Lue keskustelun säännöt.
Vuodatusta pikkulapsiarjesta
25.05.2022 |
Mikä siinä on, että nää pienet ihmiset voi olla niin helvetin ärsyttäviä että tekisi mieli antaa ne adoptioon ja seuraavassa hetkessä niin ihania ja rakastettavia ettei oo tosikaan. Meillä on tänään ollut neljän lapsen kanssa aivan järjettömän raskas ja ärsyttävä päivä, ja mietin miksi oon lähtenyt tähän hommaan. Sitten taas samalla koen olevani tosi onnekas kun saan olla lasten kanssa kotona ja nauttia ajasta heidän kanssaan kun ovat pieniä. Seuraava päivä voikin olla taas ihan super ihana. Tänään olen tosi väsynyt ja mietin että helpommalla pääsisin kun olisin vain töissä päivät. Onko muita jotka tavoittaa tän tunteen? Ja en kaipaa vastaukseksi että itsepä olet lapsesi tehnyt. Jep, itse olen heidät työllä ja tuskalla tehnyt, ja he ovatkin parasta mitä olen koskaan saanut aikaan.
Kommentit (130)
Kolme alle kouluikäistä ja yksi kouluikäinen on iso ja haastava lapsimäärä kenelle tahansa. Siis silloin kun lasten annetaan olla lapsia eikä heitä vaadita olemaan pikkuaikuisia niinkuin suurperheissä usein on. Sitten nämä suurperheiden äidit hehkuttavat kuinka "lapset oppivat jo varhain vastuuta kun hoitavat pienempiään". Eli ottavat liian varhain vanhemman vastuun johon vanhemmat eivät itse kykene. Tästä tuskin on ap:n kohdalla kyse.
Mistä sitten on kyse? Onko kyse sittenkin siitä että lapsiluku mitoitettiin väärin, ei osattu ennakoida neljän lapsen mukanaan tuomaa työmäärää ja väsymystä? En tuomitse ap:tä, olen itse tehnyt lukuisia vääriä valintoja elämässäni ymmärtämättä niiden seurauksia. Lapset eivät ole virhe mutta ehkä se oli virhe että ap teki heitä niin monta niin pienellä ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Miten ammattilaisena suhtaudut kollegoihin jotka esimerkiksi käskyttävät tai rankaisevat lapsia? Monella vanhemman polven ammattilaisella tunnenäkökulma on lievästi sanottuna hakusessa nykyisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä itse tarvitsen tosi paljon omaa aikaa, hiljaisuutta ja jos en saa nukkua tarpeeksi, minusta tulee hirviö. Sama miten jotkut raivoavat, jos verensokerit tipahtavat liian alas.
Tästä syystä minulla ei ole lapsia. Se olisi ihan liikaa vaadittu niiltä lapsilta, että joutuisivat elämään minunlaisen ihmisen kanssa.
N40
Fiksusti ajateltu ja toimittu, kuten toki tiedätkin. Tunnen useamman kaltaisesi ihmisen joka on sitten kuitenkin tehnyt lapsia. Osan lapset ovat vasta pieniä ja arki on yhtä itkua, huutoa ja kiukuttelua, sekä sen miettimistä miksi arki on sitä. Osan lapset ovat koululaisia ja lapsilla on vaativan, kiukkuisen äidin vuoksi itsetunto-ongelmia, stressiä, hankaluuksia sosiaalisissa suhteissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse tarvitsen tosi paljon omaa aikaa, hiljaisuutta ja jos en saa nukkua tarpeeksi, minusta tulee hirviö. Sama miten jotkut raivoavat, jos verensokerit tipahtavat liian alas.
Tästä syystä minulla ei ole lapsia. Se olisi ihan liikaa vaadittu niiltä lapsilta, että joutuisivat elämään minunlaisen ihmisen kanssa.
N40
Fiksusti ajateltu ja toimittu, kuten toki tiedätkin. Tunnen useamman kaltaisesi ihmisen joka on sitten kuitenkin tehnyt lapsia. Osan lapset ovat vasta pieniä ja arki on yhtä itkua, huutoa ja kiukuttelua, sekä sen miettimistä miksi arki on sitä. Osan lapset ovat koululaisia ja lapsilla on vaativan, kiukkuisen äidin vuoksi itsetunto-ongelmia, stressiä, hankaluuksia sosiaalisissa suhteissa jne.
Tarkennan vielä etten tarkoita että velat olisivat vaativia ja kiukkuisia, vaan nämä vanhemmat joille vanhemmuus ei sovi koska se on liian rankkaa kun ihmisen luonne vaatisi vapautta ja omaa aikaa ja paljon lepoa.
