Äiti on pääportinvartija, joka vaikuttaa eniten lastensa sukulaisuussuhteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.

Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.

Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.

Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.

Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.

Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.

Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.

Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.

Niin. Se kaikki on kiinni siitä perheen isästä ja tämän saamasta kasvatuksesta.

Ei äidistä.

Voi myös olla niin että kaikkea ei ole vielä ehtinyt siirtää minnekään.

Mitä kaikkea siirtää minne? Töissäkään ei kysellä, kerkiätkö merkata heti menosi/asiat joita muiden täytyy tietää, vaan se on tehtävä. Sama oletus kotona: jos saat menosta tiedät, et kerää tietoa miksikään "kaikeksi", vaan merkkaat sen heti kaikille tiedoksi.

Kyllä ainakin mun on niin täysjärkinen, että ymmärtää, että asia, joka ei ole siellä kalenterissa, ei ole muilla tiedossa. Sama koskee itseänikin.

Miehen kasvatus ei tähän liity mitenkään, vaan se, mitä olemme yhdessä sopineet ja mistä pidämme molemmat kiinni. 

Ylipäätään minusta on vahingollinen ajatus, että miehet olisivat kotioloissa jotain täysidiootteja, joita täytyisi kasvamattamalla kasvattaa käsittää ihan tavalliset järjen asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tästä huushollista ei olisi ikinä 30 vuoden aikana postitettu yhtään ainoaa korttia kenellekään sukulaiselle saati tuttaville/ystäville, ellen minä nainen olisi sitä tehnyt. Pidin huolen merkkipäivistä ja vainajien omaisten muistamisesta, päivitin kaikkien osoitetiedot ja puhelinnumerot. Kehotin vähän väliä Pekkaa soittamaan omaisille että edes silloin tällöin kysäisisi miten menee.

Sitten kun lakkasin huolehtimasta, ei tullut meillekään yhtään korttia kun kerta meiltäkään ei lähetetty. Kuulemma. Puhelutkin Pekan suvun puolelta ja sinne päin ovat tyystin loppuneet.

Yksikään ei ole ihmetellyt, miksei Pekka koskaan muista ketään millään tavoin. Minua piikitellään muistamattomuudesta.

Ei vain jaksa enää.

Ihan sama juttu, mutta olenkin vanhempaa polvea. Ennen oletettiin näin, että vaimo hoitaa yhteydenpidot molempien sukuihin. Esimerkiksi edesmennyt anoppi kiukutteli minulle kun emme hänen mielestään käyneet riittävän usein (matka 200 km). Sanoin sitten, että eihän minulla ole edes ajokorttia niin minkäs minä voin jos poikasi ei viitsi niin usein reissata. Mutta hänellä oli siihenkin ratkaisu. Sinun pitää hommata ajokortti.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kukaan nyt estää ketään lähettämästä kortteja kenellekään.

Aivan! Ja minusta kuulostaa hieman erikoiselta sekin, että joku nainen estäisi tai kieltäisi miestään lähtemästä lasten kanssa käymään isän puolen sukulaisilla kyläilemässä. Kaikki tuntemani - varsinkin pienten lasten - äidit ovat vain tyytyväisiä, kun saavat edes muutaman tunnin nk omaa aikaa. 

Mun appivanhemmat kohtelee joka ikisessä asiassa paremmin tyttäriään. Kun oltiin siellä, meidät pantiin aina patjoille olohuoneeseen nukkumaan, tyttärille oli omat huoneet. 

Minun kuulumisiani ei ikinä kyselty, koskaan ei muistettu yhtäkään merkkipäivää, mitään ystävällista ei sanottu koskaan.

Appi jopa sanoi minua tyhmäksi kun luen tenttiin, kun hänen tyttärensä ei koskaan lue tenttiin (no, ne ei sitten ikinä valmistuneetkaan).

Olen kasvissyöjä, mutta minulle ei ikinä ollut mitään ruokaa siellä anoppilassa. 

