Tätä on elämä Suomen maaseuduilla: Työpäivä matkoineen saattaa venyä 11 tuntiin, palkka kuluu polttoaineisiin ja muuhun energiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.

Joo, kyllä kansalaisten pitäisi olla kunnon hallintoalamaisia, eikä heillä saa olla omia toiveita, haaveita, mahdollisuuksia toteuttaa niitä, eikä ainakaan saa olla omaa tahtoa.

Saa olla omia haaveita kunhan itse maksaa ne.

KUKAAN ei ole haaveitaan yksin maksanu, mitä rikkaampi olet sitä enemmän yhteiskunta sua tukee ja vice versa.

Kirjastossa sais lukea ilmaseks, ei ole pakko olla tommonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.

Oletko koskaan kuullut siitä, että työpaikkoja lähtee alta? Mulla ainoa mahdollisuus työllistyä oli muuttaa lähes 400 km päähän. Miehellä vei kaksi vuotta, ennen kuin sai töitä samalta paikkakunnalta, vaikka hän on paremmin työllistävällä alalla. Minäkin kouluttauduin jo kertaalleen uudelleen, mutta juuri sillä paikkakunnalla iso työllistäjä lopetti ja työttömiä tuli valtavasti molemmille aloilleni. 

Iät kaiket on muutettu työn perässä, vielä 1960-luvulla ulkomaille asti. Totta kai aina on olemassa riski, että työpaikka lähtee alta. Silloin tosiaan muutetaan tai kouluttaudutaan toiselle alalle. En oikein näe, mitä muutakaan vaihtoehtoa on. Ei yhteiskunta voi pakottaa yrityksiä pitämään tehtaita pystyssä. Yritystukien ynnä muiden kannustimien muodossa asian eteen tehdään jo todella paljon.

...itse asiassa voi pakottaa, ja se vähän kuuluisi valtion tehtäviinkin.

Eli jos tehdas ilmoittaa että suljetaan, siirretään tuotanto muualle (joten siis ilman mitään varsinaista syytä) -> ilmoitetaan että tehdas, koneet, jne. siirtyy valtion omistukseen. Plus sakot päälle, joilla maksetaan vaikka vähän palkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Niin, asuin lapsena maalla ja vanhemmat kävi kaupungissa töissä. Kyllähän työmatkoihin meni molemmilla 1-2 tuntia päivässä säästä riippuen.

Olisimme ihan hyvin voineet muuttaa kaupunkiinkin, mutta porukat halusivat mieluummin tuollaista elämää. Kaikkea ei voi saada, pitkä työmatka oli hinta maaseudun rauhassa asumisesta.

1-2 tuntia työmatkoihin päivässä on täysin normaalia kaupungissakin. Minä esim. lähden paikallisbussiin klo 6.40, bussipysäkille kävely 5 min. mutta pakko olla etuajassa, koska bussiin voi olla joskus etuajassa. Käytännössä suljen kotioven klo 6.30! Paikallisbussin jälkeen siirryn toiseen bussiin ja ajan sillä yleensä metrolle. Metrolla kalasatamaan ja siitä kävely töihin. Olen työpaikalla yleensä noin klo 7.35-7.45, riippuen, onko bussit osuneet synkassa ja ehtikö metro juuri mennä ja piti odottaa seuraavaa. Työpäiväni alkaa klo 8. Eli klo 6.30-08 käytän aikaa työmatkaan. Takaisin kotiin sama reitti. Ihan normaalia.

Matka on pitkähkö , kyllä, mutta 10h menee kepeästi Helsingissäkin julkisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi päättää missä asuu. Jos haluaa jäädä asumaan 1,5 tunnin matkan päähän työpaikasta, turha valittaa.

Entä kun asutaan puolivälissä eli kummankin työmatka perheessä on eri suuntaan? Vai pitäisikö toisen jäädä työttömäksi? Ei aina ole oma valinta, kun etsitään ratkaisuja näihin asioihin.

Isä jäi lasten kanssa kotiin, äitinä muutin työpaikkakunnalle. Lähden ma aamulla ja tulen pe ip kotiin.

