Itsemurhakorttia heilutteleva läheinen - vinkkejä jaksamiseen?

Ammattilaiseen yhteyttä. Lopulta silti ihminen on aina vastuussa itsestään. Koita jaksaa. Ei tähän muuta voi sanoa.

Jos tekisit ilmoituksen hätäkeskukseen tms? Aika radikaalia, mutta ammattiapuahan tuollasta uhkaileva tarvitsisi.

Ala sanoa hänelle, että soitat 112 aina kun aloittaa uhkailunsa. Katsot sitten kuinka reagoi.

Et ota mitään kantaa, vaan jätät ammattilaisille. Se ei ole sinun tehtäväsi, tai sairas ihminen tekee sinusta likasankosi ymmärtämättään.

Vierailija kirjoitti:

Et ota mitään kantaa, vaan jätät ammattilaisille. Se ei ole sinun tehtäväsi, tai sairas ihminen tekee sinusta likasankosi ymmärtämättään.

Likasankonsa.

Hyvä kysymys. Itsellä oli ihan sama tilanne, kunnes lopulta toteutti aikeensa. Yritin puhua ja kehottaa menemään lääkärille, mutta ei ketään pysty pakottamaan. Jos ei itse halua tehdä asialle mitään, niin siinä on aika voimaton olo. 

Entä jos koittaisit täysin poikkeuksellista uutta taktiikkaa ja sanoisit hänelle sen , mitä hän on todennäköisesti aina halunnut kuulla? Että hän on sulle tosi rakas ihminen ja sinä arvostat häntä juuri sellaisena kuin hän on? Pointti on tuo sana arvostaa. Ihmiset haluavat olla rakastettuja mutta myös arvostettuja, ylipäänsä hyväksyttyjä ja kelpaavia. Koita puhua, tavalla tai toisella, noista asioista hänelle.

Se, että sanot hänelle, että hän tarvitsee apua tai että olet huolissasi hänestä ei ole sama asia. Molemmat kuulostavat torjunnalta ja syyllistämiseltä.

Kuten kuka tahansa, siskosi haluaa hyväksyntää. Anna hänelle se lahja edes kerran ja vaikka et edes uskoisi sanojasi. Katsotaan mitä sitten tapahtuu. Hän voi olla niin hämmästynyt, että menee ihan mykäksi siitä. Hän voi jopa nolostua (toivottavasti ei) niin paljon, ettei ikinä enää kehtaa häiritä sinua tuollaisilla asioilla. Toivottavasti tosiaan ei, mutta siinäkin tapauksessa hän ei ainakaan enää kiusaa sinua.

Joka tapauksessa on selvää, ettei siskosi saisi noilla vihjailuillaan pelotella sinua. Se on väärin. Mutta kieltäminen ja suuttuminen ei johda oikeaan lopputulokseen, se on vain uusi hylkäys ja sen osoitus, ettei maailma välitä hänestä.

Ja jos yllä mainittu keinokaan ei auta, niin sitten voit sanoa vilpittömästi itsellesi, että olet tehnyt kaikkesi ja vaikkapa lopettaa yhteydenpidon siskosi kanssa. Mutta kokeile edes ensin.

Välit poikki. Voit ilmoittaa, että uhkailu on vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa, ja että ymmärrät, että hänellä on paha olo, mutta sinä sairastut itse tätä menoa. Sitten toivotat kaikkea hyvää ja tervehtymistä hänelle ja blokkaat kaikista kanavista.

Soita hätäkeskukseen! Muuta et voi nyt tehdä.

Tee huoli-ilmoitus ja blokkaa kaikkialla

Kannattaa yrittää tukea siinä, että saat ohjattua hänet ammattilaisten hoitoon. Jos toteuttaa uhkauksen, voit jäädä vuosikausiksi potemaan katumusta ja miettiä mitä olisit voinut tehdä, ettei niin olisi käynyt.

Tsemppiä ja voimia👍🙂

Sanot sanottavasi, eli että ihminen ottaa yhteyttä 112 tai hakeutuu päivystykseen jos on aktiivisen itsetuhoinen. Sinun ei ole syytä kantaa hänen ahdistustaan tuossa määrin tai ottaa vastuullesi hänen terapioimistaan. Ilkeä tai välinpitämätön ei tarvitse olla, mutta omat rajat tulee vetää selvästi. Sinuna hankkisin keskusteluapua, koska tuollainen kuormittaa ja ahdistaa eikä ole mielenterveydellesi hyväksi. Mikäli läheisesi tekee itsemurhan, apu on silloinkin tarpeen eikä ole millään tavalla sinun syytäsi etkä olisi sitä voinut estää.

Sinänsä hirveää, ja toisaalta helpottavaa, mutta kun tuollainen tilanne jatkuu ja jatkuu vuosia niin siihenkin tottuu ja vähitellen jotenkin turtuu tuon kortin vilautteluun. Näin kävi itselleni, kun vuosia sitten läheinen ystäväni masentui vakavasti ja sen jälkeen lähipiirissäni on ollut useampi itsetuhoinen ihminen.

Todella vaikea tilanne. Mikä tahansa huomio vain vahvistaa käytöstä ja toisaalta huomiotta jättäminen taas vahvistaa henkilön tunnetta 'kailki hylkäävät minut lopulta kuitenkin'.

En keksinyt yli 10v aikana ratkaisua vastaavaan tilanteeseen ja lopulta jouduin 'hylkäämään' sen roolin johon minut oli laitettu.

Kenestäkään ei tiedä, mutta itse opin etten kykene enää ottamaan minkäänlaista lähelläkään asiaan liittyvää kommenttia keneltäkään edes avunpyyntönä. Ehkä siinä lopulta on perää 'heikot sortuu elon tiellä'.

Ei sun herttainen viesti pelasta, jos on päättänyt tehdä.

Sano sille, että jos hän tekee itsemurhan, niin sitten sinä teet myös. Jos hän välittää sinusta, hän ei sitten tee itsemurhaa. Hieman sama kuin ydinasepelote.

En osaa antaa muuta kuin vertaistukea samassa tilanteessa olevalta. Mt- ja päihdeongelmainen sisarus vihjailee säännöllisesti itsemurhalla ja erityisesti silloin, kun jostain tulee sanomista tai kaikki ei mene hänen mielensä mukaan. Kyseinen henkilö on jo ns. avun piirissä, mutta toimintatavat säilyy samoina vuodesta toiseen.

Raskastahan se on jatkuessaan vuosien tai tässä tapauksessa jopa vuosikymmenten ajan. Itsekin olisin joskus kaivannut tukea ja apua sisarukselta, mutta aivan täysin yksisuuntaista auttaminen on ollut. Jotkut pärjäävät sillä, että pistävät tällaisen sisaruksen kanssa välit poikki, mutta kaipa itse olen sen verran kiintynyt ihmiseen, etten ole vielä raaskinut niin tehdä.

Lupaa vaan.

Köyttä tarjolle!

Jokaisella on oikeus lähteä oman käden kautta. Rankkaa, mutta sitä ratkaisua pitää kunnioittaa.

Voimia äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen. Olen elänyt samaa äitini kanssa pikkulapsesta saakka ja pikku hiljaa alkanut uskoa, että kyseessä on vain uhkaukset. Tai sitten ei.

Mikael Niemi kirjoitti aliarvostetussa mestariteoksessaan Poläärimusiikkia Vittulanjänkältä, jokseenkin siihen tapaan, että ne jotka eniten uhkailevat itsemurhalla, pelkäävät eniten kuolemaa ja se vaikuttaa olevan pirun tarkka kuvaus tähän ilmiöön.