Lue keskustelun säännöt.
Vuodatusta pikkulapsiarjesta
25.05.2022 |
Mikä siinä on, että nää pienet ihmiset voi olla niin helvetin ärsyttäviä että tekisi mieli antaa ne adoptioon ja seuraavassa hetkessä niin ihania ja rakastettavia ettei oo tosikaan. Meillä on tänään ollut neljän lapsen kanssa aivan järjettömän raskas ja ärsyttävä päivä, ja mietin miksi oon lähtenyt tähän hommaan. Sitten taas samalla koen olevani tosi onnekas kun saan olla lasten kanssa kotona ja nauttia ajasta heidän kanssaan kun ovat pieniä. Seuraava päivä voikin olla taas ihan super ihana. Tänään olen tosi väsynyt ja mietin että helpommalla pääsisin kun olisin vain töissä päivät. Onko muita jotka tavoittaa tän tunteen? Ja en kaipaa vastaukseksi että itsepä olet lapsesi tehnyt. Jep, itse olen heidät työllä ja tuskalla tehnyt, ja he ovatkin parasta mitä olen koskaan saanut aikaan.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs lapseton kaverini jaksoi nälviä minua "mitäs läksit" -jutuilla, jos joskus erehdyin kertomaan uupumuksesta kahden lapsen äitinä. Itsehän tämä vela valitti jatkuvasti palkkansa pienuudesta. Kerran vastasin, että tiesitpä alan palkkatason kun läksit. Kyllä veti poron syvälle sieraimeen siitä, että kuulemma kavereille ei voi puhua niin.
Ilmeisesti vain äitejä on sallittua kritisoida, muiden ihmisten murheet ovat ymmärrettävämpiä....
Tsemppiä ap:lle! Minä en oikein osannut ratkaista tuota ongelmaasi edes kahden lapsen kanssa, mutta se alkoi vähitellen ratketa itsestään, kun kuopuskin oli vähintään kolme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Jos se kuri estää tunteiden hallinnan opettelun, se ei kyllä johda mihinkään hyvään.
-eri
On ideologiavetoisia perheitä missä tärkeää on "sanoitus". Ja sitten on käytännön tarpeisiin uskovia perheitä joissa tärkeää on kuri. Mitä olen havainnut, niin paljon tasapainoisempia lapsi niissä jälkimmäisissä perheissä kasvaa. Todelliset omilla silmillä tehdyt havainnot harvoin ovat väärässä, kun taas ideologian teesit ovat... no ideologian teesejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Jos se kuri estää tunteiden hallinnan opettelun, se ei kyllä johda mihinkään hyvään.
-eri
On ideologiavetoisia perheitä missä tärkeää on "sanoitus". Ja sitten on käytännön tarpeisiin uskovia perheitä joissa tärkeää on kuri. Mitä olen havainnut, niin paljon tasapainoisempia lapsi niissä jälkimmäisissä perheissä kasvaa. Todelliset omilla silmillä tehdyt havainnot harvoin ovat väärässä, kun taas ideologian teesit ovat... no ideologian teesejä.
Kuka sanoituksesta on puhunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lusikka kauniiseen käteen. Apu otetaan vastaan , näin voit olla parempi ja jaksavampi äiti
Vierailija kirjoitti:
Lusikka kauniiseen käteen. Apu otetaan vastaan , näin voit olla parempi ja jaksavampi äiti
Mikä tekee apsta huonon äidin? Sekö, että väsyttää tai ottaa päähän? Samalla logiikalla sä olet varmasti huono puoliso, työntekijä ja ystävä. Sut on varmaan kasvatettu peittämään ikävät fiilikset. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kukaan tekee enemmän, kuin 2 lasta... En ymmärrä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan tekee enemmän, kuin 2 lasta... En ymmärrä...
Ei sun tarviikaan. Jos sun jaksamisen raja menee kahdessa, sit menee. Toisilla se raja ei tule vastaan kuudessakaan, katsos me ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan tekee enemmän, kuin 2 lasta... En ymmärrä...
