Äiti on pääportinvartija, joka vaikuttaa eniten lastensa sukulaisuussuhteisiin
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.
Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.
Isä on ihan irse vastuussa omasta suvustaan ja nämä sukulaiset vastuussa omasta käytöksestään.
Ja lapsi ei ole mikään jätskipaketti.
Niin, ja missä tuossa kommentissa muka väitettiin jotain muuta. Täällä muutama nyt ottaa ihan asiaviestejä niin itseensä, että paikalla taitaa olal muutamakin äiti, johon kalikka on kalahtanut. Kyse ei ole siitä, että äidin pitäisi vastata suhteista isän sukuun, vaan siitä, että pitäisi tiedostaa, että biologia tuppaa laittamaan kapuloita rattaisiin, joten pitää tieotoisesti pitää huolta siitä, ettei omalla toiminnallaan sulje sitä toista sukua ulkopuolelle tai tee isän sukulaisista kakkosluokan kansalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.
Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.
Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.
Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.
Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.
Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?
Ei vaam se tapa joka on tasa-arvoinen. Että tehdään asiat tasan. Ei niin että toinen vain tekee kaiken.
Toisaalta varmaan ihan joka asiaa ei voi tehdä tarkalleen puoliksi. Mutta riittäisi, että tässä toinenkin tekisi osansa.
Tässäpä se ero tasa-arvon ymmärtämisessä tuleekin.
Joku kuvittelee että tasa-arvoksi vain sen kun kaikki velvollisuudet hoidetaan ja hyödyt kerätään puoliksi.
Toiselle tasa-arvoa on se että kumpikin tekee mitä on on luontaisempaa, kunhan kuormitus pysyy suunnilleen samana kokonaisuudessa.
Ja sitten on vielä muitakin tapoja ymmärtää.
Ei ole mitään ymmärtämistä. Kumpikin hoitaa sen puoliskon jonka mukanaan raijaa.
Työnjako on selkeä, kumpikin tietää tismalleen aina mitä tehdä ja ne perheen ulkopuoliset toetää myös aina kumman vastuulla asia on.
Ja itsehän ovat lapsensa kasvattaneet joten oman työnsä hedelmää niittävät.
Eivätkä voi syyttää ketään muita kuin itseään ja omaa lastaam jos ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.
Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.
Isä on ihan irse vastuussa omasta suvustaan ja nämä sukulaiset vastuussa omasta käytöksestään.
Ja lapsi ei ole mikään jätskipaketti.
Niin, ja missä tuossa kommentissa muka väitettiin jotain muuta. Täällä muutama nyt ottaa ihan asiaviestejä niin itseensä, että paikalla taitaa olal muutamakin äiti, johon kalikka on kalahtanut. Kyse ei ole siitä, että äidin pitäisi vastata suhteista isän sukuun, vaan siitä, että pitäisi tiedostaa, että biologia tuppaa laittamaan kapuloita rattaisiin, joten pitää tieotoisesti pitää huolta siitä, ettei omalla toiminnallaan sulje sitä toista sukua ulkopuolelle tai tee isän sukulaisista kakkosluokan kansalaisia.
Ihme sössötystä! Isä åitää huolta suhteista omaan sukuunsa ja on siitä vastuussa myös.
Voi, voi poloisia! Meillä ainakin on huolehdittu sukulaisuussuhteista ja kukin omistaan.
Vai onko kyse siitä mikä on ainoa oikea tapa niitä hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.
Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.
Isä on ihan irse vastuussa omasta suvustaan ja nämä sukulaiset vastuussa omasta käytöksestään.
Ja lapsi ei ole mikään jätskipaketti.
