Äiti on pääportinvartija, joka vaikuttaa eniten lastensa sukulaisuussuhteisiin

Jos miehet eivät itsepidä yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja pidä huolta, että lapsillaan on läheiset välit isänsä sukuun, niin miten he ajattelivat toimia sitten, jos tuleekin ero? Onko miehelle ihan ok, että sekä hänen että hänen lastensa yhteydenpito hänen sukuunsa loppuu siihen paikkaan? Jos näin, eikö se tarkoita, ettei miehen mielestä hänen sukuunsa ole tarvettakaan pitää yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kukaan nyt estää ketään lähettämästä kortteja kenellekään.

Aivan! Ja minusta kuulostaa hieman erikoiselta sekin, että joku nainen estäisi tai kieltäisi miestään lähtemästä lasten kanssa käymään isän puolen sukulaisilla kyläilemässä. Kaikki tuntemani - varsinkin pienten lasten - äidit ovat vain tyytyväisiä, kun saavat edes muutaman tunnin nk omaa aikaa. 

Tämä! Meillä mies ei viitsi lähteä lapsen kanssa sukulaisilleen kyläilemään. Minulle sitten mies kiukuttelee, miksi et tule mukaan (lasta hoitamaan). Tulen sitten kun itselleni sopii, hän on toki vapaa käymään useammin.

Tässä aika nätisti kuvataan eräs tällainen vieraannuttamis ja halveksuntatilanne. Olemalla lähtemättä mukaan (huolimatta miehen toiveesta), voi kätevästi osoittaa, ettei yhteydenpito miehen sukulaisiin ole kovin tärkeää ja kauhea vaivakin vielä.

Harva ihmienn jättää väliin perhekyläilyn paikassa jossa kokee olevansa arvostettu ja pidetty, hyvin kohdeltu jne.

Eli jos jonnekin ei halua mennä, se syy on yleensä siellä kyläpaikassa.

Eikä perheen kyllä muutenkaan tarvitse olla yhdessä 24/7. Vanhemmalla on oikeus haluta myös omaa aikaa.

Tykkään mieheni vanhempien paikkakunnasta, heidän asunnostaan, ja heistä itsestään tosi paljon. Silti jään 70% käynneistä pois. En jaksa istua kyydissä/ajaa sinne, vaikka matkaa on alle 100km. Käytännössä siellä menee aina tuntitolkulla aikaa, koska ei ole järkeä ajella puolen tunnin kahvien takia sinne. Mies jää joskus sinne myös yöksi. En pysty, enkä halua nukkua vieraassa paikassa, ja vielä vähemmän järkeä olisi että minä veisin miehen sinne, kahvittelisin, ajaisin kotiin, ja seuraavana päivänä hakisin miehen sieltä.

Eli on palljon muitakin syitä olla menemättä joka kerta mukaan kuin se että kyläpaikassa olisi mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Korteista j muistamisista on ollut esimerkinomaista puhetta tässä (vaikka niistä tuskin oli mitään Hesarin artikkelissa).

Sinänsä esim. joulukorttien lähettämisen ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa ja se on helppo tehdä yhteisesti jos siihen on halua. Tehdään luettelo ihmisistä, joille laitetaan joulukortit (toki on tarpeellista päivittää lista ajoittain) ja siihen mukaan läheisimmät sukulaiset tai Augusta-täti jolle kuuluu laittaa joulukortti koska näin on aina tehty. Sen jälkeen tiedetään, että joulukortteja täytyy hankkia XX kpl. Joulukuun alussa ostetaan kortit ja postimerkit, ja kirjoitellaan osoitteet ja terveiset jonain iltana. Jos ei välitä osoitteita kirjoittaa, voi tehdä osoitetarroja. Kortit ajoissa postiin. Helppo homma.

