Lue keskustelun säännöt.
Kapellimestarin työ. Mitä virkaa kapellimestarilla kun kaikki soittajat tuijottaa nuotteja?
27.05.2022 |
Katson nyt tuota Sibelius-viulukilpailua ja tein saman huomion kuin aina aikaisemminkin klassista musiikkia katsoessa. Soittajat tuijottavat nuottejaan ja kapellimestari heiluu henkensä edestä. Mitä virkaa kapellimestarilla kun ei kukaan sitä edes katso?
Ja voisi luulla että tuon tason soittajat osaa nuotit ulkoa, jotta voisivat sitä kapellimestaria katsella "tulkinnan ja tempon vuoksi", mutta ei.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas ihmettelen miksi nämä klassisen musiikin soittajat on niin riippuvaisia nuoteistaan. Mitään ei osata soittaa, jos ei ole nuottia siinä silmien edessä. Improvisointitaito puuttuu täysin. Sitten kutsuvat itseään ammattilaisiksi?
Juuri tämän takia klassisen musiikin soittajat ovat juosseet soittotunneilla (enemmän tai vähemmän pakotettuina) pikkulapsesta lähtien.
Pääasia on toisto, ei improvisointi. Jotkut valveutuneimmat siirtyvät soittamaan nykymusiikkia (mikä taas ei ole suuren yleisön suosiossa).Huvittavaa, kun ihminen, joka ei tiedä klassisesta musiikista mitään tulee esittämään asiantuntijaa :D
P.S. Klassista musiikkia ei soiteta mekaanisesti nuotteja toistamalla, vaan tekemällä teoksesta tulkinta. Siksi eri soittajien versiot kuulostavat erilaiselta. Toki sitä ei kuule, jos ei osaa nyansseja erottaa.
Miksi niistä pitää soittaa joku "tulkinta"? Eikö klassisen musiikin kuuntelijat arvosta niitä alkuperäisiä teoksia? Minä ainakin haluaisin kuulla niin alkuperäisen teoksen kuin mahdollista. En esim. elokuvissakaan halua nähdä mitään wokeversiota Taru sormusten herrasta, vaan mahdollisimman uskollisen version aluperäiselle teokselle.
No miten ajattelit saada tietoosi kuinka esimerkiksi 1400-luvulla elänyt säveltäjä teoksensa tulkitsi?
No niistä nuoteista???? Vai eikö niistä nuoteista voi lukea mitä pitää soittaa??
Mistä nuoteista? Ei 1400-luvulta ole mitään alkuperäisiä nuotteja säilynyt. Eikä nykysoittajista suurin osa niitä osaisi lukea, vaikka olisikin. Katsos, kun tuohon aikaan nuotit kirjoitettiin eri tavalla kuin nykyisin ja se orkesterin käyttämä nuottiversio on jo eri kuin se ihan alkuperäinen, vaikka kuulokuvaltaan teos olisikin suhteellisen samanlainen.
Eli perustuuko nuo klassisen musiikin sävellykset huijaukseen jos alkuperäisiä nuotteja ei kerta ole säilynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas ihmettelen miksi nämä klassisen musiikin soittajat on niin riippuvaisia nuoteistaan. Mitään ei osata soittaa, jos ei ole nuottia siinä silmien edessä. Improvisointitaito puuttuu täysin. Sitten kutsuvat itseään ammattilaisiksi?
Juuri tämän takia klassisen musiikin soittajat ovat juosseet soittotunneilla (enemmän tai vähemmän pakotettuina) pikkulapsesta lähtien.
Pääasia on toisto, ei improvisointi. Jotkut valveutuneimmat siirtyvät soittamaan nykymusiikkia (mikä taas ei ole suuren yleisön suosiossa).Huvittavaa, kun ihminen, joka ei tiedä klassisesta musiikista mitään tulee esittämään asiantuntijaa :D
P.S. Klassista musiikkia ei soiteta mekaanisesti nuotteja toistamalla, vaan tekemällä teoksesta tulkinta. Siksi eri soittajien versiot kuulostavat erilaiselta. Toki sitä ei kuule, jos ei osaa nyansseja erottaa.
Miksi niistä pitää soittaa joku "tulkinta"? Eikö klassisen musiikin kuuntelijat arvosta niitä alkuperäisiä teoksia? Minä ainakin haluaisin kuulla niin alkuperäisen teoksen kuin mahdollista. En esim. elokuvissakaan halua nähdä mitään wokeversiota Taru sormusten herrasta, vaan mahdollisimman uskollisen version aluperäiselle teokselle.
