Miten te kestätte, jos joku töissä huutaa teille?

Korkeintaan asiakas voi huutaa ja sen kestän vaikken olekaan roskis kenenkään ololle.

Riippuu siitä, kuka ja miksi.

Ei tosin paljon ole huutettu. Joskus asiakas huusi puhelimessa, mutta koska se oli lähinnä purkautumista yleisestä työnantajani toimintatapoihin kohdistuvasta turhautumisesta, selvisin helposti olemalla samaa mieltä (kun olin turhautunut itsekin), ja sillä asiakaskin tyyntyi.

Huudon sijaan olen enemmän kuullut nälvimistä. Ajattelen, että en ole täydellinen työntekijä ja että kritiikille varmasti on myös sijaa, ja koetan kuunnella, mikä se kritiikin kohde sinänsä asiattoman ilmaisutavan takana on. Näin pysyn rauhallisena. Sitten kysyn ehdotusta, miten minun tulisi jatkossa toimia. 

Ajattelen heti, että hänellä ei ole kaikki hyvin ja, että selkeitä vaikeuksia hallita itseään. Varsinkin kun kysyt jotai asiallisesti ja toinen vastaa tiuskimalla kuin teini.

Meillä yksi työntekijä mesosi kerran johtajalle ja huitaisi häntä ohimoon "vahingossa".

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle kukaan uskalla huutaa kun minulla on raivohullun maine. Pari kertaa kyllä joku aikanaan koitti korotella ääntään tai muuten oikkuilla mutta minä sain raivarin molemmilla kerroilla ja tartuin kraiveliin kiinni. Nykyisin varovat tekemästä mitään tyhmyyksiä.

Oletko sama joka raivosi päiväkodin pihalla?

huutamista ei tarvitse kestää edes asiakkailta, voi todeta että älä huuda,en voi hoitaa asiasi kun jatkat huutamista. Jos firman politiikka on että asiakkaiden huutoa pitää kestää korvat luimussa..sit kannattaa vaihtaa työpaikkaa. eri keissi toki jos olet jollakin suljetulla osatolla duunissa, siellä varmaan omat säännöt.

Otin puhelimen esille ja kuvasin raivokohtauksen. Meni 3 sekuntia pistää nauhoitus päälle. Sitten liittoon yhteyttä ja oikeustoimet käyntiin.

Ei nykyään oo tuollaisia tilanteita, mutta aiemmin oon sanonut että mulla hyvä kuulo ja huutamalla saat näyttämään ittes tyhmältä. Ei ollut edes mitään syytä huutaa vasn tapa tulla sanomaan uudesta asiasta tää pitää tehdä nyt heti.

Olen joutunut tilanteeseen, jossa vakituinen työntekijä (sairaanhoitaja) alkoi huutaa minulle, joka olin myös sairaanhoitaja, mutta sijainen.

Syynä oli se, että ilmoitin, että hänelle saapuu uusi potilas. Voi sitä huudon määrää, minkä sain. Lähinnä tunsin kovaa myötähäpeää, sillä huudon kuulivat myös ko. potilas ja hänen saattajansa, enkä siinä tilanteessa tietenkään vastannut tuohon huutoon mitään.

Sairaalahierarkia on joskus aivan uskomatonta. Ei ihme, että kyseiselle osastolle on vaikeaa saada sijaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle kukaan uskalla huutaa kun minulla on raivohullun maine. Pari kertaa kyllä joku aikanaan koitti korotella ääntään tai muuten oikkuilla mutta minä sain raivarin molemmilla kerroilla ja tartuin kraiveliin kiinni. Nykyisin varovat tekemästä mitään tyhmyyksiä.

Oletko sama joka raivosi päiväkodin pihalla?

Vai se, joka näkee vikaa aina kaikkien tekemisissä, mutta ei sitten ollenkaan omissaan. Ja katsoo oikeudekseen hermostua mistä milloinkin. Milloinka vain töiden karttelulta ehtii.

Minä huusin kollegalle. Tein väärin ja kannan siitä vastuun selvittämällä asian. Tilannetta edelsi 1,5 tuntia jatkuva vastaan jankkaaminen. Kaikkea mitä sanoin, vastustettiin ja lisäksi name droppailtiin jollain toisilla ohjeilla ylemmältä taholta, niitä en kuitenkaan saanut nähdäkseni.

Korotin lopulta ääntäni ja sanoin jankkaajalle, että hän on liian kuormittunut ottaakseen informaatiota vastaan ja siksi hän kysyy samat asiat useaan kertaan.

Tein yhtä kaikki väärin ja minun olisi pitänyt lopettaa kokous ja yrittää toisella kertaa uudelleen. Nyt tämä henkilö mustamaalaa minua työyhteisössä. Asia vaivaa minua. En ole sisimmältäni mulkku, mutta menetin hermoni.