Tuo, että appivanhemmat eivät kysele miniänsä kuulumisia. Ei ole edes vaikea homma kysyä, vaikka ei paljon miniää tuntisikaan:

"Mitä sinulle kuuluu?" 

"Mitäs olet/olette tehneet viime aikoina?"

"Onkos teillä suunnitelmia kesäksi?" 

Jne

Noihin voi hyvin vapaasti valita, kuinka pintapuolisesti tai syvällisesti vastaa. Ei ole vaikea asia kysyä toisen kuulumisia. Ja en ihmettele ollenkaan, jos ei miniää huvita pitää yhteyttä appivanhempiin, joita ei miniän kuulumiset kiinnosta. Harvempi kai haluaa arjessaan pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ole vastavuoroisesti kiinnostuneita toisen kuulumisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.

Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.

Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.

Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.

Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.

Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.

Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.

Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.

Niin. Se kaikki on kiinni siitä perheen isästä ja tämän saamasta kasvatuksesta.

Ei äidistä.

Voi myös olla niin että kaikkea ei ole vielä ehtinyt siirtää minnekään.

Mitä kaikkea siirtää minne? Töissäkään ei kysellä, kerkiätkö merkata heti menosi/asiat joita muiden täytyy tietää, vaan se on tehtävä. Sama oletus kotona: jos saat menosta tiedät, et kerää tietoa miksikään "kaikeksi", vaan merkkaat sen heti kaikille tiedoksi.

Kyllä ainakin mun on niin täysjärkinen, että ymmärtää, että asia, joka ei ole siellä kalenterissa, ei ole muilla tiedossa. Sama koskee itseänikin.

Miehen kasvatus ei tähän liity mitenkään, vaan se, mitä olemme yhdessä sopineet ja mistä pidämme molemmat kiinni. 

Ylipäätään minusta on vahingollinen ajatus, että miehet olisivat kotioloissa jotain täysidiootteja, joita täytyisi kasvamattamalla kasvattaa käsittää ihan tavalliset järjen asiat.

Esimerkiksi koululaisten Wilmoista poikkeavien viikkojen lopullisia aikatauluja. Ne muuttuu ainakin viisi kertaa.

Tai hammasoionta-aikaa joka on annettu aamulla kun käytit lapsen siellä, mutta jota et ole työpäivän aikana ehtinyt vielä merkitä minnekään.

Tai omaa mammografia-aikaa, joka on tullut postilaatikkoon sen saman työpäivän aikana jne.

Minä en todellakaan päivystä töissä ja työmatkoilla siirtääkseni kaiken heti, vaan esimerkiksi illalla lasten mentyä nukkumaan katson mitä kaikkea on taas kalenteriin tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.

Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.

Isä on ihan irse vastuussa omasta suvustaan ja nämä sukulaiset vastuussa omasta käytöksestään.

Ja lapsi ei ole mikään jätskipaketti.

Niin, ja missä tuossa kommentissa muka väitettiin jotain muuta. Täällä muutama nyt ottaa ihan asiaviestejä niin itseensä, että paikalla taitaa olal muutamakin äiti, johon kalikka on kalahtanut. Kyse ei ole siitä, että äidin pitäisi vastata suhteista isän sukuun, vaan siitä, että pitäisi tiedostaa, että biologia tuppaa laittamaan kapuloita rattaisiin, joten pitää tieotoisesti pitää huolta siitä, ettei omalla toiminnallaan sulje sitä toista sukua ulkopuolelle tai tee isän sukulaisista kakkosluokan kansalaisia. 

Ihme sössötystä! Isä åitää huolta suhteista omaan sukuunsa ja on siitä vastuussa myös.

