Äiti on pääportinvartija, joka vaikuttaa eniten lastensa sukulaisuussuhteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut niin, että miehen suku on olettanut että kaikki juhlapyhät ollaan heidän kanssa. Jossain vaiheessa haluttiin alkaa olla ihan vain oman perheen kanssa, ja tästäkös suututtiin.

Ollaan kyllä molempien sukujen kanssa tekemisissä, mutta en minä mitenkään erityisesti huolehdi noista asioista.

Siksipä kannattaa olla alusta asti tarkka ettei tällaisia saavutettuja etuja pääse syntymään.

Itse olin niin pöljä että suostuin alussa majoittamaan miehen sukulaisia Helsingissä ja he alkoi kuvitella että meillä on täällä 24/7 hotelli.

Kai sun miehelläsikin on joku oikeus päättää omien sukulaistensa majoittamisesta, vai onko sinun yksinoikeutesi määritellä asia?

En ole se jolle vastasit, mutta meillä ainakin koti on yhteinen. Jos jompikumpi ei haluaisi vieraita tulevan, niin niitä ei silloin tule. Piste. Useimmiten kyllä molemmat otetaan mielellään vieraita vastaan, tokikaan ei jatkuvasti. Kaipaamme myös omaa rauhaa perheemme kanssa.

Ja jos tuossa tuo nainen oli se, joka vastasi kaikesta vieraisiin liittyvästä, niin kyllä hänellä mielestäni on oikeus ollut kieltäytyä tällaisesta kunniasta. Omat vieraamme ovat olleet aina huomaavaisia, vaikka toki olen valmistellut ruuan, petit ym ym mitä nyt normaalisti. Mutta en koe että heistä olisi ollut vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys äitien syyllistämisestä. Nainen/ vaimo/ äiti joka on myös lapsen synnyttänyt vaikuttaa siihen minkälaiset välit ovat isänpuolen sukuun.

Pienille lapsille voi aina sanoa: ei heitä kiinnosta tai eivät he välitä, joka on tietysti hyvin lyhytnäköistä ja typerää. Koska loppuviimein se on lapsi, joka tästä kärsii.

Lapsilla on oikeus isovanhempiensa ja suhteeseen vaikuttaa eniten äiti.

Jos asia sälytetään lähes kokonaan äidin harteille, niin väistämättäkin se on juuri äiti, jota aiheesta syyllistetään.

Ehkä äidillä ei ole jaksamista huolehtia vielä tuostakin asiasta, vaikka miehen tai omaa sukua vastaan ei mitään olisikaan.

Suku ja isovanhemmat voinevat myös itse vaikuttaa äidin asenteisiin, koska joskushan kyse on tästäkin.

Ja entäs se isä sitten.

Miksi osa naisista suostuu tuohon? Kyllä meillä mies osaa ihan itse kantaa vastuuta oman sukunsa huomioimisesta. Ja minä taas sitten pidän huolen siitä, että en lähde sitä "sabotoimaan", vaikka toki itselleni oma sukuni onkin lähempi. Kyllä niitä appivanhempia ja miehen sisaruksia ja setiä ja tätejä jaksaa tavata, vaikka se ei ihan sama olekaan kuin niiden omien läheisten kanssa, kun pitää mielesssä, että miehelle se on ihan sama juttu sitten minun sukulaisteni vrs. hänen omien sukulaistensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.

Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.

Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.

Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.

Sivusta sanon, että mielestäni näistä asioista kuuluisi keskustella ja päättää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.

Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.

Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.

Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.

Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.

Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.

Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.

Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut niin, että miehen suku on olettanut että kaikki juhlapyhät ollaan heidän kanssa. Jossain vaiheessa haluttiin alkaa olla ihan vain oman perheen kanssa, ja tästäkös suututtiin.

Ollaan kyllä molempien sukujen kanssa tekemisissä, mutta en minä mitenkään erityisesti huolehdi noista asioista.

Siksipä kannattaa olla alusta asti tarkka ettei tällaisia saavutettuja etuja pääse syntymään.

Itse olin niin pöljä että suostuin alussa majoittamaan miehen sukulaisia Helsingissä ja he alkoi kuvitella että meillä on täällä 24/7 hotelli.

Kai sun miehelläsikin on joku oikeus päättää omien sukulaistensa majoittamisesta, vai onko sinun yksinoikeutesi määritellä asia?

