Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ovat luovuttaneet täysin työmarkkinoilla?
06.10.2026 |
Taustatarinani on se että luin 2000-luvun alussa yhdistelmätutkinnon joka sitten työllisti tyydyttävästi finanssikriisiin asti. Tajusin etten saa sillä enää duunia ja 2011-2017 opiskelin tutkinnon yliopistossa. Ei mitään. Seuraavaksi hankin avoimessa yliopistossa lisää pätevyyksiä. Ei vieläkään mitään. Seuraavaksi tuli sitten korona ja tekoäly joka tuhosi lopullisesti kaiken. Viimeinen niitti oli se kun sain aivan koronasulkujen alussa työhaastattelun 250 kilometrin päähän. Puoli tuntia ennen sovittua aikaa sain tekstarin ettei tarvitse tulla ja kun seuraavana päivänä katsoin te-palveluista niin sama työpaikka oli tullut hakuun vain hetkeä aikaisemmin. Ilmoitus oli identtinen päivämääriä lukuun ottamatta. Myöhemmin selvisi ettei yrityksellä olisi ollut toimitiloja tuossa osoitteessa enää vuosikausiin.
Kommentit (12)
No mikä käsienheiluttelijatutkinto tuo yliopistotutkintosi on? Ei ainakaan juristi tai DI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovutin siinä 2005. Minulla ei ole ollut koskaan edes työnhakuvelvoitetta. Eläkkeelle on yritetty saada.
Olin ysärilamassa työtön seitsemän vuotta, ja sitten seitsemän vuotta töissä. Siinä minun työelämäni.
Kyllä luovuttanut olen. Ahdistaa koko ajatus työnhausta, ja se on aika pitkälti TE-toimiston ansiota.
Uhraan työnhaulle vain pakolliset haut ja puhelut. Jäisin jo eläkkeelle, jos pääsisin --sen verran raihnainen on terveys.
N61
Ehdin olla 30 vuotta hyväpalkkaisissa asiantuntijatöissä, kunnes jouduin sairaslomalle. Tämä on kestänyt jo reilun vuoden, joten työsuhteeni purettiin. Eläkeikään on vielä 10 vuotta, muttei ole pienintäkään aikomusta enää mennä töihin. Hakea voin, jos työkkäri pakottaa, mutta ei yksikään yritys minua väkisin työllistä.
Talous on kunnossa, joten sekään ei huoleta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä mielessä olen luovuttanut, että tiedän sen etten työtä tule saamaan. Jos on ollut jo pitkään työttömänä ja ikä alkaa kuutosella niin eläkeikä on liian lähellä, että kukaan palkkaisi. Ennen työttömyyttä oli katkeamaton työhistoria opiskeluineen. Sillä ei nykyään ole enää merkitystä. Haen kuitenkin vielä aktiivisesti töitä, mutta en enää välitä lopputuloksesta. Jotenkin tullut vuosien myötä sellainen ihan sama -asenne.
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä olen luovuttanut, että tiedän sen etten työtä tule saamaan. Jos on ollut jo pitkään työttömänä ja ikä alkaa kuutosella niin eläkeikä on liian lähellä, että kukaan palkkaisi. Ennen työttömyyttä oli katkeamaton työhistoria opiskeluineen. Sillä ei nykyään ole enää merkitystä. Haen kuitenkin vielä aktiivisesti töitä, mutta en enää välitä lopputuloksesta. Jotenkin tullut vuosien myötä sellainen ihan sama -asenne.
En nyt sanoisi "ihan sama"-asenne mutta tavallaan helpottaa kun ei tarvitse enää pettyä vaikka on käyttänyt aikaa ja vaivaa hakemukseen ja vastaukseksi tulee hyvässäkin tapauksessa "valintamme ei kohdistunut sinuun". Työhaku on oikeasti jatkuvaa henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri valmistuin, työttömäksi.
Minä myös. Ärsyttävintä on se että toinen aiemmista tutkinnoistani työllistäisi minut heti mutta olen niihin töihin työkyvytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten työpaikkailmoituksissa on puhelinnumerot ja kellonajat tiedusteluja varten mutta kun siihen soittaa niin joko ohjautuu vaihteeseen tai tulee punaista luuria.
Aika lailla. Vuosi sitten valmistuin yliopistosta, sain opintojen ohessa toisen lapsenkin ja silti valmistuin tavoiteajassa. Eniten ahdistaa se, että koko ajan mietin mitä voisin tehdä että saisin töitä. Pitäisikö mun opiskella vielä jotain, mutta kun ei oikein ole alaa jolla töitä olisi varmasti. Ahdistaa tämä epävarmuus, ja vielä kaksi lasta pitäisi ruokkia.
Pakko myöntää, että oman mielenrauhani vuoksi en enää ajattele koko asiaa kovin paljon, teen pakkohaut ja keskityn elämääni. Ikä alkaa viitosella.