Tätä sä kadut vanhana kun et ollut paikalla kun lapset kasvoivat aikuisiksi ja laitoit rahan kaiken edelle jotta elintasosi ei laskisi. Onnea

Minä olen muuttanut aikoja päiviä sitten maalta Helsinkiin. Täällä on kaikki lähellä ja julkinen liikenne pelaa. Aina on ollut töitä eikä ole tarvinnut luukuilla juosta. Se kallis asuntokin on jo oma. Joku sukulainen kävi menneinä vuosina kauhistelemassa ettei mitenkään voisi asua kerrostalossa. Nyt on maalaisonni muuttunut valitukseksi, kun se bensa ja sähkö ja lämmitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.

Oletko koskaan kuullut siitä, että työpaikkoja lähtee alta? Mulla ainoa mahdollisuus työllistyä oli muuttaa lähes 400 km päähän. Miehellä vei kaksi vuotta, ennen kuin sai töitä samalta paikkakunnalta, vaikka hän on paremmin työllistävällä alalla. Minäkin kouluttauduin jo kertaalleen uudelleen, mutta juuri sillä paikkakunnalla iso työllistäjä lopetti ja työttömiä tuli valtavasti molemmille aloilleni. 

Iät kaiket on muutettu työn perässä, vielä 1960-luvulla ulkomaille asti. Totta kai aina on olemassa riski, että työpaikka lähtee alta. Silloin tosiaan muutetaan tai kouluttaudutaan toiselle alalle. En oikein näe, mitä muutakaan vaihtoehtoa on. Ei yhteiskunta voi pakottaa yrityksiä pitämään tehtaita pystyssä. Yritystukien ynnä muiden kannustimien muodossa asian eteen tehdään jo todella paljon.

Mutta tilanne voi olla se, että toisella perheestä on se työpaikka siinä kodin lähellä ja toiselta lähtee alta. Mun mieheni on alallaan osaaja ja entisellä työpaikalla pyydettiin eri paikkoihin, silti kun minä sain töitä muualta, hänellä vei kaksi vuotta saada työtä täältä - yleisin syy oli se, että työnantajat eivät uskoneet, että jäädään pysyvästi näin erilaisen kulttuurin alueelle. No on jääty.  Välimatka oli kuitenkin pitkä ja raskas sitä oli ajaa enkä jaksanut joka viikonloppukaan käydä kotona, mies kävi lapsen kanssa välillä luonani, mutta asunto oli ahdas - julkiset kulkivat välillä huonosti. Lisäksi kun on rakennettu se talo maalle työpaikan viereen ja se isoin työllistäjä on lähtenyt, niin mitä sitten? Rikkaissa ja rahattomissakin oli yksi tapaus, missä rahattomuus tuli siitä, että oli talo, joka ei mennyt kaupaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.

Oletko koskaan kuullut siitä, että työpaikkoja lähtee alta? Mulla ainoa mahdollisuus työllistyä oli muuttaa lähes 400 km päähän. Miehellä vei kaksi vuotta, ennen kuin sai töitä samalta paikkakunnalta, vaikka hän on paremmin työllistävällä alalla. Minäkin kouluttauduin jo kertaalleen uudelleen, mutta juuri sillä paikkakunnalla iso työllistäjä lopetti ja työttömiä tuli valtavasti molemmille aloilleni. 

Iät kaiket on muutettu työn perässä, vielä 1960-luvulla ulkomaille asti. Totta kai aina on olemassa riski, että työpaikka lähtee alta. Silloin tosiaan muutetaan tai kouluttaudutaan toiselle alalle. En oikein näe, mitä muutakaan vaihtoehtoa on. Ei yhteiskunta voi pakottaa yrityksiä pitämään tehtaita pystyssä. Yritystukien ynnä muiden kannustimien muodossa asian eteen tehdään jo todella paljon.