Esimerkiksi näin voidaan olla sukulaisiin yhteydessä eikä sen luulisi rutiinilla olevan edes vaikeaa. Mutta esim. tämän palstan "metatyökeskusteluissa" osa keskustelijoista, luulisin että ovat miespuolisia, kertovat sitten että tämän tyyppinen yhteydenpito on ihan turhaa eikä sitä tarvitse tehdä. (Eikä lapsille tarvitse järjestää kaverisynttäreitä, vaikka tämä onkin toinen juttu)

Tämän uskoisin ärsyttävän erityisesti sitä naispuolista puolisoa, jonka ehkä puolison taholta annetaan ymmärtää että korttien tms lähettäminen on turhaa ja tarpeetonta, ja toisaalta kuitenkin miehen puoleisen suvun mielestä kortit oli taas kerran väärin lähetetty / jätetty lähettämättä. Noin kärjistettynä.

Edelleen. Järkevintä on että kumpikin huolehtii omasta suvustaan.

Minua ei haittaa ostaa niitä joulukortteja, mutta miehen kuuluu itse kirjoittaa ne sukulaisilleen.

Joulun alla on muutenkin järjetön kiire, enkä kaipaa siihen ylimääräisiä hommia.

Sukulaistensa merkkipäivien muistaminen kuuluu myös miehelle. Ihmettelen kyllä sitä että sieltäpäin oletetaan muistettavan pienimmätkin risaukswt mutta he ei muista itse koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut niin, että miehen suku on olettanut että kaikki juhlapyhät ollaan heidän kanssa. Jossain vaiheessa haluttiin alkaa olla ihan vain oman perheen kanssa, ja tästäkös suututtiin.

Ollaan kyllä molempien sukujen kanssa tekemisissä, mutta en minä mitenkään erityisesti huolehdi noista asioista.

Siksipä kannattaa olla alusta asti tarkka ettei tällaisia saavutettuja etuja pääse syntymään.

Itse olin niin pöljä että suostuin alussa majoittamaan miehen sukulaisia Helsingissä ja he alkoi kuvitella että meillä on täällä 24/7 hotelli.

Kai sun miehelläsikin on joku oikeus päättää omien sukulaistensa majoittamisesta, vai onko sinun yksinoikeutesi määritellä asia?

En ole se jolle vastasit, mutta meillä ainakin koti on yhteinen. Jos jompikumpi ei haluaisi vieraita tulevan, niin niitä ei silloin tule. Piste. Useimmiten kyllä molemmat otetaan mielellään vieraita vastaan, tokikaan ei jatkuvasti. Kaipaamme myös omaa rauhaa perheemme kanssa.

Ja jos tuossa tuo nainen oli se, joka vastasi kaikesta vieraisiin liittyvästä, niin kyllä hänellä mielestäni on oikeus ollut kieltäytyä tällaisesta kunniasta. Omat vieraamme ovat olleet aina huomaavaisia, vaikka toki olen valmistellut ruuan, petit ym ym mitä nyt normaalisti. Mutta en koe että heistä olisi ollut vaivaa.

Eli jos sinä esimerkiksi et koskaan halua miehen sukulaisia teille, mutta omat ok, niin teille ei tule koskaan miehen sukua koska sinä et anna lupaa?

Toivottavasti tosiaan on tasapuolista tuo päätöksenteko. Veikkaan kuitenkin ettei ole.

Meillä se kieltäytyminen perustuu yleensä väsymykseen, joka selkeästi kumpuaa jostakin tietystä asiasta x ja on näin ollen molempien havaittavissa.

Useimmiten haluamme molemmat vieraita meille, ja itse asiassa miehen suku käy täällä useammin kuin omani (joka taas asuu sen verran kaukana, ettei aina voi tai kerkeä).

Eli kyllä, meillä tämä menee erittäin tasapuolisesti ja veikkaillahan voi mitä haluaa.

Minä ainakin lähdin tutustumaan miehen sukuun todella avoimin mielin.

Into on hiipunut täysin kun sieltä ei ikinä tule mitään positiivista tai ystävällistä. Oikeasti jopa ne minun hoitamani joulukortit oli vääränlaisia. Kaikki on väärin ja vääränlaista ja sitä ei todellakaan jätetä kertomatta.

