Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Tienaa rahaa! Voi elämän kevät. Jos oot noin naisenkipeä saat naista helposti setelitukolla. Nyt vaan menet rohkeasti esittäytymään Bulgarian neidoille. Nautit samalla Sunny Beachin lämmöistä. Hopi, hopi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.

No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!

ja luokatonta.

Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.

Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso. 

Naisten syy, että miehet ovat helppoja?

Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.

Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.

Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.

Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.

Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.

Ja me olemme kertoneet sen teille.

Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.

Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.

Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.

Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.

Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.

Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?

Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm  hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.

Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.

Entäs vaikkapa Jason Statham, Dwayne Johnson ja Vin Diesel?

Aina nämä kolme samaa action-figuuria. Satutko huomaamaan, mikä näitä kolmea miestä yhdistää? Oliko se se rasvattomuus ja lihasmassan ultimaattinen määrä (kaljulla lihasta on oltava enemmän).

Mutta onko sillä mitään väliä, minkä näköisiä tällaiset miehet edes ovat? Eihän noiden "ihannemiesten" olemassaolo kuitenkaan mitenkään näytä vaikuttavan vaikka suomalaisten naisten miesvalintoihin. Suurimmalla osalla on ihan tavallisennäköiset miehet. Joten näyttäisi siis siltä, että tavallisennäköiset miehet kyllä päätyvät suhteisiin. Jopa kaljut, vaikka tässä ketjussa on annettu ymmärtää, että yhdenkin hiukset tippuminen on käytännössä sosiaalinen kuolema.

Kyse on valinnanvapaudesta. Komealla miehellä on mahdollisuus valita kumppani (kuten suurimmalla osalla naisista) ja "tavallinen" mies on yleensä yksin tai valitsee yhden naisen, jota ei välttämättä edes halua, koska ainoastaan yksi voi ihastua tällaiseen mieheen. Kyse on valinnanvapaudesta, ei yhdestä parisuhteesta, joka voi hyvin jopa päättyä joskus.

Ok. Sitten sinun kannattaa varmaan olla komea mies. Ei kai me sinun ongelmallesi mitään voida, joten en ymmärrä, mitä tällä jankutuksellasi haet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.

No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!

ja luokatonta.

Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.

Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso. 

Naisten syy, että miehet ovat helppoja?

Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.

Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.

Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.

Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.

Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.

Ja me olemme kertoneet sen teille.

Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.

Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.

Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.

Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.

Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.

Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?

Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm  hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.

Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.

Entäs vaikkapa Jason Statham, Dwayne Johnson ja Vin Diesel?

Aina nämä kolme samaa action-figuuria. Satutko huomaamaan, mikä näitä kolmea miestä yhdistää? Oliko se se rasvattomuus ja lihasmassan ultimaattinen määrä (kaljulla lihasta on oltava enemmän).

Mutta onko sillä mitään väliä, minkä näköisiä tällaiset miehet edes ovat? Eihän noiden "ihannemiesten" olemassaolo kuitenkaan mitenkään näytä vaikuttavan vaikka suomalaisten naisten miesvalintoihin. Suurimmalla osalla on ihan tavallisennäköiset miehet. Joten näyttäisi siis siltä, että tavallisennäköiset miehet kyllä päätyvät suhteisiin. Jopa kaljut, vaikka tässä ketjussa on annettu ymmärtää, että yhdenkin hiukset tippuminen on käytännössä sosiaalinen kuolema.

Kyse on valinnanvapaudesta. Komealla miehellä on mahdollisuus valita kumppani (kuten suurimmalla osalla naisista) ja "tavallinen" mies on yleensä yksin tai valitsee yhden naisen, jota ei välttämättä edes halua, koska ainoastaan yksi voi ihastua tällaiseen mieheen. Kyse on valinnanvapaudesta, ei yhdestä parisuhteesta, joka voi hyvin jopa päättyä joskus.

Millainen valinnanmahdollisuus on mielestäsi suurimmalla osalla naisista?

Jos tavallisen miehen mahdollisuudet ovat noin heikot, niin eikö kannattaisi edes pyrkiä olemaan tavallisten miesten joukossa sitä parhaimmistoa? Ei ehkä saa jotain unelmanaisen näköistä, mutta voi silti saada hyvännäköisen tavisnaisen. Eikö se olisi jo parempi kuin se, että joutuu tyytymään yhteen ainoaan vaihtoehtoon, jota ei edes haluaisi? Oman ulkonäön parantaminen auttaa tässäkin kummasti.

Hyvännäköinenkin voi silti kokea, ettei saa haluamaansa. Jos sattuu rakastumaan henkilöön, jolta ei saa vastakaikua, ei yhtään lämmitä ajatus, että 20 muuta olisi kyllä tarjolla - kun ne eivät ole se, kenet olisi halunnut.