Mutta tilanne voi olla se, että toisella perheestä on se työpaikka siinä kodin lähellä ja toiselta lähtee alta. Mun mieheni on alallaan osaaja ja entisellä työpaikalla pyydettiin eri paikkoihin, silti kun minä sain töitä muualta, hänellä vei kaksi vuotta saada työtä täältä - yleisin syy oli se, että työnantajat eivät uskoneet, että jäädään pysyvästi näin erilaisen kulttuurin alueelle. No on jääty.  Välimatka oli kuitenkin pitkä ja raskas sitä oli ajaa enkä jaksanut joka viikonloppukaan käydä kotona, mies kävi lapsen kanssa välillä luonani, mutta asunto oli ahdas - julkiset kulkivat välillä huonosti. Lisäksi kun on rakennettu se talo maalle työpaikan viereen ja se isoin työllistäjä on lähtenyt, niin mitä sitten? Rikkaissa ja rahattomissakin oli yksi tapaus, missä rahattomuus tuli siitä, että oli talo, joka ei mennyt kaupaksi. 

Siis ei työpaikalla, vaan asuinpaikalla, sai töitä ilman hakemista paremmista paikoista. 

49+50 vastaa, että meilläkin oli kaksi asuntoa lähes vuoden verran, toisesta maksettiin vuokraa ja toisesta lainaa. Ei pienipalkkaisilla olisi siihen varaa. Emme halunneet ottaa vuokranantajariskiä, koska asunto oli myynnissä, vuokralaiset tekevät myynnistä usein vaikeampaa. Siinä kävikin niin, että ostaja tarvitsi asunnon, joka vapautuu nopeasti - tuuria oli, sillä samassa talossa on yksi vastaava asunto ollut kaupan todella kauan. 

Minä taas asun kaupungissa ja käyn siellä maaseudulla töissä. 80km päässä, n tunnin ajomatka suuntaansa (on onneksi hyvät tiet). Hullun hommaa, paljon halvemmaksi tulisi asua lähellä minun työpaikkaa, mutta ei vaan haluttu ostaa taloa muuttotappiokunnasta. Eikä uskallettukaan, siellä sitä sitten olisi loukussa jos työpaikka lähtisi alta, kun ei taloa saa myydyksi. Työ itsessään on mielekkäämpää kuin mitä omassa kotikaupungissa olisi tarjolla ja osittainen etätyömahdollisuus on, siksi tätä on vielä jaksanut tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.

Ei ole, mutta kun se työpaikka sijaitsee pohjoisen kaivoksella, asuntoja on aika vähän tarjolla tarpeeksi lähellä.  Aika monella toteutuu asumishaave  ja työ, mutta työmatka on pitkä.

11 tuntia ei riitä kaivostyöläiselle, joka tekee 12 tunnin työvuoroa. Voi hyvin helposti mennä 15 tuntia. Siinä ei sitten kovin paljon nukuta kahden peräkkäisen vuoron välillä. Työmatkakuljetuksia on, mutta ei niitä kaikki voi käyttää.

Kyllä minäkin haluaisin asua maalaistaajamassa mutta kun työ on yliopistosairaalassa niin ei sitä järjellä ajateltuna kannata kovin kauas lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, asuin lapsena maalla ja vanhemmat kävi kaupungissa töissä. Kyllähän työmatkoihin meni molemmilla 1-2 tuntia päivässä säästä riippuen.

Olisimme ihan hyvin voineet muuttaa kaupunkiinkin, mutta porukat halusivat mieluummin tuollaista elämää. Kaikkea ei voi saada, pitkä työmatka oli hinta maaseudun rauhassa asumisesta.

1-2 tuntia työmatkoihin päivässä on täysin normaalia kaupungissakin. Minä esim. lähden paikallisbussiin klo 6.40, bussipysäkille kävely 5 min. mutta pakko olla etuajassa, koska bussiin voi olla joskus etuajassa. Käytännössä suljen kotioven klo 6.30! Paikallisbussin jälkeen siirryn toiseen bussiin ja ajan sillä yleensä metrolle. Metrolla kalasatamaan ja siitä kävely töihin. Olen työpaikalla yleensä noin klo 7.35-7.45, riippuen, onko bussit osuneet synkassa ja ehtikö metro juuri mennä ja piti odottaa seuraavaa. Työpäiväni alkaa klo 8. Eli klo 6.30-08 käytän aikaa työmatkaan. Takaisin kotiin sama reitti. Ihan normaalia.

