Lue keskustelun säännöt.
Tätä on elämä Suomen maaseuduilla: Työpäivä matkoineen saattaa venyä 11 tuntiin, palkka kuluu polttoaineisiin ja muuhun energiaan.
28.05.2022 |
Kulut nousee tästä vielä entisestään.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.
Oletko koskaan kuullut siitä, että työpaikkoja lähtee alta? Mulla ainoa mahdollisuus työllistyä oli muuttaa lähes 400 km päähän. Miehellä vei kaksi vuotta, ennen kuin sai töitä samalta paikkakunnalta, vaikka hän on paremmin työllistävällä alalla. Minäkin kouluttauduin jo kertaalleen uudelleen, mutta juuri sillä paikkakunnalla iso työllistäjä lopetti ja työttömiä tuli valtavasti molemmille aloilleni.
Iät kaiket on muutettu työn perässä, vielä 1960-luvulla ulkomaille asti. Totta kai aina on olemassa riski, että työpaikka lähtee alta. Silloin tosiaan muutetaan tai kouluttaudutaan toiselle alalle. En oikein näe, mitä muutakaan vaihtoehtoa on. Ei yhteiskunta voi pakottaa yrityksiä pitämään tehtaita pystyssä. Yritystukien ynnä muiden kannustimien muodossa asian eteen tehdään jo todella paljon.
Ai että jokaikisen lyhyen työpätkän takia muutetaan? Joo ei kiitos.
Ei ole mikään pakko muuttaa, mutta ei valituskaan mitään hyödytä. Mitä ihmettä yhteiskunnan pitäisi tehdä esimerkiksi jutussa haastatellun naisen hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.
Oletko koskaan kuullut siitä, että työpaikkoja lähtee alta? Mulla ainoa mahdollisuus työllistyä oli muuttaa lähes 400 km päähän. Miehellä vei kaksi vuotta, ennen kuin sai töitä samalta paikkakunnalta, vaikka hän on paremmin työllistävällä alalla. Minäkin kouluttauduin jo kertaalleen uudelleen, mutta juuri sillä paikkakunnalla iso työllistäjä lopetti ja työttömiä tuli valtavasti molemmille aloilleni.
Iät kaiket on muutettu työn perässä, vielä 1960-luvulla ulkomaille asti. Totta kai aina on olemassa riski, että työpaikka lähtee alta. Silloin tosiaan muutetaan tai kouluttaudutaan toiselle alalle. En oikein näe, mitä muutakaan vaihtoehtoa on. Ei yhteiskunta voi pakottaa yrityksiä pitämään tehtaita pystyssä. Yritystukien ynnä muiden kannustimien muodossa asian eteen tehdään jo todella paljon.
Ai että jokaikisen lyhyen työpätkän takia muutetaan? Joo ei kiitos.
Ei ole mikään pakko muuttaa, mutta ei valituskaan mitään hyödytä. Mitä ihmettä yhteiskunnan pitäisi tehdä esimerkiksi jutussa haastatellun naisen hyväksi?
Ei kait hän mitään apua pyytänytkään?
Tähänhän työkkärikin pakottaa. Töitä pitää hakea 1,5h päästä.
Jos et suostu saat karenssin.
Ja erään puolueen slogan oli viime vaaleissa terveyskeskus joka kylään. Jos keskusta pääsee päättämään Sotesta, on Suomi pian pullollaan asukkaista ja hoitajista tyhjiä terveyskeskuksia ja muualla jäätävät jonot.
Ei ole pakko asua maaseudulla. Muuttaa pois jos se on liian kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.
Oletko koskaan kuullut siitä, että työpaikkoja lähtee alta? Mulla ainoa mahdollisuus työllistyä oli muuttaa lähes 400 km päähän. Miehellä vei kaksi vuotta, ennen kuin sai töitä samalta paikkakunnalta, vaikka hän on paremmin työllistävällä alalla. Minäkin kouluttauduin jo kertaalleen uudelleen, mutta juuri sillä paikkakunnalla iso työllistäjä lopetti ja työttömiä tuli valtavasti molemmille aloilleni.
