Mies on eronnut 7 vuotta sitten, ex kiukuttelee edelleen siitä että he erosivat

Ei lopu. Suomi on puolillaan noita naispuolisia demoni-exiä, jotka pyrkivät kaikin tavoin kontrolloimaan, kyttäämään, manipuloimaan miestä vielä eron jälkeenkin.

Jokainen tuntee varmaan vähintään yhden tällaisen, moni useampiakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei lopu. Suomi on puolillaan noita naispuolisia demoni-exiä, jotka pyrkivät kaikin tavoin kontrolloimaan, kyttäämään, manipuloimaan miestä vielä eron jälkeenkin.

Jokainen tuntee varmaan vähintään yhden tällaisen, moni useampiakin.

Minun miespuolinen eksäni oli tuollainen. Lopetti vasta, kun kuopus täytti 18 v.

Vierailija kirjoitti:

Miten se teidän perhe-elämäänne vaikuttaa? Onko mies ärtynyt vai eikö nuo huoltajuusasiat heillä ota onnistuakseen? Tekeekö kiusaa, vai mitä? Miksi mies ei tee tuosta loppua? Ja mikä tärkeintä; miten lapset voivat? Vaikuttaa heihin tuo eripura ensisijaisesti.

Toivottavasti ei ainakaan mustamaalaa sinua miehellesi. Jos minulle tehtäisiin jotain pirullista, olisi helvetti irti.

Hyvä kysymys to: miksi mies ei tee siitä loppua.

Niin, miksi ei miehet koskaan tee mitään, että tuo loppuisi. Miksi miehille on niin vaikea asettaa rajoja exälleen? Jokaisessa tuntemassani tapauksessa mies antaa vaan olla ja toivoo, että saisi olla rauhassa. Vaikka olisi ainekset jopa rikosilmoitusten tekoon.

Miksi te miehet annatte olla?

Kysyy nainen, jolla ei ole eroa takana

Vierailija kirjoitti:

Ja et ollut aikoinaan se toinen nainen, jonka takia erosivat? Tämä ainoa selitys, miksi ymmärtäisin tuollaisen katkeruuden. Toinen se, että mies ois jättänyt jättivelat mun harteille.

Voi kuule.... Tiedän suhteita, jossa nainen lähtenyt toisen matkaan itse ja silti kuvittelee voivansa kontrolloida ex-miehen touhuja jatkuvasti. Tämä on todella laaja ilmiö ja ongelma.

Ohis

Olet voittaja kirjoitti:

Sinun miehesi on niin poikkeuksellisen upea saalis, että hänestä on mahdoton päästä yli. Ex on surkeassa tilanteessa kun ei fyysisesti rupsahtaneena ja selvästi epämiellyttävänä persoonana tule koskaan löytämään ketään kuka voisi olla edes verrattavissa sinun puolisoosi. Siksi hän on katkera ja katkerana pysyy. Nauttikaa ihmeessä te elämästänne ja sivuuttakaa tuollainen säälittävä kiukuttelu. Se vaan on niin että hyvät ja onnistuneet naiset ansaitsevat onnellisen parisuhteen ihanan miehen kanssa ja tämä ex selvästi ei. Oivoi.

Tämänhän halusit kuulla?

Sieltä löytyi häiriköivä ex.. Kuinka monta vuotta olet toisten elämää sabotoinut? Miksi et käyttäisi resursseja vähän paremmin? Ei kukaan ympärillä jaksa kuunnella sun juttujas ja kostofantasioita enää. Kohta menetät kaikki ympäriltäsi

Vierailija kirjoitti:

Näissä viikko-viikko -vaihdoissa kannattaa muistaa, että jonkinlainen parisuhde siinä väkisin jää päälle. Eli ero ei ole rehellinen kantapäät vastakkain -ero, jossa on pakko itsenäistyä.

Olet siis itse valinnut kolmiodraaman. Niin makaa kuin petaa.

Ainoa mikä auttanee, on löytää exälle joku kiva kumppani.

Heh, älä nyt viitsi taas... "mitäs läksit".

