Lue keskustelun säännöt.
Mies on eronnut 7 vuotta sitten, ex kiukuttelee edelleen siitä että he erosivat
24.05.2022 |
Lapsille (nyt jo teini-ikäisille) kuulemma rankkaa viikko-viikko systeemi, kun voisivat edelleen olla ydinperhe ja mies "pilasi kaiken". Milloin tämä loppuu vai loppuuko koskaan? Ja mietin sitäkin, että miksi minä ahdistun tästä vaikka asiat ovat mieheni kanssa hyvin. En varsinaisesti koe, että ex voisi jotenkin pilata suhteemme, mutta joka kerta tulee sellainen epäuskoinen olo, että miten tämä voi vielä jatkua.
Pystytkö jotenkin ymmärtämään exää tai toimisitko itse noin? Missä vaiheessa menneisyydestä pitää päästää irti?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on vaan laitettava tiukat rajat sille exälle. Jos lapset ovat jo teinejä, niin eihän vanhemmilla edes ole juuri mitään asioita, mistä tarvitsee olla yhteydessä.
Arkiset asiat tai mitä joku tekee, eivät kuulu exälle. Kumpikin vanhempi hoitaa lapset omalla viikollaan ja tekee päätökset sillä viikolla.
Minulla on hankala ex, joka ei vaan millään ymmärtänyt, että minun ja nykyisen perheeni elämä ei hänelle kuulu. Kyllä se vaikutti meidän elämään niin, että minä ärsyynnyin exän ilkeilyistä. Sitten päätin, että nyt saa loppua. Otin vanhaan puhelimeeni toisen numeron ja annoin sen numeron exälle. Kerroin, että nyt muuttuu asiat ja jollei hän lakkaa häiritsemästä, otan yhteytettä poliisiin (hän soitteli myös öisin, en tietenkään vastannut). Tuota puhelinta pidän äänettömällä ja noin kerran viikossa katson, onko siellä mitään. En vastaa mihinkään, mihin ei ole aivan pakko. Tämä on toiminut. Harmittaa etten aiemmin tehnyt tätä.
En näe asiaa aivan samalla lailla. Lapsen toinen vanhempi on sitä mieltä, että 14-vuotias saa juoda kavereiden kanssa muutaman kaljan ja olla ulkona aamuyöhön. En ole, enkä tule olemaan samaa mieltä ja takuulla kontrolloin muun muassa tätä asiaa. Jos pariskunta on perhettä puuhatessaan ja pientä lasta kasvattaessaan sopinut tietyistä kasvatusperiaatteista, niin ei todella ole kontrolloimista haluta pitää näistä kiinni myös eron jälkeisessä arjessa. Eihän siitä tule yhtään mitään, että toisessa kodissa paikataan viikot edellisen viikon unenpuutetta, tekemättömiä läksyjä jne.
Miksi elää viikko-viikko-systeemillä, jos se ei toimi? Asumisjärjestelyt uusiksi ja lapset sen luo, joka osaa heistä huolehtia. Mikään taho ei puolla viikko-viikkoa jollei vanhemmilla ole hyvät välit ja jollei molemmat ole kykeneviä arkea pyörittämään.
Alkoholinkäyttö on sen luokan asia, ettei siitä tarvitse keskustella. Se on kiellettyä ja haitaksi lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
Entä sitten? Tässä oli kyse siitä mikä on kontrollointia. Ei aiheesta huomauttaminen ole kontrollointia, eikä se muutu kontrolloimiseksi vain siksi ettei asia josta huomautetaan ole laiton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
oukei. kiitos tästä perspektiivistä. Olen aina hämmästellyt mistä näitä vaikeita exiä tuntuu löytyvän joka Tiinan ja Tainan miehen menneisyydestä, mutta nyt ymmärrän. Se, että se yhteisen lapsen äiti penää isältä kasvatusvastuuta ja osallisuutta sen lapsen elämään ON siis juuri sitä kontrollointia ja joutavaa nalkutusta. Luoja varjele, että se haahka häiritsisi Tiinan tai Tainan pesänrakennusta tai ikuista vappua vaatimuksillaan miehen entiseen elämään kuuluvan lapsen suhteen..