Totta kai arvostavat. Arvostavat niin paljon, etteivät lähde kopioimaan, vaan tekevät sen oman tulkinnan. Teokset on tarkoitus tulkita, ei toistaa identtisenä kopiona. Ja aika vaikea olisi ottaa selville, mikä on jonkun 600 vuotta sitten kuolleen säveltäjän alkuperäinen tulkinta ko. teoksesta.
Eli sinun mielestäsi on Taru sormusten herrasta kunnioittamista kun Amazon tekee oman "tulkintansa" siitä ja täyttää sen tummaihoisilla?
Jos et edes pysy erottamaan kiinalaista halpatuotantoa laadukkaasta klassisen musiikin tulkinnasta, tämä keskustelu ei tule koskaan johtamaan siihen, että ymmärtäisit aiheesta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Sekunnin murto-osan? No eikö se sitten myös muillakin soittajilla ole kyse sekunnin murto-osista? Onhan siellä kapellimestari kertomassa milloin pitää soittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas ihmettelen miksi nämä klassisen musiikin soittajat on niin riippuvaisia nuoteistaan. Mitään ei osata soittaa, jos ei ole nuottia siinä silmien edessä. Improvisointitaito puuttuu täysin. Sitten kutsuvat itseään ammattilaisiksi?
Juuri tämän takia klassisen musiikin soittajat ovat juosseet soittotunneilla (enemmän tai vähemmän pakotettuina) pikkulapsesta lähtien.
Pääasia on toisto, ei improvisointi. Jotkut valveutuneimmat siirtyvät soittamaan nykymusiikkia (mikä taas ei ole suuren yleisön suosiossa).Huvittavaa, kun ihminen, joka ei tiedä klassisesta musiikista mitään tulee esittämään asiantuntijaa :D
P.S. Klassista musiikkia ei soiteta mekaanisesti nuotteja toistamalla, vaan tekemällä teoksesta tulkinta. Siksi eri soittajien versiot kuulostavat erilaiselta. Toki sitä ei kuule, jos ei osaa nyansseja erottaa.
Miksi niistä pitää soittaa joku "tulkinta"? Eikö klassisen musiikin kuuntelijat arvosta niitä alkuperäisiä teoksia? Minä ainakin haluaisin kuulla niin alkuperäisen teoksen kuin mahdollista. En esim. elokuvissakaan halua nähdä mitään wokeversiota Taru sormusten herrasta, vaan mahdollisimman uskollisen version aluperäiselle teokselle.
No miten ajattelit saada tietoosi kuinka esimerkiksi 1400-luvulla elänyt säveltäjä teoksensa tulkitsi?
No niistä nuoteista???? Vai eikö niistä nuoteista voi lukea mitä pitää soittaa??
Mistä nuoteista? Ei 1400-luvulta ole mitään alkuperäisiä nuotteja säilynyt. Eikä nykysoittajista suurin osa niitä osaisi lukea, vaikka olisikin. Katsos, kun tuohon aikaan nuotit kirjoitettiin eri tavalla kuin nykyisin ja se orkesterin käyttämä nuottiversio on jo eri kuin se ihan alkuperäinen, vaikka kuulokuvaltaan teos olisikin suhteellisen samanlainen.
Eli perustuuko nuo klassisen musiikin sävellykset huijaukseen jos alkuperäisiä nuotteja ei kerta ole säilynyt?
No ei tietenkään :D Vai etkö ole koskaan kuullut äänitallenteista ja/tai kuulonvaraisesta oppimisesta?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Puhut lyömäsoittajasta. Hän voi kyllä soittaa useaakin eri lyömäsoitinta sellaisessa kappaleessa, jossa löymäsoittajalle ei ole paljon soittamista.
Mutta harvassa teoksessa lyömäsoittajalle riittää se, että paukauttaa kahdesti patarumpua. Aika usein patarummulla soitetaan jossain vaiheessa jotain hyvin nopeaa kuviota, esim. 16 kertaa sekunnin aikana. Sen tasaiseksi saaminen vaatiikin taitoa ihan eri tavalla kuin patarummun paukkauttaminen kahdesti esityksen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Sekunnin murto-osan? No eikö se sitten myös muillakin soittajilla ole kyse sekunnin murto-osista? Onhan siellä kapellimestari kertomassa milloin pitää soittaa?