Ja jos käsityksesi on, että valtaosa naisista voi valikoida millaisen miehen ikinä haluavat, niin silloinhan sen täyty tarkoittaa, että he oikeastaan haluavat aika tavallisia miehiä. Koska valtaosa naisista on parisuhteessa ihan tavallisten miesten kanssa. Ja tästä taas tullaan siihen, että jos kerran tavallisia miehiä päätyy suhteisiin noin paljon, niin miten voi olla mahdollista, että he kaikki joutuvat tyytymään? Onko siis niin, että naiset kyllä haluavat tavallisia miehiä, mutta tavalliset miehet itse haluaisivat paljon kauniimpia naisia eivätkä tavalliset naiset ole muuta kuin pelkkää tyytymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.

Juu, kyllä se tietysti noinkin päin menee. Sanoisin kyllä, että 150-kiloisen miehen ongelma ei ole hiusraja vaan ylipaino.

Minusta esim. The Rasmuksen Lauri on nyt nelikymppisenä hyvännäköinen, vaikka hän on lyhyt (ketjun mukaan tarkoittaa ettei voi olla hyvännäköinen) ja hänelläkin näytti hiusraja vähän kohonneen. Mutta hänellä oli hyvä rock-tyyli, tykkään miehistä jotka laittautuvat ja käyttävät meikkiä. Ja oli toki kroppakin hyvässä kunnossa, ja ainakin minusta hänellä on silmissä sellainen hyväntuulinen, iloinen ilme. Aika paljon siis asioita, joihin voi itse vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.

No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!

ja luokatonta.

Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.

Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso. 

Naisten syy, että miehet ovat helppoja?

Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.

Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.

Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.

Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.

Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.

Ja me olemme kertoneet sen teille.

Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.

Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.

Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.

Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.

Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.

Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?

Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm  hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.

Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.

Entäs vaikkapa Jason Statham, Dwayne Johnson ja Vin Diesel?

Aina nämä kolme samaa action-figuuria. Satutko huomaamaan, mikä näitä kolmea miestä yhdistää? Oliko se se rasvattomuus ja lihasmassan ultimaattinen määrä (kaljulla lihasta on oltava enemmän).

Mutta onko sillä mitään väliä, minkä näköisiä tällaiset miehet edes ovat? Eihän noiden "ihannemiesten" olemassaolo kuitenkaan mitenkään näytä vaikuttavan vaikka suomalaisten naisten miesvalintoihin. Suurimmalla osalla on ihan tavallisennäköiset miehet. Joten näyttäisi siis siltä, että tavallisennäköiset miehet kyllä päätyvät suhteisiin. Jopa kaljut, vaikka tässä ketjussa on annettu ymmärtää, että yhdenkin hiukset tippuminen on käytännössä sosiaalinen kuolema.

Kyse on valinnanvapaudesta. Komealla miehellä on mahdollisuus valita kumppani (kuten suurimmalla osalla naisista) ja "tavallinen" mies on yleensä yksin tai valitsee yhden naisen, jota ei välttämättä edes halua, koska ainoastaan yksi voi ihastua tällaiseen mieheen. Kyse on valinnanvapaudesta, ei yhdestä parisuhteesta, joka voi hyvin jopa päättyä joskus.

Millainen valinnanmahdollisuus on mielestäsi suurimmalla osalla naisista?

Jos tavallisen miehen mahdollisuudet ovat noin heikot, niin eikö kannattaisi edes pyrkiä olemaan tavallisten miesten joukossa sitä parhaimmistoa? Ei ehkä saa jotain unelmanaisen näköistä, mutta voi silti saada hyvännäköisen tavisnaisen. Eikö se olisi jo parempi kuin se, että joutuu tyytymään yhteen ainoaan vaihtoehtoon, jota ei edes haluaisi? Oman ulkonäön parantaminen auttaa tässäkin kummasti.

Hyvännäköinenkin voi silti kokea, ettei saa haluamaansa. Jos sattuu rakastumaan henkilöön, jolta ei saa vastakaikua, ei yhtään lämmitä ajatus, että 20 muuta olisi kyllä tarjolla - kun ne eivät ole se, kenet olisi halunnut.

