Matkustin turhaan 350 km tapaamista varten ja sukulainen perui viime tipassa - ärsyttäisikö sinua tilanteessani?
Taustatietona: n. 75 v sukulaiseni asuu 800 km päässä meidän kotoamme ja ei ole vuosikymmeniin matkustellut kotoaan lähikaupunkia kauemmas. Olenkin itse aina matkustanut sukulaiseni luokse, koska hän on minulle tärkeä. Olimme etukäteen sopineet, että matkustaisin perheeni kanssa käymään sukulaisen luona, koska emme koronan ja vauva-ajan takia ole päässeet kylään. Olimme sopineet vierailupäivästä hyvissä ajoin ja sopineet, että soittelemme vielä edellisenä päivänä sopiaksemme tarkemmasta vierailuajasta. Tarkoitus oli käydä sukulaisen luona pari-kolme tuntia. Olisimme kylään mennessämme vieneet kahvileivät ja perillä keittäneet kahvit, jotta sukulaisen ei tarvitse nähdä mitään vaivaa meidän takiamme.
Lähdimme kotoa ajamaan ja yövyimme ensin vanhempieni luona taaperon kanssa. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa vielä 350 km päähän, jotta pääsisimme seuraavana päivänä ajamaan sukulaisen luo kätevästi (kerralla tuo matka ei olisi taaperon kanssa onnistunut, vaan jouduimme yöpymään molempiin suuntiin). Tapaamista edeltävänä iltapäivänä soitin tuolle sukulaiselle ja hän halusi perua tapaamisen huonosti nukutun yön ja pitkään jatkuneen hieman flunssaisen olon takia. Uusi tapaaminen ei järjesty tälle samalle reissulle. Pitkän välimatkan takia uuden vierailun järjestäminen on haastavaa, taaperon kanssa 800 km matkustaminen ei onnistu helposti ja nyt vierailu jäi luultavasti seuraavaan kesään. Matkustimme turhaan 350 km sukulaisen suuntaan ja toisen mokoman takaisin, koska sukulainen ei ilmoittanut perumisesta aikaisemmin. Ihmettelen, miksi ei perunut jo aiemmin, jos olo oli ollut kipeä jo pidemmän aikaa.
Ärsyttäisikö sinua tilanteessani tällainen myöhään peruminen? Toki ymmärrän, että toista väsyttää, mutta emme olisi menneet paikan päälle kestittäväksi, vaan olisimme itse tuoneet kahvileivät, keittäneet kahvit ja katsoneet taaperon perään. Harmittaa ihan hirveästi tuo peruuntuminen, kun matkustettiin turhaan noin pitkä matka ja olisin pitkän tauon jälkeen halunnut nähdä sukulaista ja uusi vierailu onnistuu vasta todella pitkän ajan päästä.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kysyi, miksi matkustaisimme näkemään sukulaista. Sukulainen on minulle hyvin rakas. Soittelemme ja kirjoitamme kirjepostia säännöllisesti. Emme ole nähneet pitkään aikaan ja hänkin olisi halunnut nähdä taaperomme, joka on sukumme ensimmäinen pieni lapsi vuosikymmeniin.
Ap
No jos hän on sinulle hyvin rakas niin tietysti kestät tästä syntyneen ärsytyksesi ja jatkat elämää. Vanhalla ihmisellä voi olla monenlaista syytä, miksi peruu tapaamisen. Pääsitte ainakin tapaamaan vanhempiasi, ota kaikki ilo irti siitä. Onko kuppisi puolityhjä vai puolitäysi?
Sukulaiseni on siisti ihminen, kotinsa on siisti ja hänellä käy siivooja (ei vanhan selkävaivan takia kykene kaikkiin siivoustöihin). Sukulaiseni ei käytä päihteitä.
Perheemme on sairastanut koronan reilu kuukausi sitten, joten tartuntariskiä ei meidän puoleltamme ole.
