Miten te kestätte, jos joku töissä huutaa teille?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette jos toimitusjohtaja huutaa? Kenelle hänestä voi valittaa

Silloin äänestetään jaloilla ja mennään kilpailijalle töihin.

Työpaikkakiusaaminen on kyllä ihan helvetillistä. Olin pitkään töissä paikassa jossa mua kiusattiin ja musta tehtiin kokoajan pahista ja tämä tehtiin tietysti mun selän takana. Selkärangatonta touhua ja helvetin ilkeää vaikka en ollut tehny yhtään mitää ko. Ihmisille. Onneksi tuo on nyt takana päin.

Hoitaja olen ja usein potilaat huutavat. Ammattiminä on se joka kuuntelee, ajattelen yleensä jotain ihan muita juttuja ja yritän rauhoitella samalla. Ei vaan enää jaksa liikuttaa, aika erikoisesti saa sanoa et herättää tunteita. Onkohan tämäkään ihan tervettä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette jos toimitusjohtaja huutaa? Kenelle hänestä voi valittaa

Katson että todistajia on paikanpäällä. Nauran ivallisesti hullulle huutavalle ja osoitan sormella samalla käänteen päätä katsellen muita todistajia kohtaan. Tyyliin et ei vaddu mikä kahjo johtaja. Sitten räkäsen sen jalkojen juurelle ja odotan että käy päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette jos toimitusjohtaja huutaa? Kenelle hänestä voi valittaa

AVI:n työsuojeluviranomaille. Olen valittanutkin, mutta ei se mihinkään johtanut. Silloin enää ollut töissä ketään, jolle oli huutanut, kun asiaa käsiteltiin.

TYötaistelun aikana on kollegat huutaneet parille työntekijälle, kun ovat tulkinneet eri tavalla ohjeita.  Osa työntekijöistä pelkää tuota huutamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle kukaan uskalla huutaa kun minulla on raivohullun maine. Pari kertaa kyllä joku aikanaan koitti korotella ääntään tai muuten oikkuilla mutta minä sain raivarin molemmilla kerroilla ja tartuin kraiveliin kiinni. Nykyisin varovat tekemästä mitään tyhmyyksiä.

Oletko sama joka raivosi päiväkodin pihalla?

Vai se, joka näkee vikaa aina kaikkien tekemisissä, mutta ei sitten ollenkaan omissaan. Ja katsoo oikeudekseen hermostua mistä milloinkin. Milloinka vain töiden karttelulta ehtii.

En ole kumpikaan, olen vain lyhytpinnainen ihminen.

Noin väkivaltainen ihminen perustelee aina käytöstään. "Minä olen vain tällainen enkä siitä muutu. Muut kestäköön nahoissaan". Itsehän et kestä jos joku tarttuu sinun raiveliisi "koska on vain lyhytpinnainen ihminen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle kukaan uskalla huutaa kun minulla on raivohullun maine. Pari kertaa kyllä joku aikanaan koitti korotella ääntään tai muuten oikkuilla mutta minä sain raivarin molemmilla kerroilla ja tartuin kraiveliin kiinni. Nykyisin varovat tekemästä mitään tyhmyyksiä.

Oletko sama joka raivosi päiväkodin pihalla?

Vai se, joka näkee vikaa aina kaikkien tekemisissä, mutta ei sitten ollenkaan omissaan. Ja katsoo oikeudekseen hermostua mistä milloinkin. Milloinka vain töiden karttelulta ehtii.

En ole kumpikaan, olen vain lyhytpinnainen ihminen.

Noin väkivaltainen ihminen perustelee aina käytöstään. "Minä olen vain tällainen enkä siitä muutu. Muut kestäköön nahoissaan". Itsehän et kestä jos joku tarttuu sinun raiveliisi "koska on vain lyhytpinnainen ihminen".

Minä tulen ihmisten kanssa varsin hyvin toimeen mutta huutajia ja kiukuttelijoita en voi sietää. Mikäköhän helvetti siinäkin on että sinulla pitäisi olla oikeus tulla huutamaan minulle?

Mietin tätä, että jotkut ihmiset turhautuneena huutavat. Työyhteisössä voi olla paljon muitakin haitallisia tapoja. Esimerkiksi tässäkin ketjussa monet kuvatut reagoinnit huutamiseen ovat myrkyllistä sakinhivutusta, mikä ei kyllä korjaa huutajan käytöstä vaan pahentaa ja klikkiyttää työyhteisöä entisestään. Rehtiä olisi istua alas ja käydä asia läpi sekä mahdollistaa tilanne, jossa voidaan pyytää anteeksi.

Kaikkein paras anteeksipyyntö on muuttunut käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle kukaan uskalla huutaa kun minulla on raivohullun maine. Pari kertaa kyllä joku aikanaan koitti korotella ääntään tai muuten oikkuilla mutta minä sain raivarin molemmilla kerroilla ja tartuin kraiveliin kiinni. Nykyisin varovat tekemästä mitään tyhmyyksiä.

Oletko sama joka raivosi päiväkodin pihalla?