Ainoa syyllinen, jolla on vastuu asioista, on tuo häirikkö-ex ja hänelle pitää nyt asettaa rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä erosta on kuusi vuotta ja me ollaan seurustelu kolme vuotta. Miehen eksä yrittänyt pistää hiekkaa rattaisiin koko kolme vuotta. Välillä rauhallisempaa. Hupaisaa, että tällä eksällä on myös uusi kumppani. Sai myös erossa kivan pienen käsirahan.

Onko nyt näin, että kaikki nämä exät ovat elelleet miehensä siivellä, vai mikä tämä on tämä ajatus jostain mystisistä rahoista mitä he ovat erossa vieneet mukanaan? En toki pyöri missään vanhan rahan piireissä, mutta tuttavapariskunnista kaikki ovat molemmat työelämässä ja käyttävät molemmat rahansa perheen yhteiselämään. Palkkatyön päälle valtaosa tuntemistani naisista tekee perheensä hyväksi vielä toisen työpäivän kotiin saavuttuaan.

Oma exäni on hyvinkin saattanut syöttää nykyiselle naiselleen pajunköyttä minun saamista muhkeista käsirahoista. Mutta tosiasiassa käytimme molemmat palkkamme yhteisiin kuluihin, omistimme puoliksi sekä talon, että siihen liittyvän lainan ja otin lähtiessäni mukaani vain osuuteni talosta, irtaimisto ja auto jäi miehelle, koska en jaksanut hänen kanssaan inttää rahasta. Ihan sama, hän sitä rakastaa, en minä

Nyt kun ei enää tarvitse tuhlata kalliiseen MC mansioniin, autoihin ja elektroniikkaan, säästyy tililleni ensimmäistä kertaa joka palkasta kolmannes..

Mies joka tilittäisi mulle exänsä avioliiton päättyessä 'viemistä' rahoista olis Major Red flag. Joko typerys joka ei osannut suojata massejaan onnen onkijalta tai todennäköisemmin vaan epämiellyttävä pavunlaskija, joka laskee joka pennin mitä on vaikka äitiysloman aikana maksanut kumppania 'enemmän'. Mitähän se kertoilisi minusta seuraavalle jos eroaisimme..? Avioliitto on yhteisponnistus, jos siihen tullaan jo valmiiksi kerätty omaisuus mukana (joka on kuitenkin melko harvinaista kun ollaan perheen perustamisiässä) olisi varmaan viisautta tehdä avioehto.

Onko niin vaikeaa myöntää ettei noita rahanahneita haahkoja ole? Tosin itse uskon, et monille naisille se on enemmänkin sitä samaa kontrollia, et pyritään viemään ja vaikuttamaan joka asiaan miten vaan voi. Sairastahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä erosta on kuusi vuotta ja me ollaan seurustelu kolme vuotta. Miehen eksä yrittänyt pistää hiekkaa rattaisiin koko kolme vuotta. Välillä rauhallisempaa. Hupaisaa, että tällä eksällä on myös uusi kumppani. Sai myös erossa kivan pienen käsirahan.

Onko nyt näin, että kaikki nämä exät ovat elelleet miehensä siivellä, vai mikä tämä on tämä ajatus jostain mystisistä rahoista mitä he ovat erossa vieneet mukanaan? En toki pyöri missään vanhan rahan piireissä, mutta tuttavapariskunnista kaikki ovat molemmat työelämässä ja käyttävät molemmat rahansa perheen yhteiselämään. Palkkatyön päälle valtaosa tuntemistani naisista tekee perheensä hyväksi vielä toisen työpäivän kotiin saavuttuaan.

Oma exäni on hyvinkin saattanut syöttää nykyiselle naiselleen pajunköyttä minun saamista muhkeista käsirahoista. Mutta tosiasiassa käytimme molemmat palkkamme yhteisiin kuluihin, omistimme puoliksi sekä talon, että siihen liittyvän lainan ja otin lähtiessäni mukaani vain osuuteni talosta, irtaimisto ja auto jäi miehelle, koska en jaksanut hänen kanssaan inttää rahasta. Ihan sama, hän sitä rakastaa, en minä

Nyt kun ei enää tarvitse tuhlata kalliiseen MC mansioniin, autoihin ja elektroniikkaan, säästyy tililleni ensimmäistä kertaa joka palkasta kolmannes..