Inhoan myös appivanhempien tapaa haukkua ihmisiä selän takana - arvarenkin meitäkin haukutaan tauotta heti kun takavalot häipyy näkyvistä.

En myöskään voi sietää apen tapaa sekaantua lastenkasvatukseen ja -hoitoon. Ylimalkaan hän on pahin besserwisser minkä tiedän. Mäkättää ja nalkuttaa ihan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteenvetona:

Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.

On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.

Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.

Ei, vaan on äidin vastuulla, etä pitää huolta suhteista omaan sukuunsa, eikä ainakaan tarhallaan ja tietoisesti vaikeuttaa isän sukuun yhteydenpitoa. Aivan samoin on isän vastuulla, että pitää huolta oman sukunsa yhteyksistä (isät harvemmin pystyvät vaikeuttamaan sitä yhteydenpito äidin sukuun, no, koska äidit tuppaavat jyräämään näissä asioissa) ja kaikkien sukulaisten osalta on toki yhtä tärkeää, että yhteyttä pidetään ja toisia kohdellaan niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Mutta se nyt vain on tutkittu fakta, että äidit useimmiten tuppaavat jyräämään näissä asioissa, ja isät jäävät vähän soittelemaan toista viulu. Peiliin siis kannattaa katsoa sekä äitien että isien (ja monesti myös niiden isovanhempien). Mutta tämänkin ketjun uhriutujaäidit ja heidän viestiensä saamat yläpeukut kyllä todistavat, että ihan faktoihin tuo tutkimus ja sen tulokset taitaa perustua.

Jokainen tässä ketjussa tasa-arvosta kirkuva kirjoittaja tietää ihan hyvin, että nämä asiat ovat naisen vallassa. Luulen, että aika moni myös tuntee piston sydämessään :) Ja sitten nämä majoittajaraukat. He mieluusti laittavat petiä ja aamupalaa omille sukulaisilleen ja kavereilleen, mutta jos kyseessä ovat miehen sukulaiset, niin huudetaan tasa-arvoa ja että me ei olla mikään hotelli jne.

-eri

Meillä ei mitenkään jatkuvasti käy yövieraita, mutta jos omat sukulaiseni olisivat joka viikonloppu tunkemassa yökylään, niin en minä heitä jaksaisi. Sama miehen suvun kanssa. Tosin eivät koko ajan olekaan tulossa, ehkä kerran kuussa joku yökyläilee ja on useimmiten tervetullut, jos vaan aikataulut natsaa, ollaan terveinä eikä mitään isompaa estettä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut niin, että miehen suku on olettanut että kaikki juhlapyhät ollaan heidän kanssa. Jossain vaiheessa haluttiin alkaa olla ihan vain oman perheen kanssa, ja tästäkös suututtiin.

Ollaan kyllä molempien sukujen kanssa tekemisissä, mutta en minä mitenkään erityisesti huolehdi noista asioista.

Siksipä kannattaa olla alusta asti tarkka ettei tällaisia saavutettuja etuja pääse syntymään.

Itse olin niin pöljä että suostuin alussa majoittamaan miehen sukulaisia Helsingissä ja he alkoi kuvitella että meillä on täällä 24/7 hotelli.

Kai sun miehelläsikin on joku oikeus päättää omien sukulaistensa majoittamisesta, vai onko sinun yksinoikeutesi määritellä asia?

En ole se jolle vastasit, mutta meillä ainakin koti on yhteinen. Jos jompikumpi ei haluaisi vieraita tulevan, niin niitä ei silloin tule. Piste. Useimmiten kyllä molemmat otetaan mielellään vieraita vastaan, tokikaan ei jatkuvasti. Kaipaamme myös omaa rauhaa perheemme kanssa.

Ja jos tuossa tuo nainen oli se, joka vastasi kaikesta vieraisiin liittyvästä, niin kyllä hänellä mielestäni on oikeus ollut kieltäytyä tällaisesta kunniasta. Omat vieraamme ovat olleet aina huomaavaisia, vaikka toki olen valmistellut ruuan, petit ym ym mitä nyt normaalisti. Mutta en koe että heistä olisi ollut vaivaa.

