Lue keskustelun säännöt.
Mies on eronnut 7 vuotta sitten, ex kiukuttelee edelleen siitä että he erosivat
24.05.2022 |
Lapsille (nyt jo teini-ikäisille) kuulemma rankkaa viikko-viikko systeemi, kun voisivat edelleen olla ydinperhe ja mies "pilasi kaiken". Milloin tämä loppuu vai loppuuko koskaan? Ja mietin sitäkin, että miksi minä ahdistun tästä vaikka asiat ovat mieheni kanssa hyvin. En varsinaisesti koe, että ex voisi jotenkin pilata suhteemme, mutta joka kerta tulee sellainen epäuskoinen olo, että miten tämä voi vielä jatkua.
Pystytkö jotenkin ymmärtämään exää tai toimisitko itse noin? Missä vaiheessa menneisyydestä pitää päästää irti?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.
Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.
Tervetuloa kerhoon. Mieheni on eronnut 10v sitten, ja me olemme olleet yhdessä 7 v, ja aina vain jatkuu motkotus. Ei tosin haikaile yhteen, mutta kaikin tavoin tekee kiusaa minkä pystyy, joten selkeästikään ei ole ero vielä hänen päässään selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
oukei. kiitos tästä perspektiivistä. Olen aina hämmästellyt mistä näitä vaikeita exiä tuntuu löytyvän joka Tiinan ja Tainan miehen menneisyydestä, mutta nyt ymmärrän. Se, että se yhteisen lapsen äiti penää isältä kasvatusvastuuta ja osallisuutta sen lapsen elämään ON siis juuri sitä kontrollointia ja joutavaa nalkutusta. Luoja varjele, että se haahka häiritsisi Tiinan tai Tainan pesänrakennusta tai ikuista vappua vaatimuksillaan miehen entiseen elämään kuuluvan lapsen suhteen..
Juuri tämä. Kaikki pitäisi niellä ja hymyillä päälle, ei saisi edes yrittää puhua ja neuvotella tai olet kontrolloiva. Nyt ymmärrän mitä ne kauheat kontrolloivat exät on. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat eron jälkeen keskustella reilusta tavasta järjestää lasten hoito ja tapaamiset. Hyyyi.
Ei se neuvottelu ja puhuminen ole kontrollointia. Kontrollointia on vaatiminen, että toisen tulee käyttäytyä tietyllä tavalla.
Ei-kontrolloiva puhuu ja kertoo oman näkökantansa. Ja sen jälkeen luovuttaa vastaupuolelle täyden vapauden ajatella ja toimia kuten haluaa.
Ei ihmiselle tarvitse antaa täyttä vapautta toimia tavalla, joka on räikeästi epäreilu.
Vaikka toinen on epäreilu, niin silti hänellä on oikeus ajatella, mitä ajattelee. Oli kyse vaikka Putinista.
Ei kai täällä ole ajattelua kukaan kieltänytkään. Ajatella saa ihan mitä tykkää. Se on sitten toinen asia, voitko vaatia oikeutta käyttäytyä muita kohtaan miten tykkäät ilman että kukaan sinulle siitä huomauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.
Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.
Vastuu on lähivanhemmalla. Hän on se, joka voi saada syytteen.
eri
Voi kuule, 40 vuottakaan ei riitä, ja lapsetkin saatiin hyvin etäännytettyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
Entä sitten? Tässä oli kyse siitä mikä on kontrollointia. Ei aiheesta huomauttaminen ole kontrollointia, eikä se muutu kontrolloimiseksi vain siksi ettei asia josta huomautetaan ole laiton.
Totta; ei se ole kontrollointia. Nalkuttamistahan sen on.
Mutta kontrolloivat ihmiset ovat nalkuttajia. He yrittävät nalkuttamisellaan saada ihmisen toimimaan haluamallaan tavalla. Eksäni (mies) oli tällainen. Nalkutti niin kauan, että itse hermostui ja ajattelin, että teen mitä tahansa, kunhan suljet suusi.