Niin, ja missä tuossa kommentissa muka väitettiin jotain muuta. Täällä muutama nyt ottaa ihan asiaviestejä niin itseensä, että paikalla taitaa olal muutamakin äiti, johon kalikka on kalahtanut. Kyse ei ole siitä, että äidin pitäisi vastata suhteista isän sukuun, vaan siitä, että pitäisi tiedostaa, että biologia tuppaa laittamaan kapuloita rattaisiin, joten pitää tieotoisesti pitää huolta siitä, ettei omalla toiminnallaan sulje sitä toista sukua ulkopuolelle tai tee isän sukulaisista kakkosluokan kansalaisia.
Mistä ihmeestä sinä puhut? Mikä biologia?
Nykyään ei ole pakko sietää paskamaisia sukulaisia, joten nykyään vaikuttaa kaikkein eniten yksinkertaisesti se, millaisia ne sukulaiset on. Jo ennen lapsia, ei siis auta enää siinä vaiheessa alkaa makeilla, jos on kyykyttänyt ja v ttuillut vuosia sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.
Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.
Miehillä on varmaan sitten sama juttu naisen sukua kohtaan. Miksi kukaan ei huutele, että isän pitäisi tietoisesti tehdä asialle jotain ja alkaa lähettelemään niitä joulukortteja naisen sukulaisille?
Eipä näistä oletuksista kukaan mitään tunnu puhuvan ääneen. Aika usein se on kuitenkin juuri äiti, jota asioista syyllistetään, vaikka yhtä hyvinhän oletus voisi olla että isä hoitaa.
Meillä ei kumpikaan lähettele kortteja kummankaan suvulle. Käydään mieluummin muuten kylässä ja tavataan.
Tunnistan tämän ilmiön omalla kohdallani, että minulta naisena odotetaan myös miehen sukuun yhteydenpitämistä. Yhteisesti hoidan jotkut asiat: appivanhemmat ovat meille tervetulleita, kutsutaan lapsen synttäreille ja jouluaaton jälkeen tulevat käymään. Yhdessä sovitaan miehen kanssa nämä ja mies hoitaa kutsumisen. Jos teetän valokuvia lapsesta, niin teetän samalla kaikille isovanhemmille kuvat. Ei ole siis vieraannutettu lasta kummankaan puolen isovanhemmista.
Alusta asti olen rajannut miehen kanssa, että kumpikin saa itse hoitaa yhteydenpidon sukuunsa ja näin valita, minkä verran yhteyttä pitää. Meillä on 1 v taapero ja soitan liki päivittäin lyhyen videopuhelun satojen kilometrien päässä asuville vanhemmilleni. En jaksaisi tuohon päälle sitä, että soittaisin vielä appivanhemmillekin. Anoppi kyllä on sanonut odottavansa, että minä ottaisin yhteyttä. Appivanhemmat eivät kuitenkaan itse pidä yhteyttä poikansa suuntaan, saattaa mennä kuukausikin etteivät soita pojalleen, jos poikansa ei soita heille.
Yksi iso merkitys on myös sillä, että appivanhempia ei kiinnosta minun kuulumiset lainkaan, eivätkä koskaan kysy, mitä minulle kuuluu tai miten voin. Itse siis kysyn aina appivanhempien kuulumisia, kun nähdään kasvokkain. Koen siis, että tuollaiset puhelut appivanhemmille olisi vain vaivaannuttavia, kun joko appivanhemmat puhuisivat omista asioistaan tai kommentoisivat jotain taaperon tekemää, mutta tasavertaista keskustelua tuo ei olisi. Soittakoon poikansa vanhemmilleen/vanhemmat pojalleen, jos yhteydenpitoa kaipaavat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.
Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.
Jos aikuinen mies ei osaa tai halua vanhempiaan muistaa äitien- ja isänpäivänä (jännä että unohdit muuten mainita isänpäivän...), jouluna ym niin kyllä siinä on ihan siellä miehen kotona jäänyt kasvatustyö tekemättä tai jotain muuta vikaa esim pahoinpitelyä, alkoholismia, persoonallisuusvikaa ym vanhemmissa. Jos isä ei kunnioita vanhempiaan niin kyllä sen lapset huomaa vaikka äiti tekisi mitä. Vai ajattelitko että vaimo opettaa poikasi kunnioittamaan sinua kun et itse ole aikanasi kunnioitustaan tai rakkauttaan ansainnut?