No niinhän tuossa sanotaan. Etkö sinä nyt pyhässä raivossasi ymmärrä lukemaasi. Isä pitää huolen yhtyksistä omaan sukuunsa, äiti pitää huolen siitä, ettei ainakaan tietoisesti tuota yhteydenpitoa hankaloita esim. tekemällä joka kerta selväksi, miten vastenmielisiä vierailut miehen vanhempien luona ovat tai miten miehen suvun perinteet tai tavat ovat vääränlaisia ja miten äidin suku osaa asiat paremmin ja hoitaa lapsetkin sillä ainoalla oikealla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

y

Vierailija kirjoitti:

Kyllä portinvartija on se joka pitää isovanhemmat oven ulkopuolella, vaikka olisi lapsilla synttärit tms

Meillä se on akatemisen tytären aviomiehen pätös ! Kun olen ei akateminen. Asun stadin vuokra asunto.Enkä mutant kalisen lumo vuokra asunto tai kalisen Keva vuokra asunto: Olen roskaa!

Eikä se johdu mistään asunnoista tai koulutuksesta, vaan siitä miten olet käyttäytynyt ja käyttäydyt.

Mistä sinä sen tiedät? Niin tyypillistä vauvapalstaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...

Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?

Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet. 

Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että appivanhemmat eivät kysele miniänsä kuulumisia. Ei ole edes vaikea homma kysyä, vaikka ei paljon miniää tuntisikaan:

"Mitä sinulle kuuluu?" 

"Mitäs olet/olette tehneet viime aikoina?"

"Onkos teillä suunnitelmia kesäksi?" 

Jne

Noihin voi hyvin vapaasti valita, kuinka pintapuolisesti tai syvällisesti vastaa. Ei ole vaikea asia kysyä toisen kuulumisia. Ja en ihmettele ollenkaan, jos ei miniää huvita pitää yhteyttä appivanhempiin, joita ei miniän kuulumiset kiinnosta. Harvempi kai haluaa arjessaan pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ole vastavuoroisesti kiinnostuneita toisen kuulumisista.

Hetkinen, eikös täällä juuri olla oltu lähes kollektiivisesti sitä mieltä, että äidillä ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä isän sukuun tai olla heistä pätkääkään kiinnostunut? Mutta nyt sitten sama ei pädekään toisin päin, vaan isän suvun pitäisi olla kiinnostunut äidistä ja hänen tekemisistään ja pitää äitiinkin yhteyttä sen sijaan, että yhteyttä pidettäisiin vain siihen isään? Miten tämä nyt näin menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Kukahan huolehtisi siitä että äiti tulisi itsekkin tasapuolisesti kohdelluksi, eikä kaikkea metatyötä kasattaisi hänelle?

Äiti itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...

Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?

Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet. 

Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).

Itse juuri tiivistit artikkelista, että äidit on perseestä kun suosivat omaa sukuaan. Eli siinähän on lähtökohtaisesti jo se tilanne, että äidin odotetaan jakavan huomiota myös miehensä sukulaisille.

Eli juurikin syyllistetään äitiä jos hän ei repeä kaikkeen. Sen sijaan isä sukuineen on kuin pikkulapset, jotka odottaa jätskisiivua ja kitisevät "epäreilua".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

y

Vierailija kirjoitti:

Kyllä portinvartija on se joka pitää isovanhemmat oven ulkopuolella, vaikka olisi lapsilla synttärit tms

Meillä se on akatemisen tytären aviomiehen pätös ! Kun olen ei akateminen. Asun stadin vuokra asunto.Enkä mutant kalisen lumo vuokra asunto tai kalisen Keva vuokra asunto: Olen roskaa!

Eikä se johdu mistään asunnoista tai koulutuksesta, vaan siitä miten olet käyttäytynyt ja käyttäydyt.

Mistä sinä sen tiedät? Niin tyypillistä vauvapalstaa.

Koska tuo sama sekopää on aina näissä ketjuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kukaan nyt estää ketään lähettämästä kortteja kenellekään.