On se sillä lailla minun oäätökseni koska minä teen kotona töitä. Eikä siitä tule kyllä yhtään mitään jos työhuoneessani majoittuu oululainen lapsiperhe joka sen lisäksi kuvittelee että kuskaan ja kokkaan päätyökseni.

Satunnaiset yöt nyt vielä menee mutta kun käly olisi ollyt täällä syksyn ja toinen tullut kahdelsi viikoksi kesällä jne.

Ja tässä tapaulsessa anoppi alkoi ihan vaan itsekseen majoitella meille sukulaisiaan, poikansakin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.

Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.

Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.

Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.

Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.

Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.

Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.

Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.

Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.

Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.

Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.

Niin. Se kaikki on kiinni siitä perheen isästä ja tämän saamasta kasvatuksesta.

Ei äidistä.

Voi myös olla niin että kaikkea ei ole vielä ehtinyt siirtää minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.

Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.

Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.

Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?

Ei vaam se tapa joka on tasa-arvoinen. Että tehdään asiat tasan. Ei niin että toinen vain tekee kaiken.

Yhteenvetona:

Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.

On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.

Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää sellainen keskustelu missä valitettaisiin siitä kun lasten isä ei hoida lasten sukulaissuhteita äidinpuolen sukuun. Ei pysty edes miettimään. Tämä on ihan absurdia että olisi jotenkin naisen tehtävä hoitaa suhteet kummankin puolen sukuun.

Eihän tuossa artikkelissa oletettu, että äidin pitää hoitaa suhteet, vaan kerrottiin, että äiti luonnostaan suosii omia sukualisiaan, mikä monesti sitten vääristää tuon kanssakäynnin eli isän sukulaiset jäävät paitsioon. Kyllä siinä on toki peiliinkatsomisen paikka sillä isällä, mutta myös sillä äidillä, ettei tietoisesti ainakaan hankaloita sitä toisen sukuun yhteyden pitäimistä (onko taas pakko sinne teidän mökille mennä lomalla käymään, kun voitaisiin vain olla koko kesä meidän mökillä, kun on kivampaa, ja pitääkö taas lähteä sinne sun vanhemmille syömään, kun mä en viihdy, kun sun vahemmat tekee niin pahaa ruokaa ja on niin hiljaisiakin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.

Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.

Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.

Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?

Ei vaam se tapa joka on tasa-arvoinen. Että tehdään asiat tasan. Ei niin että toinen vain tekee kaiken.

Toisaalta varmaan ihan joka asiaa ei voi tehdä tarkalleen puoliksi. Mutta riittäisi, että tässä toinenkin tekisi osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.

Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.

Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.

Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?

Ei vaam se tapa joka on tasa-arvoinen. Että tehdään asiat tasan. Ei niin että toinen vain tekee kaiken.

Toisaalta varmaan ihan joka asiaa ei voi tehdä tarkalleen puoliksi. Mutta riittäisi, että tässä toinenkin tekisi osansa.

Tässä asiassa jako on äärimmäisen helppo toteuttaa. Kumpikin hoitaa oman sukunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että äitiyden ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan eikä tabuilla.

Jatkuvasti pyörii täysin toisarvoiset seikat äitiyden haasteista pinnalla, eli purkkiruuan syönti, imettäminen, kestovaippailu, ruuhkavuosien painolasti, riittämättömyyden tunne vanhempana jne, eli ns helpot asiat.

Missä on kaikki keskustelu siitä kun äitiys sakkaa mitä hirveimmillä tavoilla. 

Vieraannuttaminen, kaltoinkohtelu, emotionaalinen hylkääminen, pahoinpitely, kiusaaminen, eristäminen suvu(i)sta, kavereista, kontrollin ja vallanhimoisuus, lapselle kostaminen, muille kostaminen lapsen kautta, pelinappulana kohtelu, jne.

Katson parhaillaan sivusta kahta keissiä joissa äidit ovat pilanneet teini-ikäisten lastensa elämän systemaattisesti lapsuudesta asti, joten kyllä, olen hieman herkillä asian suhteen.

Olen samaa mieltä. Miksi otetaan niin herkästi itseen? Eikö se olisi hyvä että äitien tekemät kaltoinkohtelut lapsiaan kohtaan tulisivat näkyväksi, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan? 

