Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Törkein osuus kyseisessä testamentissa oli selkokielinen osuus, jossa ukin uusin vaimo tiukasti kielsi oman poikansa vaimoa saamasta mitään.
Tämä ei ole lainkaan törkeä vaan usein suositeltava lisäys testamenttiin. Sillä säännöllä halutaan rajata lasten puolisot pois ja se on fiksua aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!Miksei voinut eläessä antaa lahjana koruja? Siskolla on kuitenkin laillinen oikeus perintöön, toisin kuin lapsenlapsilla. Sinänsä ymmärrän siskoa - joskus lapselliset pitävät itsestään selvänä että ovat lapsettomia tärkeämpiä kaikessa ja muiden pitäisi ymmärtää, että pitäähän lasten saada. Eihän ap ole edes sukua mummolle, mutta silti nurisemassa. Jos siskolla olisi lapsia, niin kai siskon lapsilla olisi niihin yhtäläinen ns. moraalinen oikeus ap:n mielestä? Ja toisaalta lapsien tekemättä jättäminen ei ole mikään huono päätös (eikä ole usein edes päätös), joka velvoittaisi siihen, että korut on luovutettava veljentytöille.
Selkokielellä: tässä oli kyse siitä, että mummolla oli kaksi lasta Pekka ja Maija. Pekalla 2 lasta, Maijalla 4. Kaikki lapset jo aikuisia. Mummolle erittäin läheisiä yksi Pekan ja yksi Maijan tytär. Pekka hoitanut äitiään vuosikausia, elättänyt myös taloudellisesti. Maija taas ei ole ollut äitinsä kanssa tekemisissä. Mutta tuli kuitenkin hakemaan äitinsä hovakotihuoneesta kaiken vähänkin arvokkaan omaisuuden.
Korut jäivät siis Maijalle, Pekan tyttö ei saanut mitään muistoa mummostaan.
Pekka ja Maija eivät ole enää missään tekemisissä. Maija on ollut ahne lokkeilija aikaisemminkin ja tämä oli viimeinen niitti sisarusten suhteeseen.
-apMiksi hoivakotihuoneessa oli mitään arvokasta? Missään tietämässäni hoivakodissa ei sallita sitä, että potilashuoneessa on jotain sellaista, jonka varastamisesta voi koitua hoivakodille ongelmia. Kuten koruja.
Jaa-a, enpä osaa sanoa. Mutta siellä ne mummon korut vaan oli.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllinMikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?
Juu ei olisi mennyt siskollekaan ilman testamenttia mitenkään automaattisesti.
Juu, saa määrätä joo. Mutta luulis, että sisarukset haluais olla reiluja toisilleen. Varsinkin, kun tämä sisko oli ainoa, jolla oli perhe ja lapsia. Ja rahalle olisi ollut käyttöä. Veljet lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei pesästä viedä mitään ilman lupia.
Niin, kyllähän se näin on.
Perunkirjoituksen jälkeen on vuorossa se pesänjako.
Mutta ikävä kyllä, joissakin suvuissa se tosi riitaisiaa ja synkkää aikaa.
Ei kukaan saa mennä ottamaan etukäteen kuolinpesästä yhtään mitään.
Se on aivan yhtä törkeää, kuin että noustaisi luvattomasti rahaa kuolinpesän tililtä.
Seurattiin jokin vuosi sitten, kun kuolinpesästä jossa kaksi osakasta niin toinen osakas asui satojen kilometrien päässä niin toinen osakas joka asui vieressä kuljetti peräkärryllisiä tavaraa pois kuolinpesästä.
Tämä lähellä asuva osakas oli vieläpä niin röyhkeä että kuulemma kielsi toista osakasta käymästä kuolinpesästä, valvontakamerat oli kertonut asentanernsa sinne. Tosin kaverille sanoi että vain uhkaili tätä toista osakasta, mutta sai näin rauhassa itse puuhastella asunnossa.
En voi ymmärtää tuollaista ahneutta! Mikä ihmisiä vaivaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Toki olisi voinut neuvotella..Miten niin toki? Olisi pitänyt neuvotella.