Samaa mietin tuota lukiessa. Helsinkiläisillä on sikäli sama tilanne kuin maalla asuvilla, että työmatkat on ajallisesti tosi pitkiä ja kaikki rahat menee hirveän kalliiseen asumiseen. Erona se, että maalla hintojen kallistuminen tuntuu nopeammin, mutta kyllä se kallistuva energian hinta tulee näkymään myös yhtiövastikkeiden ja joukkoliikenteen hinnoissa jollain aikavälillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi päättää missä asuu. Jos haluaa jäädä asumaan 1,5 tunnin matkan päähän työpaikasta, turha valittaa.

Entä kun asutaan puolivälissä eli kummankin työmatka perheessä on eri suuntaan? Vai pitäisikö toisen jäädä työttömäksi? Ei aina ole oma valinta, kun etsitään ratkaisuja näihin asioihin.

Isä jäi lasten kanssa kotiin, äitinä muutin työpaikkakunnalle. Lähden ma aamulla ja tulen pe ip kotiin.

Tätä sä kadut vanhana kun et ollut paikalla kun lapset kasvoivat aikuisiksi ja laitoit rahan kaiken edelle jotta elintasosi ei laskisi. Onnea

Näin ovat monet isät toimineet menneinä aikoina. Lähtivät viikoksi savotalle, keikalle tai muuten pitemmällä työreissulle. Tapio Rautavaaran aikuisilta lapsilta joskus kysyttiin, mitä tuntui kun isä oli niin paljon poissa kotoa. Heidän mielestään siinä ei ollut mitään outoa, kun sellaista se elämä silloin sodan jälkeen oli, muutki miehet olivat paljon poissa kotoa muualla töissä.

Vierailija kirjoitti:

omakotitalo kirjoitti:

Heippa täältä Salosta. Täältä lopetti joku vuosi sitten eräs Suomen suurin matkapuhelinvalmistaja ja muutama tuhat toimihenkilöä päästettiin kohti uusia haasteita. Luonnollisesti kaikille ei riittäviä haasteita löytynyt paikkakunnalta joten niitä lähdettiin hakemaan kauempaa. Nyt monesta perheestä toinen ajaa Turkuun ja toinen Helsinkiin. Kilometrejä tulee yhteensä melkein 2000km viikossa. Bensamäärässä se tarkoittaisi noin 150 litraa/viikko eli euroissa 400 euroa.

Onneksi monella alalla käy etätyöt, mutta jos sattuu olemaan vaikka sote tai kaupan alaloilla niin kalliiksi tulee.

Merkittävää tässä on että tällaiset ahkerat ihmiset ei saa valtiolta mitään tukia. Ei matkustamiseen tai asumiseen, kuten vaikka pk seudulla lorvijat.

Mitkä ihmeen pk-seudun lorvijat? Pääkaupunkiseudulla käydään töissä Lahdesta, Turusta ja Tampereelta asti, ja ne, jotka haluavat asua lähellä työpaikkaa, joutuvat asumaan ahtaasti ja kalliisti.

Tarkoitettiin varmaan niitä, jotka asuu pk-seudulla eikä käy töissä, ei niitä jotka pendelöi sinne töihin vaikka mistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko asua noin kaukana työpaikasta. Suomessa on vallalla ajatus, että ihminen valitsee asuinpaikkansa ja että yhteiskunnan tehtävä on järjestää asukkaalle työtä ja palvelut niin, että tämä saa toteuttaa asumishaaveitaan. Voisi ajatella niinkin, että asuinpaikka valitaan sen mukaan, missä työtä on tarjolla.

No mites nämä työtävieroksuvat ja ne yöntimot, jotka asuu veronmaksajien varoilla esim Stadissa paraatipaikoilla. Eikö heidän sitten pitäisi muuttaa syrjäkylille vastaavasti, koska eivät halua töitä tai osallistua veronmaksuun?