No niin, no minä vastasin lainausketjuun jossa väitettiin monta viestiä sitten että juuri tällainen toiminta on kontrollointia. "Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset." Jos tämä nyt ei olekaan sinun mielestäsi kontrollointia, niin sitten emme ole eri mieltä.
Nalkutusta se voi olla. Nalkutus tosin on pelkkä halventava termi sille, että ihminen tuo esiin kokemiaan ongelmia ja toivoo niihin ratkaisua. Aika monen eronneen mielestä exä nalkuttaa ja itse huomautetaan vaan asiallisesti ja aiheesta. Näkökulmakysymys. Ei kaikkea tarvitse niellä sen varjolla, että muuten voi leimautua nalkuttajaksi. Kyllä ne exät voi pahemmillakin nimillä haukkua.
Ei minunkaan mielestäni yhden kerran sanominen ole kontrollointia. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Kontrolloinnin puolelle se menee, kun toistaa itseään useampaan kertaan. Eli ei hyväksy sitä, että vastapuoli on eri mieltä, vaan alkaa ajamaan omaa agendaansa. Ja samaa asiaa toistava ihminen on nalkuttaja.
Näin nalkuttaminen ja kontrollointi on saman kolikon vastapuolia. Ei-kontrolloiva ymmärtää, että toisella on vapaus toimiaan haluamallaan tavalla. Siksi hän ei yritä kääntää toisen mielipidettä toistamalla samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, vaan hyväksyy toisen erilaisuuden.
Ei sellaista tarvitse hyväksyä, että toinen aiheuttaa piittaamattomuudellaan vahinkoa muille. Ihan syytäkin yrittää kääntää sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
Tällainen toiminta toki ottaa pannuun ex-naista. Lasta tämä satuttaa erittäin pahasti eli kannattaisi ehkä miettiä tätä puolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
Entä sitten? Tässä oli kyse siitä mikä on kontrollointia. Ei aiheesta huomauttaminen ole kontrollointia, eikä se muutu kontrolloimiseksi vain siksi ettei asia josta huomautetaan ole laiton.
Totta; ei se ole kontrollointia. Nalkuttamistahan sen on.
Mutta kontrolloivat ihmiset ovat nalkuttajia. He yrittävät nalkuttamisellaan saada ihmisen toimimaan haluamallaan tavalla. Eksäni (mies) oli tällainen. Nalkutti niin kauan, että itse hermostui ja ajattelin, että teen mitä tahansa, kunhan suljet suusi.
No niin, no minä vastasin lainausketjuun jossa väitettiin monta viestiä sitten että juuri tällainen toiminta on kontrollointia. "Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset." Jos tämä nyt ei olekaan sinun mielestäsi kontrollointia, niin sitten emme ole eri mieltä.
Nalkutusta se voi olla. Nalkutus tosin on pelkkä halventava termi sille, että ihminen tuo esiin kokemiaan ongelmia ja toivoo niihin ratkaisua. Aika monen eronneen mielestä exä nalkuttaa ja itse huomautetaan vaan asiallisesti ja aiheesta. Näkökulmakysymys. Ei kaikkea tarvitse niellä sen varjolla, että muuten voi leimautua nalkuttajaksi. Kyllä ne exät voi pahemmillakin nimillä haukkua.
Ei minunkaan mielestäni yhden kerran sanominen ole kontrollointia. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Kontrolloinnin puolelle se menee, kun toistaa itseään useampaan kertaan. Eli ei hyväksy sitä, että vastapuoli on eri mieltä, vaan alkaa ajamaan omaa agendaansa. Ja samaa asiaa toistava ihminen on nalkuttaja.
Näin nalkuttaminen ja kontrollointi on saman kolikon vastapuolia. Ei-kontrolloiva ymmärtää, että toisella on vapaus toimiaan haluamallaan tavalla. Siksi hän ei yritä kääntää toisen mielipidettä toistamalla samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, vaan hyväksyy toisen erilaisuuden.
