Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt tarvitaan kulttuuritulkkia! Poika kirjoitti ylioppilaaksi ja anoppi haluaa mummon lyyran tms. Mikä juttu tää on?
27.05.2022 |
Siis ilmeisesti meidän tuoreen ylioppilaan pitäisi ostaa joku lahja anopille, joka on asunut 350 km:n päässä koko hänen elämän ajan.
Minun aivot ei nyt ihan taivu tämän kuvion ympärille. Voisiko joku ystävällisesti selittää mistä on kysymys?
Kommentit (115)
Äidinlyyra taisi olla suositumpi suurten ikäluokkien aikaan, kun monessa suvussa oli ensimmäisiä ylioppilaita. Joissain suvuissa äidinlyyraperinnettä pidetään kai nykyäänkin yllä, mutta ei se mikään koko Suomen kattava perinne ole. Ja varmasti koko ajan harventumaan päin.
Ap:n anopin kohdalla kaksi vaihtoehtoa: 1) Anoppi yrittää lyyrapyynnöillään viestittää, kuinka ylpeä on lapsenlapsen saavutuksista. Tapa on ehkä vanhahtava ja vaatimusten esittäminen kömpelöä, mutta ajatus takana on hyväntahtoinen. 2) Anoppi on rajaton ja yrittää päästä loistamaan ylioppilaan äidin (eli ap:n) paikalle. Ap ja lapsensa osannevat parhaiten arvioida, millainen tapaus on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tori.fistä käytetty lyyra tärkeilynhaluiselle mammalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äiti saa jokaisesta ylioppilaaksi kirjoittaneesta lapsestaan lyyra-rintaneulan. Jos on viisi yo-lasta, hänellä on sitten viimeisissä juhlissa viisi rintaneulaa.
Tämä vain selityksenä ap:lle. Mummo sekoilee, mitään mummonlyyraa ei ole olemassa.
Miksi minun pitäisi sitten saada joku koru lapseni opintomenestyksen vuoksi?
En nyt ihan ymmärrä!
(Ja olen itse ylioppilas, FM ja FT enkä ole minun vanhemmilleni mitään lyyria ostellut missään vaiheessa.)
ApKyllä sinullakin on osasi siinä, että lapsesi on päässyt lukioon ja ylioppilaaksi. Kotoa se koulutuksen arvostaminen tulee.
Noita äidinlyyriä oli enemmän suurten ikäluokkien äideillä, joiden lapset oikeasti olivat sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita. He käyttivät - tai käyttävät, onhan heitä vielä elossa - lyyriaan kaikissa perhejuhlissa. Niin tärkeä saavutus lasten pääseminen opintielle on heille ollut.
Näin on ollut. Muistan että mun äidinäitini piti useinkin juhla-asussaan niitä kahta kultaista lyyraa (kaksi lasta, kaksi ylioppilasta). Äitini oli suvun ensimmäinen ylioppilas suoraan alenevassa polvessa.
Oi mikä kunnia. Tulee ihan "ylioppilas Larvanto" mieleen :DDDDDDDD
Ei se lippalakki ole nykyään enää niin kova sana kuin joskus 1950-luvulla.
Ivaa mitä ivaat trolli.
Mun mummi hoiti äitiä ja oli viimeisillään raskaana n. 20 kilometrin päässä Venäjän rajalta ja sieltä ne neuvostokoneet tulivat äkkiä pommittamaan, ennen kuin sireenit lakkasivat soimasta, hyvä kun perunakellariin ehtivät. Ukkini, äidinisä, oli siellä rajalla taistelemassa isänmaan puolesta. Yksin mummo joutui kaikesta selviämään.
Äitini, pikkutyttö, säilyi pommituksista ja kulkutaudeista hengissä, mutta isoäiti joutui synnyttämään kohtuun kuolleen vauvan.
Sodan jälkeen hän sai kotiin taisteluissa ja pakkasessa vammautuneen ja traumatisoituneen miehensä. Isoisä taisteli mm. Raatteen tiellä. Yhden lapsen he vielä saivat heti sodan jälkeen. Kummankin isoäiti kasvatti ylioppilaaksi asti.