Tämä on hyvä pointti. Ei koskaan sanota heille, että muuttakaa vieroksumaan töitä maaseudulle jotta joku töissä käyvä saisi vaikka asunnon helpommin.

Mulla on matkaa töihin 45km. Viides määräaikaisuus tarjottu tästä paikasta. En just meinaa muuttaa lähemmäs tätä(kään) paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tosiaan harvempi edullista asumista ja elämää maaseudulta haikaileva miettii.

Se 50km työmatka valaisemattomalla, kuoppia ja railoja täynnä olevalla tiellä ei suju ihan yhtä vauhdikkaasti (tai rennosti) kuin hoidetulla valtaväylällä ja autot kuluvat huomattavasti rajummin kuin kaupungin asfaltti teillä ajellen.

Työpäivät matkoineen vievät sekä vapaa-aikaa että rahaa. 50-100 suuntaansa oleva työmatka ei ole harvinaisuus. Kalliksihan se käy: dieseliä palaa, renkaat kuluu, auton alustaa saa olla jatkuvasti korjaamassa kuoppien jne takia.

Sähkö on kalliimpaa kuin kaupungeissa ja palkat monilla aloilla pienemmät, vaikka tosiasiassa nykypäivänä tilanteen tulisi olla juuri toisten päin.

Varmaankin ihan ok asumismuoto etätyöläiselle tai eläkeläiselle.

Hyvin kirjoitettu! Kaikkea ei vain voi saada. Jos haluaa maaseudun rauhaan, ei kodin lähellä lähtökohtaisesti voi silloin olla työpaikkoja tarjolla. Maalaiselämästä haaveileva tuskin edes haluaa naapuripellolle Prismaa tai paperitehdasta, vaikka sen myötä saisikin työtä. Kun maaseutu on harvaan asuttu ja palvelut keskitetty, vain pienellä osalla paikkakunnan asukkaista on mahdollisuus lyhyeen työmatkaan.

Maaseudullakin on kyllä niitä paikkoja joista pääsee nopeasti hyväkuntoista pikatietä pitkin kaupunkiin ja luonnon rauhaa riittää siitä huolimatta. Ainakin jos kaupungiksi lasketaan esim 100 000 asukkaan maakuntakeskus. Mutta on toki paljon niitäkin paikkoja joista ei pääse, ja kyllä niillä seuduilla aika paljon näkee hylättyjä taloja ja autioituneita kylänraitteja.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lopettaa työt ja nostaa tukia, kuin Vantaalaiset. He ovat rikastaneet Suomen pelkällä olemuksellaan.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/662753c0-d2f0-4b5c-9b16-aa9dc8c9f4ab

Tai sitten hankkia lisätienestiä kun on niin matala palkka muuten, kuten tämäkin yritteliäs nuori mies teki. En tiedä oliko käsittelykeskus Vantaalla mutta muistelen joskus kuulleeni että siellä on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi päättää missä asuu. Jos haluaa jäädä asumaan 1,5 tunnin matkan päähän työpaikasta, turha valittaa.

Entä kun asutaan puolivälissä eli kummankin työmatka perheessä on eri suuntaan? Vai pitäisikö toisen jäädä työttömäksi? Ei aina ole oma valinta, kun etsitään ratkaisuja näihin asioihin.

Isä jäi lasten kanssa kotiin, äitinä muutin työpaikkakunnalle. Lähden ma aamulla ja tulen pe ip kotiin.

Tätä sä kadut vanhana kun et ollut paikalla kun lapset kasvoivat aikuisiksi ja laitoit rahan kaiken edelle jotta elintasosi ei laskisi. Onnea

Työttömäksikö pitäisi jäädä? Kenenkään ei pitäisi mennä moralisoimaan tuollaiseen tilanteeseen joutunutta, ihan riittävän vaikean valinnan on joutunut tekemään ja ikävä on valtava. Saman teki oma isäni aikoinaan ja oli silti ihan hyvä isä ja olemme läheisiä. Kautta aikojen isät on olleet paljon poissa töitten takia, miksei äiti saisi tehdä samaa?