Alapeukku tarkoittaa että halutaan äidin voivan satuttaa lastaan.

Muuten oli ihan hyvä juttu, mutta sait kyllä alapeukun tuosta typerästä loppukaneetista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää sellainen keskustelu missä valitettaisiin siitä kun lasten isä ei hoida lasten sukulaissuhteita äidinpuolen sukuun. Ei pysty edes miettimään. Tämä on ihan absurdia että olisi jotenkin naisen tehtävä hoitaa suhteet kummankin puolen sukuun.

Eihän tuossa artikkelissa oletettu, että äidin pitää hoitaa suhteet, vaan kerrottiin, että äiti luonnostaan suosii omia sukualisiaan, mikä monesti sitten vääristää tuon kanssakäynnin eli isän sukulaiset jäävät paitsioon. Kyllä siinä on toki peiliinkatsomisen paikka sillä isällä, mutta myös sillä äidillä, ettei tietoisesti ainakaan hankaloita sitä toisen sukuun yhteyden pitäimistä (onko taas pakko sinne teidän mökille mennä lomalla käymään, kun voitaisiin vain olla koko kesä meidän mökillä, kun on kivampaa, ja pitääkö taas lähteä sinne sun vanhemmille syömään, kun mä en viihdy, kun sun vahemmat tekee niin pahaa ruokaa ja on niin hiljaisiakin).

Tässä kannattaa miettiå omaa käytöstään alusta alkaen eli miten sitä miniää on kohdeltu vuosien saatossa.

Itse olen edelleen tekemisissä opiskeluaikaiswn poikaystäväni vanhempien kanssa koska he ovat aina olleet minulle ihania.

Anoppini hautajaisiin en edes mennyt. Hän oli ihmishirviö minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.

Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.

Miehillä on varmaan sitten sama juttu naisen sukua kohtaan. Miksi kukaan ei huutele, että isän pitäisi tietoisesti tehdä asialle jotain ja alkaa lähettelemään niitä joulukortteja naisen sukulaisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää sellainen keskustelu missä valitettaisiin siitä kun lasten isä ei hoida lasten sukulaissuhteita äidinpuolen sukuun. Ei pysty edes miettimään. Tämä on ihan absurdia että olisi jotenkin naisen tehtävä hoitaa suhteet kummankin puolen sukuun.

Eihän tuossa artikkelissa oletettu, että äidin pitää hoitaa suhteet, vaan kerrottiin, että äiti luonnostaan suosii omia sukualisiaan, mikä monesti sitten vääristää tuon kanssakäynnin eli isän sukulaiset jäävät paitsioon. Kyllä siinä on toki peiliinkatsomisen paikka sillä isällä, mutta myös sillä äidillä, ettei tietoisesti ainakaan hankaloita sitä toisen sukuun yhteyden pitäimistä (onko taas pakko sinne teidän mökille mennä lomalla käymään, kun voitaisiin vain olla koko kesä meidän mökillä, kun on kivampaa, ja pitääkö taas lähteä sinne sun vanhemmille syömään, kun mä en viihdy, kun sun vahemmat tekee niin pahaa ruokaa ja on niin hiljaisiakin).

Mikä sitten onkaan tietoista hankaloittamista. Entä, jos jommankumman suku olettaa että aina jouluisin vietetään koko aika yhdessä, ja jompikumpi ottaa esille asian, että kokeillaanko olla tänä vuonna olla perheen kesken, kun ei vain jaksaisi lähteä yhtään kummankaan sukulaisille.

Onko tuo tietoista hankaloittamista, vai ihan vain sitä, että huolehtii myös omista rajoistaan? Perheenäkin on ok tehdä asioita, ei joka asiaan edes tarvi sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Yhteenvetona:

Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.

On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.

Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.

Ei, vaan on äidin vastuulla, etä pitää huolta suhteista omaan sukuunsa, eikä ainakaan tarhallaan ja tietoisesti vaikeuttaa isän sukuun yhteydenpitoa. Aivan samoin on isän vastuulla, että pitää huolta oman sukunsa yhteyksistä (isät harvemmin pystyvät vaikeuttamaan sitä yhteydenpito äidin sukuun, no, koska äidit tuppaavat jyräämään näissä asioissa) ja kaikkien sukulaisten osalta on toki yhtä tärkeää, että yhteyttä pidetään ja toisia kohdellaan niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Mutta se nyt vain on tutkittu fakta, että äidit useimmiten tuppaavat jyräämään näissä asioissa, ja isät jäävät vähän soittelemaan toista viulu. Peiliin siis kannattaa katsoa sekä äitien että isien (ja monesti myös niiden isovanhempien). Mutta tämänkin ketjun uhriutujaäidit ja heidän viestiensä saamat yläpeukut kyllä todistavat, että ihan faktoihin tuo tutkimus ja sen tulokset taitaa perustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.

Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.

Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.

Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?

Ei vaam se tapa joka on tasa-arvoinen. Että tehdään asiat tasan. Ei niin että toinen vain tekee kaiken.

Toisaalta varmaan ihan joka asiaa ei voi tehdä tarkalleen puoliksi. Mutta riittäisi, että tässä toinenkin tekisi osansa.

Tässäpä se ero tasa-arvon ymmärtämisessä tuleekin.

Joku kuvittelee että tasa-arvoksi vain sen kun kaikki velvollisuudet hoidetaan ja hyödyt kerätään puoliksi.

Toiselle tasa-arvoa on se että kumpikin tekee mitä on on luontaisempaa, kunhan kuormitus pysyy suunnilleen samana kokonaisuudessa.

Ja sitten on vielä muitakin tapoja ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää sellainen keskustelu missä valitettaisiin siitä kun lasten isä ei hoida lasten sukulaissuhteita äidinpuolen sukuun. Ei pysty edes miettimään. Tämä on ihan absurdia että olisi jotenkin naisen tehtävä hoitaa suhteet kummankin puolen sukuun.

Eihän tuossa artikkelissa oletettu, että äidin pitää hoitaa suhteet, vaan kerrottiin, että äiti luonnostaan suosii omia sukualisiaan, mikä monesti sitten vääristää tuon kanssakäynnin eli isän sukulaiset jäävät paitsioon. Kyllä siinä on toki peiliinkatsomisen paikka sillä isällä, mutta myös sillä äidillä, ettei tietoisesti ainakaan hankaloita sitä toisen sukuun yhteyden pitäimistä (onko taas pakko sinne teidän mökille mennä lomalla käymään, kun voitaisiin vain olla koko kesä meidän mökillä, kun on kivampaa, ja pitääkö taas lähteä sinne sun vanhemmille syömään, kun mä en viihdy, kun sun vahemmat tekee niin pahaa ruokaa ja on niin hiljaisiakin).

Mikä sitten onkaan tietoista hankaloittamista. Entä, jos jommankumman suku olettaa että aina jouluisin vietetään koko aika yhdessä, ja jompikumpi ottaa esille asian, että kokeillaanko olla tänä vuonna olla perheen kesken, kun ei vain jaksaisi lähteä yhtään kummankaan sukulaisille.

Onko tuo tietoista hankaloittamista, vai ihan vain sitä, että huolehtii myös omista rajoistaan? Perheenäkin on ok tehdä asioita, ei joka asiaan edes tarvi sukulaisia.

Ei, vaan se, että tietoisesti ei koskaan suostuta tai haluta viettää sitä joulua siellä toisen suvun luona tai ainakin tehdään se aina pitkin hampain, ja se tosiasia selväksi tehden, miten on ihan tämä kamalaa ja miten en kyllä yhtään haluaisi, mutta kun on pakko. Ja kyllä meidän suvun jouluperinteet ovat niin paljon kivammat ja kaikilla mukavampaa ja ruokakin parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.

Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.

Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.

Tässä se tulee hyvin esiin: kaksilla rattailla ajaminen, ajetaan itse itsensä nurkkaan sillä, et "kun mulla on parempi kokonaiskuva asioista, ni mä saan päättää" Ja kas! Kierre on valmis!

Siitä kontrollista pitää osata luopua, jos haluaa että muut kantaa vastuuta. Et voi vaatia tasapuolista työnjakoa ja samalla itsellesi etuoikeuksia.

Olet oikeassa että äidin kannattaa tuolloin luovuttaa osa kontrollista jotta tehtäviä voidaan jakaa, mutta hyvä kommunikaatio ja hienotunteisuus ovat myös tärkeitä, jotta asiat saa sen kokonaiskuvankin kannalta rullaamaan.