Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)
24.05.2022 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008808208.html
Valitettavasti maksumuurin takana. Artikkeli kertoo 47-vuotiaasta lääkäristä, joka esiintyy jutussa nimellä Sanna. Hän on ahkera Tinderin käyttäjä ja on tavannut treffipalvelujen kautta noin 160 miestä. Tinder Goldin lisäksi kokeillut mm. Happy Pancakea.
Ensimmäinen pettymys tulee usein tavatessa livenä:
"Viestittelyn perusteella mukavalta vaikuttanut henkilökin saattaa osoittautua ensitreffeillä todelliseksi törpöksi."
Toinen on ghostatuksi tuleminen. Sanna itse ei haluaisi alentua ghostaamaan, mutta hänellä on kännykässään sovellus, jolla hänelle "tulee puhelu" aina tunnin kuluttua tapaamisen alkamisesta. Silloin saan joka tapauksessa tavallaan jonkinnäköisen tauon siihen hommaan. Ja jos haluan, niin voin puhelun jälkeen sanoa, että nyt minun on pakko lähteä. Ja joskus hänkin ghostaa.
Ghostaamisen syy on usein se, että ihminen on ihan erilainen kuin profiilissa.
"Kuvat voivat olla niin vanhoja, että niiden ottamisen jälkeen seuralaiselle on esimerkiksi kertynyt kymmeniä kiloja lisää painoa. Se ei sinällään Sannaa häiritse, mutta häntä ihmetyttää, eikö epärehellisyyden väistämätön paljastuminen hetkauta kyseisiä ihmisiä." Osa valehtelee ikänsä. Sannakin on käynyt treffeillä miehen kanssa, joka esitti olevansa 50 mutta olikin 70. Toisaalta nuoret miehet valehtelevat ikänsä vanhemmiksi päästäkseen harrastamaan seksiä itseään vanhemman naisen kanssa.
Lisäksi Tinderissä tulee vastaan tuttuja varattuja miehiä.
Artikkelin lopussa kerrotaan, kuinka Sannalla oli äskettäin tunne, että nyt näyttää lupaavalta, ja Sanna kävi jo miehen kanssa useammilla treffeillä. Sitten kävi ilmi ettei mies ollutkaan muuttanut erilleen vaimostaan.
Kommentit (1481)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.
Aina kun kerron näissä kuumia miehiä käsittelevissä ketjuissa, kuinka paljon tykkään älykkäistä, kukkakepin mallisista miehistä, hyökkäävät in-celit selittämään, kuinka en oikeasti tykkääkään, vaan laatikkosilmistä, metsästäjänleuoista, vatsapaloista ja hiusrajoista.
Koska noin se lähes poikkeuksetta menee.
Se suosikkimies on geneettisesti sama mies matalammalla rasvaprosentilla ja eri vaatetyylillä.
Ei takuulla lyhyt, luisuharteinen ja heikkoleukainen mies jonka hiusraja on paennut ("no daa, miksi kukaan sellaisesta tykkäisi!?").
Jos otetaan 30 kpl 170 cm pitkiä miehiä ja kaikki kaljuja niin eivät ne silti saman näköisiä ole. Nainen saattaa tykätä yhdestä, mutta ei kaikista. Miehillä on erilaiset kasvot ja ovat eri painoisia, erilainen parta jne.
Itselläni ratkaisee tosi paljon millaiset kasvot miehellä on, onko ne mielestäni komeat. Ja myös miehen luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.
Aina kun kerron näissä kuumia miehiä käsittelevissä ketjuissa, kuinka paljon tykkään älykkäistä, kukkakepin mallisista miehistä, hyökkäävät in-celit selittämään, kuinka en oikeasti tykkääkään, vaan laatikkosilmistä, metsästäjänleuoista, vatsapaloista ja hiusrajoista.
En epäile sitä yhtään. Mutta ajatellaan koomisesti, että olisin tuollainen ihailemasi kukkakeppi ja mukava kaikin tavoin. Joo, en ole, sitä ei tarvitse minulle kertoa erikseen. Mutta JOS olisin, leikitään niin. Miten epätodennäköistä olisi, että löytäisin juuri sinut yksilönä jostain, joka pidät kukkakepeistä? Eikö minun olisi helpompi löytää mieluinen kumppani, jos olisin universaalein kriteerein komea mies? Ettei minun tarvitsisi tulla etsimään juuri sinua Bahamasaarilta. Koska vaikka kävelisimme toistemme ohi, niin et lähestyisi minua, enkä minä sinua.
