En tiennyt miten moni suomalainen kärsii siitä ettei koskaan saanut hymypatsasta

En saanut hymypatsasta, mutta sain 100 markan stipendin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla se meni juonikkaimmalle, kiusaajatasoiselle.

Siinä voi lapset sitten katsoa ihan peiliin. Se jaetaan luokan äänstyksessä eniten ääniä saaneelle. Omien lasten luokilla kyse on ollut aina suljetusta lippuäänsestyksestä. 

Ei noin voi sanoa, ne on lapsia! Jos järjestelmä palkitsee kiusaajia, vika on järjestelmässä, tietenkin.

Kyllähän eduskuntakin on täynnä kaikenmaailman kiusaajanarskuja ja kissanrääkkääjiä, mutta niin se demokratia toimii.

Vierailija kirjoitti:

Näin viisikymppisenä, kun kokemus kattaa oman ja omien lasten kouluajat, sekä jonkun verran lähisukua ja sellaista, sanoisin että suurin osa hymytytöistä menee jonkun tasoisille kiusaajille. Ei toki kaikki, mutta valtaosa..

Pojista en osaa sanoa, kun oma kokemus kattaa oikeastaan vain oman pojan kokemukset, en osannut havainnoida poikien dynamiikkaa kovin tarkasti lapsena.

ja tietenkin sinä luotat 100% siihen mitä omat lapsesi kertovat näistä "kiusaajista". Asia voikin olla päinvastoin. Jos opettaja näkee että joku on kiusaajana, hänhän voi evätä patsaan sellaiselta. 

On hyvä ymmärtää jo pienestä pitäen, että ihmiset ja asiat eivät ole täysin mustavalkoisia. Loppujen lopuksi Mintulle ikävä tyyppi voi olla Raimolle, Antille ja Venlalle ihan paras ystävä kuka on aina avulias ja kavereitaan puolustava tyyppi. Aina joidenkin ihmisten välillä on aina kismaa, täydellistä ihmistä ei ole. Jos vaikka puolet luokasta on äänestänyt Penttia niin tuskin se Pentti silloin ihan perseestä on, vaikka Pinjan äiti onkin edelleen katkera siitä miten Pentti joskus tönäisi Pinjaa kiipparijonossa.

Meillä maalaiskansakoulussa patsaan sai aina kaikkein pienin, ujoin ja hiljaisin pellavapää. Muistan ihmetelleeni sitä, miksi juuri hymyttömille annettiin hymypatsas, mutta käsitin sen jonkinlaiseksi rohkaisuksi.

Oppikouluvuodesta en muista, mutta hymypatsasperinne jatkui peruskoulussa. Tyttöpatsaan sai majurin tytär, äärimmäisen kurinalainen kympin oppilas, jolla oli aika ikävä luonne ja paha tapa silminnähden halveksia niitä, jotka eivät ollet kapiaisten lapsia. Millä ihmeen kriteereillä hymypatsas meni oppilaalle, josta harva edes piti? Mutta oltiin toki varuskunta- ja kulttuuripitäjässä, jossa vanhempien meriitit vaikuttivat suoraan arvosanoihinkin. Hymypatsaista ei jäänyt traumoja, koska tavallisten stipendienkin jakamisessa oli välillä ihmettelemistä.

Hymytyttö ja -poika poistuvat. Uusi hymypatsas on sukupuoleton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava sai tuollaisen ja heitti sen kotimatkalla Töölönlahteen :D

Koulussani ei näitä hymypatsaita jaeltu, mutta meillä jaettiin raittiuspalkinto. Ylioppilasjuhlassa oli naurussa pitelemistä, kun koko vuosikurssin kaksi juopointa saivat raittiusstipendin. Oikeasti 80 ylioppilasta nauroi ääneen. 

Ehkä se oli tuki ja kannustus raitistumista varten...

Sellainen käänteinen logiikka. Kiusaajalle hymypatsas ikään kuin vihjeenä: sinäkin voit muuttaa käytöstäsi.

Kyse oli kahdesta eri koulusta, jos luet tuon kommenttini tarkkaan. Raittiuspalkinnon suhteen saatat olla oikeassa, joskaan en tiedä, millainen raati ja millä perusteilla palkinnosta päätti.

Vierailija kirjoitti:

Hymytyttö ja -poika poistuvat. Uusi hymypatsas on sukupuoleton.

Ei niillä ennestäänkään ollut sukupuolta, ne olivat pelkkiä päitä. Toisessa oli letit ja toisessa lyhyt tukka. Miksi sinusta jopa kipsipäillä pitäisi olla jokin sukupuoliluokitus? Onko maailma liian monimutkainen sinulle muuten?

Vierailija kirjoitti:

Meillä maalaiskansakoulussa patsaan sai aina kaikkein pienin, ujoin ja hiljaisin pellavapää. Muistan ihmetelleeni sitä, miksi juuri hymyttömille annettiin hymypatsas, mutta käsitin sen jonkinlaiseksi rohkaisuksi.

Oppikouluvuodesta en muista, mutta hymypatsasperinne jatkui peruskoulussa. Tyttöpatsaan sai majurin tytär, äärimmäisen kurinalainen kympin oppilas, jolla oli aika ikävä luonne ja paha tapa silminnähden halveksia niitä, jotka eivät ollet kapiaisten lapsia. Millä ihmeen kriteereillä hymypatsas meni oppilaalle, josta harva edes piti? Mutta oltiin toki varuskunta- ja kulttuuripitäjässä, jossa vanhempien meriitit vaikuttivat suoraan arvosanoihinkin. Hymypatsaista ei jäänyt traumoja, koska tavallisten stipendienkin jakamisessa oli välillä ihmettelemistä.