Iät kaiket on muutettu työn perässä, vielä 1960-luvulla ulkomaille asti. Totta kai aina on olemassa riski, että työpaikka lähtee alta. Silloin tosiaan muutetaan tai kouluttaudutaan toiselle alalle. En oikein näe, mitä muutakaan vaihtoehtoa on. Ei yhteiskunta voi pakottaa yrityksiä pitämään tehtaita pystyssä. Yritystukien ynnä muiden kannustimien muodossa asian eteen tehdään jo todella paljon.
Ai että jokaikisen lyhyen työpätkän takia muutetaan? Joo ei kiitos.
Ei ole pakko muuttaa mutta sitten on turha ulista kustannuksista.
Jokaisen oma valinta.
Asuin itse vuoden verran muuttotappiokaupungissa. Muutin onneksi ajoissa pois, kun huomasin mikä on homman nimi; työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia vähän, taloja ei saa kaupaksi millään, fiksummat jo lähteneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.
Oletko koskaan kuullut siitä, että työpaikkoja lähtee alta? Mulla ainoa mahdollisuus työllistyä oli muuttaa lähes 400 km päähän. Miehellä vei kaksi vuotta, ennen kuin sai töitä samalta paikkakunnalta, vaikka hän on paremmin työllistävällä alalla. Minäkin kouluttauduin jo kertaalleen uudelleen, mutta juuri sillä paikkakunnalla iso työllistäjä lopetti ja työttömiä tuli valtavasti molemmille aloilleni.
Iät kaiket on muutettu työn perässä, vielä 1960-luvulla ulkomaille asti. Totta kai aina on olemassa riski, että työpaikka lähtee alta. Silloin tosiaan muutetaan tai kouluttaudutaan toiselle alalle. En oikein näe, mitä muutakaan vaihtoehtoa on. Ei yhteiskunta voi pakottaa yrityksiä pitämään tehtaita pystyssä. Yritystukien ynnä muiden kannustimien muodossa asian eteen tehdään jo todella paljon.
Ai että jokaikisen lyhyen työpätkän takia muutetaan? Joo ei kiitos.
Ei ole mikään pakko muuttaa, mutta ei valituskaan mitään hyödytä. Mitä ihmettä yhteiskunnan pitäisi tehdä esimerkiksi jutussa haastatellun naisen hyväksi?
Ei kait hän mitään apua pyytänytkään?
Yleensä, kun lehteen annetaan haastattelu, jossa valitetaan jostain aiheesta, tarkoitus on kiinnittää huomio yhteiskunnalliseen epäkohtaan ja etsiä ratkaisua tilanteeseen.
Ei ihme että ihmiset muuttaa sieltä pois. Mitä elämää tuollainen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, asuin lapsena maalla ja vanhemmat kävi kaupungissa töissä. Kyllähän työmatkoihin meni molemmilla 1-2 tuntia päivässä säästä riippuen.
Olisimme ihan hyvin voineet muuttaa kaupunkiinkin, mutta porukat halusivat mieluummin tuollaista elämää. Kaikkea ei voi saada, pitkä työmatka oli hinta maaseudun rauhassa asumisesta.
Heippa täältä Salosta. Täältä lopetti joku vuosi sitten eräs Suomen suurin matkapuhelinvalmistaja ja muutama tuhat toimihenkilöä päästettiin kohti uusia haasteita. Luonnollisesti kaikille ei riittäviä haasteita löytynyt paikkakunnalta joten niitä lähdettiin hakemaan kauempaa. Nyt monesta perheestä toinen ajaa Turkuun ja toinen Helsinkiin. Kilometrejä tulee yhteensä melkein 2000km viikossa. Bensamäärässä se tarkoittaisi noin 150 litraa/viikko eli euroissa 400 euroa.
Onneksi monella alalla käy etätyöt, mutta jos sattuu olemaan vaikka sote tai kaupan alaloilla niin kalliiksi tulee.
Merkittävää tässä on että tällaiset ahkerat ihmiset ei saa valtiolta mitään tukia. Ei matkustamiseen tai asumiseen, kuten vaikka pk seudulla lorvijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi päättää missä asuu. Jos haluaa jäädä asumaan 1,5 tunnin matkan päähän työpaikasta, turha valittaa.