Ja jos käsityksesi on, että valtaosa naisista voi valikoida millaisen miehen ikinä haluavat, niin silloinhan sen täyty tarkoittaa, että he oikeastaan haluavat aika tavallisia miehiä. Koska valtaosa naisista on parisuhteessa ihan tavallisten miesten kanssa. Ja tästä taas tullaan siihen, että jos kerran tavallisia miehiä päätyy suhteisiin noin paljon, niin miten voi olla mahdollista, että he kaikki joutuvat tyytymään? Onko siis niin, että naiset kyllä haluavat tavallisia miehiä, mutta tavalliset miehet itse haluaisivat paljon kauniimpia naisia eivätkä tavalliset naiset ole muuta kuin pelkkää tyytymistä?

Kuka muka haluaa tyytyä tavisnaiseen jos on mahdollisuus saada laatunainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.

No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!

ja luokatonta.

Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.

Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso. 

Naisten syy, että miehet ovat helppoja?

Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.

Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.

Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.

Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.

Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.

Ja me olemme kertoneet sen teille.

Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.

Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.

Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.

Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.

Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.

Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?

Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm  hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.

Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.

Entäs vaikkapa Jason Statham, Dwayne Johnson ja Vin Diesel?

Aina nämä kolme samaa action-figuuria. Satutko huomaamaan, mikä näitä kolmea miestä yhdistää? Oliko se se rasvattomuus ja lihasmassan ultimaattinen määrä (kaljulla lihasta on oltava enemmän).

Mutta onko sillä mitään väliä, minkä näköisiä tällaiset miehet edes ovat? Eihän noiden "ihannemiesten" olemassaolo kuitenkaan mitenkään näytä vaikuttavan vaikka suomalaisten naisten miesvalintoihin. Suurimmalla osalla on ihan tavallisennäköiset miehet. Joten näyttäisi siis siltä, että tavallisennäköiset miehet kyllä päätyvät suhteisiin. Jopa kaljut, vaikka tässä ketjussa on annettu ymmärtää, että yhdenkin hiukset tippuminen on käytännössä sosiaalinen kuolema.

Kyse on valinnanvapaudesta. Komealla miehellä on mahdollisuus valita kumppani (kuten suurimmalla osalla naisista) ja "tavallinen" mies on yleensä yksin tai valitsee yhden naisen, jota ei välttämättä edes halua, koska ainoastaan yksi voi ihastua tällaiseen mieheen. Kyse on valinnanvapaudesta, ei yhdestä parisuhteesta, joka voi hyvin jopa päättyä joskus.

Millainen valinnanmahdollisuus on mielestäsi suurimmalla osalla naisista?

Jos tavallisen miehen mahdollisuudet ovat noin heikot, niin eikö kannattaisi edes pyrkiä olemaan tavallisten miesten joukossa sitä parhaimmistoa? Ei ehkä saa jotain unelmanaisen näköistä, mutta voi silti saada hyvännäköisen tavisnaisen. Eikö se olisi jo parempi kuin se, että joutuu tyytymään yhteen ainoaan vaihtoehtoon, jota ei edes haluaisi? Oman ulkonäön parantaminen auttaa tässäkin kummasti.

Hyvännäköinenkin voi silti kokea, ettei saa haluamaansa. Jos sattuu rakastumaan henkilöön, jolta ei saa vastakaikua, ei yhtään lämmitä ajatus, että 20 muuta olisi kyllä tarjolla - kun ne eivät ole se, kenet olisi halunnut.

Ja jos käsityksesi on, että valtaosa naisista voi valikoida millaisen miehen ikinä haluavat, niin silloinhan sen täyty tarkoittaa, että he oikeastaan haluavat aika tavallisia miehiä. Koska valtaosa naisista on parisuhteessa ihan tavallisten miesten kanssa. Ja tästä taas tullaan siihen, että jos kerran tavallisia miehiä päätyy suhteisiin noin paljon, niin miten voi olla mahdollista, että he kaikki joutuvat tyytymään? Onko siis niin, että naiset kyllä haluavat tavallisia miehiä, mutta tavalliset miehet itse haluaisivat paljon kauniimpia naisia eivätkä tavalliset naiset ole muuta kuin pelkkää tyytymistä?

Mikä on unelmanaisen ja hyvännäköisen tavisnaisen ero? 8 ja 10? Noiden välillä ei ole kovinkaan paljoa eroa. Paitsi että unelmakaunis nainen ei ole enää kaunis, vaan pelottava. Kukaan ei tuollaista naista halua itselleen, ei varsinkaan parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Ja kun naiset tykkää erinäköisistä miehistä! Jokaisella on oma makunsa. Itselleni esimerkiksi pitkätukkaiset, normaalikroppaiset (ei siis tosiaankaan mikään Puntti-Jonne tarvitse olla) ja aika ujot hevarit on se juttu, mutta ystäväni taas on aivan hulluna sellaisiin miehiin kuten Rammsteinin Oliver Riedel (joka on kalju ja todella laiha). Eli ulkonäöstä jos puhutaan, niin jokaiselle miehelle kyllä löytyy ottaja, koska naisten maut vaihtelevat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.