Ap
Minuakin ärsyttäisi, olisipa peruja ollut kuka tahansa. Tuo on todella pitkä matka ja nykyisillä bensan hinnoilla tuo tulee ihan älyttömän kalliiksi. Ketuttaisi lapsiperheellisenä, jos on jo muutenkin pienet tulot.
Kaikki eivät valitettavasti osaa ajatella asiaa ollenkaan toisten näkökulmasta. Ei nähdä, mitä vaivaa/taloudellista menetystä voi toisille tulla sen takia, että itse peruu tai muuttaa suunnitelmia.
Todellakin ärsyttäisi. Koronatilanteessa ymmärtää pienen varovaisuuden ettei flunssaisena ala tartuttamaan vieraita, mutta muuten tuo oli kyllä todella ajattelematonta. Olisi voinut hyvin ilmoittaa voinnista etukäteen ja huonosti nukuttu yö ei ole mikään syy perua sovittua tapaamista varsinkaan jos toinen on jo matkustanut tapaamista varten pitkän matkan. Olisihan hän voinut päikkärit ottaa ennen tuloanne tai sitten kun olette lähteneet ja maata sohvalla/sängyssä vierailun ajan.
Olisi pitänyt ilmoittaa perumisesta aiemmin. Ihmetyttää myös, miksi odotti sinun soittoasi eikä soittanut tapaamisen peruuntumisesta itse? Parhaassa tapauksessa olisi soittanut teille sen verran aikaisin, että ette olisi ehtineet lähteä vielä hänen suuntaansa ajamaan.
Peruu huonosti nukutun yön takia edellisenä päivänä? Hänhän olisi voinut nukkua seuraavana yönä univelkoja pois tai ottaa päiväunet vielä ennen vierailuanne.
En lähtisi perumaan enää siinä vaiheessa, jos toiset ovat jo matkustaneet osan matkasta.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kysyi, miksi matkustaisimme näkemään sukulaista. Sukulainen on minulle hyvin rakas. Soittelemme ja kirjoitamme kirjepostia säännöllisesti. Emme ole nähneet pitkään aikaan ja hänkin olisi halunnut nähdä taaperomme, joka on sukumme ensimmäinen pieni lapsi vuosikymmeniin.
Ap
Soittelette usein, mutta et tiennyt hänen olleen pidemmän aikaa kipeänä? HM...
Mieheni ja minä olimme lähdössä( lasten kanssa, olen unohtanut olivatko lapset silloin jo syntyneet) ulos, kun kerrostalon ala-aulassa törmäsimme appiukkoon :) Ei se mitään, mutta kun appi asuu Rovaniemellä ja me asuimme pääkaupunkiseudulla. Appi oli tullut sieltä saakka ilmoittamatta tulostaan meille. Hänen naisystävänsä sukulaiset asuivat Vantaalla ja appi ja naisystävä olivat ensin menneet Vantaalle ja sieltä appi oli lähtenyt etsimään meitä.
Vauvapalstalle tyypillisiä itsekeskeisiä vastauksia, joissa kehotetaan jättämään "se". Mies, ystävä, vanhempi, isovanhempi, anoppi, appi, mikä vaan. Kaikki vaan jätetään. Ihmissuhteilla ja ihmisillä ei ole mitään arvoa. AP: lle rakas vanhus ei jaksa tavata= jätä se. Kovat on arvot.
Vierailija kirjoitti:
Ettepä mene enää koskaan tuon sukulaisen luokse. Matkustakoon itse teidän luoksenne.
Ai, että vanha 75 vuotias, jo hiukkasen huonommalla muistilla varustettu ihminen, lähtisi julkisilla välineillä matkustamaan 800 km.
Ei mikään liikennevälinen yksin kulje tuollaista matkaa.
Hänenkin pitäisi varata jostakin kaupungista yösija, ja matkustaa seuraavana päivänä loppumatka.