Et vastannut kysymykseeni: mitä sinä voit tehdä, jos mies sanoo, ettei ota lasta? MIllä keinolla pystyt pakottaa miehen ottamaan lapsen?
Kerro toki meille muillekin, niin mekin saamme isän hoitamaan lapsensa.
Olen eri, mutta miksi jankutat kun ei kukaan ole täällä väittänytkään että isän voisi pakottaa hoitamaan lapsiaan.
Se mitä en ymmärrä, on että ihmiset kehtaa myöntää olevansa vuosien jälkeen katkeria erosta. Vaikeaa parisuhdetta voi joutua käsittelemään pitkään, mutta ei kai siitä ole pakko huudella ympäriinsä?
Kertoo kyllä ihan kaiken tarvittavan, kun ihminen hankaloittaa omien lastensa elämää. Jokainen normiälyllä varustettu tajuaa, että ex-puolison kanssa pitää olla neutraalin ystävällisissä väleissä ja puhua lapsille pelkkää hyvää jaetusta vanhemmuudesta ja toisesta vanhemmasta. Pl. oikeasti vaaralliset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
Entä sitten? Tässä oli kyse siitä mikä on kontrollointia. Ei aiheesta huomauttaminen ole kontrollointia, eikä se muutu kontrolloimiseksi vain siksi ettei asia josta huomautetaan ole laiton.
Totta; ei se ole kontrollointia. Nalkuttamistahan sen on.
Mutta kontrolloivat ihmiset ovat nalkuttajia. He yrittävät nalkuttamisellaan saada ihmisen toimimaan haluamallaan tavalla. Eksäni (mies) oli tällainen. Nalkutti niin kauan, että itse hermostui ja ajattelin, että teen mitä tahansa, kunhan suljet suusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Asia ei mene ihan noin. Vaikket olisi alaikäisen huoltaja edes ollenkaan, olet vain aikuinen kenen huoltoon lapsi on luotettu, syyllistyt heitteillejättöön jos et saavu paikalle sovitusti huolehtimaan lapsesta. Eli jos mies on valinnut lähteä baariin tai naisystävän luokse yöksi kun 13 -vuotias pyöräilee hänen kotiinsa sovittuna ajankohtana, syyllistyy mies heitteillejättöön. Ei se äiti, joka lähti ulkomaanmatkalle ilmoittamanaan ajankohtana kun lapsen asuinpaikan vaihdoksesta oli sovittu.
Yllämainituissa esimerkeissä isä oli ilmoittanut, että hänellä on matka. Ei se ole ohari eikä heitteillejättö, koska hän on ilmoittanut asiasta ennakkoon. Vai onko sinulla lähde, jossa joku on saanut syytteen tällaisesta?
Keskustellaanko tässä ketjussa tuomioistuinten päätöksistä vai kenties naisista, joita häiritsee miehen entisen elämän ilmentymät, kuten exän kontrollointi ja nalkutus yhteisten lasten asioiden huolehtimiseen liittyen?
Näissä kuvioissa on tasan yksi (tai kaksi) ihmistä kenelle ne lapsen huoltajuus, kasvatus ja raha-asiat eivät todellakaan kuulu: huoltajien uusi /uudet puoliso(t).
Kuitenkin etupäässä naiset tuntuvat ottavan kovastikin puolia ja kantaa huoltajien keskinäiseen kinaan lasten asioista. Outoa. Ei mun mieheni ole kertaakaan puuttunut millään tapaa pojan menemisiin tai tulemisiin. On kyllä apuna joskus kyydityksissä ja auttaa läksyissä & lukemaan kokeisiin ym ym.
Hän ei tunnu olevan kovinkaan epävarma tai mustasukkainen entisen puolisoni suhteen, ehkä se sitten kertoo siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
oukei. kiitos tästä perspektiivistä. Olen aina hämmästellyt mistä näitä vaikeita exiä tuntuu löytyvän joka Tiinan ja Tainan miehen menneisyydestä, mutta nyt ymmärrän. Se, että se yhteisen lapsen äiti penää isältä kasvatusvastuuta ja osallisuutta sen lapsen elämään ON siis juuri sitä kontrollointia ja joutavaa nalkutusta. Luoja varjele, että se haahka häiritsisi Tiinan tai Tainan pesänrakennusta tai ikuista vappua vaatimuksillaan miehen entiseen elämään kuuluvan lapsen suhteen..