Eli jos sinä esimerkiksi et koskaan halua miehen sukulaisia teille, mutta omat ok, niin teille ei tule koskaan miehen sukua koska sinä et anna lupaa?

Toivottavasti tosiaan on tasapuolista tuo päätöksenteko. Veikkaan kuitenkin ettei ole.

Meillä se kieltäytyminen perustuu yleensä väsymykseen, joka selkeästi kumpuaa jostakin tietystä asiasta x ja on näin ollen molempien havaittavissa.

Useimmiten haluamme molemmat vieraita meille, ja itse asiassa miehen suku käy täällä useammin kuin omani (joka taas asuu sen verran kaukana, ettei aina voi tai kerkeä).

Eli kyllä, meillä tämä menee erittäin tasapuolisesti ja veikkaillahan voi mitä haluaa.

Kun mietin tätä aikaa jonka olen mieheni kanssa asunut yhdessä, niin minun yksi kaverini on kerran ollut täällä yhden yön. Loput on miehen kavereita ja sukulaisia, sisko,veli siskon lapset, veljen lapsi, miehen 3 kaveria, miehen serkku, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kukaan nyt estää ketään lähettämästä kortteja kenellekään.

Aivan! Ja minusta kuulostaa hieman erikoiselta sekin, että joku nainen estäisi tai kieltäisi miestään lähtemästä lasten kanssa käymään isän puolen sukulaisilla kyläilemässä. Kaikki tuntemani - varsinkin pienten lasten - äidit ovat vain tyytyväisiä, kun saavat edes muutaman tunnin nk omaa aikaa. 

Tämä! Meillä mies ei viitsi lähteä lapsen kanssa sukulaisilleen kyläilemään. Minulle sitten mies kiukuttelee, miksi et tule mukaan (lasta hoitamaan). Tulen sitten kun itselleni sopii, hän on toki vapaa käymään useammin.

Tässä aika nätisti kuvataan eräs tällainen vieraannuttamis ja halveksuntatilanne. Olemalla lähtemättä mukaan (huolimatta miehen toiveesta), voi kätevästi osoittaa, ettei yhteydenpito miehen sukulaisiin ole kovin tärkeää ja kauhea vaivakin vielä.

Voi jumalauta

Huono lähtökohta on jos vanhempien vanhemmat eivät ole hyväksyneet nuorenparin liittoa. Esimerkkinä äiti tavallisesta perheestä ja isän perhe vähän fiinimpää väkeä. Vääjäämättä syntyy kaunan tunteita. Lapset oppivat käyttäymismallit kotona vaikka syitä ei kädestä pitäen heille kerrotakaan. Aivopestyt lapset saattavat huomata vasta aikuisina omaa järkeä käyttäen, että heillä olisi ollut ihan kivoja sukulaisia, mutta sitä suhdetta ei enää synny, koska ennakkoluulot vaikuttavat edelleen. Mikäpä sitten neuvoksi? Te vanhemmat, jotka tunnette pettymystä lapsenne puolison valinnasta, hillitkää nyt vähän itseänne jos ei muuta syytä ole kuin oma pettymyksenne. Mielipiteeni on syntynyt, kun olen saanut seurata läheltä tämänkaltaista tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteenvetona:

Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.

On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.

Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.

Ei, vaan on äidin vastuulla, etä pitää huolta suhteista omaan sukuunsa, eikä ainakaan tarhallaan ja tietoisesti vaikeuttaa isän sukuun yhteydenpitoa. Aivan samoin on isän vastuulla, että pitää huolta oman sukunsa yhteyksistä (isät harvemmin pystyvät vaikeuttamaan sitä yhteydenpito äidin sukuun, no, koska äidit tuppaavat jyräämään näissä asioissa) ja kaikkien sukulaisten osalta on toki yhtä tärkeää, että yhteyttä pidetään ja toisia kohdellaan niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Mutta se nyt vain on tutkittu fakta, että äidit useimmiten tuppaavat jyräämään näissä asioissa, ja isät jäävät vähän soittelemaan toista viulu. Peiliin siis kannattaa katsoa sekä äitien että isien (ja monesti myös niiden isovanhempien). Mutta tämänkin ketjun uhriutujaäidit ja heidän viestiensä saamat yläpeukut kyllä todistavat, että ihan faktoihin tuo tutkimus ja sen tulokset taitaa perustua.