Mies joka tilittäisi mulle exänsä avioliiton päättyessä 'viemistä' rahoista olis Major Red flag. Joko typerys joka ei osannut suojata massejaan onnen onkijalta tai todennäköisemmin vaan epämiellyttävä pavunlaskija, joka laskee joka pennin mitä on vaikka äitiysloman aikana maksanut kumppania 'enemmän'. Mitähän se kertoilisi minusta seuraavalle jos eroaisimme..? Avioliitto on yhteisponnistus, jos siihen tullaan jo valmiiksi kerätty omaisuus mukana (joka on kuitenkin melko harvinaista kun ollaan perheen perustamisiässä) olisi varmaan viisautta tehdä avioehto.

Monesti mies puhuu entisestään huonoa koska ajattelee et se on se mitä uus haluaa kuulla. Monesti haluukin.

M44

Minusta se on huono merkki, jos exää haukkuu. Oli nainen tai mies. Siinä saa sen kuvan että asioita on jäänyt käsittelemättä.

Entä jos alat itsekin huomaamaan, että ex on juuri sellainen, mitä sulle on kerrottu?

Vierailija kirjoitti:

Monesti mies puhuu entisestään huonoa koska ajattelee et se on se mitä uus haluaa kuulla. Monesti haluukin.

M44

Minusta se on huono merkki, jos exää haukkuu. Oli nainen tai mies. Siinä saa sen kuvan että asioita on jäänyt käsittelemättä.

Yleisesti ihminen joka löytää viat aina muualta, ei ota vastuuta omista tekemisistään. On helppoa olla väärinymmärretty uhri.

Mutta osa ihmisistä ajattelee eron jälkeenkin entisen kumppanin edelleen kuuluvan oman kontrollin piiriin. Siitä tulee nämä loputtomat tarinat jatkuvasta pienestä kiusanteosta.

Vierailija kirjoitti:

Olet voittaja kirjoitti:

Sinun miehesi on niin poikkeuksellisen upea saalis, että hänestä on mahdoton päästä yli. Ex on surkeassa tilanteessa kun ei fyysisesti rupsahtaneena ja selvästi epämiellyttävänä persoonana tule koskaan löytämään ketään kuka voisi olla edes verrattavissa sinun puolisoosi. Siksi hän on katkera ja katkerana pysyy. Nauttikaa ihmeessä te elämästänne ja sivuuttakaa tuollainen säälittävä kiukuttelu. Se vaan on niin että hyvät ja onnistuneet naiset ansaitsevat onnellisen parisuhteen ihanan miehen kanssa ja tämä ex selvästi ei. Oivoi.

Tämänhän halusit kuulla?

Sieltä löytyi häiriköivä ex.. Kuinka monta vuotta olet toisten elämää sabotoinut? Miksi et käyttäisi resursseja vähän paremmin? Ei kukaan ympärillä jaksa kuunnella sun juttujas ja kostofantasioita enää. Kohta menetät kaikki ympäriltäsi

Höpsistä. Me ollaan erottu pian 10 vuotta sitten, jaetaan yhteishuoltajuus täydessä sovussa ja eletään molemmat uudessa parisuhteessa. Olemme siis se eron menestystarina. 

Mutta tunnen monta eronnutta iskää, joilla eron jälkeen vähän unohtuu se oma kasvatusvastuu ja mielessä on enemmän raha sekä omat oikeudet. Eli halutaan yhteishuoltajuus, koska ei haluta maksaa elareita. Sitten ei kuitenkaan saada koskaan ostettua sille lapselle sen tarpeita (luistimia, sukkia, bussikorttia, allergialääkettä), ei koskaan ehditä lääkärille, opettajan tapaamisiin etc, vaan äiti hoitaa nämä. Ja isän kodissa teinit saa liuhuta kylillä pikkutunneille, läksyjä ei huolehdita tai sovittuja kasvatusperiaatteita noudateta, kuten ruutuaikaa tai nukkumaanmenoaikoja. Kun äiti protestoi edellä mainittuja asioita, on hän kontrolloiva ex. Ja vielä jos kuviossa on uusi nainen, hän pääsee kirjoittamaan vauva-palstalle rahanahneesta, narsistisesta, heidän uutta rakkauttaan sabotoivasta exästä.