Ei sellaista tarvitse hyväksyä, että toinen aiheuttaa piittaamattomuudellaan vahinkoa muille. Ihan syytäkin yrittää kääntää sitä mieltä.
Sanoo kontrolloiva ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
En ole etäisä, enkä edes mies. Puhun vain siitä, miten asiat ovat. Vaikka vastuu olisi 50 %, niin SILTI etävanhemman ei ole pakko ottaa lasta luokseen.
Ai, että jos toisella on mahdollisuus p*rseillä koska laki antaa siihen eväät, niin asiasta ei saa edes yrittää neuvotella vaan kaikki p*ska mikä ei ole suoranaisesti rikollista pitää vaan mukisematta niellä?
Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Älä ihmettele, jos jotkut muut näkee tuon vähän toisin.
No kerropa minulle, mitä sinä voit asialle tehdä, jos etäisä haluaa lähteä golfaamaan tai lomalle omalla lastenhoitoviikollaan?
Voit nalkuttaa, nalkuttaa ja nalkuttaa, mutta mies silti lähtee golfaamaan.
Entä sitten? Tässä oli kyse siitä mikä on kontrollointia. Ei aiheesta huomauttaminen ole kontrollointia, eikä se muutu kontrolloimiseksi vain siksi ettei asia josta huomautetaan ole laiton.
Totta; ei se ole kontrollointia. Nalkuttamistahan sen on.
Mutta kontrolloivat ihmiset ovat nalkuttajia. He yrittävät nalkuttamisellaan saada ihmisen toimimaan haluamallaan tavalla. Eksäni (mies) oli tällainen. Nalkutti niin kauan, että itse hermostui ja ajattelin, että teen mitä tahansa, kunhan suljet suusi.
No niin, no minä vastasin lainausketjuun jossa väitettiin monta viestiä sitten että juuri tällainen toiminta on kontrollointia. "Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset." Jos tämä nyt ei olekaan sinun mielestäsi kontrollointia, niin sitten emme ole eri mieltä.
Nalkutusta se voi olla. Nalkutus tosin on pelkkä halventava termi sille, että ihminen tuo esiin kokemiaan ongelmia ja toivoo niihin ratkaisua. Aika monen eronneen mielestä exä nalkuttaa ja itse huomautetaan vaan asiallisesti ja aiheesta. Näkökulmakysymys. Ei kaikkea tarvitse niellä sen varjolla, että muuten voi leimautua nalkuttajaksi. Kyllä ne exät voi pahemmillakin nimillä haukkua.
Ei minunkaan mielestäni yhden kerran sanominen ole kontrollointia. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Kontrolloinnin puolelle se menee, kun toistaa itseään useampaan kertaan. Eli ei hyväksy sitä, että vastapuoli on eri mieltä, vaan alkaa ajamaan omaa agendaansa. Ja samaa asiaa toistava ihminen on nalkuttaja.
Näin nalkuttaminen ja kontrollointi on saman kolikon vastapuolia. Ei-kontrolloiva ymmärtää, että toisella on vapaus toimiaan haluamallaan tavalla. Siksi hän ei yritä kääntää toisen mielipidettä toistamalla samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, vaan hyväksyy toisen erilaisuuden.
Ei sellaista tarvitse hyväksyä, että toinen aiheuttaa piittaamattomuudellaan vahinkoa muille. Ihan syytäkin yrittää kääntää sitä mieltä.
Sanoo kontrolloiva ex.
Puhu vaan omasta puolestasi, minä en ole kenenkään ex.
Kyllä ihmisiä mahtuu moneen junaan. Mulla yhden kaverin äiti on tämmöinen. Nyt noin 30 vuotta eron jälkeen suostui olemaan ex-miehensä uuden puolison kanssa samaan aikaan juhlissa. Uusi puoliso on miehellä vaihtunut muutamaan kertaan ja kaikki lapset ovat tosiaan jo reippaasti yli kolmekymppisiä. Kaverin äiti ei ole koko tänä aikana kertaakaan seurustellut ja noin viisi vuotta sitten olin edelleen ihan varma, että palaisi yhteen exänsä kanssa, jos exä suostuisi. Nyt ehkä pikkuhiljaa pääsemässä yli toivottavasti. Tiedän, että teki tahallaan heidän elämästään ikävää, demonisoi miehen suhteita ja oli katkera kaikki nämä vuodet.