Tämän kaiken toteaminen ei toki auta yhtään mitään koska lapset ovat jo olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Ammattilainen joka kirjoittaa Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Ammattilainen joka kirjoittaa Not.
Ammattilaiset seuraavat aikaansa ja kirjoittavat siksi not, creepy, boomer yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Ammattilainen joka kirjoittaa Not.
Ammattilaiset seuraavat aikaansa ja kirjoittavat siksi not, creepy, boomer yms.
Riippuu vähän minkä alan ammattilaiset. Kaikkea ei kannata ottaa annettuna tästä ajasta, vaan ajatella itse - jos kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme alle kouluikäistä ja yksi kouluikäinen on iso ja haastava lapsimäärä kenelle tahansa. Siis silloin kun lasten annetaan olla lapsia eikä heitä vaadita olemaan pikkuaikuisia niinkuin suurperheissä usein on. Sitten nämä suurperheiden äidit hehkuttavat kuinka "lapset oppivat jo varhain vastuuta kun hoitavat pienempiään". Eli ottavat liian varhain vanhemman vastuun johon vanhemmat eivät itse kykene. Tästä tuskin on ap:n kohdalla kyse.
Mistä sitten on kyse? Onko kyse sittenkin siitä että lapsiluku mitoitettiin väärin, ei osattu ennakoida neljän lapsen mukanaan tuomaa työmäärää ja väsymystä? En tuomitse ap:tä, olen itse tehnyt lukuisia vääriä valintoja elämässäni ymmärtämättä niiden seurauksia. Lapset eivät ole virhe mutta ehkä se oli virhe että ap teki heitä niin monta niin pienellä ikäerolla.
Juuri näin. Kirjoitin jo ihan ensin tuonne alkuun, että usein näissä 4 lapsen perheissä jossa lapsia pienellä ikäerolla on ongelmia. Juurikin se kun huomiota ei saa vanhemmilta riittävästi jne.
Se uusi vauva-aika on aina niiltä isoilta lapsilta myös pois. Kuulen myös lähipiiristä näitä kommentteja, että lapset ovat jo niin isoja... Niin isoja vaikka on ekalla luokalla!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lusikka kauniiseen käteen. Apu otetaan vastaan , näin voit olla parempi ja jaksavampi äiti
Mikä tekee apsta huonon äidin? Sekö, että väsyttää tai ottaa päähän? Samalla logiikalla sä olet varmasti huono puoliso, työntekijä ja ystävä. Sut on varmaan kasvatettu peittämään ikävät fiilikset. Otan osaa.
Siinä että aina läväyttää ikävät fiiliksensä heti muiden silmille, ei ole mitään itseisarvoltaan parempaa kuin siinä että pitää ne fiiliksensä omana tietonaan. Tuossa ei sanottu, että ap olisi huono äiti, vaan neuvottiin miten hänestä voisi tulla vielä parempi.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapseton kaverini jaksoi nälviä minua "mitäs läksit" -jutuilla, jos joskus erehdyin kertomaan uupumuksesta kahden lapsen äitinä. Itsehän tämä vela valitti jatkuvasti palkkansa pienuudesta. Kerran vastasin, että tiesitpä alan palkkatason kun läksit. Kyllä veti poron syvälle sieraimeen siitä, että kuulemma kavereille ei voi puhua niin.
Ilmeisesti vain äitejä on sallittua kritisoida, muiden ihmisten murheet ovat ymmärrettävämpiä....
Tsemppiä ap:lle! Minä en oikein osannut ratkaista tuota ongelmaasi edes kahden lapsen kanssa, mutta se alkoi vähitellen ratketa itsestään, kun kuopuskin oli vähintään kolme.
Ihmeellisiä nämä "mitäs läksit" -kommentit noin ylipäätään. En minä ainakaan etukäteen osannut aavistaakaan, miten raskasta vanhemmuus ajoittain on. Vauva-aika oli mielestäni vielä helppo ja omaa aikaakin oli, kun vauva nukkui paljon, mutta toista se on ollut nyt kun on uhmaikäinen. Tuntuu, et jatkuvasti saa tapella jokaikisestä asiasta ja välillä lapsella on kaikki huonosti. Kotikin on jatkuvasti kuin pommin jäljiltä ja kaikki ajat kun ei ole töissä, niin saa suorittaa kotitöitä ja laittaa ruokaa. Pakko sanoa, etten minä tästä ajasta erityisesti nauti, vaikka rakastankin lastani yli kaiken. Onneksi pystyn työskentelemään kotoota käsin, koska olen ns. jakkupukuammatissa, niin hermot menisi varmaan lopullisesti, jos joutuisin vielä itseni puunaamaan työkuntoon ja ravaamaan toimistolle Helsingin ytimeen samalla kun taistelen siinä sivussa lapsen tarhakuntoon ja ravaan matkalla vielä lapsen viemään ja hakemaan.