Juuri tämä. Kaikki pitäisi niellä ja hymyillä päälle, ei saisi edes yrittää puhua ja neuvotella tai olet kontrolloiva. Nyt ymmärrän mitä ne kauheat kontrolloivat exät on. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat eron jälkeen keskustella reilusta tavasta järjestää lasten hoito ja tapaamiset. Hyyyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
oukei. kiitos tästä perspektiivistä. Olen aina hämmästellyt mistä näitä vaikeita exiä tuntuu löytyvän joka Tiinan ja Tainan miehen menneisyydestä, mutta nyt ymmärrän. Se, että se yhteisen lapsen äiti penää isältä kasvatusvastuuta ja osallisuutta sen lapsen elämään ON siis juuri sitä kontrollointia ja joutavaa nalkutusta. Luoja varjele, että se haahka häiritsisi Tiinan tai Tainan pesänrakennusta tai ikuista vappua vaatimuksillaan miehen entiseen elämään kuuluvan lapsen suhteen..
Et vastannut kysymykseeni: mitä sinä voit tehdä, jos mies sanoo, ettei ota lasta? MIllä keinolla pystyt pakottaa miehen ottamaan lapsen?
Kerro toki meille muillekin, niin mekin saamme isän hoitamaan lapsensa.
Olen eri, mutta miksi jankutat kun ei kukaan ole täällä väittänytkään että isän voisi pakottaa hoitamaan lapsiaan.
No miksi kontrolloivat eksät sitten vaativat miehen ottavan lapsen hoitoonsa, jos he tietävät, ettei miestä voi pakottaa?
Oletan, että he eivät tiedä sitä, että isää ei voi pakottaa hoitamaan lapsiaan. Miksi he muuten asiasta nalkuttaisivat.
Tuossa varmasti vaikuttaa vahvasti se miten se ero tapahtui. Jos esimerkiksi mies petti ja nyt sitten meni yhteen sen naisen kanssa, jota exäänsä petti niin se usein aiheuttaa todella pahan trauman henkilössä, mikä ilman apua ei välttämättä parane koskaan.
Jos esimerkiksi on pettänyt tai lähtenyt toisen matkaan ja sitten joutuu jatkuvasti tämän henkilön kanssa pitämään yhteyttä lapsien kanssa, niin henkilö ei silloin saa sellaista aikaa parantua siitä erosta ja traumasta, minkä se pettäminen ja ero ovat tuoneet. Siitä helposti jää sellaiseen pyörteeseen, mistä ei pääse pois eikä siitä katkeruudesta kykene parantumaan.
En lähtisi heti hyökkäämään tälläisten ihmisten kimppuun siitä, miksi vielä tämän ja tämän jälkeen ovat yhä vihaisia erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
oukei. kiitos tästä perspektiivistä. Olen aina hämmästellyt mistä näitä vaikeita exiä tuntuu löytyvän joka Tiinan ja Tainan miehen menneisyydestä, mutta nyt ymmärrän. Se, että se yhteisen lapsen äiti penää isältä kasvatusvastuuta ja osallisuutta sen lapsen elämään ON siis juuri sitä kontrollointia ja joutavaa nalkutusta. Luoja varjele, että se haahka häiritsisi Tiinan tai Tainan pesänrakennusta tai ikuista vappua vaatimuksillaan miehen entiseen elämään kuuluvan lapsen suhteen..
Juuri tämä. Kaikki pitäisi niellä ja hymyillä päälle, ei saisi edes yrittää puhua ja neuvotella tai olet kontrolloiva. Nyt ymmärrän mitä ne kauheat kontrolloivat exät on. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat eron jälkeen keskustella reilusta tavasta järjestää lasten hoito ja tapaamiset. Hyyyi.
Ei se neuvottelu ja puhuminen ole kontrollointia. Kontrollointia on vaatiminen, että toisen tulee käyttäytyä tietyllä tavalla.
Ei-kontrolloiva puhuu ja kertoo oman näkökantansa. Ja sen jälkeen luovuttaa vastaupuolelle täyden vapauden ajatella ja toimia kuten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
Entä sitten? Tässä oli kyse siitä mikä on kontrollointia. Ei aiheesta huomauttaminen ole kontrollointia, eikä se muutu kontrolloimiseksi vain siksi ettei asia josta huomautetaan ole laiton.