Jokainen tässä ketjussa tasa-arvosta kirkuva kirjoittaja tietää ihan hyvin, että nämä asiat ovat naisen vallassa. Luulen, että aika moni myös tuntee piston sydämessään :) Ja sitten nämä majoittajaraukat. He mieluusti laittavat petiä ja aamupalaa omille sukulaisilleen ja kavereilleen, mutta jos kyseessä ovat miehen sukulaiset, niin huudetaan tasa-arvoa ja että me ei olla mikään hotelli jne.

-eri

Niin, koska kun kyse on miehen sukulaisisista, luonnollisesti mies silloin laittaa petiä ja aamupalaa sukulaisilleen. Ihan kuten kavereilleenkin. Tässä on se tasa-arvo, mistä monet puhuvat. Minä laitan mun sukulaisilleni ja sinä sun sukulaisillesi. Helppoa, selkeää ja yksinkertaista. Ei kannata kutsua sukulaisiaan tai kavereitaan kylään silloin, jos on itse niin kiireinen, että kestitseminen jää puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteenvetona:

Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.

On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.

Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.

Ei, vaan on äidin vastuulla, etä pitää huolta suhteista omaan sukuunsa, eikä ainakaan tarhallaan ja tietoisesti vaikeuttaa isän sukuun yhteydenpitoa. Aivan samoin on isän vastuulla, että pitää huolta oman sukunsa yhteyksistä (isät harvemmin pystyvät vaikeuttamaan sitä yhteydenpito äidin sukuun, no, koska äidit tuppaavat jyräämään näissä asioissa) ja kaikkien sukulaisten osalta on toki yhtä tärkeää, että yhteyttä pidetään ja toisia kohdellaan niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Mutta se nyt vain on tutkittu fakta, että äidit useimmiten tuppaavat jyräämään näissä asioissa, ja isät jäävät vähän soittelemaan toista viulu. Peiliin siis kannattaa katsoa sekä äitien että isien (ja monesti myös niiden isovanhempien). Mutta tämänkin ketjun uhriutujaäidit ja heidän viestiensä saamat yläpeukut kyllä todistavat, että ihan faktoihin tuo tutkimus ja sen tulokset taitaa perustua.

Jokainen tässä ketjussa tasa-arvosta kirkuva kirjoittaja tietää ihan hyvin, että nämä asiat ovat naisen vallassa. Luulen, että aika moni myös tuntee piston sydämessään :) Ja sitten nämä majoittajaraukat. He mieluusti laittavat petiä ja aamupalaa omille sukulaisilleen ja kavereilleen, mutta jos kyseessä ovat miehen sukulaiset, niin huudetaan tasa-arvoa ja että me ei olla mikään hotelli jne.

-eri

Niin, koska kun kyse on miehen sukulaisisista, luonnollisesti mies silloin laittaa petiä ja aamupalaa sukulaisilleen. Ihan kuten kavereilleenkin. Tässä on se tasa-arvo, mistä monet puhuvat. Minä laitan mun sukulaisilleni ja sinä sun sukulaisillesi. Helppoa, selkeää ja yksinkertaista. Ei kannata kutsua sukulaisiaan tai kavereitaan kylään silloin, jos on itse niin kiireinen, että kestitseminen jää puolisolle.

Mun sukulaiset ei ole koskaan edes yöpyneet meillä. Enkä todellakaan odota, että mieheni heitä kyytisi tai heille kokkaisi 24/7 päivätolkulla.