Missä on lapsen isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lusikka kauniiseen käteen. Apu otetaan vastaan , näin voit olla parempi ja jaksavampi äiti
Mikä tekee apsta huonon äidin? Sekö, että väsyttää tai ottaa päähän? Samalla logiikalla sä olet varmasti huono puoliso, työntekijä ja ystävä. Sut on varmaan kasvatettu peittämään ikävät fiilikset. Otan osaa.
Siinä että aina läväyttää ikävät fiiliksensä heti muiden silmille, ei ole mitään itseisarvoltaan parempaa kuin siinä että pitää ne fiiliksensä omana tietonaan. Tuossa ei sanottu, että ap olisi huono äiti, vaan neuvottiin miten hänestä voisi tulla vielä parempi.
-eri
Juu en kommentillani kyllä tarkoittanut, että hän on huono äiti. Vaan se, että vain valitetaan ei muuta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lusikka kauniiseen käteen. Apu otetaan vastaan , näin voit olla parempi ja jaksavampi äiti
Mikä tekee apsta huonon äidin? Sekö, että väsyttää tai ottaa päähän? Samalla logiikalla sä olet varmasti huono puoliso, työntekijä ja ystävä. Sut on varmaan kasvatettu peittämään ikävät fiilikset. Otan osaa.
N. 140 miljoonaa japanilaista on kasvatettu peittämään todella tarkkaan ikävät fiilikset. Ihan toimiva yhteiskunta siellä silti on.
Mitä liikkuu ihmisellä päässä, että hankkimalla hankkii 4 lasta pienellä ikäerolla ja valittaa kun on raskasta? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain yksi lapsi vielä toistaiseksi ja hän on uhmaikäinen taapero. Vaikka hän osaa olla toisinaan maailman ärsyttävin ihminen niin onhan hän minun silmissä silti samaan aikaan se oma ihana pieni ja maailman paras poika <3
Elämä on mukavempaa kun on ylä- ja alamäkiä. Alamäet tuntuu paremmilta kun niitä ennen on ollut ylämäkeä. Tasainen olisi liian tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lusikka kauniiseen käteen. Apu otetaan vastaan , näin voit olla parempi ja jaksavampi äiti
Mikä tekee apsta huonon äidin? Sekö, että väsyttää tai ottaa päähän? Samalla logiikalla sä olet varmasti huono puoliso, työntekijä ja ystävä. Sut on varmaan kasvatettu peittämään ikävät fiilikset. Otan osaa.
N. 140 miljoonaa japanilaista on kasvatettu peittämään todella tarkkaan ikävät fiilikset. Ihan toimiva yhteiskunta siellä silti on.
Onpa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lusikka kauniiseen käteen. Apu otetaan vastaan , näin voit olla parempi ja jaksavampi äiti
Mikä tekee apsta huonon äidin? Sekö, että väsyttää tai ottaa päähän? Samalla logiikalla sä olet varmasti huono puoliso, työntekijä ja ystävä. Sut on varmaan kasvatettu peittämään ikävät fiilikset. Otan osaa.
Siinä että aina läväyttää ikävät fiiliksensä heti muiden silmille, ei ole mitään itseisarvoltaan parempaa kuin siinä että pitää ne fiiliksensä omana tietonaan. Tuossa ei sanottu, että ap olisi huono äiti, vaan neuvottiin miten hänestä voisi tulla vielä parempi.
-eri
Ja sitkö hän olisi vielä parempi äiti kun ei kertoisi fiiliksiään? Hölöhölö. Se, että osaa sanoa tunteensa, tekee hänestä paremman äidin kuin siitä, joka nielee kaiken vain, koska susta on ikävää, jos joku myöntää, että yksikään ihmissuhde-ei edes se äiti-lapsi-suhde- ole pelkkää iloa ja riemua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaat äitiyttä. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Pääasia on se, että lapsesi ovat rakastettuja.
Järjestäkää sitä omaa aikaa sinullekin, käy lenkillä tai vain nuku päikkyjä, muutaman vuoden päästä sulla on liikaakin omaa aikaa.