Kyllähän se niin on, että irtaimistostakin, vaikka olisi ns.arvotontakin, pitää jutella muiden osapuolien kanssa.
Ei voi tässäkään tapauksessa olla niin vaikeaa kysyä toiselta, että sopiiko että otan korut vai onko sinulla muuta ajatusta tässä? Mutta yleensähän se menee juuri näin, että se, joka ei huolehdi millään tavalla läheisestänsä tämän eläessä, on juuri se ahne osapuoli. Kertoohan se jo ihmisen luonteesta omaa karua kieltään, jos ei omasta äidistä välitä tämän eläessä, mutta korut kiinnostaa kyllä.
Minun äitini on halunnut myös antaa omia korujaan lapsenlapsille sitten kun hänestä aika jättää. Minusta tämä on ok ja aioin pitää huolen siitä, että sisarukseni lapsi saa myös hänelle luvatun korun enkä ahnehdi niitä itselleni.Ja äitisi on siis tehnyt selkeän testamentin tästä asiasta? Kun se eläissä tehty lupaus ei ole yhtään mitään, jos ei ole testamenttia. Onhan se anoppi voinut sanoa tyttärelleen kuolinvuoteella, että ota sinä ne korut, etteivät joudu haaskuun, veljesi kävi jo tyhjentämässä pankkitilini.
Äitini ei ole tehnyt testamenttia, mutta eipä sillä ole tässä väliäkään. Meitä on kaksi perillistä. Luuletko, että sisarukseni riitauttaisi sen, että hänen lapselleen tulee yksi äitini lupaamista koruista? Tiedän, ettei koruja halua itselleen.
Toisille voi katsos se sanallinenkin "testamentti" olla sitova. Ei minun moraalini ainakaan salli sitä, että ottaisin kaikki äitini korut ja jättäisin äitini pyynnön huomioimatta.
Ja eikös aapee kirjoittanut, että tytär ei ole käynyt vuosiin äitinsä luona? Mistä se sinne kuolinvuoteelle ykskaks tupsahti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllinMikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?
Sisko kuitenkin auttoi silloin, kun veljillä oli vaikeaa eikä vaatinut vanhempien perinnöstä itselleen mitään.
Mitä tekemistä tällä on sen kanssa, että veljen viimeinen tahto oli antaa kaikki veljelleen? Miksi siskon tahto olisi jotenkin parempi kuin sen, joka testamentin teki?
.
Sisko teki tyhmästi kun luopui omasta perinnöstään veljien hyväksi. Nämä kun näyttävät olevan itsekeskeisiä kuspäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!Miksei voinut eläessä antaa lahjana koruja? Siskolla on kuitenkin laillinen oikeus perintöön, toisin kuin lapsenlapsilla. Sinänsä ymmärrän siskoa - joskus lapselliset pitävät itsestään selvänä että ovat lapsettomia tärkeämpiä kaikessa ja muiden pitäisi ymmärtää, että pitäähän lasten saada. Eihän ap ole edes sukua mummolle, mutta silti nurisemassa. Jos siskolla olisi lapsia, niin kai siskon lapsilla olisi niihin yhtäläinen ns. moraalinen oikeus ap:n mielestä? Ja toisaalta lapsien tekemättä jättäminen ei ole mikään huono päätös (eikä ole usein edes päätös), joka velvoittaisi siihen, että korut on luovutettava veljentytöille.
Selkokielellä: tässä oli kyse siitä, että mummolla oli kaksi lasta Pekka ja Maija. Pekalla 2 lasta, Maijalla 4. Kaikki lapset jo aikuisia. Mummolle erittäin läheisiä yksi Pekan ja yksi Maijan tytär. Pekka hoitanut äitiään vuosikausia, elättänyt myös taloudellisesti. Maija taas ei ole ollut äitinsä kanssa tekemisissä. Mutta tuli kuitenkin hakemaan äitinsä hovakotihuoneesta kaiken vähänkin arvokkaan omaisuuden.
Korut jäivät siis Maijalle, Pekan tyttö ei saanut mitään muistoa mummostaan.
