Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt tarvitaan kulttuuritulkkia! Poika kirjoitti ylioppilaaksi ja anoppi haluaa mummon lyyran tms. Mikä juttu tää on?
27.05.2022 |
Siis ilmeisesti meidän tuoreen ylioppilaan pitäisi ostaa joku lahja anopille, joka on asunut 350 km:n päässä koko hänen elämän ajan.
Minun aivot ei nyt ihan taivu tämän kuvion ympärille. Voisiko joku ystävällisesti selittää mistä on kysymys?
Kommentit (115)
Mä ostin aikoinaan mutsille lyyran ja se melkein kusi hunajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pyysin etteivät lapseni osta minulle lyyraa. Se on ulkokultaisuutta, jota en arvosta. Kultasepänliikkeiden keksintöä monet turhat tavarat joilla ei ole mitään järkevää käyttöä. Samaten kummilusikat ja hopeakehykset valokuviin. Mielummin rahat unicefille kuin johonkin lyyraan. Mutta vapaa maa, ostaa ja pyytää ken haluaa. Minä en killuttimia kerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äiti saa jokaisesta ylioppilaaksi kirjoittaneesta lapsestaan lyyra-rintaneulan. Jos on viisi yo-lasta, hänellä on sitten viimeisissä juhlissa viisi rintaneulaa.
Tämä vain selityksenä ap:lle. Mummo sekoilee, mitään mummonlyyraa ei ole olemassa.
Miksi minun pitäisi sitten saada joku koru lapseni opintomenestyksen vuoksi?
En nyt ihan ymmärrä!
(Ja olen itse ylioppilas, FM ja FT enkä ole minun vanhemmilleni mitään lyyria ostellut missään vaiheessa.)
ApKyllä sinullakin on osasi siinä, että lapsesi on päässyt lukioon ja ylioppilaaksi. Kotoa se koulutuksen arvostaminen tulee.
Noita äidinlyyriä oli enemmän suurten ikäluokkien äideillä, joiden lapset oikeasti olivat sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita. He käyttivät - tai käyttävät, onhan heitä vielä elossa - lyyriaan kaikissa perhejuhlissa. Niin tärkeä saavutus lasten pääseminen opintielle on heille ollut.
Näin on ollut. Muistan että mun äidinäitini piti useinkin juhla-asussaan niitä kahta kultaista lyyraa (kaksi lasta, kaksi ylioppilasta). Äitini oli suvun ensimmäinen ylioppilas suoraan alenevassa polvessa.
Oi mikä kunnia. Tulee ihan "ylioppilas Larvanto" mieleen :DDDDDDDD
Ei se lippalakki ole nykyään enää niin kova sana kuin joskus 1950-luvulla.
Ivaa mitä ivaat trolli.
Mun mummi hoiti äitiä ja oli viimeisillään raskaana n. 20 kilometrin päässä Venäjän rajalta ja sieltä ne neuvostokoneet tulivat äkkiä pommittamaan, ennen kuin sireenit lakkasivat soimasta, hyvä kun perunakellariin ehtivät. Ukkini, äidinisä, oli siellä rajalla taistelemassa isänmaan puolesta. Yksin mummo joutui kaikesta selviämään.
Äitini, pikkutyttö, säilyi pommituksista ja kulkutaudeista hengissä, mutta isoäiti joutui synnyttämään kohtuun kuolleen vauvan.
Sodan jälkeen hän sai kotiin taisteluissa ja pakkasessa vammautuneen ja traumatisoituneen miehensä. Isoisä taisteli mm. Raatteen tiellä. Yhden lapsen he vielä saivat heti sodan jälkeen. Kummankin isoäiti kasvatti ylioppilaaksi asti.
Joten kyllä mummi oli ne lyyransa ansainnut.
Ai nuo sodan koettelemukset kuitataan lyyralla. Selvä. Jotenkin en nyt ole samaa mieltä.
Ketään ei kiinnosta tyhjäpäätrollin "mielipiteet".
Pakko tässä kohtaa mainita, että lähes täyden Laudatur-sarjan "tyhjäpää". Sehän tässä on keskustelun henki eli lyyrat. Ihqua viikonloppua ja pus pus ;).
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin aikoinaan mutsille lyyran ja se melkein kusi hunajaa.