Vain pieni porukka muutamissa kaikkein liberaaleimmissa länsimaissa kasvattaa tällä "kaikki tunteet on sallittu" -menetelmällä. Muualla pidetään kuri eikä tarvitse kärsiä mistään tolkuttomasta härdellistä.
Puhun apn tunteista, mutta tasapainoiset lapset kasvatetaan myös sallimall kaikki tunteet. Härdelli sun päässäsi yhdistynyt siihen, että tunteet ovat sallittuja. Todellisuudessa härdelli ei liity lapsen tunteisiin vaan rutiineihin. Tunteiden salliminen ei poissulje käytöstapoja ja kasvatusta, päinvastoin.
Mitä silloin tapahtuu jos tunteet kielletään? Miten tunteet edes voi kieltää? Eihän kukaan pääse toisen pään sisälle.
Silloin se lapsi oppii ettei hän saa näyttää negatiivisia tunteitaan ja tuloksena on ihminen, joka avlla mäyhää kanssakeskustelijoille päivästä toiseen ja ihmettelee ahdistustaan tilanteessa, jossa ei uskalla itkeä tai suuttua.
Leimaamalla normaali kehitysvaiheet härdelliksi ja kurittamalla lasta, joka kiukkuaa, kiellät tunteet. Miksihän sä edes *keskustelet* asiasta, josta et tiedä mitään?
Kurin puute ei ole normaalia eikä rakentavaa. Sallimalla kurittomuuden kasvatat kauhukakaroita jotka eivät menesty elämässä koska ovat hirveää seuraa.
Kun täällä ei kukaan sano etteikö lapsia pitäisi kasvattaa. Vain sinä väität lasten kiukun tai tämän sun härdellin olevan kurittomuutta.
Kuri on sitä paitsi sekin eri asia kuin rajojen ja käytöstapojen opettaminen. Kyllä kuritettu ja alistettu ihminen on hirveää seuraa, ei tasapainoinen ihminen, joka uskaltaa myöntää välillä olevansa väsynyt ja kiukkuinen. Sullakin tuntuu olevan vaikeaa myöntää että ikävät tunteet kuuluu elämään, siksikö täällä piiloaggressiiviseati käännät kaiken nurin?
Miten edes ne rajat voivat olla ok? Herkkä lapsihan voi saada rajasta sen käsityksen, että kaikki tunneilmaisu eli tunteet eivät olisi sallittuja, vaikka useimmat lapset toki vaan harppaavat rajaviivasta yli niin että heilahtaa.
😅 Sä et siis tiedä mikä ero on rajoilla, kiukulla, oman halun näyttämisellä ja kurilla. Et tiedä mikä ero on turavllisella tunneilmaisulla ja pelon vuoksi hyvin käyttäytymisellä.
Vieläkö olisi heittää jokin latteus?
Vieläkö olisi heittää lisää tätä kauhisteluun pohjautuvaa keittiöpsykologiaa?
Ihan ammattilaisen ja kolmen lapsen äidin psykologiaa. Lapsettoman kurittajan kanssa keskustelu on aina yhtä mukavaa. Not
Ammattilainen joka kirjoittaa Not.
😅 Onko jokainen psykologi, varhaiskasvatuksen ammattilainen, kuraattori, sosiaalityöntekijä jne. estynyt käyttämästä not-sanaa?
-toinen ammattilainen, joka ei ole vain ammattilainen vaan ihan ikäisensä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 lasta. Ikinä en olis enempää halunnu. Jo 1 lapsen takia tietää mitä se arki on. Oli ihanaa lähtee töihin kun molemmat oli tarhassa ja sitte koulussa. Miks joku haluu 4 lasta kun ne kaikki on koulutettava? Miks 2 ei riitä jos se on heille niin helvetin vaikeeta? Sitte vaan täällä valittaa tilannetta jonka ite on saanu aikaiseksi. Siis harkitsemalla vai ootko joku lestadiolainen? Mitä hittoa? En ymmärrä en ymmärrä en miteskään!
Tämä. Jos on noin suuri lapsiluku, niin tottakai se on yhtä kaaosta.
Miksi olisi? Ei se, että on uhmakausia ja kiukkua ja arkea tarkoita kaaosta, jos sitä arkea eletään eikä yritetä kontrolloida.
No kaaoksestahan se ap juuri valittaa.
Eri
Missä kohtaa?
Eihän se mikään yllätys ole - jos on pikkulapsia on pikkulapsiarkea. Ja tiedoksi: kohta on murrosikäarkea ja teiniarkea. Tietoinen valinta. Lapset jo aikuisia, ihania muistoja joka ajasta.
No kaaoksestahan se ap juuri valittaa.
Eri