Pekka ja Maija eivät ole enää missään tekemisissä. Maija on ollut ahne lokkeilija aikaisemminkin ja tämä oli viimeinen niitti sisarusten suhteeseen.
-apMiksi hoivakotihuoneessa oli mitään arvokasta? Missään tietämässäni hoivakodissa ei sallita sitä, että potilashuoneessa on jotain sellaista, jonka varastamisesta voi koitua hoivakodille ongelmia. Kuten koruja.
Jaa-a, enpä osaa sanoa. Mutta siellä ne mummon korut vaan oli.
-ap
Ne on yleensä seuraavan kuun vaihteeseen mennessä tyhjennettävä hoivakotien huoneet. Kälyni kuoli, lapsilla oli viikko aikaa tyhjentää yksiö makuusopellla. Tosin ei paljon tavaraa ollut, sänkykin oli hoivakodin sairaalasänky.
Samoin opiskeluasunnossa asuvan aikuisen asunto oli tyhjennettävä parin viikon sisällä, just 18 täyttänyt lapsi oli kovan paikan edessä
Selviessään toisen vanhempansa asiat. Onneksi aikuiset vainajan ystävät auttoivat .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei pesästä viedä mitään ilman lupia.
Niin, kyllähän se näin on.
Perunkirjoituksen jälkeen on vuorossa se pesänjako.
Mutta ikävä kyllä, joissakin suvuissa se tosi riitaisiaa ja synkkää aikaa.
Ei kukaan saa mennä ottamaan etukäteen kuolinpesästä yhtään mitään.
Se on aivan yhtä törkeää, kuin että noustaisi luvattomasti rahaa kuolinpesän tililtä.
Seurattiin jokin vuosi sitten, kun kuolinpesästä jossa kaksi osakasta niin toinen osakas asui satojen kilometrien päässä niin toinen osakas joka asui vieressä kuljetti peräkärryllisiä tavaraa pois kuolinpesästä.
Tämä lähellä asuva osakas oli vieläpä niin röyhkeä että kuulemma kielsi toista osakasta käymästä kuolinpesästä, valvontakamerat oli kertonut asentanernsa sinne. Tosin kaverille sanoi että vain uhkaili tätä toista osakasta, mutta sai näin rauhassa itse puuhastella asunnossa.
Hyvähän se on kun joku kuskaa ilmaiseksi.. sisareni kuoli, kuolinpesän ostaja olisi vaatinut 250 euroa kun vie tavarat pois. Siistin pikkuvarakkaan sinkkuneidin kalusteet ja irtaimiston ja vaatteet. Sitten yritettiin tarjota fidalle, muita ei kiinnostanut. Fida otti vaatteet ja sängyn ja astiat. Muu ei kelvannut. 10 vuotta vanha pesukone ei kelvannut. Helsingin jätekuljetus, mikähän sen nimi on , Sortti, otti 140 kun haki siistin sohvakaluston ja hyllystöt ja sen pesukoneen kaatopaikalle.
Vanha tavara on arvotonta.
Aloittajan tarinaan sen verran, että jos ei ole ollut perheessä läsnä lapsuudessa, ei kannata tuomita. Vanhemmissa on aika karmeaa porukkaa, jotkut avoimesti suosivat toista lasta, ja toista hyljeksitään, ja tämä hyljeksitty kelpaa korkeintaan ihailemaan ja auttamaan sitä parempaa lasta. Joten taustalla voi olla (ja luultavasti on, kun välit olleet huonot) isoja traumoja. Joten koruista en olisi katkera. Ilman äidin rakkautta jääminen on paljon pahempaa kuin ilman muutamaa korua jääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isotäti joutui sairaalaan ja pääsi sieltä suoraan vanhainkotiin, kunto ei riittänyt enää kotiutumiseen.
Hän antoi äidilleni avaimen jotta äitini voisi käydä kastelemassa kukkia.
Arvaattekin varmaan? Tädin asunnolta oli kadonnut kaikki, siis ihan kaikki vähänkään rahan arvoinen. Enoni vaimo oli "varmuuden vuoksi" käynyt siirtämässä ne jo hyvissä talteen itselleen jos vaikka tädistä aika jättäisi.
