Lue keskustelun säännöt.
Itsemurhakorttia heilutteleva läheinen - vinkkejä jaksamiseen?
27.05.2022 |
Siinäpä se. Kyseessä sisarus, jolla ilmeisiä mt-ongelmia. Keski-ikäinen, perheetön. Aika ajoin viestittelee itsemurha-aikeistaan tai vihjailee. Tilannetta jatkunut jo vuosia, enkä tiedä mitä tekisin. Olen ainoa läheinen, ja välillä tuntuu että tämä kuormitus on liikaa kun omakin elämä on.
Yritän ohjata hakemaan apua ja tsempata, mutta nyt raskaan viikon jälkeen, kun jälleen tuli viestiä siitä, että hän ei enää kauaa täällä ole, niin tuntuu etten vain jaksa. Mitä tekisitte?
Kommentit (43)
Huomionkipeitä ja narsistisiahan nuo vuodesta toiseen uhkailijat ovat. Ovat keksineet hyvän keinon pitää löyhässä hirressä ylikilttejä ja ylitunnollisia läheisiään. Energiavampyyreja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano sille, että jos hän tekee itsemurhan, niin sitten sinä teet myös. Jos hän välittää sinusta, hän ei sitten tee itsemurhaa. Hieman sama kuin ydinasepelote.
Toistappa itsellesi vuosia ja vuosia että jos sinä niin sitten minäkin. Vaikka kuvittelet että olet tarpeeksi etäällä asiassa, se alkaa iskostua mieleesi ja huomaatkin pian sen olevan todellisuudessa yksi keinoista ratkoa omia ongelmasi lopullisesti.
Itsemurha on ihana asia, olen tehnyt jo useamman.
Vierailija kirjoitti:
Ala sanoa hänelle, että soitat 112 aina kun aloittaa uhkailunsa. Katsot sitten kuinka reagoi.
Ei vaan ihan suora soitto sinne 112. Sinne sitten menee ensihoitajat kyselemään, mistä on kysymys. tarvittaessa kuskaavat oikeasti hoidettavaksi.
Hei, ap vielä täällä. Kun tilanne on jatkunut pitkään, siihen on turtunut- kamalaa kyllä. Uhkailut eivät (aina) ole suoria, ja koen että niihin liittyy myös rahallista kiristysyritystä. Tähän en ole lähtenyt mukaan, vaan tänäänkin ohjannut hakemaan toimeentulotukea.
Se on selvää, että tämä pitää saada loppumaan. Ajattelin, että ilmoitan hänelle että oikeasti hakee nyt apua sillä en häntä osaa auttaa. Soitan myös hänen asuinkaupunkinsa sosiaalitoimeen (tai jonnekin) ja kysyn neuvoa ja tarvittaessa toki yhteys 112. Nyt tuli raja vastaan itsellä, en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy viemässä läheisellesi seuraavalta Viron reissulta esim. 10 vodkasalkkua. Sanot, että tämä se rauhoittaa mieltä. Samalla lahjaksi joku ampuma-asekerhon sarjalippu 10 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Se että hän on pitkään vain uhkaillut asialla viittaa siihen, ettei oikeasti sitä aio/pysty toteuttamaan. Koeta saada hänet terapeutin ja/tai jonkin tukiryhmän piiriin.
Isäni uhkaili 20 vuotta ja lopulta teki. Siinä vaiheessa kuikaan ei tietenkään enää uskonut, että niin kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele hänen kanssaan tästä silloin, kun hänellä on parempi tilanne/olo. Puhu siitä, miltä sinusta tuntuu kuunnella hänen uhkauksiaan. Älä syyllistä, mutta kerro aidot tunteesi. Kerro, että itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
En osaa antaa muuta kuin vertaistukea samassa tilanteessa olevalta. Mt- ja päihdeongelmainen sisarus vihjailee säännöllisesti itsemurhalla ja erityisesti silloin, kun jostain tulee sanomista tai kaikki ei mene hänen mielensä mukaan. Kyseinen henkilö on jo ns. avun piirissä, mutta toimintatavat säilyy samoina vuodesta toiseen.
Raskastahan se on jatkuessaan vuosien tai tässä tapauksessa jopa vuosikymmenten ajan. Itsekin olisin joskus kaivannut tukea ja apua sisarukselta, mutta aivan täysin yksisuuntaista auttaminen on ollut. Jotkut pärjäävät sillä, että pistävät tällaisen sisaruksen kanssa välit poikki, mutta kaipa itse olen sen verran kiintynyt ihmiseen, etten ole vielä raaskinut niin tehdä.
