Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Oltiin kuolevaa tätiä katsomassa sairaalassa, itkin siinä ja pidin tätiä kädestä. Kaksi muuta tätiäni alkoivat silmät kiiluen jakaa keskenään irtaimistoa ja pohtivat paljonko on rahaa tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs äidin sukulainen varasti pelastamani ja keräämäni isän suvun valokuvat vanhempieni kuoltua vanhempieni kodista. Kukaan muu ei edes tiedä ketä niissä on. Kaikki sanovat että sukulaisella on oikeus noihin kuviin. Ei ole.
Digiaikana ne kuvat on helppo muuttaa digitaaliseen muotoon. Sitten on kuvia ihan kaikilla.
Niin oli tarkoitus. Nyt kuvat on jemmassa eikä kukaan muu saa niitä. Kun sukulainen kuolee, hänen perillisensä joko hävittää ne tai väittää niitä omikseen.
Aikoinaan kun ukkini ja mummoni menehtyivät niin heidän lapsensa taistelivat perinnöstä. Kirjat laitettiin pinoon lattialle ja mitalla katsottiin , että jokainen sai yhtä korkean pinon. Ihan sama jos toisessa pinossa oli ensimmäisiä painoksia ja toisessa puhelinluettelo...
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempien, molempien vanhemmat (isovanhemmat) erosivat aikoinaan, mutta olivat virallisesti naimisissa ihan loppuun asti. Melkoinen sotku perunkirjoituksissa, vaikkei sitä jaettavaa juuri ollut. Sovittiin, tai tädit ja sedät sopi, että ostetaan vähän kalliimpi hautakivi ja muistotilaisuudessa vähän paremmat syömiset. Ne meni hyvin.
Kenelle se muutama muistoesine (esim. kuparinen kahvipannu) kuului, sai kyllä aika naurettaviakin tilanteita aikaan :))) Papankin mielipidettä kysyttiin, mutta hän ei ottanut minkäänlaista kantaa ('famu' kuoli jo ajat sitten, en koskaan edes nähnyt häntä).
Jatkan:
sisarukset jähisivät keskenään (maatalon) kammarissa. Kuuntelin aikani, ja sanoin hiljaa: mitä te sitä perinnönjakoa vielä teette, tuollahan tuo äijä istuu tuvassa ja vetelee körssiä (=röökiä).
Eivät sitten malttaneet: isä kummalleko se kuuluu tuo äitin pannu? Äijä ärähti: nyt jos se jähinä ei lopu, niin minä otan vasaran ja isken sen pannun pas2 ja heitän sen mehtään.... Tuli hiljaista.
(ja tosi juttu on)
Mummoni kohdalla kävi niin, että kun hänen isänsä kauan sitten kuoli, olisi perinnönjako mennyt kolmeen osaan hänen ja hänen kahden pikkuveljensä kanssa. Perintö oli lähinnä siis maatilaa ja siihen liittyvää omaisuutta. Toinen pikkuveli alkoi yhtäkkiä vaatia, ettei mummoni pidä saada perinnöstä mitään, koska hän ei ollut myöskään koskaan osallistunut maatilatöihin - siis joihinkin viljelys- ja korjaustöihin jne. Mummo olikin yhdessä äitinsä kanssa tehnyt maatilalla kaikki ns. naisten työt, minkä lisäksi hän oli hoitanut nuo pikkuveljet lähes kokonaan heidän ollessaan pieniä. Mielestäni tuolla taustalla oli aika uskomatonta ja törkeää tuolta pikkuveljeltä alkaa riidellä tuollaisesta. Tätä ennen olivat aina olleet oikein hyvissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!Miksei voinut eläessä antaa lahjana koruja? Siskolla on kuitenkin laillinen oikeus perintöön, toisin kuin lapsenlapsilla. Sinänsä ymmärrän siskoa - joskus lapselliset pitävät itsestään selvänä että ovat lapsettomia tärkeämpiä kaikessa ja muiden pitäisi ymmärtää, että pitäähän lasten saada. Eihän ap ole edes sukua mummolle, mutta silti nurisemassa. Jos siskolla olisi lapsia, niin kai siskon lapsilla olisi niihin yhtäläinen ns. moraalinen oikeus ap:n mielestä? Ja toisaalta lapsien tekemättä jättäminen ei ole mikään huono päätös (eikä ole usein edes päätös), joka velvoittaisi siihen, että korut on luovutettava veljentytöille.
Selkokielellä: tässä oli kyse siitä, että mummolla oli kaksi lasta Pekka ja Maija. Pekalla 2 lasta, Maijalla 4. Kaikki lapset jo aikuisia. Mummolle erittäin läheisiä yksi Pekan ja yksi Maijan tytär. Pekka hoitanut äitiään vuosikausia, elättänyt myös taloudellisesti. Maija taas ei ole ollut äitinsä kanssa tekemisissä. Mutta tuli kuitenkin hakemaan äitinsä hovakotihuoneesta kaiken vähänkin arvokkaan omaisuuden.