Niin, aikamoista sattuman- ja onnenkauppaa se pariutuminen onkin. Monella on myös henkisiin ominaisuuksiin liittyviä toiveita ja kriteereitä, ominaisuuksiin jotka eivät edes näy päällepäin, kuten ulkonäkö. Ja kun oikein miettii, niin kyllähän sen itselle sopivan löytäminen tuntuu kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Ja silti valtaosa löytää kumppanin - olematta niitä maailman parhaimman näköisiä naisia/miehiä. Tietenkin aina on helpompaa löytää kumppani, jos on itse sellainen ihminen joka miellyttää useampia, ja samaan aikaan jos itse etsii sellaista, joka on helppo löytää niiden itsestä viehättyneiden joukosta. Mutta sellaista se on - jotkut löytävät helpommin, jotkut vaikeammin. Sanoisin, että helpointa kumppanin löytäminen on sellaisille taviksille, joiden ajatukset, elämäntyyli ja toiveet suhteelle ovat mahdollisimman tavallisia. Kaikki marginaalisemmat joutuvat etsimään pienemmästä otannasta. Mutta ei slle mitään voi, elämä on sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Just niin, eli pidät bodattuja miehiä alfoina, kuten akikki muutkin naiset. kukkakeppi ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.
Aina kun kerron näissä kuumia miehiä käsittelevissä ketjuissa, kuinka paljon tykkään älykkäistä, kukkakepin mallisista miehistä, hyökkäävät in-celit selittämään, kuinka en oikeasti tykkääkään, vaan laatikkosilmistä, metsästäjänleuoista, vatsapaloista ja hiusrajoista.
En epäile sitä yhtään. Mutta ajatellaan koomisesti, että olisin tuollainen ihailemasi kukkakeppi ja mukava kaikin tavoin. Joo, en ole, sitä ei tarvitse minulle kertoa erikseen. Mutta JOS olisin, leikitään niin. Miten epätodennäköistä olisi, että löytäisin juuri sinut yksilönä jostain, joka pidät kukkakepeistä? Eikö minun olisi helpompi löytää mieluinen kumppani, jos olisin universaalein kriteerein komea mies? Ettei minun tarvitsisi tulla etsimään juuri sinua Bahamasaarilta. Koska vaikka kävelisimme toistemme ohi, niin et lähestyisi minua, enkä minä sinua.
Taas tätä palstamiesten manspleininkiä: palstamies kertoo meille naisille, miten me ajattelemme, kun me emme itse sitä tiedä
Eikä niin väärässä olekaan.
eri
mies54v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.
Aina kun kerron näissä kuumia miehiä käsittelevissä ketjuissa, kuinka paljon tykkään älykkäistä, kukkakepin mallisista miehistä, hyökkäävät in-celit selittämään, kuinka en oikeasti tykkääkään, vaan laatikkosilmistä, metsästäjänleuoista, vatsapaloista ja hiusrajoista.
En epäile sitä yhtään. Mutta ajatellaan koomisesti, että olisin tuollainen ihailemasi kukkakeppi ja mukava kaikin tavoin. Joo, en ole, sitä ei tarvitse minulle kertoa erikseen. Mutta JOS olisin, leikitään niin. Miten epätodennäköistä olisi, että löytäisin juuri sinut yksilönä jostain, joka pidät kukkakepeistä? Eikö minun olisi helpompi löytää mieluinen kumppani, jos olisin universaalein kriteerein komea mies? Ettei minun tarvitsisi tulla etsimään juuri sinua Bahamasaarilta. Koska vaikka kävelisimme toistemme ohi, niin et lähestyisi minua, enkä minä sinua.
Taas tätä palstamiesten manspleininkiä: palstamies kertoo meille naisille, miten me ajattelemme, kun me emme itse sitä tiedä
Eikä niin väärässä olekaan.
eri
mies54v
Tässä papalle lämmintä teetä ja keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.
Aina kun kerron näissä kuumia miehiä käsittelevissä ketjuissa, kuinka paljon tykkään älykkäistä, kukkakepin mallisista miehistä, hyökkäävät in-celit selittämään, kuinka en oikeasti tykkääkään, vaan laatikkosilmistä, metsästäjänleuoista, vatsapaloista ja hiusrajoista.
En epäile sitä yhtään. Mutta ajatellaan koomisesti, että olisin tuollainen ihailemasi kukkakeppi ja mukava kaikin tavoin. Joo, en ole, sitä ei tarvitse minulle kertoa erikseen. Mutta JOS olisin, leikitään niin. Miten epätodennäköistä olisi, että löytäisin juuri sinut yksilönä jostain, joka pidät kukkakepeistä? Eikö minun olisi helpompi löytää mieluinen kumppani, jos olisin universaalein kriteerein komea mies? Ettei minun tarvitsisi tulla etsimään juuri sinua Bahamasaarilta. Koska vaikka kävelisimme toistemme ohi, niin et lähestyisi minua, enkä minä sinua.
Taas tätä palstamiesten manspleininkiä: palstamies kertoo meille naisille, miten me ajattelemme, kun me emme itse sitä tiedä
Eihän kertonut. Etkö ymmärrä lukemaasi?
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Just niin, eli pidät bodattuja miehiä alfoina, kuten akikki muutkin naiset. kukkakeppi ei kelpaa.
