Mies on eronnut 7 vuotta sitten, ex kiukuttelee edelleen siitä että he erosivat

Saako toisen kodin syömisiin puuttua, jos lapsen sairaus edellyttää tiettyjä asioita?

Vierailija kirjoitti:

Saako toisen kodin syömisiin puuttua, jos lapsen sairaus edellyttää tiettyjä asioita?

Riippuu. Jos diabetes, niin kyllähän vanhempi huomaa ongelmat ilman, että toinen sanoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.

Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?

Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?

Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:

-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis

-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja

-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle

-mies ei maksa sovittua elatusmaksua

-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka  --> kontrolloiva ex protestoi tätä

-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.

Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.

Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.

En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.

kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.

Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.

Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.

Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.

"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.

Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.

Minä en ole kirjoittanut nalkutuksesta mitään. Vastasin vaan kommenttiin.

Yhteishuollosta sen sijaan tiedän paljonkin ja olenpa tuomioistuimessakin istunut. Olen lähiäiti, lapsi on yhteishuollossa ja isä ei hoida mitään asioita. Hain yksinhuoltoa tällä perusteella. Ei myönnetty vaikka isä ei tikkua ristiin laita. Ei allekirjoita mitään, ei tule paikalle esim. lääkäriin tai kouluun. Isä saa pitää huoltajuutensa, koska _hän ei estä_ lapsen asioiden hoitoa.

Niin? ei se silti ole mikään vapaudu velvollisuuksista kortti. Jos sinä vastaavasti jätät lapsen asioista huolehtimatta, olette molemmat siitä yhtäläisesti vastuussa.

Miksi väität yhä, että miehen pitää hoitaa oma osuutensa, jos ei edes oikeuslaitos ole tätä mieltä? 

ohis

Eihän hänen pidäkään, niin kauan kun sinä hoidat ne. Mutta jos kumpikaan ei hoida niitä, siitä hoitamattomuudesta vastaatte te molemmat, et yksin sinä...

Miten hoitamattomuudesta joutuu vastaamaan? Linnaa? Sakot?

Lapsi otetaan huostaan, mutta eihän se ole tuossa tilanteessa vanhempien murhe, jos eivät ole kiinnostuneita lastaan hoitamaan.

riippuu seurauksista. Joku esim sai rikostuomion hammashoidon järjestämisen laiminlyönnistä, joku toinen ravitsemuksen laiminlyönnistä. Eihän Suomessa linnaa tule kuin sellaisista Touko tapauksista, siinäkin taidettiin tutkia myös biologisen äidin vastuuta, joka tosin oli häädetty lapsen elämästä ja jota syyteltiin isän uuden kumppanin ja mummon toimesta aiheettomista lasuista ym kiusanteosta. Harmi, että tällä äidilläkin oli ongelmia ilmeisesti mielenterveyden kanssa niin kukaan ei pystynyt suojelemaan lasta, ei edes se kontrolloiva ex. Äitihän ei tainnut olla muuten enää edes huoltaja.

Hyvä pointti, tekihän Viljankin äiti isän ja ennen kaikkea tämän naisystävän mukaan kiusantekona turhia lasuja. Toivottavasti täällä ei sentään tällaisia sirpalaamasia ole miehensä lasten äitejä sättimässä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

Jos molemmat vanhemmat haluavat lapset itselleen, heille käy viikko-viikko, ja molemmat kykenevät lapsesta huolehtimaan, niin oikeus määrää viikko-viikon. Miten se sitten pitäisi ratkaista? Vedetään arvalla kumpi saa lapset itselleen kokoaikaisesti?

Juttu voidaan viedä oikeuteen. Olosuhdeselvitys tulee kyseeseen ja sen pohjalta oikeus ratkaisee asian.

Olosuhdeselvitys onm ainoastaan riittävä hyvä, tai ei- kelpaava, joten kun molemmat hoitaa lapset yhtä hyvin, niin kummalle ne lapset tulisi antaa?

Oikeus sen päättää, jos vanhemmat ei siihen pysty. Lapsiltakin kysytään mielipidettä, riippuu tietysti lasten iästä. Taaperot ei asiaa päätä, mutta teinin sana painaa jo merkittävästi.

Onko kumman kotona (lasta ajatellen) paremmat olot. Ts. Millaiset työajat on vanhemmilla, onko työuraa ylipäätään vai viekö se liikaakiin mennessään, onko lapselle tilaa asunnossa, asuuko lähellä kavereita, kuinka pitkä matka on kouluun.

Pointti onkin siinä ett äkun olalan tasaväkisiä, niin arvallako se sitten vedetään kumpi ne lapset saa? 

Luitko vastaustani ollenkaan? Siinä oli monta esimerkkiä. No, voin antaa lisääkin.

-kumpi on hoitanut lapsia enemmän

-kummalla vanhemmalla on parempi tukiverkosto

-vanhempien terveydentila

-kumpi tukee paremmin toisen vanhemmuutta (tämä on muuten tärkeä)

Täysin tasan ei mene koskaan. Kyse ei ole pelkästään rahasta tai asunnon koosta. Lapsen olojen säilyminen mahdollisimman vakaina eron jälkeen on se tavoite. Ja lapsi saa kertoa myös itse, mitä mieltä on.

Et lue itse ollenkaan, tai et ymmärrä lukemaasi. Kysyn että miten se sitten määrätään kun molemmat vanhemmat ovat aivan tasan yhtä päteviä huoltajia? En voi tätä tämän selvemmin enää sanoa, joten jos nyt et ymmärrä niin sitten saa olla.