Korut jäivät siis Maijalle, Pekan tyttö ei saanut mitään muistoa mummostaan.
Pekka ja Maija eivät ole enää missään tekemisissä. Maija on ollut ahne lokkeilija aikaisemminkin ja tämä oli viimeinen niitti sisarusten suhteeseen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Pari v sitten vietettiin äitini kotitilalla n 1/2 v.
Äiti oli kyllästynyt maksamaan maksuja, eikä kukaan viettänyt talolla aikaa.
Meidän perhe muutettiin taloon putkiremonttia pakoon ja sitten koronaa.
Käytiin kerran viikossa kylällä ja n kerran kk kaupungissa.
Myin irtaimistoa urakalla, postitin järkyttävän määrän paketteja, roskaa löytyi uskomattomia määriä.
Irtaimiston myynneillä mm maalattiin talo, siivottiin piha jne jne.
Ennen kaikkea talo siivottiin ja tehtiin myytävään kuntoon.
Koronan vuoksi saatiin talosta huippuhinta. Minä hoidin ilmoitukset, näytöt, neuvottelut. Kysyin kaikkien tilinrot, ilmoitin verottajalle jne jne.
Sisarukset olivat niin iloisia, yhden tädin puoliso pyysi meitä tekemään saman hänen lapsuudenkodille.
Nyt, kohta 2 v kaupoista , 2 tätiä on alkanut puhumaan myytiin liian halvalla. Olivat maksaneet kaikkia maksuja vuosikausia. Nyt, kiitos me, talo on myyty, laskut ovat loppu. Ja naristaan.
En ymmärrä
Toivottavasti kaikesta tuosta oli paperit kunnossa, koska jälkikäteen voidaan väittää teidän hävittäneen omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!Miksei voinut eläessä antaa lahjana koruja? Siskolla on kuitenkin laillinen oikeus perintöön, toisin kuin lapsenlapsilla. Sinänsä ymmärrän siskoa - joskus lapselliset pitävät itsestään selvänä että ovat lapsettomia tärkeämpiä kaikessa ja muiden pitäisi ymmärtää, että pitäähän lasten saada. Eihän ap ole edes sukua mummolle, mutta silti nurisemassa. Jos siskolla olisi lapsia, niin kai siskon lapsilla olisi niihin yhtäläinen ns. moraalinen oikeus ap:n mielestä? Ja toisaalta lapsien tekemättä jättäminen ei ole mikään huono päätös (eikä ole usein edes päätös), joka velvoittaisi siihen, että korut on luovutettava veljentytöille.
Selkokielellä: tässä oli kyse siitä, että mummolla oli kaksi lasta Pekka ja Maija. Pekalla 2 lasta, Maijalla 4. Kaikki lapset jo aikuisia. Mummolle erittäin läheisiä yksi Pekan ja yksi Maijan tytär. Pekka hoitanut äitiään vuosikausia, elättänyt myös taloudellisesti. Maija taas ei ole ollut äitinsä kanssa tekemisissä. Mutta tuli kuitenkin hakemaan äitinsä hovakotihuoneesta kaiken vähänkin arvokkaan omaisuuden.
Korut jäivät siis Maijalle, Pekan tyttö ei saanut mitään muistoa mummostaan.
Pekka ja Maija eivät ole enää missään tekemisissä. Maija on ollut ahne lokkeilija aikaisemminkin ja tämä oli viimeinen niitti sisarusten suhteeseen.
-ap
Miksi hoivakotihuoneessa oli mitään arvokasta? Missään tietämässäni hoivakodissa ei sallita sitä, että potilashuoneessa on jotain sellaista, jonka varastamisesta voi koitua hoivakodille ongelmia. Kuten koruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!
Mummon lapset eli tytär ja poika ovat hänen rintaperillisiään. Lapsenlapset eivät peri mitään ilman testamenttia tai että jompi kumpi tai kumpikin rintaperillisistä luopuu perinnöstä. Silloin perintö menee perintökaaren mukaan eteenpäin kuin luopuja olisi kuollut. Tytär on ilmeisesti ajatellut, että veli ei näillä naisten koruilla ja vaatteilla tee mitään ja ottanut ne turvaan ennen perinnönjakoa. Ilmeisesti hän on asiasta kuitenkin ilmoittanut, koska ap asiasta tietää. Perinnönjaossa sitten perintö tasataan niin, että molemmat perilliset saavat yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun ukkini ja mummoni menehtyivät niin heidän lapsensa taistelivat perinnöstä. Kirjat laitettiin pinoon lattialle ja mitalla katsottiin , että jokainen sai yhtä korkean pinon. Ihan sama jos toisessa pinossa oli ensimmäisiä painoksia ja toisessa puhelinluettelo...