Sano miehellesi, että ehdottaa exälleen terapiaa. Se on oikea osoite valittaa menneisyyden asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä erosta on kuusi vuotta ja me ollaan seurustelu kolme vuotta. Miehen eksä yrittänyt pistää hiekkaa rattaisiin koko kolme vuotta. Välillä rauhallisempaa. Hupaisaa, että tällä eksällä on myös uusi kumppani. Sai myös erossa kivan pienen käsirahan.

Onko nyt näin, että kaikki nämä exät ovat elelleet miehensä siivellä, vai mikä tämä on tämä ajatus jostain mystisistä rahoista mitä he ovat erossa vieneet mukanaan? En toki pyöri missään vanhan rahan piireissä, mutta tuttavapariskunnista kaikki ovat molemmat työelämässä ja käyttävät molemmat rahansa perheen yhteiselämään. Palkkatyön päälle valtaosa tuntemistani naisista tekee perheensä hyväksi vielä toisen työpäivän kotiin saavuttuaan.

Oma exäni on hyvinkin saattanut syöttää nykyiselle naiselleen pajunköyttä minun saamista muhkeista käsirahoista. Mutta tosiasiassa käytimme molemmat palkkamme yhteisiin kuluihin, omistimme puoliksi sekä talon, että siihen liittyvän lainan ja otin lähtiessäni mukaani vain osuuteni talosta, irtaimisto ja auto jäi miehelle, koska en jaksanut hänen kanssaan inttää rahasta. Ihan sama, hän sitä rakastaa, en minä

Nyt kun ei enää tarvitse tuhlata kalliiseen MC mansioniin, autoihin ja elektroniikkaan, säästyy tililleni ensimmäistä kertaa joka palkasta kolmannes..

Mies joka tilittäisi mulle exänsä avioliiton päättyessä 'viemistä' rahoista olis Major Red flag. Joko typerys joka ei osannut suojata massejaan onnen onkijalta tai todennäköisemmin vaan epämiellyttävä pavunlaskija, joka laskee joka pennin mitä on vaikka äitiysloman aikana maksanut kumppania 'enemmän'. Mitähän se kertoilisi minusta seuraavalle jos eroaisimme..? Avioliitto on yhteisponnistus, jos siihen tullaan jo valmiiksi kerätty omaisuus mukana (joka on kuitenkin melko harvinaista kun ollaan perheen perustamisiässä) olisi varmaan viisautta tehdä avioehto.

Onko niin vaikeaa myöntää ettei noita rahanahneita haahkoja ole? Tosin itse uskon, et monille naisille se on enemmänkin sitä samaa kontrollia, et pyritään viemään ja vaikuttamaan joka asiaan miten vaan voi. Sairastahan se on.

Ei ole vaikea myöntää, että rahanahneita naisia epäilemättä on. Kuten miehiäkin.

Mutta eikö näissä eroissa ja osituksissa ole sitten noudatettu lain kirjainta?

Ja kuinka se uusi kumppani on niin perillä osituksen perusteista? Vai mies antaa sille haahkalle kaiken mitä se kehtaa pyytää ja valittaa sitten uudelle kumppanilleen?

Miten se kontrollointi niin kuin käytännössä tulee ilmi? Jäin vain miettimään kuinka on mahdollista 'kontrolloida" toista aikuista täysivaltaista ihmistä, joka ei asu edes saman katon alla.

Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.

miksi kukaan ei koskaan kerro miehen mukavasta exästä? Kaikkihan me (melkein) ollaan jonkun ex!

Mun miehen ex-vaimo on varmaan ihan hyvä nainen, ei mitään moitittavaa.

Ex-naisystävä jäi kun mies vaihtoi hänet minuun. Ymmärrettävästi hän on vähän karhea. En voi sietää tätä ihmistä, mutta toisaalta tutustuimme sellaisissa merkeissä, etten ole varsinaisesti nähnyt hänestä parhaita puolia. Varmaan muuten ihan hyvä tyyppi, tavallisen mukava. Yritti toki kaikkensa saadakseen meidän suhteen vaikeuksiin, mutta muutaman vuoden päästä on jo unohtanut koko jutun. Veikkaan, että jos heillä olisi yhteisiä lapsia, olisi hän loppuun saakka se  hieman hankala ex, minun näkökulmasta.