Isotäti eli vanhainkodissa vielä pari vuotta :D
Ihmisten röyhkeydellä ei ole rajaa, tehdä nyt jakoa jo ihmisen ollessa elossa. Ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Isotäti joutui sairaalaan ja pääsi sieltä suoraan vanhainkotiin, kunto ei riittänyt enää kotiutumiseen.
Hän antoi äidilleni avaimen jotta äitini voisi käydä kastelemassa kukkia.
Arvaattekin varmaan? Tädin asunnolta oli kadonnut kaikki, siis ihan kaikki vähänkään rahan arvoinen. Enoni vaimo oli "varmuuden vuoksi" käynyt siirtämässä ne jo hyvissä talteen itselleen jos vaikka tädistä aika jättäisi.
Isotäti eli vanhainkodissa vielä pari vuotta :DIhmisten röyhkeydellä ei ole rajaa, tehdä nyt jakoa jo ihmisen ollessa elossa. Ällöttävää.
Minunkin omaisuus on jo jaettavana, vaikka olen ihan hyvissä voimissa. Mutta kun ei ole omia lapsia, niin sukulaiset (kummitätini) on jo huolissaan kenelle jätän taloni... Sai tietää, että testamentti tehty eläinsuojeluyhdistykselle, (ei mitenkään arvokas talo ja tontti, mutta jos myyvät tämän, niin saavat edes vähän rahaa toimintaansa) niin olen kuulemma vittumainen. Pitäisi varmaan testamentata hänelle tai hänen lapsilleen (serkuilleni)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllinMikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?
Sisko kuitenkin auttoi silloin, kun veljillä oli vaikeaa eikä vaatinut vanhempien perinnöstä itselleen mitään.
Vaikka sisko auttoi veljiään kun veljillä oli vaikeaa niin ei tämä velvoita myöhemmin veljiä auttamaan siskoaan. Jos tätä odottaa niin sitten olisi parempi ollut siskon olla auttamatta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan tarinaan sen verran, että jos ei ole ollut perheessä läsnä lapsuudessa, ei kannata tuomita. Vanhemmissa on aika karmeaa porukkaa, jotkut avoimesti suosivat toista lasta, ja toista hyljeksitään, ja tämä hyljeksitty kelpaa korkeintaan ihailemaan ja auttamaan sitä parempaa lasta. Joten taustalla voi olla (ja luultavasti on, kun välit olleet huonot) isoja traumoja. Joten koruista en olisi katkera. Ilman äidin rakkautta jääminen on paljon pahempaa kuin ilman muutamaa korua jääminen.
Aloittaja tuntee tilanteen varmaan aika hyvin, kun kyseessä on anoppi, oma mies ja miehen sisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs äidin sukulainen varasti pelastamani ja keräämäni isän suvun valokuvat vanhempieni kuoltua vanhempieni kodista. Kukaan muu ei edes tiedä ketä niissä on. Kaikki sanovat että sukulaisella on oikeus noihin kuviin. Ei ole.
___________________________________________________________________________
Miten ne kaikki ihmiset pääsevät noin vain sukulaistensa kotiin, niitä koruja ja tavaroita varastamaan ja omin lupineen ottamaan?
Antavatko ihmiset avaimia omaan kotiinsa, noin vaan kenelle tahansa?
Tätä en voi lakata ihmettelemästä.
Samaa ihmettelen. Paikalle mennään hakemaan arvotavarat juuri silloin kuin muut istuvat perunkirjoitustilaisuudessa. Onko joku aina vahtimassa kuolinpesää muina aikoina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä jutuissa sitä, että joku meni ja tyhjensi kaiken arvokkaan pesästä kun toiset olivat perunkirjoituksessa....
Eikös se tyhjentäminen ole kavallusta! Ja varsinkin jos nyt vaikka jotkut jonkin rahan arvoiset korut vie....
Ei näitä juttuja voi kuin ihmetellä, mutta tarinoitahan tuo aloittaja pyysikin kirjoittamaan...
Irtaimistollakin on perunkirjoituksessa jokin rahallinen arvo!
Tavanomaisella irtaimistolla ei nykyään ole arvoa ja sitä ei tarvitse eritellä perukirjaan.