Onhan niillä. Ja kyllä, kapellimestarilta se lyömäsoittajakin ohjeet ottaa vastaan. Sinä vain et huomaa, miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Voiko tällaiseksi lyömäsoittajaksi opetella vielä aikuisena vai koulutetaanko joistain lapsista jo lyömäsoittajia (?). Täälläpäin olen nähnyt lapsille tarjottavan soittimina vain pianoa, huilua, viulua ja kitaraa. Oisin varmaan aikaan innostunut, jos ois ollut tuollaisia paukuttajanhommia tarjolla.
Harppu on toinen mikä kiinnostaa soittimena. Olis niin hauska tukka liehuen pitkä hame päällä nippailla niitä kieliä sieltä täältä ja näyttää samalla eteeriseltä.
Kumpi olisi soittimena helpompi ja opettaako joku aikuisia näihin soittimiin? Vähänkö ois hauskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Puhut lyömäsoittajasta. Hän voi kyllä soittaa useaakin eri lyömäsoitinta sellaisessa kappaleessa, jossa löymäsoittajalle ei ole paljon soittamista.
Mutta harvassa teoksessa lyömäsoittajalle riittää se, että paukauttaa kahdesti patarumpua. Aika usein patarummulla soitetaan jossain vaiheessa jotain hyvin nopeaa kuviota, esim. 16 kertaa sekunnin aikana. Sen tasaiseksi saaminen vaatiikin taitoa ihan eri tavalla kuin patarummun paukkauttaminen kahdesti esityksen aikana.
No mikä se patarumpu sinusta on, jos ei lyömäsoitin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Sekunnin murto-osan? No eikö se sitten myös muillakin soittajilla ole kyse sekunnin murto-osista? Onhan siellä kapellimestari kertomassa milloin pitää soittaa?
Totta kai jokaisella soittajalla on kysymys sekunnin murto-osista. Mutta muilla soittajilla on tukenaan myös pulttikaverit, äänenjohtajat ja konserttimestari. Se lyömäsoittaja ei voi epäröidä piiruakaan tai herpaantua sekunniksikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas ihmettelen miksi nämä klassisen musiikin soittajat on niin riippuvaisia nuoteistaan. Mitään ei osata soittaa, jos ei ole nuottia siinä silmien edessä. Improvisointitaito puuttuu täysin. Sitten kutsuvat itseään ammattilaisiksi?
Juuri tämän takia klassisen musiikin soittajat ovat juosseet soittotunneilla (enemmän tai vähemmän pakotettuina) pikkulapsesta lähtien.
Pääasia on toisto, ei improvisointi. Jotkut valveutuneimmat siirtyvät soittamaan nykymusiikkia (mikä taas ei ole suuren yleisön suosiossa).Huvittavaa, kun ihminen, joka ei tiedä klassisesta musiikista mitään tulee esittämään asiantuntijaa :D
P.S. Klassista musiikkia ei soiteta mekaanisesti nuotteja toistamalla, vaan tekemällä teoksesta tulkinta. Siksi eri soittajien versiot kuulostavat erilaiselta. Toki sitä ei kuule, jos ei osaa nyansseja erottaa.
Miksi niistä pitää soittaa joku "tulkinta"? Eikö klassisen musiikin kuuntelijat arvosta niitä alkuperäisiä teoksia? Minä ainakin haluaisin kuulla niin alkuperäisen teoksen kuin mahdollista. En esim. elokuvissakaan halua nähdä mitään wokeversiota Taru sormusten herrasta, vaan mahdollisimman uskollisen version aluperäiselle teokselle.
No miten ajattelit saada tietoosi kuinka esimerkiksi 1400-luvulla elänyt säveltäjä teoksensa tulkitsi?
No niistä nuoteista???? Vai eikö niistä nuoteista voi lukea mitä pitää soittaa??
Mistä nuoteista? Ei 1400-luvulta ole mitään alkuperäisiä nuotteja säilynyt. Eikä nykysoittajista suurin osa niitä osaisi lukea, vaikka olisikin. Katsos, kun tuohon aikaan nuotit kirjoitettiin eri tavalla kuin nykyisin ja se orkesterin käyttämä nuottiversio on jo eri kuin se ihan alkuperäinen, vaikka kuulokuvaltaan teos olisikin suhteellisen samanlainen.