Joten kyllä mummi oli ne lyyransa ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äiti saa jokaisesta ylioppilaaksi kirjoittaneesta lapsestaan lyyra-rintaneulan. Jos on viisi yo-lasta, hänellä on sitten viimeisissä juhlissa viisi rintaneulaa.
Tämä vain selityksenä ap:lle. Mummo sekoilee, mitään mummonlyyraa ei ole olemassa.
Miksi minun pitäisi sitten saada joku koru lapseni opintomenestyksen vuoksi?
En nyt ihan ymmärrä!
(Ja olen itse ylioppilas, FM ja FT enkä ole minun vanhemmilleni mitään lyyria ostellut missään vaiheessa.)
ApKyllä sinullakin on osasi siinä, että lapsesi on päässyt lukioon ja ylioppilaaksi. Kotoa se koulutuksen arvostaminen tulee.
Noita äidinlyyriä oli enemmän suurten ikäluokkien äideillä, joiden lapset oikeasti olivat sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita. He käyttivät - tai käyttävät, onhan heitä vielä elossa - lyyriaan kaikissa perhejuhlissa. Niin tärkeä saavutus lasten pääseminen opintielle on heille ollut.
Näin on ollut. Muistan että mun äidinäitini piti useinkin juhla-asussaan niitä kahta kultaista lyyraa (kaksi lasta, kaksi ylioppilasta). Äitini oli suvun ensimmäinen ylioppilas suoraan alenevassa polvessa.
Oi mikä kunnia. Tulee ihan "ylioppilas Larvanto" mieleen :DDDDDDDD
Ei se lippalakki ole nykyään enää niin kova sana kuin joskus 1950-luvulla.
Ivaa mitä ivaat trolli.
Mun mummi hoiti äitiä ja oli viimeisillään raskaana n. 20 kilometrin päässä Venäjän rajalta ja sieltä ne neuvostokoneet tulivat äkkiä pommittamaan, ennen kuin sireenit lakkasivat soimasta, hyvä kun perunakellariin ehtivät. Ukkini, äidinisä, oli siellä rajalla taistelemassa isänmaan puolesta. Yksin mummo joutui kaikesta selviämään.
Äitini, pikkutyttö, säilyi pommituksista ja kulkutaudeista hengissä, mutta isoäiti joutui synnyttämään kohtuun kuolleen vauvan.
Sodan jälkeen hän sai kotiin taisteluissa ja pakkasessa vammautuneen ja traumatisoituneen miehensä. Isoisä taisteli mm. Raatteen tiellä. Yhden lapsen he vielä saivat heti sodan jälkeen. Kummankin isoäiti kasvatti ylioppilaaksi asti.
Joten kyllä mummi oli ne lyyransa ansainnut.
Ai nuo sodan koettelemukset kuitataan lyyralla. Selvä. Jotenkin en nyt ole samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi tulee onnelliseksi alle 20 euroa maksavasta lyyrasta, niin onko se nyt teiltä kauhea uhraus ostaa sellainen? Näillä on tosiaan iso merkitys monille sellaisille vanhemman sukupolven edustajille, jotka olisivat itse lapsena halunneet käydä koulua pidemmälle, mutta taloudellisten olosuhteiden tai kodin asenteiden vuoksi siihen ei ollut mahdollisuutta.
Eikö se anoppi ole aikuinen ihminen eikä taapero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äiti saa jokaisesta ylioppilaaksi kirjoittaneesta lapsestaan lyyra-rintaneulan. Jos on viisi yo-lasta, hänellä on sitten viimeisissä juhlissa viisi rintaneulaa.
Tämä vain selityksenä ap:lle. Mummo sekoilee, mitään mummonlyyraa ei ole olemassa.
Miksi minun pitäisi sitten saada joku koru lapseni opintomenestyksen vuoksi?
En nyt ihan ymmärrä!
(Ja olen itse ylioppilas, FM ja FT enkä ole minun vanhemmilleni mitään lyyria ostellut missään vaiheessa.)
ApKyllä sinullakin on osasi siinä, että lapsesi on päässyt lukioon ja ylioppilaaksi. Kotoa se koulutuksen arvostaminen tulee.