Ellei joku yöjuna kulje.
Ja lisäksi kuten ap kertoo, vanhus ei ole paljoa matkustellut. Jo junalippujen hankinta maaseudulla asuvalle vanhukselle on työlästä. Jos ei käytä nettiä.
Lisäksi ihmisiä kuhisevat asemat ja kuulutukset taustalla, voivat pistää vanhuksen niin pyörälle,
ettei hän lopulta tiedä, millä raiteella junaan hänen noustava.
Sama bussiasemillakin.
Vähän pitäs tollommakin ihmisen käsittää, ettei se reissuun lähtö vähän matkusteneella iäkkäämmällä ihmisellä ole helppoa eikä yksinkertaista.
Ehkä on alkoholismia tai masennusta, koska vähän oudolta muuten kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kysyi, miksi matkustaisimme näkemään sukulaista. Sukulainen on minulle hyvin rakas. Soittelemme ja kirjoitamme kirjepostia säännöllisesti. Emme ole nähneet pitkään aikaan ja hänkin olisi halunnut nähdä taaperomme, joka on sukumme ensimmäinen pieni lapsi vuosikymmeniin.
Ap
Soittelette usein, mutta et tiennyt hänen olleen pidemmän aikaa kipeänä? HM...
Soittelemme säännöllisesti, emme usein. Soitellaan n. kerran kuussa (en muiden kanssa soittele näin). Postia laitoin viimeksi vajaa kuukausi takaperin.
Ap
Yövytte 2 yötä 800km matkalla ja sama takaisin?
Kannattais varmaan kehittää vähän kisakestävyyttä.
Minulla on tapana tuollaisessa tilanteessa ilmoittaa jo sairastuessani, että "Hei, oon varmaan tulossa kipeäksi, niin ajattelin sanoa asiasta jo nyt. Ilmoitan, kun tiedän, mihin suuntaan vointi on menossa." En todellakaan olisi kertomatta asiasta tai jättäisi kertomista viime tippaan.
Seuraava tapaaminen on siunaustilaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Yövytte 2 yötä 800km matkalla ja sama takaisin?
Kannattais varmaan kehittää vähän kisakestävyyttä.
Emme ole matkalla vain 2 yötä. Viivymme pidempään, mutta matkustamme erissä, koska taapero ei jaksa 800 km matkaa per päivä.
Ap
Ärsyttäisi. Mä olisin varmaan kuitenkin mennyt oven taakse edes pihalla tervehtimään. En ole mikään tuppautuja normaalisti, mutta saa olla vähän röyhkeä jos olitte jo noin pitkän matkan tehneet ja sukulainen viimetipassa peruu. Ja sitten jotain muuta toimintaa teille perheenä lisäksi siellä kaukana, niin olisi jäänyt hyvä mieli.
Voi olla kyse siitäkin, että vanhaa sukulaista tuo vierailu on jännittänyt ja stressannut liikaa. Ehkä viimeiseen asti yritti ottaa teidät vastaan, mutta sitten joutui keksimään tekosyyn ettei onnistu. Jos on ollut korona-ajan lähes eristyksissä eikä sitä ennenkään ole ilmeisesti ollut mikään aktiivinen kyläilyihminen, sitä ns erakoituu helposti. Puhelimitse on helppo pitää yhteyttä, mutta ihmisten näkeminen on isompi ponnistus. Yritä ymmärtää.
Kuulostaa ihan mun isältä. Hänkin peruu samoilla syillä. Todennäköisesti hän ei oo saanut aikaiseksi siivota kämppäänsä joka on hävityksen kauhistus ja stressaa tapaamista kun on niin syrjäytynyt.. Voisko olla näin? Ehdota että näette jossain muualla kuin hänen kotonaan?
Onhan tuo nyt tosi ajattelematonta ajattaa toisia taapero vielä mukana. Onko hänellä ongelmaa alkoholin kanssa?