Tämmöisiä pikkusieluja on 😆 Hyvä esimerkki aiheesta.
tietämiäni tapauksia aiti jolla oli 2 tytärtä jätti lellikille kaiken, toinen ei saanut mitään.tää lellikki sai myöhemmin halvauksen.tuli mieleen et kosminen kosto.
monta tarinaa, et maatilan tyttö ei saa mitään, veli perii kaiken.
just noita, et suvun erilainen jätetään ilman mitään ja muut perii ja ryöstää kaiken.
myös se et pesä ryöstetty tai viety kaatopaikalle.irtaimisto siis, ennen kun viralliset lailliset perilliset, on edes nähnyt kuolinpesää.ahneet on nopeita liikkeissään.en tiedä miten ne ahneet pystyy elään asian kanssa.toisaalta hyvä et todellinen luonne selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omakohtaisia, mutta yksi isovanhemmiltani peritty kuppainen mökki (arvo max 50000 ja on jaettu kahdeksaan osaan) on aiheuttanut välien menemisen monen siskon ja veljen välillä. Ois pitänyt tätien ja setien laittaa se vaan myyntiin.
"Parasta" koko mökissä on se, että vaikka kaikki sitä kinuaa, niin kukaan ei ole käynyt siellä vuosiin. Siellä se mötköttää tyhjillään riitakappaleena. Itsekin taidan periä jonkun 1/32 tuosta, jos isäni kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs serkkuni ei koskaan ollut oikeastaan missään väleissä isovanhempiini, eikä toisen heistä kuoltua tullut edes hautajaisiin. Pian hautajaisten jälkeen tämän isovanhemman omaisuutta alettiin jakaa perintönä äitini ja hänen kolmen sisaruksensa kesken; koska kaksi sisaruksista oli jo aikaa sitten kuollut, olisi perintö mennyt suoraan heidän lapsilleen, siis myös tälle mainitsemalleni serkulle. Perinnönjaossa kuitenkin selvisi, etteivät isovanhemmat olleet erinäisistä syistä halunneet jättää näille edesmenneille lapsilleen mitään, eli näin ollen serkkuni eivät myöskään saaneet lainmukaista osuutta lukuunottamatta mitään. Muille serkuille tämä oli ok, mutta tällä yhdellä meni kuppi täysin nurin ja katkaisi meihin kaikkiin välit haukkujen kera. Vaikka yhteydenpito isovanhempiin ei siis häntä kiinnostanutkaan, niin raha olisi kyllä kelvannut.
Se onko ollut väleissä perittävän kanssa tai hoitanut tms ei merkitse mitään. Kaari ja testamentti määrää.
Tätini vaati itselleen mummomme raanun. Sille olisi ollut tunnearvon takia muitakin ottajia. Täti sai kuitenkin tahtonsa periksi, niin kuin usein oli tottunut saamaan.
Seuraavan kerran näin tuon raanun tädin farmariauton takaosassa, koiran alustana.
Ei olisi enempää voinut suututtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllinMikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?
Juu ei olisi mennyt siskollekaan ilman testamenttia mitenkään automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei niitä korujakaan sukupuolen tai halujen perusteella jaeta. Miespuolisilla perijillä on yhtäläinen oikeus koruihinkin. Niistä saa romukullan hinnan halutessaan tai voihan mies haluta vaikka antaa sukuun tuleville miniöille lahjoiksi tai vaimolleen koruksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!Mummon lapset eli tytär ja poika ovat hänen rintaperillisiään. Lapsenlapset eivät peri mitään ilman testamenttia tai että jompi kumpi tai kumpikin rintaperillisistä luopuu perinnöstä. Silloin perintö menee perintökaaren mukaan eteenpäin kuin luopuja olisi kuollut. Tytär on ilmeisesti ajatellut, että veli ei näillä naisten koruilla ja vaatteilla tee mitään ja ottanut ne turvaan ennen perinnönjakoa. Ilmeisesti hän on asiasta kuitenkin ilmoittanut, koska ap asiasta tietää. Perinnönjaossa sitten perintö tasataan niin, että molemmat perilliset saavat yhtä paljon.
Eipä ilmoittanut mitään. Ihmeteltiin vaan, kun oli korut hävinny.
-ap
Ps. Kiva, että siinä tiedät tuon tyttären teot ja ajatukset noin hyvin 🙄
Alue: Aihe vapaa
Veljeni asui tuolla. Sukulainen arvasi ilmeisesti minkä kiven alla avain on.