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenvetona:
Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.
On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.
Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.
Ei, vaan on äidin vastuulla, etä pitää huolta suhteista omaan sukuunsa, eikä ainakaan tarhallaan ja tietoisesti vaikeuttaa isän sukuun yhteydenpitoa. Aivan samoin on isän vastuulla, että pitää huolta oman sukunsa yhteyksistä (isät harvemmin pystyvät vaikeuttamaan sitä yhteydenpito äidin sukuun, no, koska äidit tuppaavat jyräämään näissä asioissa) ja kaikkien sukulaisten osalta on toki yhtä tärkeää, että yhteyttä pidetään ja toisia kohdellaan niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Mutta se nyt vain on tutkittu fakta, että äidit useimmiten tuppaavat jyräämään näissä asioissa, ja isät jäävät vähän soittelemaan toista viulu. Peiliin siis kannattaa katsoa sekä äitien että isien (ja monesti myös niiden isovanhempien). Mutta tämänkin ketjun uhriutujaäidit ja heidän viestiensä saamat yläpeukut kyllä todistavat, että ihan faktoihin tuo tutkimus ja sen tulokset taitaa perustua.
En ole nähnyt kenenkään uhriutuvan täällä, mutta jos toisenlaiset näkemykset ja kyseenalaistukset sitä sinulle ovat, asiasta lienee turha keskustella. Keskusteluahan ei oikein tahdo syntyä, jos kaikki vain hymistelevät ja myötäilevät kuorossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.
Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.
Miehillä on varmaan sitten sama juttu naisen sukua kohtaan. Miksi kukaan ei huutele, että isän pitäisi tietoisesti tehdä asialle jotain ja alkaa lähettelemään niitä joulukortteja naisen sukulaisille?
Häh? Miksi miehen pitäisi lähettä joulukortteja vaimon suvulle, kun ei tuossa kukaan vaadi, että vaimon pitäisi lähettää miehen suvulle? Lähinnä kai pitää pitää huolta, ettei sentään estä sitä puolisoaan lähettämästä niitä kortteja omalle suvulleen, "kun ne on niin kamalia". Ihan samoin kuin ei muutenkaan omalla käytöksellään hankaloita yhteydenpitoa siihen toisen osapuolen sukuun. Miksi täällä jotkut jatkuvasti vain jankkaavat siitä, miten muka vaaditaan että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun, kun sitä ei kukaan missään ole vaatinut. Keskusteluhan lähti liikkeelle artikkelsita, jossa kerrottiin, että tutkimusten mukaan äidit tiedotamattaan suosivat omaa sukuaan, jolloin lasten suhteet isänpuoleiseen sukuun voivat jäädä heikommiksi. Ja tämä tosiasia olsii hyvä tiedostaa, että tahtomattaan (tai osalla toki tahtoenkin" omalla käytöksellään hankaloita sitä tasapuolisen sukulaisuussuhteen muodostumista molempiin sukuihin. Esim. haluamalla aina mieluummin viettää juhlapyhät tai lomat oman suvun kanssa tai ainakin tekemällä selväksi, miten sen toisen suvun kanssa vietetty aika on ikävää tai tylsää tai vastenmielestä tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.
Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.
Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.
Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.
Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.
Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?
Ei vaam se tapa joka on tasa-arvoinen. Että tehdään asiat tasan. Ei niin että toinen vain tekee kaiken.
Toisaalta varmaan ihan joka asiaa ei voi tehdä tarkalleen puoliksi. Mutta riittäisi, että tässä toinenkin tekisi osansa.
Tässäpä se ero tasa-arvon ymmärtämisessä tuleekin.
Joku kuvittelee että tasa-arvoksi vain sen kun kaikki velvollisuudet hoidetaan ja hyödyt kerätään puoliksi.