Meillä sama. Mutsille oli lippalakki ja lyyrat paaaaaaaaaaaljon tärkeämmät kuin itselleni. Hunajan kuseminen loppuikin siihen, kun en pyrkinytkään yliopistoon, vaan tyydyin keskiasteen opistotasoiseen koulutukseen. Mahtoi olla pettymys :DDDDD.
Äidinlyyra on usein 16 millimetrin korkuinen, rintaan kiinnitettävä lakkilyyran kaltainen kultainen koru, mutta se voi yhtä hyvin olla niin kaula- kuin rannekorukin. Lyyran saanut äiti voi käyttää lyyraa oman lapsensa lakkiaisten lisäksi myös vieraillessaan muiden lakkiaisissa tai tärkeissä perhejuhlissa.
Että se siitä, lainaus netistä. Jos mummilla on vaikka useampi lyyra omien lasten ylioppilasjuhlista, hän voi hyvin laittaa ne pukunsa somisteeksi lapsenlapsen yo- juhlassa.
En usko ,että on kovin fiksua muuten käyttää tai ostaa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullutkaan mistään äidinlyyrasta eikä meillä ole sellaisia osteltu.
T. Ylioppilas vm.-99
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullutkaan mistään äidinlyyrasta eikä meillä ole sellaisia osteltu.
T. Ylioppilas vm.-99
Teilloltiin vissihin köyhiä. Kyllä Pohojammaalla piti olla komia rivi yhteenhitsattuja lyyrarinkuloota rinnuksis tai muutoon sai hävetä ja tuntea olevansa huano äiti, jonsei joka kakara kirijoottanu ylioppilaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin aikoinaan mutsille lyyran ja se melkein kusi hunajaa.
Meillä sama. Mutsille oli lippalakki ja lyyrat paaaaaaaaaaaljon tärkeämmät kuin itselleni. Hunajan kuseminen loppuikin siihen, kun en pyrkinytkään yliopistoon, vaan tyydyin keskiasteen opistotasoiseen koulutukseen. Mahtoi olla pettymys :DDDDD.
Naiset on kyllä ihmeellisiä. Ostin mutsille myös minkkiturkin kun se täytti 70v ja se tepasteli sen kanssa ulkona vaikka oli keskikesä.
Vierailija kirjoitti:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/%C3%84idinlyyra
Kyllä mummitkin niitä haluaa
Yllättäen ei ole olemassa isänlyyraa.. sukupuolitasa-arvo/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullutkaan mistään äidinlyyrasta eikä meillä ole sellaisia osteltu.
T. Ylioppilas vm.-99
Teilloltiin vissihin köyhiä. Kyllä Pohojammaalla piti olla komia rivi yhteenhitsattuja lyyrarinkuloota rinnuksis tai muutoon sai hävetä ja tuntea olevansa huano äiti, jonsei joka kakara kirijoottanu ylioppilaaksi.
Ihan keskiluokkaa ollaan, ei olla missään vaiheessa oltu köyhiä. Minä ja sisareni olemme molemmat kirjoittaneet ylioppilaiksi eikä siitä ole mitään isoa numeroa tehty, juhlat on tietysti järjestetty asianmukaisesti.
Pohojammaa-provolla on tietysti eri meininki :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/%C3%84idinlyyra
Kyllä mummitkin niitä haluaa
Yllättäen ei ole olemassa isänlyyraa.. sukupuolitasa-arvo/5
Totta kai on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin lyyrasta oon kuullut,eikai isovanhemmille tavata ostaa.
No mikä se äidin lyyra sitten on?
Ap
Olisit käynyt lukion niin tietäisit!
Mun äidillä oli 4 lyyraa. Oli ylpeä ja ihana äiti. Ei mummeille mitkään lyyrat kuulu!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tai ehkä aiemmin nykyistä yselsiempoi tapa, että uusi ylioppilas (ylioppilaaksi kirjoittanut) antaa äidilleen lahjaksi Äidinlyyran ennen lakkiaistilaisuutta kunnianosoituksena niin kasvatuksesta kuin muustakin huolenpidosta. Monesti äidillä on yksi lyyra kutakin ylioppilaaksi valmistunutta lasta kohden, ja niitä kaikkia pidetään yleensä samanaikaisesti. - Äidinlyyroja saattaa olla useammassakin sukupolvessa, joissakin suvuissa on tapana, että myös lapsenlapset lahjoittavat äidin- ja isänäidille omat kappaleensa.