Ymmärrän tavallaan sen ensimmäisen uuden naisen, jossa oli pettämiskuvio mahdollisesti tämän naisen kanssa mukana. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, koska olin itsekin vasta koululainen tuolloin, niin voi olla että pettäminen ei edes sen ekan uuden naisen kanssa ollut totta.
He olivat yhdessä noin 7 vuotta ja tosiaan lähemmäs kolmekymmentä on mennyt tältä naiselta toipua. Hän on muutenkin hyvin ehdoton ihminen.
Aloittajaa tämä tuskin lohduttaa muuten kuin validoimalla, ettei hänen kokemus ole välttämättä väärä, kuten moni ketjussa väittää. Tämmöisiä ihmisiä on oikeasti olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa mitään 50% vastuuta omasta lapsesta. Se on 100% tai ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
Olen samaa mieltä, vuorovanhemmuuteen ei pitäisi lähteä, jos se ei ole aitoa jaettua vanhemmuutta. Vanhempien pitäisi pystyä sopimaan vähintään kasvatuksen isoista linjoista ja juttelemaan positiivisessa hengessä, mielellään myös kasvotusten. Jos kaikki arvostus toista kohtaan on mennyt, eikä kommunikointi onnistu, on lapselle selkeämpää asua pääasiassa toisen vanhemman luona.
Keskustelussa taas ehtaa mammapalstaa, eli miehessä on pakko olla jotain vikaa, joko petti ja jätti tai on huono isä joka lentää Bahamalle lapsiviikon aikana.
Kyllä ne naisetkin osaa. Tässä itse seuraan anoppini sirkusta, kun hän ei pääse yli 30v sitten tapahtuneesta erosta. Hän itse on alkoholisti, ihme että yhä elossa. Appi sai lastenkin huoltajuuden, kun anoppi tykkäsi pullosta enemmän kuin lapsistaan. Anoppi sitten aina sinkuksi jäädessään (miesystävät vaihtuu usein, pari avioliittoakin mahtunut 30v sisälle) keksii uudestaan kuinka heidän pitää palata yhteen lasten takia. Aikuisten lasten, joilla on jo omat perheet. Kerran selitti minulle vakavalla naamalla, että mieheni oli itku kurkussa soittanut hänelle ja pyytänyt, että äiti ja isä palaisivat yhteen. Kummissani sitten kysyin mieheltäni että mitäs se äitisi tällaisia juttelee, niin kuulemma päästään keksii (moniko 40v mies itkee äidilleen vanhempiensa eroa, kun erostakin on 30v?).
Ap voi vaan sanoa miehelle, että eksälle rajat eikä olla yhteydessä muissa kuin lasten asioissa. Jos alkaa jutella yhteenpaluuhaaveista, luuri korvaan. Ei ole pakko kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.
Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.
Vastuu on lähivanhemmalla. Hän on se, joka voi saada syytteen.
eri
täällä voit päivittää lainkohdan tuntemuksesi. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361#L1P4 Huoltajuus langettaa implisiittisesti velvollisuuden huollosta molemmille huoltajille. Asumisjärjestely ei vapauta tästä velvollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Minulla itselläni on myös lapsia. Olisi väärin vaatia miehen olevan lapseton, kun en itsekään ole.
Ei minulla ole mitään miehen lapsia vastaan, mutta lasten äidillä ei ole oikeutta sanoa sanaakaan, miten meidän taloudessa eletään.
Juuri näin. Ja kun minä sanoin, että lapset voivat huonosti, niin ex- mies väitti, että olen katkera. Varsinkin ex-vaimoja mollataan täällä aina rankasti.