Aivan! Ja minusta kuulostaa hieman erikoiselta sekin, että joku nainen estäisi tai kieltäisi miestään lähtemästä lasten kanssa käymään isän puolen sukulaisilla kyläilemässä. Kaikki tuntemani - varsinkin pienten lasten - äidit ovat vain tyytyväisiä, kun saavat edes muutaman tunnin nk omaa aikaa. 

Tämä! Meillä mies ei viitsi lähteä lapsen kanssa sukulaisilleen kyläilemään. Minulle sitten mies kiukuttelee, miksi et tule mukaan (lasta hoitamaan). Tulen sitten kun itselleni sopii, hän on toki vapaa käymään useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että appivanhemmat eivät kysele miniänsä kuulumisia. Ei ole edes vaikea homma kysyä, vaikka ei paljon miniää tuntisikaan:

"Mitä sinulle kuuluu?" 

"Mitäs olet/olette tehneet viime aikoina?"

"Onkos teillä suunnitelmia kesäksi?" 

Jne

Noihin voi hyvin vapaasti valita, kuinka pintapuolisesti tai syvällisesti vastaa. Ei ole vaikea asia kysyä toisen kuulumisia. Ja en ihmettele ollenkaan, jos ei miniää huvita pitää yhteyttä appivanhempiin, joita ei miniän kuulumiset kiinnosta. Harvempi kai haluaa arjessaan pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ole vastavuoroisesti kiinnostuneita toisen kuulumisista.

Hetkinen, eikös täällä juuri olla oltu lähes kollektiivisesti sitä mieltä, että äidillä ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä isän sukuun tai olla heistä pätkääkään kiinnostunut? Mutta nyt sitten sama ei pädekään toisin päin, vaan isän suvun pitäisi olla kiinnostunut äidistä ja hänen tekemisistään ja pitää äitiinkin yhteyttä sen sijaan, että yhteyttä pidettäisiin vain siihen isään? Miten tämä nyt näin menee?

Ei kukaan odota miehen suvun pitävän yhteyttä miniään, vaan että kun siellä miehen sukulaisissa ollaan tms nämä edes käyttäisi peruskäytöstapoja, eikä niin kuin minulla esimerkiksi, ei 20 vuoteen opittu edes sukunimeäni tai muutenkaan ikinä oltu pätkääkään kiinnostuneita mistään. Ikinä, ikinä, ikinä kyselty kuulumisia ja jos jokin minun asiani tuli puheeksi, alettiin haukkua ja päteä ja ohjeistaa.

Minun appivanhempani muuttivat Pohjois-Karjalan perukoille. Miehelläni on matkatyö eli minä olen paljon yksinhuoltajana. Sitten kun mies on kotona, ei kyllä ihan ensimmäiseksi käy mielessä että pitää pakata kolme lasta ja kaksi koiraa autoon.

Siellä aiemmassa kodissa kahden tunnin päässä vielä voisikin piipahtaa, mutta tuonne asti en kevyestä syystä lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...

Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?

Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet. 

Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).

Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista. 

Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä. 

Vierailija kirjoitti:

Käsitin tämän ihan eri tavalla kuin muut ilmeisesti.

Minun äitini oli portinvartija kyllä molempiin sukuihini. 

Äidinpuolen suvun kanssa oli tekemisissä vain äiti. Pari kertaa lapsena käytiin mummolassa, ainoastaan äitini oli heihin tekemisissä. Ei siis mitään puheluita isovanhempien kanssa, saati kyläilyjä äidin sisaruksilla. Vain äiti hoiti yhteyttä oman sukunsa kanssa.

Isän puolen suvun kanssa oltiin paljonkin tekemisissä. Minä olin nuorimmainen lapsi. Sitten äitini riitautui isäni sisaruksen kanssa(syy oli äitini, sain aikuisena tietää)  ja siihen loppuivat sukujoulut, juhannukset jne. Vanhemmat sisarukseni osasivat jo itse pitää jonkinlaista yhteyttä, mutta minä olin liian pieni siihen. 