Mun miehen ex lähettelee miehelleni edelleen viestejä, että miten rakastaa tätä ja muuta. Ottaisi heti takaisin. Ero tuli miehen aloitteesta yli kymmenen vuotta sitten. Exällään on pahoja riippuvuuksia. Nyt, kun miehellä on ensimmäinen vakava suhde eron jälkeen, niin viestittely on lisääntynyt. Ei mua varsinaisesti pelota, että mies huolisi exän takaisin, mutta tiedän senkin, että heidän suhde oli myrskyisä rakkaussuhde, hyvässä ja pahassa. Itse olen tasaisempi luonne.

Nainen on ollut naimisissa jo monta kertaa eron jälkeen, mutta edelleen haikailee mieheni perään.

Vierailija kirjoitti:

Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.

Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?

Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?

Entinen avioerolapsi kirjoitti:

Isäni ja äitini erosivat 51 vuotta sitten. Isäni on ollut uusissa naimisissa yli 40 vuotta ja edelleen äitini demonisoi isääni ja etenkin isäni vaimoa, joka on ollut minulle ja sisarelleni todella mukava aina. Omituisinta on, että äitinikin on ollut sen jälkeen useammassakin suhteessa ja kerran naimisissakin.

Jotkut eivät vain pysty tai halua unohtaa menneitä.

Meillä vähän samanlainen tilanne. Perhejuhlat on lievästi sanottuna kiusallisia kun vanhempani vain hyvin nopeasti tervehtivät toisiaan (sentään), ja sen enempää eivät ole toisilleen puhuneet viimeseen 40 vuoteen. Loppuajan pysyttelevät mahdollisimman kaukana toisistaan ja yleensä jompikumpi puolisoineen lähtee aikaisin juhlista pois. Hassua tässä on myös se, että äitini ihan avoimesti ihmettelee esim. minun hyviä välejäni ex-mieheeni. Riitaisa ero oli meilläkin, mutta lasten takia saatiin onneksi sopu aikaan ja nykyään tullaan hyvin toimeen, samoin uudet puolisomme.

Meillä miehen ex oli katkera, kun mies jätti hänet. Soitteli milloin minkäkin syyn varjolla, välillä haukkui minua, välillä soitteli muuten vaan ja välillä haikaili yhteistä elämää. Kun odotin ensimmäistä yhteistä lastamme, sanoin miehelle etten enää jaksa tuota, että ex soittelee (heillä ei ollut yhteisiä lapsia, velkaa tai muutakaan). Mies ilmoitti, ettei enää pidä yhteyttä ja tästä on nyt 16 vuotta aikaa. Ei ole kuulunut pihaustakaan sen jälkeen. Ex:lläkin on nykyään perhe. Mutta teillä tietysti eri asia, kun on yhteiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se teidän perhe-elämäänne vaikuttaa? Onko mies ärtynyt vai eikö nuo huoltajuusasiat heillä ota onnistuakseen? Tekeekö kiusaa, vai mitä? Miksi mies ei tee tuosta loppua? Ja mikä tärkeintä; miten lapset voivat? Vaikuttaa heihin tuo eripura ensisijaisesti.

Toivottavasti ei ainakaan mustamaalaa sinua miehellesi. Jos minulle tehtäisiin jotain pirullista, olisi helvetti irti.

Hyvä kysymys to: miksi mies ei tee siitä loppua.

Niin, miksi ei miehet koskaan tee mitään, että tuo loppuisi. Miksi miehille on niin vaikea asettaa rajoja exälleen? Jokaisessa tuntemassani tapauksessa mies antaa vaan olla ja toivoo, että saisi olla rauhassa. Vaikka olisi ainekset jopa rikosilmoitusten tekoon.

Miksi te miehet annatte olla?

