Lue keskustelun säännöt.
Vuodatusta pikkulapsiarjesta
25.05.2022 |
Mikä siinä on, että nää pienet ihmiset voi olla niin helvetin ärsyttäviä että tekisi mieli antaa ne adoptioon ja seuraavassa hetkessä niin ihania ja rakastettavia ettei oo tosikaan. Meillä on tänään ollut neljän lapsen kanssa aivan järjettömän raskas ja ärsyttävä päivä, ja mietin miksi oon lähtenyt tähän hommaan. Sitten taas samalla koen olevani tosi onnekas kun saan olla lasten kanssa kotona ja nauttia ajasta heidän kanssaan kun ovat pieniä. Seuraava päivä voikin olla taas ihan super ihana. Tänään olen tosi väsynyt ja mietin että helpommalla pääsisin kun olisin vain töissä päivät. Onko muita jotka tavoittaa tän tunteen? Ja en kaipaa vastaukseksi että itsepä olet lapsesi tehnyt. Jep, itse olen heidät työllä ja tuskalla tehnyt, ja he ovatkin parasta mitä olen koskaan saanut aikaan.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lusikka kauniiseen käteen. Apu otetaan vastaan , näin voit olla parempi ja jaksavampi äiti
Mikä tekee apsta huonon äidin? Sekö, että väsyttää tai ottaa päähän? Samalla logiikalla sä olet varmasti huono puoliso, työntekijä ja ystävä. Sut on varmaan kasvatettu peittämään ikävät fiilikset. Otan osaa.
N. 140 miljoonaa japanilaista on kasvatettu peittämään todella tarkkaan ikävät fiilikset. Ihan toimiva yhteiskunta siellä silti on.
Onpa.
No niin on. Niinhän juuri kirjoitin. Mikä oli viestisi pointti?
Se, että elämä siellä kaikki tunteet peittäen on kaikkea muuta kuin toimivaa. Yhteiskunta joo, ihmiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tänne tullut eilisen jälkeen kommentteja. Täällä mennään taas eilisen paskapäivän jälkeen hyvillä fiiliksillä, enää ei oo sellainen olo että korkkaan viinipullon ja karkaan jonnekin Kanarialle yksinäni. Eli eilen oli eilen ja nyt on nyt. Valitin koska tuntui siltä, joskus se auttaa kun saa vaan todettua muille että v****taa huolella ihan kaikki. Olkoon se äidillekin sallittua, sillä varmaan ainakin jokainen äiti sen tietää että ei se vähennä sitä rakkautta niitä lapsia kohtaan.
Täällä on kovasti keskusteltu sanoittamisesta vs. kurista. Tunteiden sanoittaminen ja pyrkimys ymmärtää lasta ei tarkoita samaa kuin vapaa kasvatus. Meillä sanoitetaan ja halutaan ymmärtää lasta, mutta meillä on silti hyvin selkeät rajat ja säännöt joiden puitteissa koko perhe toimii. Lapsilta vaaditaan käytöstapoja ja kunnioitusta, vastaavasti me vanhemmat kunnioitamme lapsiamme ja toisiamme. Kurin miellän itse hyvin autoritaariseksi kasvatusmuodoksi: lapsen ajatuksilla ja tunteilla ei ole väliä, vaan lapsi pakotetaan toimimaan aikuisen mielen mukaan vaikka pelolla. Tämä ei ole hyvä tapa kasvattaa lasta, se on ihan jo tutkitusti todistettu.
Ja juu, vaikka kuinka sanoitettaisiin ja pidettäisiin kiinni rutiineista ja rytmistä, niin perseelleenhän se ajoittain menee ja sitten kiukkuilee kaikki. Erityisesti äiti vauva.fi-palstalla. Mutta summa summarum: lapset on rikkaus, äiditkin väsyy. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän heillä on mielipiteitä, tunteita ja ääntä. Ja sitä enemmän työtä ja hermoja vaaditaan myös äidiltä. Ehkä sitä joskus sitten oppii olemaan ihmisiksi, eikä hermostu turhista. Mukavaa helatorstaita kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Onpa tänne tullut eilisen jälkeen kommentteja. Täällä mennään taas eilisen paskapäivän jälkeen hyvillä fiiliksillä, enää ei oo sellainen olo että korkkaan viinipullon ja karkaan jonnekin Kanarialle yksinäni. Eli eilen oli eilen ja nyt on nyt. Valitin koska tuntui siltä, joskus se auttaa kun saa vaan todettua muille että v****taa huolella ihan kaikki. Olkoon se äidillekin sallittua, sillä varmaan ainakin jokainen äiti sen tietää että ei se vähennä sitä rakkautta niitä lapsia kohtaan.