Lisäksi musta pilvi leijui päällä jos kukaan edes mainitsi isäni sukulaisista jotain.

Summsummarum, minulla ei ole oikein minkäänlaisia suhteita keneenkään sukulaiseeni.

Sen verran olen nyt aikuisena itse saanut aikaan että olen lähentynyt äitini sisaren kanssa.

Meillä myös on niin, että sukulaiset ovat tavallaan meidän äidin sukulaisia, ei meidän. Minä ja sisarukseni emme oikein edes muista kaikkia nimiä, joista hän saattaa sitten yhtäkkiä puhua—hän on järjestänyt tämän tavallaan itse. Serkut sentään ovat minulle tavallaan tuttuja, mutta eivät läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...

Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?

Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet. 

Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).

Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista. 

Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä. 

Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.

Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.

Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.

Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.

Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.

Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.

Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.

Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.

Niin. Se kaikki on kiinni siitä perheen isästä ja tämän saamasta kasvatuksesta.

Ei äidistä.

Voi myös olla niin että kaikkea ei ole vielä ehtinyt siirtää minnekään.

Mitä kaikkea siirtää minne? Töissäkään ei kysellä, kerkiätkö merkata heti menosi/asiat joita muiden täytyy tietää, vaan se on tehtävä. Sama oletus kotona: jos saat menosta tiedät, et kerää tietoa miksikään "kaikeksi", vaan merkkaat sen heti kaikille tiedoksi.

Kyllä ainakin mun on niin täysjärkinen, että ymmärtää, että asia, joka ei ole siellä kalenterissa, ei ole muilla tiedossa. Sama koskee itseänikin.

Miehen kasvatus ei tähän liity mitenkään, vaan se, mitä olemme yhdessä sopineet ja mistä pidämme molemmat kiinni. 

Ylipäätään minusta on vahingollinen ajatus, että miehet olisivat kotioloissa jotain täysidiootteja, joita täytyisi kasvamattamalla kasvattaa käsittää ihan tavalliset järjen asiat.

Esimerkiksi koululaisten Wilmoista poikkeavien viikkojen lopullisia aikatauluja. Ne muuttuu ainakin viisi kertaa.

Tai hammasoionta-aikaa joka on annettu aamulla kun käytit lapsen siellä, mutta jota et ole työpäivän aikana ehtinyt vielä merkitä minnekään.

Tai omaa mammografia-aikaa, joka on tullut postilaatikkoon sen saman työpäivän aikana jne.

Minä en todellakaan päivystä töissä ja työmatkoilla siirtääkseni kaiken heti, vaan esimerkiksi illalla lasten mentyä nukkumaan katson mitä kaikkea on taas kalenteriin tulossa.

No just. Ei meillä kyllä tuolla tasolla menoja sovitakaan. Esim. mammografia ei ole sellainen asia, jota mun täytyy miehelle tiedottaa - munhan tarvitsee vain katsoa, että se ei mene päällekkäin minkään muun kanssa. Mutta jos menen tiistai-aamuna klo 10 mammografiaan, ei tule mieleen, että miehen pitäisi se erikseen tietää. Toki itse asiasta tullee puhetta ainakin tuloksien kohdalta.

Enkä minä meillä ota selvää kaikesta ja sihteerinä sitten kirjaa niitä koko perheelle tiedoksi. Wilmaa seuraa molemmat ja lasten harrastukset on molemmilla tiedoissa. Kalenteriin menee vain esim. miehen merkkaamana, jos hän on luvannut lapset mummolaan tai jonkun työkaverinsa lapsen synttäreille. Multa samankaltaiset asiat.

Mutta selkeästi sulla onkin tarve olla hän, jolla on koko ajan "kokonaiskuva" ja muut sitten hyppelevät näiden sun tietojen ja tiedonsiirtojen mukaan.