Toiselle tasa-arvoa on se että kumpikin tekee mitä on on luontaisempaa, kunhan kuormitus pysyy suunnilleen samana kokonaisuudessa.
Ja sitten on vielä muitakin tapoja ymmärtää.
On yleisesti tunnettu ja tutkittu asia että naiset tekevät paljon enemmän perheeseen liittyvää metatyötä ja myös kotityötä yleisesti ottaen. Se että kaksi kertaa vuodessa vaihtaa itse auton renkaat ei mitenkään tasoita kaikkea tuota naisten tekemää. Enkä muutenkaan ymmärrä miten voi olla niin että on luontaisempaa että toinen hoitaa yhteydenpidon myös puolisonsa sukuun. Kai nyt jokaiselle on itselleen luontaisempaa hoitaa suhteet omaan sukuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ilmiön omalla kohdallani, että minulta naisena odotetaan myös miehen sukuun yhteydenpitämistä. Yhteisesti hoidan jotkut asiat: appivanhemmat ovat meille tervetulleita, kutsutaan lapsen synttäreille ja jouluaaton jälkeen tulevat käymään. Yhdessä sovitaan miehen kanssa nämä ja mies hoitaa kutsumisen. Jos teetän valokuvia lapsesta, niin teetän samalla kaikille isovanhemmille kuvat. Ei ole siis vieraannutettu lasta kummankaan puolen isovanhemmista.
Alusta asti olen rajannut miehen kanssa, että kumpikin saa itse hoitaa yhteydenpidon sukuunsa ja näin valita, minkä verran yhteyttä pitää. Meillä on 1 v taapero ja soitan liki päivittäin lyhyen videopuhelun satojen kilometrien päässä asuville vanhemmilleni. En jaksaisi tuohon päälle sitä, että soittaisin vielä appivanhemmillekin. Anoppi kyllä on sanonut odottavansa, että minä ottaisin yhteyttä. Appivanhemmat eivät kuitenkaan itse pidä yhteyttä poikansa suuntaan, saattaa mennä kuukausikin etteivät soita pojalleen, jos poikansa ei soita heille.
Yksi iso merkitys on myös sillä, että appivanhempia ei kiinnosta minun kuulumiset lainkaan, eivätkä koskaan kysy, mitä minulle kuuluu tai miten voin. Itse siis kysyn aina appivanhempien kuulumisia, kun nähdään kasvokkain. Koen siis, että tuollaiset puhelut appivanhemmille olisi vain vaivaannuttavia, kun joko appivanhemmat puhuisivat omista asioistaan tai kommentoisivat jotain taaperon tekemää, mutta tasavertaista keskustelua tuo ei olisi. Soittakoon poikansa vanhemmilleen/vanhemmat pojalleen, jos yhteydenpitoa kaipaavat.
Toimit aivan oikein. Miehesi ei halua pitää vanhempiaan teidän elämässä tiiviisti mukana eikä sinullakaan ole mitään velvollisuutta soitella lähes tuntemattomille ihmisille. Varsinkaan kun appivanhempasi eivät ole sinusta millään tavalla kiinnostuneita tai edes sen verran älykkäitä tai sivistyneistä että tajuaisivat näön vuoksi kysyä kuulumiset.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.
Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.
Miehillä on varmaan sitten sama juttu naisen sukua kohtaan. Miksi kukaan ei huutele, että isän pitäisi tietoisesti tehdä asialle jotain ja alkaa lähettelemään niitä joulukortteja naisen sukulaisille?