Entä kun asutaan puolivälissä eli kummankin työmatka perheessä on eri suuntaan? Vai pitäisikö toisen jäädä työttömäksi? Ei aina ole oma valinta, kun etsitään ratkaisuja näihin asioihin.
Isä jäi lasten kanssa kotiin, äitinä muutin työpaikkakunnalle. Lähden ma aamulla ja tulen pe ip kotiin.
omakotitalo kirjoitti:
Heippa täältä Salosta. Täältä lopetti joku vuosi sitten eräs Suomen suurin matkapuhelinvalmistaja ja muutama tuhat toimihenkilöä päästettiin kohti uusia haasteita. Luonnollisesti kaikille ei riittäviä haasteita löytynyt paikkakunnalta joten niitä lähdettiin hakemaan kauempaa. Nyt monesta perheestä toinen ajaa Turkuun ja toinen Helsinkiin. Kilometrejä tulee yhteensä melkein 2000km viikossa. Bensamäärässä se tarkoittaisi noin 150 litraa/viikko eli euroissa 400 euroa.
Onneksi monella alalla käy etätyöt, mutta jos sattuu olemaan vaikka sote tai kaupan alaloilla niin kalliiksi tulee.
Merkittävää tässä on että tällaiset ahkerat ihmiset ei saa valtiolta mitään tukia. Ei matkustamiseen tai asumiseen, kuten vaikka pk seudulla lorvijat.
Eikö ? Tuömatkavähennys tuntematon.
Ystäväni myi omakotitalon Salossa. Hieno talo. 215 000, tietenkin oma kontti, muita ei ole.
Me ostettiin 10 km keskustasta 80 neliön kolmio, 440 e.
Salossa saat puolella määrää rahaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi päättää missä asuu. Jos haluaa jäädä asumaan 1,5 tunnin matkan päähän työpaikasta, turha valittaa.
Entä kun asutaan puolivälissä eli kummankin työmatka perheessä on eri suuntaan? Vai pitäisikö toisen jäädä työttömäksi? Ei aina ole oma valinta, kun etsitään ratkaisuja näihin asioihin.
Isä jäi lasten kanssa kotiin, äitinä muutin työpaikkakunnalle. Lähden ma aamulla ja tulen pe ip kotiin.
Meillä ei olisi tuollainen mahdollista.
Olen ollut samassa tilanteessa, ihan kauheaa se on. Minulla oli työpaikalle matkaa 15 min. ajomatka, noin 13 km. Vuosina 2002-2004. Sitten pieni kunta yhdisti sote-palveluita naapurikunnan kanssa ja minun työpaikkani siirtyi 67 km päähän. Ei se mitään, jos 67 km olisi hyvää tietä, mutta pienillä teillä ajellessa tuli mieleen, onko mitään järkeä. Mutkaisella tiellä jäätiköllä ajellessa talvella meni aikaa 1t. 15 min. suuntaansa. Jos oli pienet tiet auraamatta, oli pakko kiertää pikatien kautta ja silloin tuli matkaa yli 90 km suuntaansa. Verottajalle selitys ei kelvannut, että en pystynyt yhden helmikuun aikana kertaakaan ajamaan suorinta reittiä, koska pienempien teiden kunnossapito oli liian surkealla tolalla.
Mehän laitettiin talo myyntiin v. 2006 ja noin 1 v. 3 kk meni ennen kauppojen syntymistä. Maalta ei taloa ihan hetkessä myydä. Toisaalta vuokra-asumistakaan ei ole aina tarjolla tai on hyvin epävarmaa. Jotkut laittaa talonsa/asuntonsa vuokralle ja yrittävät samaan aikaan myydä. Vuokralaiselle tulee lähtö, kun asunto vaihtaa omistajaa.
Pimeän aikaan työmatkat oli raskaita. Lyhyet valot, pitkät valot, lyhyet valot, voi ei, tuleeko hirvi tielle.
Tätä tosiaan harvempi edullista asumista ja elämää maaseudulta haikaileva miettii.
Se 50km työmatka valaisemattomalla, kuoppia ja railoja täynnä olevalla tiellä ei suju ihan yhtä vauhdikkaasti (tai rennosti) kuin hoidetulla valtaväylällä ja autot kuluvat huomattavasti rajummin kuin kaupungin asfaltti teillä ajellen.