Nainen: Itseeni on aina vedonnut eniten ehdottomasti ei-bodatut miehet.
Mies: Just niin, pidät bodattuja miehiä alfoina kuten kaikki muutkin naiset.
Ilmeisesti minun pitäisi nähdä tässä joku hassunhauska vitsi tai sanaleikki?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Just niin, eli pidät bodattuja miehiä alfoina, kuten akikki muutkin naiset. kukkakeppi ei kelpaa.
Luetunymmärtämisessäkö on vikaa? Juurihan tuossa sanottiin, että kirjoittajaan on vedonneet eniten hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet! Tanakalla tässä nyt tuskin tarkoitetaan muskelien suomaa painoa ja rakennetta. Se että tuo kirjoittaja ei nyt lähtökohtaisesti kiinnostunut kukkakepeistä ei tarkoita, että hän on kuin kaikki muutkin naiset. Kukkakepeille on omat ottajansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Just niin, eli pidät bodattuja miehiä alfoina, kuten akikki muutkin naiset. kukkakeppi ei kelpaa.
Tämä ei tunnu olevan ongelma naisille, vaan miehille. Joten mitäs miehet voisivat tehdä asian hyväksi? Jos bodaamalla saa naisia, ja jos oma naisettomuus häiritsee, niin eikö silloin kannata alkaa bodata? Jos naiset pitävät bodaavia miehiä alfoina, ja jos miestä häiritsee se, että itse sattuu olemaan beta, niin eikö silloin kannattaisi alkaa bodata, jolloin kohoaisi naisten silmissä alfaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Sitten valitetaan lapsista, vaimon Ikea reissuista ja ennenkaikkea menoista. Ilkeä vaimoke vie miesrukan palkan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
No voi olla ettei löydy, kaikki eivät saa deittiapeista sitä unelmien puolisoa vaikka miten etsivät. Nostan silti hattua naiselle, joka on vuositolkulla kahlannut tinderiä läpi ja ainakin yrittänyt. Lisäksi edelleen peräänkuulutan sitä pientä yksityiskohtaa, että noiden 160 miehen joukossa oli Sannalle kelpaaviakin, hän vain ei kelvannut heille. Ei se että mieltymykset risteävät treffeillä ole varsinaisesti kummankaan osapuolen syy, se on kummallekin enemmänkin pettymys. Harrastuksia sopii olla tinderöinnin ohella ihan muutenkin, useimmilla on oma elämä parinhaun lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Just niin, eli pidät bodattuja miehiä alfoina, kuten akikki muutkin naiset. kukkakeppi ei kelpaa.
Miten tämän asian oivaltaminen muuttaa kukkakeppimiesten toimintaa? Alatteko siis itse bodata, vai toteatteko että "pitäkää tunkkinne" ja lakkaatte olemasta kiinnostuneita naisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Pitää paikkaansa: "halutessaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Lopputulos on käytännössä sama. Ja kuten huomaat, kirjoitinkin "ei edes etsi TAI halua miestä" - eli joku olisi ehkä halunut, mutta kun huomasi ettei kannata edes etsiä, lakkasi etsimästä. Lopputulos on kuitenkin se, että nämä naiset etsivät muuta sisältöä elämäänsä. Ja tämä onkin järkevää. Jos huomaa, että jonkin asian tavoittelu ei kannata, on fiksumpaa etsiä muuta kivaa elämäänsä, kuin jäädä katkerana vatvomaan sitä, että ei saanutkaan sitä yhtä asiaa. Joten psykologinen selviytymiskeino on erittäin järkevää. Jos ihminen luulee tai uskoo olevansa tyytyväinen, kun hoitaa puutarhakukkia, ruokkii kissaa ja tapaa ystäviä, niin eikö se ole ihan hyvä? Silloinhan hän kokee olevansa tyytyväinen ja onnellinen - eli hän on sitä. Eikö tällainen voisi olla hyvä ratkaisu niille miehillekin, jotka eivät saa naista?
Alue: Aihe vapaa
No miksi ne kaikki miehet, jotka tuota haluavat, eivät sitten tee elämässään niitä valintoja ja ratkaisuja, joiden myötä pääsevät tuohon tilanteeseen? Jos kerran geenilotossa ei tullut päävoittoa, sitten pitää, kuten itsekin ilmaisit, tehdä itse elämässään jotain oikein.
Turha siitä on muita syytellä, jos on tehnyt elämässään asioita väärin. No, harmitella toki saa, se ei ole kiellettyä. Mutta jos parisuhde on se, mitä nimenomaan ei haluaisi ja mikä tuntuu tyytymiseltä, niin eihän sellaiseen ole pakko mennä mukaan. Lapsiakaan ei ole pakko hankkia. Jättää ne valinnat sellaisille miehille, jotka haluavat perheen ja joskus vanhana ehkä lapsenlapsiakin. Keskittyy itse yhden illan juttujen etsimiseen.