Noita äidinlyyriä oli enemmän suurten ikäluokkien äideillä, joiden lapset oikeasti olivat sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita. He käyttivät - tai käyttävät, onhan heitä vielä elossa - lyyriaan kaikissa perhejuhlissa. Niin tärkeä saavutus lasten pääseminen opintielle on heille ollut.
Näin on ollut. Muistan että mun äidinäitini piti useinkin juhla-asussaan niitä kahta kultaista lyyraa (kaksi lasta, kaksi ylioppilasta). Äitini oli suvun ensimmäinen ylioppilas suoraan alenevassa polvessa.
Oi mikä kunnia. Tulee ihan "ylioppilas Larvanto" mieleen :DDDDDDDD
Ei se lippalakki ole nykyään enää niin kova sana kuin joskus 1950-luvulla.
Ivaa mitä ivaat trolli.
Mun mummi hoiti äitiä ja oli viimeisillään raskaana n. 20 kilometrin päässä Venäjän rajalta ja sieltä ne neuvostokoneet tulivat äkkiä pommittamaan, ennen kuin sireenit lakkasivat soimasta, hyvä kun perunakellariin ehtivät. Ukkini, äidinisä, oli siellä rajalla taistelemassa isänmaan puolesta. Yksin mummo joutui kaikesta selviämään.
Äitini, pikkutyttö, säilyi pommituksista ja kulkutaudeista hengissä, mutta isoäiti joutui synnyttämään kohtuun kuolleen vauvan.
Sodan jälkeen hän sai kotiin taisteluissa ja pakkasessa vammautuneen ja traumatisoituneen miehensä. Isoisä taisteli mm. Raatteen tiellä. Yhden lapsen he vielä saivat heti sodan jälkeen. Kummankin isoäiti kasvatti ylioppilaaksi asti.
Joten kyllä mummi oli ne lyyransa ansainnut.
Ai nuo sodan koettelemukset kuitataan lyyralla. Selvä. Jotenkin en nyt ole samaa mieltä.
Ketään ei kiinnosta tyhjäpäätrollin "mielipiteet".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin lyyrasta oon kuullut,eikai isovanhemmille tavata ostaa.
No mikä se äidin lyyra sitten on?
Ap
Se on sellainen rintaneula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi yrittää tunkea äidin paikalle. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äiti saa jokaisesta ylioppilaaksi kirjoittaneesta lapsestaan lyyra-rintaneulan. Jos on viisi yo-lasta, hänellä on sitten viimeisissä juhlissa viisi rintaneulaa.
Tämä vain selityksenä ap:lle. Mummo sekoilee, mitään mummonlyyraa ei ole olemassa.
Miksi minun pitäisi sitten saada joku koru lapseni opintomenestyksen vuoksi?
En nyt ihan ymmärrä!
(Ja olen itse ylioppilas, FM ja FT enkä ole minun vanhemmilleni mitään lyyria ostellut missään vaiheessa.)
ApKyllä sinullakin on osasi siinä, että lapsesi on päässyt lukioon ja ylioppilaaksi. Kotoa se koulutuksen arvostaminen tulee.
Noita äidinlyyriä oli enemmän suurten ikäluokkien äideillä, joiden lapset oikeasti olivat sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita. He käyttivät - tai käyttävät, onhan heitä vielä elossa - lyyriaan kaikissa perhejuhlissa. Niin tärkeä saavutus lasten pääseminen opintielle on heille ollut.
Näin on ollut. Muistan että mun äidinäitini piti useinkin juhla-asussaan niitä kahta kultaista lyyraa (kaksi lasta, kaksi ylioppilasta). Äitini oli suvun ensimmäinen ylioppilas suoraan alenevassa polvessa.
Oi mikä kunnia. Tulee ihan "ylioppilas Larvanto" mieleen :DDDDDDDD
Ei se lippalakki ole nykyään enää niin kova sana kuin joskus 1950-luvulla.
Ivaa mitä ivaat trolli.