Eli perustuuko nuo klassisen musiikin sävellykset huijaukseen jos alkuperäisiä nuotteja ei kerta ole säilynyt?
No ei tietenkään :D Vai etkö ole koskaan kuullut äänitallenteista ja/tai kuulonvaraisesta oppimisesta?
Kerrotko millaisia äänitallenteita on 1400-luvun sävellyksistä? Vai mitä tarkoitat? Miten niitä osataan soittaa jos ei alkuperäisiä nuottejakaan ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Voiko tällaiseksi lyömäsoittajaksi opetella vielä aikuisena vai koulutetaanko joistain lapsista jo lyömäsoittajia (?). Täälläpäin olen nähnyt lapsille tarjottavan soittimina vain pianoa, huilua, viulua ja kitaraa. Oisin varmaan aikaan innostunut, jos ois ollut tuollaisia paukuttajanhommia tarjolla.
Harppu on toinen mikä kiinnostaa soittimena. Olis niin hauska tukka liehuen pitkä hame päällä nippailla niitä kieliä sieltä täältä ja näyttää samalla eteeriseltä.
Kumpi olisi soittimena helpompi ja opettaako joku aikuisia näihin soittimiin? Vähänkö ois hauskaa!
Totta kai voi opetella aikuisenakin. Mutta hyvin harva pystyy ammattitasolle enää aikuisena oppimaan. Kyllä ihan jokaisen soittimen voi aloittaa jo lapsena. Kaikkia ei ihan pienenä, mutta viimeistään 12v paikkeilla on mahdollista aloittaa mikä tahansa soitin, jos vain asuu paikkakunnalla, jossa sen opetusta tarjotaan. Sinä ilmeisesti asut todella pienellä paikkakunnalla kun valikoima on noin suppea. Itse olen soittanut oboeta 9-vuotiaasta saakka. Asuin noin 50 000 asukkaan paikkakunnalla.
Se kumpi on helpompi opetella harppu vai lyömäsoittimet, riippuu henkilön yksilöllisistä ominaisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas ihmettelen miksi nämä klassisen musiikin soittajat on niin riippuvaisia nuoteistaan. Mitään ei osata soittaa, jos ei ole nuottia siinä silmien edessä. Improvisointitaito puuttuu täysin. Sitten kutsuvat itseään ammattilaisiksi?
Juuri tämän takia klassisen musiikin soittajat ovat juosseet soittotunneilla (enemmän tai vähemmän pakotettuina) pikkulapsesta lähtien.
Pääasia on toisto, ei improvisointi. Jotkut valveutuneimmat siirtyvät soittamaan nykymusiikkia (mikä taas ei ole suuren yleisön suosiossa).Huvittavaa, kun ihminen, joka ei tiedä klassisesta musiikista mitään tulee esittämään asiantuntijaa :D
P.S. Klassista musiikkia ei soiteta mekaanisesti nuotteja toistamalla, vaan tekemällä teoksesta tulkinta. Siksi eri soittajien versiot kuulostavat erilaiselta. Toki sitä ei kuule, jos ei osaa nyansseja erottaa.
Miksi niistä pitää soittaa joku "tulkinta"? Eikö klassisen musiikin kuuntelijat arvosta niitä alkuperäisiä teoksia? Minä ainakin haluaisin kuulla niin alkuperäisen teoksen kuin mahdollista. En esim. elokuvissakaan halua nähdä mitään wokeversiota Taru sormusten herrasta, vaan mahdollisimman uskollisen version aluperäiselle teokselle.
No miten ajattelit saada tietoosi kuinka esimerkiksi 1400-luvulla elänyt säveltäjä teoksensa tulkitsi?
No niistä nuoteista???? Vai eikö niistä nuoteista voi lukea mitä pitää soittaa??
Mistä nuoteista? Ei 1400-luvulta ole mitään alkuperäisiä nuotteja säilynyt. Eikä nykysoittajista suurin osa niitä osaisi lukea, vaikka olisikin. Katsos, kun tuohon aikaan nuotit kirjoitettiin eri tavalla kuin nykyisin ja se orkesterin käyttämä nuottiversio on jo eri kuin se ihan alkuperäinen, vaikka kuulokuvaltaan teos olisikin suhteellisen samanlainen.
Eli perustuuko nuo klassisen musiikin sävellykset huijaukseen jos alkuperäisiä nuotteja ei kerta ole säilynyt?
No ei tietenkään :D Vai etkö ole koskaan kuullut äänitallenteista ja/tai kuulonvaraisesta oppimisesta?