Ei sun tarviikaan. Jos sun jaksamisen raja menee kahdessa, sit menee. Toisilla se raja ei tule vastaan kuudessakaan, katsos me ollaan erilaisia.
No, vaikuttaa olevan aika tuskaista ketjusta päätellen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 lasta. Ikinä en olis enempää halunnu. Jo 1 lapsen takia tietää mitä se arki on. Oli ihanaa lähtee töihin kun molemmat oli tarhassa ja sitte koulussa. Miks joku haluu 4 lasta kun ne kaikki on koulutettava? Miks 2 ei riitä jos se on heille niin helvetin vaikeeta? Sitte vaan täällä valittaa tilannetta jonka ite on saanu aikaiseksi. Siis harkitsemalla vai ootko joku lestadiolainen? Mitä hittoa? En ymmärrä en ymmärrä en miteskään!
Tämä. Jos on noin suuri lapsiluku, niin tottakai se on yhtä kaaosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapseton kaverini jaksoi nälviä minua "mitäs läksit" -jutuilla, jos joskus erehdyin kertomaan uupumuksesta kahden lapsen äitinä. Itsehän tämä vela valitti jatkuvasti palkkansa pienuudesta. Kerran vastasin, että tiesitpä alan palkkatason kun läksit. Kyllä veti poron syvälle sieraimeen siitä, että kuulemma kavereille ei voi puhua niin.
Ilmeisesti vain äitejä on sallittua kritisoida, muiden ihmisten murheet ovat ymmärrettävämpiä....
Tsemppiä ap:lle! Minä en oikein osannut ratkaista tuota ongelmaasi edes kahden lapsen kanssa, mutta se alkoi vähitellen ratketa itsestään, kun kuopuskin oli vähintään kolme.
Ihmeellisiä nämä "mitäs läksit" -kommentit noin ylipäätään. En minä ainakaan etukäteen osannut aavistaakaan, miten raskasta vanhemmuus ajoittain on. Vauva-aika oli mielestäni vielä helppo ja omaa aikaakin oli, kun vauva nukkui paljon, mutta toista se on ollut nyt kun on uhmaikäinen. Tuntuu, et jatkuvasti saa tapella jokaikisestä asiasta ja välillä lapsella on kaikki huonosti. Kotikin on jatkuvasti kuin pommin jäljiltä ja kaikki ajat kun ei ole töissä, niin saa suorittaa kotitöitä ja laittaa ruokaa. Pakko sanoa, etten minä tästä ajasta erityisesti nauti, vaikka rakastankin lastani yli kaiken. Onneksi pystyn työskentelemään kotoota käsin, koska olen ns. jakkupukuammatissa, niin hermot menisi varmaan lopullisesti, jos joutuisin vielä itseni puunaamaan työkuntoon ja ravaamaan toimistolle Helsingin ytimeen samalla kun taistelen siinä sivussa lapsen tarhakuntoon ja ravaan matkalla vielä lapsen viemään ja hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 lasta. Ikinä en olis enempää halunnu. Jo 1 lapsen takia tietää mitä se arki on. Oli ihanaa lähtee töihin kun molemmat oli tarhassa ja sitte koulussa. Miks joku haluu 4 lasta kun ne kaikki on koulutettava? Miks 2 ei riitä jos se on heille niin helvetin vaikeeta? Sitte vaan täällä valittaa tilannetta jonka ite on saanu aikaiseksi. Siis harkitsemalla vai ootko joku lestadiolainen? Mitä hittoa? En ymmärrä en ymmärrä en miteskään!
Tämä. Jos on noin suuri lapsiluku, niin tottakai se on yhtä kaaosta.
Miksi olisi? Ei se, että on uhmakausia ja kiukkua ja arkea tarkoita kaaosta, jos sitä arkea eletään eikä yritetä kontrolloida.
Jos se kuri estää tunteiden hallinnan opettelun, se ei kyllä johda mihinkään hyvään.
-eri