Työpäivät matkoineen vievät sekä vapaa-aikaa että rahaa. 50-100 suuntaansa oleva työmatka ei ole harvinaisuus. Kalliksihan se käy: dieseliä palaa, renkaat kuluu, auton alustaa saa olla jatkuvasti korjaamassa kuoppien jne takia.
Sähkö on kalliimpaa kuin kaupungeissa ja palkat monilla aloilla pienemmät, vaikka tosiasiassa nykypäivänä tilanteen tulisi olla juuri toisten päin.
Varmaankin ihan ok asumismuoto etätyöläiselle tai eläkeläiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tätä tosiaan harvempi edullista asumista ja elämää maaseudulta haikaileva miettii.
Se 50km työmatka valaisemattomalla, kuoppia ja railoja täynnä olevalla tiellä ei suju ihan yhtä vauhdikkaasti (tai rennosti) kuin hoidetulla valtaväylällä ja autot kuluvat huomattavasti rajummin kuin kaupungin asfaltti teillä ajellen.
Työpäivät matkoineen vievät sekä vapaa-aikaa että rahaa. 50-100 suuntaansa oleva työmatka ei ole harvinaisuus. Kalliksihan se käy: dieseliä palaa, renkaat kuluu, auton alustaa saa olla jatkuvasti korjaamassa kuoppien jne takia.
Sähkö on kalliimpaa kuin kaupungeissa ja palkat monilla aloilla pienemmät, vaikka tosiasiassa nykypäivänä tilanteen tulisi olla juuri toisten päin.
Varmaankin ihan ok asumismuoto etätyöläiselle tai eläkeläiselle.
Hyvin kirjoitettu! Kaikkea ei vain voi saada. Jos haluaa maaseudun rauhaan, ei kodin lähellä lähtökohtaisesti voi silloin olla työpaikkoja tarjolla. Maalaiselämästä haaveileva tuskin edes haluaa naapuripellolle Prismaa tai paperitehdasta, vaikka sen myötä saisikin työtä. Kun maaseutu on harvaan asuttu ja palvelut keskitetty, vain pienellä osalla paikkakunnan asukkaista on mahdollisuus lyhyeen työmatkaan.
omakotitalo kirjoitti:
Heippa täältä Salosta. Täältä lopetti joku vuosi sitten eräs Suomen suurin matkapuhelinvalmistaja ja muutama tuhat toimihenkilöä päästettiin kohti uusia haasteita. Luonnollisesti kaikille ei riittäviä haasteita löytynyt paikkakunnalta joten niitä lähdettiin hakemaan kauempaa. Nyt monesta perheestä toinen ajaa Turkuun ja toinen Helsinkiin. Kilometrejä tulee yhteensä melkein 2000km viikossa. Bensamäärässä se tarkoittaisi noin 150 litraa/viikko eli euroissa 400 euroa.
Onneksi monella alalla käy etätyöt, mutta jos sattuu olemaan vaikka sote tai kaupan alaloilla niin kalliiksi tulee.
Merkittävää tässä on että tällaiset ahkerat ihmiset ei saa valtiolta mitään tukia. Ei matkustamiseen tai asumiseen, kuten vaikka pk seudulla lorvijat.
Mitkä ihmeen pk-seudun lorvijat? Pääkaupunkiseudulla käydään töissä Lahdesta, Turusta ja Tampereelta asti, ja ne, jotka haluavat asua lähellä työpaikkaa, joutuvat asumaan ahtaasti ja kalliisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.
Juuri nimenomaan sen työpaikan perusteella ei valita. Paitsi tietenkin jos halutaan joku uusi kasti.
Jokainen voi ruveta ihan millaiseksi elämäntapaintiaaniksi tahtoo, kunhan tekee sen omalla kustannuksellaan. Siitä, että elättää itsensä, on vielä aika pitkä matka "hallintoalamaiseksi". Elämässä pitää tehdä kompromisseja. Aika harvalla on mahdollisuus elää sataprosenttisesti unelmaelämäänsä, eikä se voi olla vaatimus edes hyvinvointiyhteiskunnassa.