Totta; ei se ole kontrollointia. Nalkuttamistahan sen on.
Mutta kontrolloivat ihmiset ovat nalkuttajia. He yrittävät nalkuttamisellaan saada ihmisen toimimaan haluamallaan tavalla. Eksäni (mies) oli tällainen. Nalkutti niin kauan, että itse hermostui ja ajattelin, että teen mitä tahansa, kunhan suljet suusi.
No niin, no minä vastasin lainausketjuun jossa väitettiin monta viestiä sitten että juuri tällainen toiminta on kontrollointia. "Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset." Jos tämä nyt ei olekaan sinun mielestäsi kontrollointia, niin sitten emme ole eri mieltä.
Nalkutusta se voi olla. Nalkutus tosin on pelkkä halventava termi sille, että ihminen tuo esiin kokemiaan ongelmia ja toivoo niihin ratkaisua. Aika monen eronneen mielestä exä nalkuttaa ja itse huomautetaan vaan asiallisesti ja aiheesta. Näkökulmakysymys. Ei kaikkea tarvitse niellä sen varjolla, että muuten voi leimautua nalkuttajaksi. Kyllä ne exät voi pahemmillakin nimillä haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
oukei. kiitos tästä perspektiivistä. Olen aina hämmästellyt mistä näitä vaikeita exiä tuntuu löytyvän joka Tiinan ja Tainan miehen menneisyydestä, mutta nyt ymmärrän. Se, että se yhteisen lapsen äiti penää isältä kasvatusvastuuta ja osallisuutta sen lapsen elämään ON siis juuri sitä kontrollointia ja joutavaa nalkutusta. Luoja varjele, että se haahka häiritsisi Tiinan tai Tainan pesänrakennusta tai ikuista vappua vaatimuksillaan miehen entiseen elämään kuuluvan lapsen suhteen..
Juuri tämä. Kaikki pitäisi niellä ja hymyillä päälle, ei saisi edes yrittää puhua ja neuvotella tai olet kontrolloiva. Nyt ymmärrän mitä ne kauheat kontrolloivat exät on. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat eron jälkeen keskustella reilusta tavasta järjestää lasten hoito ja tapaamiset. Hyyyi.
Ei se neuvottelu ja puhuminen ole kontrollointia. Kontrollointia on vaatiminen, että toisen tulee käyttäytyä tietyllä tavalla.
Ei-kontrolloiva puhuu ja kertoo oman näkökantansa. Ja sen jälkeen luovuttaa vastaupuolelle täyden vapauden ajatella ja toimia kuten haluaa.
Ei ihmiselle tarvitse antaa täyttä vapautta toimia tavalla, joka on räikeästi epäreilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
Entä sitten? Tässä oli kyse siitä mikä on kontrollointia. Ei aiheesta huomauttaminen ole kontrollointia, eikä se muutu kontrolloimiseksi vain siksi ettei asia josta huomautetaan ole laiton.
Totta; ei se ole kontrollointia. Nalkuttamistahan sen on.
Mutta kontrolloivat ihmiset ovat nalkuttajia. He yrittävät nalkuttamisellaan saada ihmisen toimimaan haluamallaan tavalla. Eksäni (mies) oli tällainen. Nalkutti niin kauan, että itse hermostui ja ajattelin, että teen mitä tahansa, kunhan suljet suusi.
No niin, no minä vastasin lainausketjuun jossa väitettiin monta viestiä sitten että juuri tällainen toiminta on kontrollointia. "Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset." Jos tämä nyt ei olekaan sinun mielestäsi kontrollointia, niin sitten emme ole eri mieltä.
Nalkutusta se voi olla. Nalkutus tosin on pelkkä halventava termi sille, että ihminen tuo esiin kokemiaan ongelmia ja toivoo niihin ratkaisua. Aika monen eronneen mielestä exä nalkuttaa ja itse huomautetaan vaan asiallisesti ja aiheesta. Näkökulmakysymys. Ei kaikkea tarvitse niellä sen varjolla, että muuten voi leimautua nalkuttajaksi. Kyllä ne exät voi pahemmillakin nimillä haukkua.