Huutaa... Kai se nyt vähän riippuu siitä, mitä huudetaan ja ennen kaikkea miksi.

Mitä teette jos toimitusjohtaja huutaa? Kenelle hänestä voi valittaa

Vierailija kirjoitti:

Minä huusin kollegalle. Tein väärin ja kannan siitä vastuun selvittämällä asian. Tilannetta edelsi 1,5 tuntia jatkuva vastaan jankkaaminen. Kaikkea mitä sanoin, vastustettiin ja lisäksi name droppailtiin jollain toisilla ohjeilla ylemmältä taholta, niitä en kuitenkaan saanut nähdäkseni.

Korotin lopulta ääntäni ja sanoin jankkaajalle, että hän on liian kuormittunut ottaakseen informaatiota vastaan ja siksi hän kysyy samat asiat useaan kertaan.

Tein yhtä kaikki väärin ja minun olisi pitänyt lopettaa kokous ja yrittää toisella kertaa uudelleen. Nyt tämä henkilö mustamaalaa minua työyhteisössä. Asia vaivaa minua. En ole sisimmältäni mulkku, mutta menetin hermoni.

Kumpaa siis teit? Korotit ääntäsi ja sanoit, vai huusit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle kukaan uskalla huutaa kun minulla on raivohullun maine. Pari kertaa kyllä joku aikanaan koitti korotella ääntään tai muuten oikkuilla mutta minä sain raivarin molemmilla kerroilla ja tartuin kraiveliin kiinni. Nykyisin varovat tekemästä mitään tyhmyyksiä.

Oletko sama joka raivosi päiväkodin pihalla?

Vai se, joka näkee vikaa aina kaikkien tekemisissä, mutta ei sitten ollenkaan omissaan. Ja katsoo oikeudekseen hermostua mistä milloinkin. Milloinka vain töiden karttelulta ehtii.

En ole kumpikaan, olen vain lyhytpinnainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen heti, että hänellä ei ole kaikki hyvin ja, että selkeitä vaikeuksia hallita itseään. Varsinkin kun kysyt jotai asiallisesti ja toinen vastaa tiuskimalla kuin teini.

Eihän se välttämättä johdu siitä, että olisi menettänyt itsehillintänsä. Huutaminen voi olla harkittu päätös, esimerkiksi jos haluaa olla varma siitä, että asia vihdoinkin menee perille, tai jotain. En tarkoita, että niin pitäisi tehdä, mutta on se mahdollista.

Entä jos työnsiojelija on yhtä samanlainen kiusaaja ja vellihousu? Kelle sit ilmoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä huusin kollegalle. Tein väärin ja kannan siitä vastuun selvittämällä asian. Tilannetta edelsi 1,5 tuntia jatkuva vastaan jankkaaminen. Kaikkea mitä sanoin, vastustettiin ja lisäksi name droppailtiin jollain toisilla ohjeilla ylemmältä taholta, niitä en kuitenkaan saanut nähdäkseni.

Korotin lopulta ääntäni ja sanoin jankkaajalle, että hän on liian kuormittunut ottaakseen informaatiota vastaan ja siksi hän kysyy samat asiat useaan kertaan.

Tein yhtä kaikki väärin ja minun olisi pitänyt lopettaa kokous ja yrittää toisella kertaa uudelleen. Nyt tämä henkilö mustamaalaa minua työyhteisössä. Asia vaivaa minua. En ole sisimmältäni mulkku, mutta menetin hermoni.

Kumpaa siis teit? Korotit ääntäsi ja sanoit, vai huusit?

Korotin ääntäni kunnolla, kyllä se huutamiseksi tässä tapauksessa lasketaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle kukaan uskalla huutaa kun minulla on raivohullun maine. Pari kertaa kyllä joku aikanaan koitti korotella ääntään tai muuten oikkuilla mutta minä sain raivarin molemmilla kerroilla ja tartuin kraiveliin kiinni. Nykyisin varovat tekemästä mitään tyhmyyksiä.

Oletko sama joka raivosi päiväkodin pihalla?

Vai se, joka näkee vikaa aina kaikkien tekemisissä, mutta ei sitten ollenkaan omissaan. Ja katsoo oikeudekseen hermostua mistä milloinkin. Milloinka vain töiden karttelulta ehtii.

En ole kumpikaan, olen vain lyhytpinnainen ihminen.

...ja ylpeä siitä. Pohjanmaaltakin varmasti.

Minulle ei töissä huudeta. Ammatinvalintakysymys, kun enimmäkseen olen tervepäisten asiakkaitten kanssa tekemisissä.

Kerran oli esimies, jolla oli tapana huutaa alaisilleen. Ei huutanut silloin, kun minä olin töissä. Minulla oli suunnitelma, miten toimia jos huutaa. Olisin soittanut häkeen, että täällä riehuu sekopäinen ihminen.