Tämä. Täysin yksisuuntaista. Minä kannattelen, enkä omista huolistani edes yritä puhua, koska ne eivät vain kiinnosta. Välit ovat olleet välillä pitkiäkin aikoja poikki, mutta sekään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Jaksamista sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joskus jamassa jossa luulin (kännissä) tuollaisen käytöksen olevan oikeutettua. En oikeasti ymmärtänyt miten se järkytti tässä tapauksessa siskoani. Se oli joku epätoivoinen, sairaan ihmisen yritys kysyä "välitätkö edes sinä minusta" kun samaan aikaan kaasin silmitöntä vihaani ja tuskaani viattoman ihmisen niskaan. Siskoni laittoi lopulta välit poikki (nykyään on ok välit.) Ei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa. Jos olisin tehnyt lopullisen ratkaisun, se ei todellakaan olisi ollut siskoni vastuulla eikä hän olisi myöskään voinut mitenkään estää sitä.
Eräs immeinen kovistelee meillä arvostusta vaikka on sitä meillä saanut mutta ei ole lapsuudessaan eikä aikuisena sitä kotonaan saanut. Kääntää nyt pahat lapsuuskokemuksensa meidän syyksi. Näinkin epärehellinen ja hukassa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että hän on pitkään vain uhkaillut asialla viittaa siihen, ettei oikeasti sitä aio/pysty toteuttamaan. Koeta saada hänet terapeutin ja/tai jonkin tukiryhmän piiriin.
Isäni uhkaili 20 vuotta ja lopulta teki. Siinä vaiheessa kuikaan ei tietenkään enää uskonut, että niin kävisi.
Varmaankin aika harvinainen poikkeustapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että hän on pitkään vain uhkaillut asialla viittaa siihen, ettei oikeasti sitä aio/pysty toteuttamaan. Koeta saada hänet terapeutin ja/tai jonkin tukiryhmän piiriin.
Isäni uhkaili 20 vuotta ja lopulta teki. Siinä vaiheessa kuikaan ei tietenkään enää uskonut, että niin kävisi.
Varmaankin aika harvinainen poikkeustapaus.
En pidä asenteestasi. Hän oli minulle minun ainoa isäni ja rakas isä, ei mikä turha tilastopoikkeama, jonka voi kuitata tuolla tavalla vain koska tapaus ei sovi kuvaasi itsemurhan tekijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös läheisiä jotka eivät kuuntele vaan provosoivat jopa väkivallan uhreja. Herkät ihmiset puhuvat heikoimmalla hetkellä itsemurhasta vaikka eivät sitä koskaan tekisi.
Silti heitä sorretaan.
Ohjata hoitoon ja laittaa rajat ettet itse sairastu.
Sano sille "enemmän toimintaa, vähemmän puhetta"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että hän on pitkään vain uhkaillut asialla viittaa siihen, ettei oikeasti sitä aio/pysty toteuttamaan. Koeta saada hänet terapeutin ja/tai jonkin tukiryhmän piiriin.
Isäni uhkaili 20 vuotta ja lopulta teki. Siinä vaiheessa kuikaan ei tietenkään enää uskonut, että niin kävisi.
Varmaankin aika harvinainen poikkeustapaus.
En pidä asenteestasi. Hän oli minulle minun ainoa isäni ja rakas isä, ei mikä turha tilastopoikkeama, jonka voi kuitata tuolla tavalla vain koska tapaus ei sovi kuvaasi itsemurhan tekijöistä.
Käsitit kyllä nyt ihan väärin.
Kiitos kommenteista. Jo se, kun pisti tilanteen kirjalliseen muotoon, sai ymmärtämään sen mahdottomuuden ja kuormittavuuden. Kunhan tilaisuus tulee, käyn keskustelun hänen kanssaan ja jos sitä ennen on iso huoli, soitan häkeen.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap vielä täällä. Kun tilanne on jatkunut pitkään, siihen on turtunut- kamalaa kyllä. Uhkailut eivät (aina) ole suoria, ja koen että niihin liittyy myös rahallista kiristysyritystä. Tähän en ole lähtenyt mukaan, vaan tänäänkin ohjannut hakemaan toimeentulotukea.
Se on selvää, että tämä pitää saada loppumaan. Ajattelin, että ilmoitan hänelle että oikeasti hakee nyt apua sillä en häntä osaa auttaa. Soitan myös hänen asuinkaupunkinsa sosiaalitoimeen (tai jonnekin) ja kysyn neuvoa ja tarvittaessa toki yhteys 112. Nyt tuli raja vastaan itsellä, en jaksa.
Hienoa että tunnistat rajasi!! Tsemppiä täältä saman kokeneelta!
Se että hän on pitkään vain uhkaillut asialla viittaa siihen, ettei oikeasti sitä aio/pysty toteuttamaan. Koeta saada hänet terapeutin ja/tai jonkin tukiryhmän piiriin.