Täällä on kovasti keskusteltu sanoittamisesta vs. kurista. Tunteiden sanoittaminen ja pyrkimys ymmärtää lasta ei tarkoita samaa kuin vapaa kasvatus. Meillä sanoitetaan ja halutaan ymmärtää lasta, mutta meillä on silti hyvin selkeät rajat ja säännöt joiden puitteissa koko perhe toimii. Lapsilta vaaditaan käytöstapoja ja kunnioitusta, vastaavasti me vanhemmat kunnioitamme lapsiamme ja toisiamme. Kurin miellän itse hyvin autoritaariseksi kasvatusmuodoksi: lapsen ajatuksilla ja tunteilla ei ole väliä, vaan lapsi pakotetaan toimimaan aikuisen mielen mukaan vaikka pelolla. Tämä ei ole hyvä tapa kasvattaa lasta, se on ihan jo tutkitusti todistettu.
Ja juu, vaikka kuinka sanoitettaisiin ja pidettäisiin kiinni rutiineista ja rytmistä, niin perseelleenhän se ajoittain menee ja sitten kiukkuilee kaikki. Erityisesti äiti vauva.fi-palstalla. Mutta summa summarum: lapset on rikkaus, äiditkin väsyy. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän heillä on mielipiteitä, tunteita ja ääntä. Ja sitä enemmän työtä ja hermoja vaaditaan myös äidiltä. Ehkä sitä joskus sitten oppii olemaan ihmisiksi, eikä hermostu turhista. Mukavaa helatorstaita kaikille.
Unohtui perään laittaa että terveisin ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Ammattilainen joka kirjoittaa Not.
😅 Onko jokainen psykologi, varhaiskasvatuksen ammattilainen, kuraattori, sosiaalityöntekijä jne. estynyt käyttämästä not-sanaa?
-toinen ammattilainen, joka ei ole vain ammattilainen vaan ihan ikäisensä ihminen.
Miten sun ikä tähän liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Ammattilainen joka kirjoittaa Not.
😅 Onko jokainen psykologi, varhaiskasvatuksen ammattilainen, kuraattori, sosiaalityöntekijä jne. estynyt käyttämästä not-sanaa?
-toinen ammattilainen, joka ei ole vain ammattilainen vaan ihan ikäisensä ihminen.
Miten sun ikä tähän liittyy?
Varmaan siten, että kunkin ikäluokan ihmiset käyttää oman ikäpolvensa suuhun sopivia sanoja. Oli ammattilainen mikä hyvänsä, niin keskustelupalstoilla varmaan käyttää oman ikäisilleen sopivaa kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse tarvitsen tosi paljon omaa aikaa, hiljaisuutta ja jos en saa nukkua tarpeeksi, minusta tulee hirviö. Sama miten jotkut raivoavat, jos verensokerit tipahtavat liian alas.
Tästä syystä minulla ei ole lapsia. Se olisi ihan liikaa vaadittu niiltä lapsilta, että joutuisivat elämään minunlaisen ihmisen kanssa.
N40
Jep, sama täällä, erityisesti tuo jälkimmäinen kappale. Minusta ei ole reilua, että minun oman itsekkään valintani takia hypoteettinen lapseni joutuisi elämään minun lapsenani, ja mahdollisesti traumatisoitumaan siitä, että en vaan pysty ole jatkuvasti läsnä toiselle. T. N28
Ei lasta / lapsia kannata tuon vuoksi jättää tekemättä. Kyllä meitä tuollaisia kun äitejä on paljon, eikö lapset varmasti sen traumatisioituneempia ole kuin muissakaan perheissä.
Lapsille on myös hyvä opettaa, ettei joka sekunti tarvitse olla läsnä ja tavoitettavissa. Vauva-aika on tietysti hieman eri asia tämän suhteen.
Oma lapsi on myös sellainen, että äidin vaistot kyllä herää ja introverttikin jaksaa lapsensa tarpeisiin vastata.
On hassua kuvitella etukäteen, että tietää millainen äiti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Ammattilainen joka kirjoittaa Not.
😅 Onko jokainen psykologi, varhaiskasvatuksen ammattilainen, kuraattori, sosiaalityöntekijä jne. estynyt käyttämästä not-sanaa?
-toinen ammattilainen, joka ei ole vain ammattilainen vaan ihan ikäisensä ihminen.
Miten sun ikä tähän liittyy?
Varmaan siten, että kunkin ikäluokan ihmiset käyttää oman ikäpolvensa suuhun sopivia sanoja. Oli ammattilainen mikä hyvänsä, niin keskustelupalstoilla varmaan käyttää oman ikäisilleen sopivaa kieltä.
Mikä on oman ikäisille sopiva kieli? Pitääkö kieltä aina vaihtaa kun ikää tulee lisää? Kuka määrittelee, millaista kieltä kunkin ikäisen tulee käyttää?
No niin on. Niinhän juuri kirjoitin. Mikä oli viestisi pointti?