verottajan määrittelemän rajan niin siinä on verotuksellisesti toimittu väärin ja lahjan saajien olisi tullut maksaa lahjavero. Mutta toisaalta pelkkä tilisiirto ei kerro mistä on kyse. Ei välttämättä rahan "antamisesta" vaan esim. kaupoista. On ostettu jotain ja rahoja siirretty, kauppakirjoissa nämä ovat sitten mainittu. Mutta eipä sekään sukulaisille kuulu.
Usein näihin lapsettomien avioparien rahankäyttöön ja perimisiin liittyy paljon näitä "verisukulaisia", jotka luulevat, että heillä on oikeus ohittaa avioparin perimysjärjestys tai jopa puuttua pariskunnan raha-asioihin näiden vielä eläessäänkin.
Tuosta lahjaverosta aina muistutellaan, niin nyt tässäkin. Mutta mitä se itse asiassa tähän kuuluu? Mistä kukaan ulkopuolinen näkee, onko lahjavero maksettu vai ei?
Kuka näistä sukulaisista pääsee näiden rahan saajien verotietoihin, että voi väittää, ettei nämä maksaneet saamistaan rahalahjoista veroa? Ja entä jos ovat ihan laillisesti maksaneet? Tuntuu, että aina jotenkin lähtökohtaisesti oletetaan, että lahjaveroa ei ole maksettu.
Siinähän ei ole enää kyse rahan antajasta, vaan kyse on rahan saajan ja verottajan välisestä asiasta. Mitä se näille sukulaisille kuuluu?
Tässäkin vastaaja kirjoittaa, että "jos rahoja on siirretty niin paljon, että vuosittainen summa ylittää verottajan määrittelemän rajan, niin siinä on toimittu verotuksellisesti väärin ja lahjan saajien olisi tullut maksaa lahjavero."
Miksi hän ilman muuta olettaa, että sitä ei ole maksettu?
Sain anopilta perinnöksi tavaroita, miehen siskot olivat kuitenkin käyneet asunnolla ja ottaneet tavarat itselleen mitään sanomatta.
Mies meinasi nostaa metelin mutta sanoin että antaa olla. Eivät edes ikinä pyytäneet anteeksi vaikka selvisi että nämä tavarat olisi kuuluneet minulle.