Mun mummi hoiti äitiä ja oli viimeisillään raskaana n. 20 kilometrin päässä Venäjän rajalta ja sieltä ne neuvostokoneet tulivat äkkiä pommittamaan, ennen kuin sireenit lakkasivat soimasta, hyvä kun perunakellariin ehtivät. Ukkini, äidinisä, oli siellä rajalla taistelemassa isänmaan puolesta. Yksin mummo joutui kaikesta selviämään.
Äitini, pikkutyttö, säilyi pommituksista ja kulkutaudeista hengissä, mutta isoäiti joutui synnyttämään kohtuun kuolleen vauvan.
Sodan jälkeen hän sai kotiin taisteluissa ja pakkasessa vammautuneen ja traumatisoituneen miehensä. Isoisä taisteli mm. Raatteen tiellä. Yhden lapsen he vielä saivat heti sodan jälkeen. Kummankin isoäiti kasvatti ylioppilaaksi asti.
Joten kyllä mummi oli ne lyyransa ansainnut.
Tämän vuodatuksen perusteella lyyra pitää ostaa iso mummulle. Ei tämän päivän ylioppilaiden mummot ole sota-aikaa keskimäärin eläneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinlyyra on ihan oma käsitteensä ja perinne. Niitä voi hankkia kultasepänliikkeistä.
Miksi se ei voi olla myös isoäidinlyyra?
Vierailija kirjoitti:
Äidinlyyra on ihan oma käsitteensä ja perinne. Niitä voi hankkia kultasepänliikkeistä.
Miksi se ei voi olla myös isoäidinlyyra?
Miksi ihmeessä sen pitäisi olla? Random sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi tulee onnelliseksi alle 20 euroa maksavasta lyyrasta, niin onko se nyt teiltä kauhea uhraus ostaa sellainen? Näillä on tosiaan iso merkitys monille sellaisille vanhemman sukupolven edustajille, jotka olisivat itse lapsena halunneet käydä koulua pidemmälle, mutta taloudellisten olosuhteiden tai kodin asenteiden vuoksi siihen ei ollut mahdollisuutta.
Mä olen myös poikkeuksellisesti sitä mieltä että jos tuolla anoppi on tyytyväinen niin menkööt. Tungetteleva anoppi ostaa äidin lyyran itse muuten ja onnistuu tekemään yo-juhlista hänen juhlansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidinlyyra on ihan oma käsitteensä ja perinne. Niitä voi hankkia kultasepänliikkeistä.
Miksi se ei voi olla myös isoäidinlyyra?
Miksi ihmeessä sen pitäisi olla? Random sukulainen.
Samasta syystä kun pitää olla ylioppilaslakki vaikkei ole ylioppilas ym. Helpompi omia toiselle kuuluvaa perinnettä kuin keksiä itse omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidinlyyra on ihan oma käsitteensä ja perinne. Niitä voi hankkia kultasepänliikkeistä.
Miksi se ei voi olla myös isoäidinlyyra?
On olemassa myös isoäidinlyyra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidinlyyra on ihan oma käsitteensä ja perinne. Niitä voi hankkia kultasepänliikkeistä.
Miksi se ei voi olla myös isoäidinlyyra?
Miksi ihmeessä sen pitäisi olla? Random sukulainen.
"Random sukulainen"? Useimmat kyllä tuntevat isoäitinsä. Oletko itse löytölapsi kirkon portailta vai mikä mättää?
Osta sille sellane vappukukka rintapieleen, onko niitä nykyään vielä myynnissä. Sano, et se se on.
Moderni mummu. Ajat muuttuu, pysykää nuoret mukana.
Minulla on kaksoislyyra, joka alkujaan oli puolison isoäidin, jolla kaksi yo-poikaa. Nämä pojat pääsivät ylioppilaiksi 1930-luvun lopussa.
Kuha jonku pinssin saa kiinnittää mummukin liepeeseen.
Alue: Aihe vapaa
Jos anoppi tulee onnelliseksi alle 20 euroa maksavasta lyyrasta, niin onko se nyt teiltä kauhea uhraus ostaa sellainen? Näillä on tosiaan iso merkitys monille sellaisille vanhemman sukupolven edustajille, jotka olisivat itse lapsena halunneet käydä koulua pidemmälle, mutta taloudellisten olosuhteiden tai kodin asenteiden vuoksi siihen ei ollut mahdollisuutta.