Tuossa oli puhe koruista. Ja muutenkin, eikö ole arvoa... eli se joka ehtii, saa tyhjentää ns tavanomaisen irtaimiston ja myydä vaikka kirpputorilla? Älä nyt viitsi valehdella....
Miksi sitten pitää vaikka testamentissa jättää se irtaimisto jollekin,, ai niin siksi kun sen testamentin teetti juuri ahnein itse... olikin sitten heti kun mahdollista tyhjentänyt kodin täysin..... harakka vie kaiken mikä kiiltää....
Saavatko adoptoidut lapset perinnön biologisilta vanhemmiltaan? Minusta eivät, miten on.
Vierailija kirjoitti:
Ukkini erosi mummostani aikoinaan .Ukki sai mummon runsaansta omaisuudesta tietenkin puolet ja myös lapset kontoilleen. Ukki meni uusiin naimisiin ja uusi vaimo adoptoi ukin lapset sekä pyöräytti vielä yhden lapsen lisää.
Ukin kuoltua omaisuus siirtyi uudelle vaimolle, joka sitten tarkkaan testamenttasi kaiken omalle pojalleen. Adoptoimansa ukin lapset jäivät ilman mitään. Tarinaa ei ole tarkkaan haluttu meille jälkeläisille kertoa, mutta ilman jääneet lapset eivät halunneet riitauttaa testamenttia. Olihan heillä oma, mutta vieras biologinen äiti jättämättä muhkean perinnön joka tapauksessa.
Törkein osuus kyseisessä testamentissa oli selkokielinen osuus, jossa ukin uusin vaimo tiukasti kielsi oman poikansa vaimoa saamasta mitään. Etteikö se asia olisi ollut kaikille selvää muutenkin, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt miten niin reilu mukava ja kaikin tavoin herttainen ihminen joutuu testamentissa moisen ilkeyden kohteeksi. Koko testamentti oli pullollaan katkeran ihmisen vuodatuksia, epäasiallisuuksia ja jotka pankki oli sitten testamentiksi koostanut.
Testamentti pitäisi laittaa kehyksiin malliksi, miten haudan takaa voi olla vielä tosi hankala.Juttuja riittäisi muitakin, mutta jätetään nyt tämä tänne
Adoptoitu ei kai voi periä bioäitiään kuin testamentillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan tarinaan sen verran, että jos ei ole ollut perheessä läsnä lapsuudessa, ei kannata tuomita. Vanhemmissa on aika karmeaa porukkaa, jotkut avoimesti suosivat toista lasta, ja toista hyljeksitään, ja tämä hyljeksitty kelpaa korkeintaan ihailemaan ja auttamaan sitä parempaa lasta. Joten taustalla voi olla (ja luultavasti on, kun välit olleet huonot) isoja traumoja. Joten koruista en olisi katkera. Ilman äidin rakkautta jääminen on paljon pahempaa kuin ilman muutamaa korua jääminen.
Aloittaja tuntee tilanteen varmaan aika hyvin, kun kyseessä on anoppi, oma mies ja miehen sisko
Todennäköisesti ei. Lemmikkilapset yleensä eivät ymmärrä hyljeksityn lapsen roolia, ja anoppi ei varmasti ole kertonut kuin oman näkemyksensä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Voisiko joku vanhempi selittää miksi lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti?!
Olin itse nuorin, lapseni hemmoteltu teini-iässä ja sen jälkeen dissattu, myös perinnönjaossa.
Alue: Aihe vapaa
Seurattiin jokin vuosi sitten, kun kuolinpesästä jossa kaksi osakasta niin toinen osakas asui satojen kilometrien päässä niin toinen osakas joka asui vieressä kuljetti peräkärryllisiä tavaraa pois kuolinpesästä.
Tämä lähellä asuva osakas oli vieläpä niin röyhkeä että kuulemma kielsi toista osakasta käymästä kuolinpesästä, valvontakamerat oli kertonut asentanernsa sinne. Tosin kaverille sanoi että vain uhkaili tätä toista osakasta, mutta sai näin rauhassa itse puuhastella asunnossa.