Kysyy nainen, jolla ei ole eroa takana

Miksi osa miehet eivät hoida suhteitaan lapsiinsa vapaaehtoisesti? Miksi osa miehistä ei muista sovittuja tapaamisia? Miksi osa miehistä ei osallistu yllättäviin kuluihin (lääkärilasku) vaan äidin pitää maksaa kaikki ja käyttää lääkärissä vaikka lapsi on viikonloppuna isällä? Miksi osa miehistä luistaa vastuunsa lapsen kasvatuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet voittaja kirjoitti:

Sinun miehesi on niin poikkeuksellisen upea saalis, että hänestä on mahdoton päästä yli. Ex on surkeassa tilanteessa kun ei fyysisesti rupsahtaneena ja selvästi epämiellyttävänä persoonana tule koskaan löytämään ketään kuka voisi olla edes verrattavissa sinun puolisoosi. Siksi hän on katkera ja katkerana pysyy. Nauttikaa ihmeessä te elämästänne ja sivuuttakaa tuollainen säälittävä kiukuttelu. Se vaan on niin että hyvät ja onnistuneet naiset ansaitsevat onnellisen parisuhteen ihanan miehen kanssa ja tämä ex selvästi ei. Oivoi.

Tämänhän halusit kuulla?

Sieltä löytyi häiriköivä ex.. Kuinka monta vuotta olet toisten elämää sabotoinut? Miksi et käyttäisi resursseja vähän paremmin? Ei kukaan ympärillä jaksa kuunnella sun juttujas ja kostofantasioita enää. Kohta menetät kaikki ympäriltäsi

Höpsistä. Me ollaan erottu pian 10 vuotta sitten, jaetaan yhteishuoltajuus täydessä sovussa ja eletään molemmat uudessa parisuhteessa. Olemme siis se eron menestystarina. 

Mutta tunnen monta eronnutta iskää, joilla eron jälkeen vähän unohtuu se oma kasvatusvastuu ja mielessä on enemmän raha sekä omat oikeudet. Eli halutaan yhteishuoltajuus, koska ei haluta maksaa elareita. Sitten ei kuitenkaan saada koskaan ostettua sille lapselle sen tarpeita (luistimia, sukkia, bussikorttia, allergialääkettä), ei koskaan ehditä lääkärille, opettajan tapaamisiin etc, vaan äiti hoitaa nämä. Ja isän kodissa teinit saa liuhuta kylillä pikkutunneille, läksyjä ei huolehdita tai sovittuja kasvatusperiaatteita noudateta, kuten ruutuaikaa tai nukkumaanmenoaikoja. Kun äiti protestoi edellä mainittuja asioita, on hän kontrolloiva ex. Ja vielä jos kuviossa on uusi nainen, hän pääsee kirjoittamaan vauva-palstalle rahanahneesta, narsistisesta, heidän uutta rakkauttaan sabotoivasta exästä.

Tämähän se. En ole viitsinyt enää edes ehdottaa pojan isälle, että käyttäisi pojan joskus parturissa tai veisi ostamaan kenkiä. Rippijuhlatkin taidan kustantaa yksin. Syynä on miehen itsensä ainainen katkeruus rahasta (yhteishuoltajuus, ei elareita, lapsilisät lapsen tilille) ja hänen uuden kumppaninsa halu löytää välillemme riidan aihetta. Ja tämä ei ole omassa päässäni, vaan minut on sotkettu mukaan esim tilanteisiin, jossa poika olisi halunnut myydä minun hänelle hankkimia harrastusvälineitä, mutta ei ole saanut, koska niitä voisi käyttää kodissa nyt asuva miehen kumppanin lapsi. Vika on siis minussa, kun lapsi vetoaa siihen, että hän saa myydä tavarat koska äiti on ne hänelle ostanut.

Toinen ainainen riidan aihe on muutokset sovittuihin aikatauluihin. Olen itse joustava koska harrastan aika vähän mitään sellaista minkä vuoksi poika ei voisi olla luonamme. Joustavuus ei ole molemminpuolista. Kerran myöhästyimme kodinvaihdosta 10 minuuttia äkillisesti huonoksi muuttuneen ajokelin vuoksi. Sain miehen uudelta kuulla kunniani, lapsen kuunnellessa. Muutama viikko myöhemmin olivat itse myöhässä noutamassa lasta, ei anteeksipyyntöä, ei minkäänlaista kommenttia. Poika oli kommentoinut asiaa autoon päästyään kärkevästi, joka oli luonnollisesti minun syytäni :'D

-->olen varmaan se kauhea kontrolloiva rahanahne pahansuopa ex