Sinkkumies
Noilla ansioilla mun äitini saa olla jatkossakin lyyratta. Voi tietysti vähän kirpaista, mutta muistanee mikä tilanne oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa! Rahastusta tuo on. En tiennyt 1994 äidinlyyrasta tuon taivaallista. Taisi äitini myöhemmin ostaa itse itselleen kun pikkuveljeni saivat lakin.
Samana vuonna kirjoitin ja ostin äidilleni lyyran kavereiden esimerkkiä seuraten. Sitä ennen en minäkään ollut kuullut asiasta. Enkä ennen tätä päivää ollut kuullut isovanhemmat lyyrasta.
Kysymys onkin, missä anopin poika on? Siis lapsen isä? Olisi hänen tehtävänsä varmaan neuvotella asiasta lapsen kanssa. Onko miehellä sisaruksia, joiden lapset on antaneet lyyran mummolleen? Aika röyhkeää ja huonokäytöksistä on sellaista itse vaatia, mutta ehkä taustalla on alkavaa dementiaa tai muita ongelmia. Kallis sellainen koru ei ole, kunhan aitoa kultaa ette osta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äiti saa jokaisesta ylioppilaaksi kirjoittaneesta lapsestaan lyyra-rintaneulan. Jos on viisi yo-lasta, hänellä on sitten viimeisissä juhlissa viisi rintaneulaa.
Tämä vain selityksenä ap:lle. Mummo sekoilee, mitään mummonlyyraa ei ole olemassa.
Miksi minun pitäisi sitten saada joku koru lapseni opintomenestyksen vuoksi?
En nyt ihan ymmärrä!
(Ja olen itse ylioppilas, FM ja FT enkä ole minun vanhemmilleni mitään lyyria ostellut missään vaiheessa.)
Ap
Miksi isä saattaa morsiamen alttarille? Miksi äitienpäivää juhlitaan? Vanhempien kiittäminen erilaisten perinteiden muodossa muistuttaa jatkuvuudesta ja tuo juhlan tuntua arjen keskelle. Vaikka kyseinen perinne ei merkitsisi sinulle mitään, ei kuitenkaan tarvitse puhua vähätellen niistä, joille se merkitsee.
Minäkään en pidä äidinlyyraperinnettä henkilökohtaisesti mitenkään tärkeänä, mutta kun oma tyttäreni sellaisen minulle oma-aloitteisesti osti, olin otettu ja kiitin kauniisti. Ei kyllä olisi tullut mieleen ruveta sättimään tytärtä typerän ja vanhanaikaisen perinteen kannattamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä pyysin etteivät lapseni osta minulle lyyraa. Se on ulkokultaisuutta, jota en arvosta. Kultasepänliikkeiden keksintöä monet turhat tavarat joilla ei ole mitään järkevää käyttöä. Samaten kummilusikat ja hopeakehykset valokuviin. Mielummin rahat unicefille kuin johonkin lyyraan. Mutta vapaa maa, ostaa ja pyytää ken haluaa. Minä en killuttimia kerää.
Kuulostat mahtavalta juhlien emännältä ja vieraalta. Toivottavasti kerrot nämä mielipiteesi muille aina tilaisuuden tullen. Erityisesti jos paikalla on joku 90-vuotias mummo, joka ylpeänä kantaa lyyriaan, on hyvä sanoa mahdollisimman merkitsevällä äänensävyllä, kuinka sinä et moisia killuttimia viitsi kerätä.
En minäkään ollut kuullut isoäidin lyyrasta, kunnes anoppi itse oli ostanut sellaisen. On puolet pienempi kuin äidinlyyra eli 8 mm. Oli kiinnittänyt sen äidinlyyrien alapuolelle.
taasen ap käynyt eräässä kaupungissa.
kyllä mammat ja pappat kaiken uskoo.
nyt kun juhlat lähellä niin keksitty tälläinen juttu tällä kertaa.
yritys hyvä mutta ap nolla.
Ostin itselle, äidilleni ja anopille lyyrat. Tiedän, ettei olisi tarvinnut, mutta tykkään tästä perinteestä. Anopille tulee ensimmäinen lyyra ja tiedän, että hän tulee olemaan ylpeä saadessaan lyyran.
Alue: Aihe vapaa
Äiti on äiti. Mummu/anoppi pysyköön lestissään.