Kerrotko millaisia äänitallenteita on 1400-luvun sävellyksistä? Vai mitä tarkoitat? Miten niitä osataan soittaa jos ei alkuperäisiä nuottejakaan ole?
Lue kommenttini ihan loppuun saakka. Jos et sittenkään ymmärrä, kysy vaikka äidiltä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Puhut lyömäsoittajasta. Hän voi kyllä soittaa useaakin eri lyömäsoitinta sellaisessa kappaleessa, jossa löymäsoittajalle ei ole paljon soittamista.
Mutta harvassa teoksessa lyömäsoittajalle riittää se, että paukauttaa kahdesti patarumpua. Aika usein patarummulla soitetaan jossain vaiheessa jotain hyvin nopeaa kuviota, esim. 16 kertaa sekunnin aikana. Sen tasaiseksi saaminen vaatiikin taitoa ihan eri tavalla kuin patarummun paukkauttaminen kahdesti esityksen aikana.
No mikä se patarumpu sinusta on, jos ei lyömäsoitin?
Missä kohdassa minä sanoin, että patarumpu ei olisi lyömäsoitin? Sanoin vain, että lyömäsoittaja voi soittaa patarummun lisäksi samassa kappaleessa muitakin lyömäsoittimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Sekunnin murto-osan? No eikö se sitten myös muillakin soittajilla ole kyse sekunnin murto-osista? Onhan siellä kapellimestari kertomassa milloin pitää soittaa?
Totta kai jokaisella soittajalla on kysymys sekunnin murto-osista. Mutta muilla soittajilla on tukenaan myös pulttikaverit, äänenjohtajat ja konserttimestari. Se lyömäsoittaja ei voi epäröidä piiruakaan tai herpaantua sekunniksikaan.
Hauskaa kun saat tuon lyömäsoittajan kuulostamaan joltain sankarilta kun lepäilee suurimmaksi osaksi ja "ei saa herpaantua sekunniksikaan". Samaan aikaan esim. metallibändien rumpalit nakuttaa tuplabasaria pari biisiä muun soittamisen ohella ja hekään eivät saa "herpaantua sekunniksikaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Voiko tällaiseksi lyömäsoittajaksi opetella vielä aikuisena vai koulutetaanko joistain lapsista jo lyömäsoittajia (?). Täälläpäin olen nähnyt lapsille tarjottavan soittimina vain pianoa, huilua, viulua ja kitaraa. Oisin varmaan aikaan innostunut, jos ois ollut tuollaisia paukuttajanhommia tarjolla.
Harppu on toinen mikä kiinnostaa soittimena. Olis niin hauska tukka liehuen pitkä hame päällä nippailla niitä kieliä sieltä täältä ja näyttää samalla eteeriseltä.
Kumpi olisi soittimena helpompi ja opettaako joku aikuisia näihin soittimiin? Vähänkö ois hauskaa!
Kyllä isoimmissa musiikkiopistoissa on ainevalikoimassa klassiset lyömäsoittimet, samoin harppu. Kumpaakin voi opiskella aikuisopiskelijana. Harpun monikin aloittaa vähän vanhempana (onkohan pieniä harppuja olemassakaan), mutta tie sinfoniaorkesteriin on todella pitkä, etenkin jos ei aiempia soitto-opintoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Sekunnin murto-osan? No eikö se sitten myös muillakin soittajilla ole kyse sekunnin murto-osista? Onhan siellä kapellimestari kertomassa milloin pitää soittaa?
Totta kai jokaisella soittajalla on kysymys sekunnin murto-osista. Mutta muilla soittajilla on tukenaan myös pulttikaverit, äänenjohtajat ja konserttimestari. Se lyömäsoittaja ei voi epäröidä piiruakaan tai herpaantua sekunniksikaan.
Hauskaa kun saat tuon lyömäsoittajan kuulostamaan joltain sankarilta kun lepäilee suurimmaksi osaksi ja "ei saa herpaantua sekunniksikaan". Samaan aikaan esim. metallibändien rumpalit nakuttaa tuplabasaria pari biisiä muun soittamisen ohella ja hekään eivät saa "herpaantua sekunniksikaan".