Häh? Miksi miehen pitäisi lähettä joulukortteja vaimon suvulle, kun ei tuossa kukaan vaadi, että vaimon pitäisi lähettää miehen suvulle? Lähinnä kai pitää pitää huolta, ettei sentään estä sitä puolisoaan lähettämästä niitä kortteja omalle suvulleen, "kun ne on niin kamalia". Ihan samoin kuin ei muutenkaan omalla käytöksellään hankaloita yhteydenpitoa siihen toisen osapuolen sukuun. Miksi täällä jotkut jatkuvasti vain jankkaavat siitä, miten muka vaaditaan että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun, kun sitä ei kukaan missään ole vaatinut. Keskusteluhan lähti liikkeelle artikkelsita, jossa kerrottiin, että tutkimusten mukaan äidit tiedotamattaan suosivat omaa sukuaan, jolloin lasten suhteet isänpuoleiseen sukuun voivat jäädä heikommiksi. Ja tämä tosiasia olsii hyvä tiedostaa, että tahtomattaan (tai osalla toki tahtoenkin" omalla käytöksellään hankaloita sitä tasapuolisen sukulaisuussuhteen muodostumista molempiin sukuihin. Esim. haluamalla aina mieluummin viettää juhlapyhät tai lomat oman suvun kanssa tai ainakin tekemällä selväksi, miten sen toisen suvun kanssa vietetty aika on ikävää tai tylsää tai vastenmielestä tavalla tai toisella.
No siinähän se lukee. Juurikin se että äidin kuuluu olla "tasapuolinen". Eikä edes hoksata, että isän harteillahan se oma suku on.
Ei kai kukaan lapsiperhe sentään LOMIAAN sukulaisten kanssa vietä, enkä ymmärrä, miten nuo juhlapyhät muka noin tärkeitä on.
Ja se millaista sukulaisten kanssa on, on täysin niiden sukulaisten itsensä käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.
Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.
Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.
Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.
Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.
Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?
Ei vaam se tapa joka on tasa-arvoinen. Että tehdään asiat tasan. Ei niin että toinen vain tekee kaiken.
Toisaalta varmaan ihan joka asiaa ei voi tehdä tarkalleen puoliksi. Mutta riittäisi, että tässä toinenkin tekisi osansa.
Tässäpä se ero tasa-arvon ymmärtämisessä tuleekin.
Joku kuvittelee että tasa-arvoksi vain sen kun kaikki velvollisuudet hoidetaan ja hyödyt kerätään puoliksi.
Toiselle tasa-arvoa on se että kumpikin tekee mitä on on luontaisempaa, kunhan kuormitus pysyy suunnilleen samana kokonaisuudessa.
Ja sitten on vielä muitakin tapoja ymmärtää.
On yleisesti tunnettu ja tutkittu asia että naiset tekevät paljon enemmän perheeseen liittyvää metatyötä ja myös kotityötä yleisesti ottaen. Se että kaksi kertaa vuodessa vaihtaa itse auton renkaat ei mitenkään tasoita kaikkea tuota naisten tekemää. Enkä muutenkaan ymmärrä miten voi olla niin että on luontaisempaa että toinen hoitaa yhteydenpidon myös puolisonsa sukuun. Kai nyt jokaiselle on itselleen luontaisempaa hoitaa suhteet omaan sukuunsa.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Vieläkö on siis miehiä, jotka ovat kykenemättömiä pitämään yhteyttä omiin sukulaisiinsa? Jotka ovat kykenemättömiä menemään lastensa kanssa tapaamaan omia sukulaisiaan? Kykenemättömiä sopimaan vanhempiensa tai sisarustensa kanssa, milloin olisi lasten kanssa tulossa käymään? Eivät pitäneet mitään yhteyttä sukulaisiinsa ennenkuin saivat lapsia?
Omista vanhemmistani ymmärrän, että he olivat "aikaansa edellä", kun äiti hoiti yhteydet äidin sukuun ja isä isän sukuun, mutta he ovat kumpikin nyt jo yli 90-vuotiaita. Ja ymmärrän sen, jos alaikäiseltä lapselta isä tai äiti on kuollut, silloin on loogista, että ainoalle elossa olevalle vanhemmalle jää vastuu huolehtia lapsensa yhteyksistä kumpaankin sukuunsa.