Ei minunkaan mielestäni yhden kerran sanominen ole kontrollointia. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Kontrolloinnin puolelle se menee, kun toistaa itseään useampaan kertaan. Eli ei hyväksy sitä, että vastapuoli on eri mieltä, vaan alkaa ajamaan omaa agendaansa. Ja samaa asiaa toistava ihminen on nalkuttaja.
Näin nalkuttaminen ja kontrollointi on saman kolikon vastapuolia. Ei-kontrolloiva ymmärtää, että toisella on vapaus toimiaan haluamallaan tavalla. Siksi hän ei yritä kääntää toisen mielipidettä toistamalla samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, vaan hyväksyy toisen erilaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
oukei. kiitos tästä perspektiivistä. Olen aina hämmästellyt mistä näitä vaikeita exiä tuntuu löytyvän joka Tiinan ja Tainan miehen menneisyydestä, mutta nyt ymmärrän. Se, että se yhteisen lapsen äiti penää isältä kasvatusvastuuta ja osallisuutta sen lapsen elämään ON siis juuri sitä kontrollointia ja joutavaa nalkutusta. Luoja varjele, että se haahka häiritsisi Tiinan tai Tainan pesänrakennusta tai ikuista vappua vaatimuksillaan miehen entiseen elämään kuuluvan lapsen suhteen..
Juuri tämä. Kaikki pitäisi niellä ja hymyillä päälle, ei saisi edes yrittää puhua ja neuvotella tai olet kontrolloiva. Nyt ymmärrän mitä ne kauheat kontrolloivat exät on. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat eron jälkeen keskustella reilusta tavasta järjestää lasten hoito ja tapaamiset. Hyyyi.
Ei se neuvottelu ja puhuminen ole kontrollointia. Kontrollointia on vaatiminen, että toisen tulee käyttäytyä tietyllä tavalla.
Ei-kontrolloiva puhuu ja kertoo oman näkökantansa. Ja sen jälkeen luovuttaa vastaupuolelle täyden vapauden ajatella ja toimia kuten haluaa.
Ei ihmiselle tarvitse antaa täyttä vapautta toimia tavalla, joka on räikeästi epäreilu.
Vaikka toinen on epäreilu, niin silti hänellä on oikeus ajatella, mitä ajattelee. Oli kyse vaikka Putinista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
oukei. kiitos tästä perspektiivistä. Olen aina hämmästellyt mistä näitä vaikeita exiä tuntuu löytyvän joka Tiinan ja Tainan miehen menneisyydestä, mutta nyt ymmärrän. Se, että se yhteisen lapsen äiti penää isältä kasvatusvastuuta ja osallisuutta sen lapsen elämään ON siis juuri sitä kontrollointia ja joutavaa nalkutusta. Luoja varjele, että se haahka häiritsisi Tiinan tai Tainan pesänrakennusta tai ikuista vappua vaatimuksillaan miehen entiseen elämään kuuluvan lapsen suhteen..
Et vastannut kysymykseeni: mitä sinä voit tehdä, jos mies sanoo, ettei ota lasta? MIllä keinolla pystyt pakottaa miehen ottamaan lapsen?
Kerro toki meille muillekin, niin mekin saamme isän hoitamaan lapsensa.
Olen eri, mutta miksi jankutat kun ei kukaan ole täällä väittänytkään että isän voisi pakottaa hoitamaan lapsiaan.
No miksi kontrolloivat eksät sitten vaativat miehen ottavan lapsen hoitoonsa, jos he tietävät, ettei miestä voi pakottaa?
Oletan, että he eivät tiedä sitä, että isää ei voi pakottaa hoitamaan lapsiaan. Miksi he muuten asiasta nalkuttaisivat.
Asiasta huomauttaminen tai valittaminen ei vielä sisällä mitään kannanottoa siihen, onko keinoja pakottaa toinen noudattamaan pyyntöjä jos hän ei niin halua tehdä. Ne on erillisiä asioita.
Et vastannut kysymykseeni: mitä sinä voit tehdä, jos mies sanoo, ettei ota lasta? MIllä keinolla pystyt pakottaa miehen ottamaan lapsen?
Kerro toki meille muillekin, niin mekin saamme isän hoitamaan lapsensa.