Mitäs muita soittimia ne metallibändien rumpalit soittavat kuin rumpuja? En ole koskaan nähnyt, että rumpali yhtäkkiä välissä soittaisi esim. kitaraa SAMALLA kun soittaa rumpuja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Sekunnin murto-osan? No eikö se sitten myös muillakin soittajilla ole kyse sekunnin murto-osista? Onhan siellä kapellimestari kertomassa milloin pitää soittaa?
Totta kai jokaisella soittajalla on kysymys sekunnin murto-osista. Mutta muilla soittajilla on tukenaan myös pulttikaverit, äänenjohtajat ja konserttimestari. Se lyömäsoittaja ei voi epäröidä piiruakaan tai herpaantua sekunniksikaan.
Konserttimestari=ykkösviulisti. Ei hän ole mikään orkesterin yleinen tuki. Eihän kaikilta soittopaikoilta edes näe, mitä hän tekee. Kapellimestari on se joka soittoa johtaa ei yksittäinen soittaja. Äänenjohtajakin on lähinnä sellainen tiimiesimiestä vastaava henkilö. Ei mikään muiden soittoa ohjaileva väliohjaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Opin itsekin uutta.
Sitä vielä hämmästelen tai pohdin, että olisipas mahtavaa olla se tyyppi, joka kerran - kaksi kertaa esityksen aikana pamauttaa siihen isoon patarumpuun. Maallikkona tuntuu, että se onnistuis keltä hyvänsä. Voisin käydä esityksissä ihan vaikka päivätyön päälle ja paukauttaa kahdesti patarumpua niin että kumajaa. Ja nostaisin tästä tietenkin orkesterimuusikon palkkaa.
Tältä se näyttää ulkopuolisen silmiin. Mutta kuka on tämä tyyppi? Onko se vähän kuin bändin basisti, että ota sä Miki toi basso :D. Soittaako hän jotain muutakin soitinta samassa orkesterissa / eri kohdassa? Tästä ois hauska kuulla lisää.
Lyömäsoittajalle kuuluvat yleensä myös laattasoittimet, kuten marimba. Joten kyllä siinä hyppysissä pitää olla myös tarkkuutta. Ja sehän vasta hermoja kysyy, että lasket 68 tahtia ja sitten kolautat lautaset yhteen sekunnin murto-osan tarkkuudella.
Sekunnin murto-osan? No eikö se sitten myös muillakin soittajilla ole kyse sekunnin murto-osista? Onhan siellä kapellimestari kertomassa milloin pitää soittaa?
Totta kai jokaisella soittajalla on kysymys sekunnin murto-osista. Mutta muilla soittajilla on tukenaan myös pulttikaverit, äänenjohtajat ja konserttimestari. Se lyömäsoittaja ei voi epäröidä piiruakaan tai herpaantua sekunniksikaan.
Hauskaa kun saat tuon lyömäsoittajan kuulostamaan joltain sankarilta kun lepäilee suurimmaksi osaksi ja "ei saa herpaantua sekunniksikaan". Samaan aikaan esim. metallibändien rumpalit nakuttaa tuplabasaria pari biisiä muun soittamisen ohella ja hekään eivät saa "herpaantua sekunniksikaan".
Kyllä niiltä klasaripuolen lyömäsoittajilta usein onnistuu tuplabasarinkin nakuttelu.
Ap ei näköjään koskaan ole nähnyt lähikuvaa soittajasta. Jos olisi, huomaisi helposti, että kyllä se hyvinkin usein vilkuilee sitä kapellimestaria, vaikka katse näennäisesti on suunnattu nuotteihin.
Häntä kutsutaan lyömäsoittajaksi ja hänen työhönsä kuuluu muutakin kuin pari iskua patarumpuun. Hänen pitää osata laaja skaala eri lyömäsoittimia ja tulkita nuoteista, mitä minkäkin soittimen nuotit tarkoittavat. Lyömäsoittajien nuotit ovat ihan erilaiset kuin ne viidelle viivalle piirretyt pallerot, joita esim. viulisti tulkitsee. Lyömäsoittajan keskeisin ominaisuus on pettämätön rytmitaju. Sillä kun on erittäin paljon merkitystä osaatko kumauttaa sitä rumpua sekunnin murto-osalleen oikeassa kohdassa vai et. Ammattilainen osaa, kuka tahansa ei. Kun sekin pitää tietää, millä tavalla ja kuinka paljon ennakkoon pitää kumauttaa, että ääni tulee oikeaan aikaan, oikean kestoisena ja oikealla voimakkuudella. Ei ole niin helppoa kuin maallikosta saattaa näyttää.