Mielenkiintoinen kommentti

Vierailija kirjoitti:

Hymytyttö ja -poika poistuvat. Uusi hymypatsas on sukupuoleton.

Minkä vuoksi tuosta sukupuolettomasta hymypatsaasta tehtiin apinanpoikasen näköinen?

Hymypatsas on tunnustus sosiaalisesta lahjakkuudesta. Mielestäni ihan hyvää vastapainoa stipendeille. Laajempi kysymys on sitten se, että pitäisikö ylipäätään mistään palkita koulussa...  Toisaalta jos koulu on valmistautumista maailmaa varten, niin hyvähän se on ymmärtää, että mistä asioista esim. työelämässä palkitaan. Me voidaan silottaa lasten elämää aikuisuuteen saakka, mutta ennen pitkää kylmä todellisuus isken päin näköä. Oikeassa maailmassa kaikki eivät palkintoja, vain parhaat saavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymytyttö ja -poika poistuvat. Uusi hymypatsas on sukupuoleton.

Ei niillä ennestäänkään ollut sukupuolta, ne olivat pelkkiä päitä. Toisessa oli letit ja toisessa lyhyt tukka. Miksi sinusta jopa kipsipäillä pitäisi olla jokin sukupuoliluokitus? Onko maailma liian monimutkainen sinulle muuten?

Lettipäinen patsas esitti tyttöä ja lyhyttukkainen poikaa. Patsaita myös kutsuttiin nimillä hymytyttö ja hymypoika.

Hymypatsas on mielestäni todella kiva konsepti ja antaa mielestäni uniikilla tavalla mahdollisuuden antaa tunnustusta myös niille keille varsinainen koulunkäynti voi olla hankalaa. Se, että joissain kouluissa kollektiivisesti päätetään äänestää vuodesta toiseen sitä luokan häiriintyneintä kusipäätä kertoo enemmän ongelmista kouluyhteisössä kuin hymykonseptista itsestään.

Meidän kaupungissa, 90-luvulla, ei noita jaettu, setäni hyllyssä niitä nokötti muutama ja ajattelin, että se on joku entisaikojen juttu, ihan hämmästyin, kun aikuisena kuulin, että niitä jaetaan jossain edelleen.

Aikanaan kiusaajat yrittivät porukalla sopia äänestävänsä hymypojan luokan eniten kiusatulle pojalle. Tytöillä patsas meni suosituimmalle eli kauneimmalle. Ei todellakaan äänestetty minkään kriteerien mukaan silloin. (90-luvun lopulla)

Sekä mun kouluaikana että oman lapsen kouluaikana tuon patsaan sai luokan pahin kiusaaja, jota äänesti sen pari parasta kaveria, joille se varmasti olikin kiva ja myös muut muut äänesti, mutta vain koska pelkäsivät seurauksia jos eivät äänestä.

Onhan se yhdenlaista sosiaalista lahjakkuutta manipuloida ja uhkailla ihmisiä jo pienenä, mutta pitääkö sellaisesta palkita, se on sitten eri asia.

En itsekään olisi ansainnut patsasta, en tosiaan ollut kaikkien kaveri, en kestänyt näitä kiusaajia yhtään enkä heille edes jutellut, mutta luokalla oli muutama tosi kiva oppilas, jotka oikeasti olivat kaikille reiluja ja auttavaisia, heistä joku olisi patsaan ansainnut, eikä tuo kiusaaja.

Oman lapsen luokalla patsaan sai kiusaaja, joka aiheutti mm. yhden oppilaan koulun vaihtamisen kiusaamisellaan.

Enpä ole tuota muistellut, joten ei voi sanoa että siitä hirveästi kärsisin.

Mutta kun oikein kysytään, niin kyllä muistan että meillä hymypatsaan sai luokan pahin kiusaaja. Pyöritti ympärillään hovia hajoita ja hallitse -menetelmällä ja kannusti joukkoaan kiusaamaan kaikkia muita. Pilkkanauru raikui luokassa aina kun opettaja ei ollut paikalla.

Hän sai patsaan ansioilla "luokan yhdistäjä, kaikkien kaveri".

Ei tässä asiassa tietenkään patsas ollut ongelmana vaan ihan yksinkertaisesti se, että vasta patsaan antohetkellä me kaikki muut tajusimme, että aikuisten silmissä tuo kiusaaja on meistä kaikista paras. Sen sijaan me, jotka emme varastaneet, kiusanneet ja teimme koulussa kerrasta mitä pyydettiin, emme olleet esimerkillisiä.

Mistään ansioihin perustuvista saavutuksista ei jaettu tunnustusta luokan edessä. Kympit kokeesta tulivat tiedoksi pelkästään oppilaalle itselleen, ainekirjoituksen valtakunnalliset kannustuspalkinnot annettiin rehtorin kansliassa erikseen. Sen sijaan huonosta käytöksestä palkittiin kaikkien edessä. Olihan se nyt vähän kummallista.

Hymypatsasta en saanut, mutta kerran sain sellaisen toisenlaisen "kiva tyyppi"-palkinnon. Oli outoa, olin yksinäinen luuseri.

Meillä kaikki stipendit jaettiin kyllä joko koko luokan tai koko koulun edessä.

Amerikkalaista hössötystä