Vai se, joka näkee vikaa aina kaikkien tekemisissä, mutta ei sitten ollenkaan omissaan. Ja katsoo oikeudekseen hermostua mistä milloinkin. Milloinka vain töiden karttelulta ehtii.

En ole kumpikaan, olen vain lyhytpinnainen ihminen.

Noin väkivaltainen ihminen perustelee aina käytöstään. "Minä olen vain tällainen enkä siitä muutu. Muut kestäköön nahoissaan". Itsehän et kestä jos joku tarttuu sinun raiveliisi "koska on vain lyhytpinnainen ihminen".

Minä tulen ihmisten kanssa varsin hyvin toimeen mutta huutajia ja kiukuttelijoita en voi sietää. Mikäköhän helvetti siinäkin on että sinulla pitäisi olla oikeus tulla huutamaan minulle?

Sinä et todellakaan tule ihmisten kanssa toimeen, olet väkivaltainen ja itse terapian tarpeessa. Perustelet vain itse itsellesi väkivallan käyttöä, huijaat itseäsi ja pidät heikkoa egoasi pystyssä.

Olen ollut työyhteisössä jossa työskenteli myös Herra Herkkähermo. Tämä ukko sai tehdä melkein mitä vaan ja hänelle ei saanut kukaan sanoa yhtään mitään: ukko otti mm. sellaisia valtuuksia jotka eivät kuuluneet hänelle lainkaan ja huusi mm. paikan johtajalle siitä miksi häntä ei otettu mukaan yhteen projektiin. Ei otettu koska ukolta puuttui tarvittava koulutus. Jos Herkkähermo loukkaantui jostain hän huusi niin että koko talo kaikui ja asiakkaatkin ihmettelivät välillä mitä oikein tapahtuu. Jos taas huutaja ei päässyt johonkin palaveriin hän alkoi meluamaan jollain lailla esim. huudattamalla radiota. Äijä oli muutenkin todella raskas tyyppi ja lähti jossain kohtaa omien sanojensa mukaan parempiin töihin.  Siis koko työyhteisö oli varpaillaan yhden huutajahullun vuoksi eikä kukaan pitänyt tätä mitenkään kummallisena. Lähdin itsekin pois kyseisestä paikasta pian huutajaukon jälkeen koska työyhteisö oli muutenkin sairas.

Kusisin kintuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle kukaan uskalla huutaa kun minulla on raivohullun maine. Pari kertaa kyllä joku aikanaan koitti korotella ääntään tai muuten oikkuilla mutta minä sain raivarin molemmilla kerroilla ja tartuin kraiveliin kiinni. Nykyisin varovat tekemästä mitään tyhmyyksiä.

Oletko sama joka raivosi päiväkodin pihalla?

Vai se, joka näkee vikaa aina kaikkien tekemisissä, mutta ei sitten ollenkaan omissaan. Ja katsoo oikeudekseen hermostua mistä milloinkin. Milloinka vain töiden karttelulta ehtii.

En ole kumpikaan, olen vain lyhytpinnainen ihminen.

Noin väkivaltainen ihminen perustelee aina käytöstään. "Minä olen vain tällainen enkä siitä muutu. Muut kestäköön nahoissaan". Itsehän et kestä jos joku tarttuu sinun raiveliisi "koska on vain lyhytpinnainen ihminen".

No mikäs sitten se todellinen syy on, jos ei lyhyt pinna?

Ei siinä mitään kestämistä ole, jos ei huuda koko ajan tai ihan lähellä korvaani.

Sitä ei pidä kestää, vaan tehdä ilmoitus henkilöstöhallintoon. Tai jos ei ole sellaista, liiton lakimiehelle.

Vierailija kirjoitti:

Esihenkilönä otan nämä vastaan alaisilta välillä. Onneksi harvoin.

Siinä tilanteessa pitää pysyä rauhallisena, kun toisella on paha olla ja hän purkautuu.

Olen pyytänyt suoraa palautetta ja onneksi sitä saan.

Esihenkilönkään ei tarvitse sietää huutamista alaisilta. Kyllä asiat pitää voida puhua asiallisesti ilman huutamista.

Olen asianajaja ja työskentelen yksin toimistossa. Oma toimisto ollut 16 v ja kyllähän mun asiakaskuntaan kaikenlaista hiihtäjää on mahtunut. Tosin jo ajat sitten oppinut käsittelemään heitä. Pari kertaa joutunut ohjaamaan huumehörhöisen raivoajan ovesta ulos ja kerran yhden huutelevan papan. Harvoin noita sattuu, mutta tosi harvoin. Päättäväisesti vaan pellolle ja palataan asiaan, kun osaa käyttäytyä. 

Ei ole ikinä tapahtunut. Meillä kaikki töissä on ihan normaaleja ihmisiä. Ei harrasta huonoa käytöstä.

up

Ei muuten huuda. Olen 190 senttinen atleetti ja osaan hommani. Yksi huonotapainen asiakas yritti, mutta keskeytin, pahoittelin ja toivotin hyvästit. Kritikkiä pitää kestää, muttei huonoja käytöstapoja.