Juu, kyllä se tietysti noinkin päin menee. Sanoisin kyllä, että 150-kiloisen miehen ongelma ei ole hiusraja vaan ylipaino.

Minusta esim. The Rasmuksen Lauri on nyt nelikymppisenä hyvännäköinen, vaikka hän on lyhyt (ketjun mukaan tarkoittaa ettei voi olla hyvännäköinen) ja hänelläkin näytti hiusraja vähän kohonneen. Mutta hänellä oli hyvä rock-tyyli, tykkään miehistä jotka laittautuvat ja käyttävät meikkiä. Ja oli toki kroppakin hyvässä kunnossa, ja ainakin minusta hänellä on silmissä sellainen hyväntuulinen, iloinen ilme. Aika paljon siis asioita, joihin voi itse vaikuttaa.

Rasmuksen Lauria komistaa kummasti se, että hän on huippusuositun rockbändin keulakuva. Totta kai kaikki poikkeukset ovat mahdollisia, kuin että yksi nainen tykkää meikatusta miehestä, joka saattaa olla vielä lyhyt ja kalju. Mutta kyllä minä jättäisin meikit pois Tinder-kuvista. Ei sillä, että se yhtään enää heikentäisi tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.

No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!

ja luokatonta.

Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.

Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso. 

Naisten syy, että miehet ovat helppoja?

Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.

Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.

Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.

Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.

Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.

Ja me olemme kertoneet sen teille.

Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.

Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.

Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.

Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.

Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.

Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?

Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm  hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.

Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.

Entäs vaikkapa Jason Statham, Dwayne Johnson ja Vin Diesel?

Aina nämä kolme samaa action-figuuria. Satutko huomaamaan, mikä näitä kolmea miestä yhdistää? Oliko se se rasvattomuus ja lihasmassan ultimaattinen määrä (kaljulla lihasta on oltava enemmän).

Mutta onko sillä mitään väliä, minkä näköisiä tällaiset miehet edes ovat? Eihän noiden "ihannemiesten" olemassaolo kuitenkaan mitenkään näytä vaikuttavan vaikka suomalaisten naisten miesvalintoihin. Suurimmalla osalla on ihan tavallisennäköiset miehet. Joten näyttäisi siis siltä, että tavallisennäköiset miehet kyllä päätyvät suhteisiin. Jopa kaljut, vaikka tässä ketjussa on annettu ymmärtää, että yhdenkin hiukset tippuminen on käytännössä sosiaalinen kuolema.

Kyse on valinnanvapaudesta. Komealla miehellä on mahdollisuus valita kumppani (kuten suurimmalla osalla naisista) ja "tavallinen" mies on yleensä yksin tai valitsee yhden naisen, jota ei välttämättä edes halua, koska ainoastaan yksi voi ihastua tällaiseen mieheen. Kyse on valinnanvapaudesta, ei yhdestä parisuhteesta, joka voi hyvin jopa päättyä joskus.

Millainen valinnanmahdollisuus on mielestäsi suurimmalla osalla naisista?

Jos tavallisen miehen mahdollisuudet ovat noin heikot, niin eikö kannattaisi edes pyrkiä olemaan tavallisten miesten joukossa sitä parhaimmistoa? Ei ehkä saa jotain unelmanaisen näköistä, mutta voi silti saada hyvännäköisen tavisnaisen. Eikö se olisi jo parempi kuin se, että joutuu tyytymään yhteen ainoaan vaihtoehtoon, jota ei edes haluaisi? Oman ulkonäön parantaminen auttaa tässäkin kummasti.

Hyvännäköinenkin voi silti kokea, ettei saa haluamaansa. Jos sattuu rakastumaan henkilöön, jolta ei saa vastakaikua, ei yhtään lämmitä ajatus, että 20 muuta olisi kyllä tarjolla - kun ne eivät ole se, kenet olisi halunnut.

Ja jos käsityksesi on, että valtaosa naisista voi valikoida millaisen miehen ikinä haluavat, niin silloinhan sen täyty tarkoittaa, että he oikeastaan haluavat aika tavallisia miehiä. Koska valtaosa naisista on parisuhteessa ihan tavallisten miesten kanssa. Ja tästä taas tullaan siihen, että jos kerran tavallisia miehiä päätyy suhteisiin noin paljon, niin miten voi olla mahdollista, että he kaikki joutuvat tyytymään? Onko siis niin, että naiset kyllä haluavat tavallisia miehiä, mutta tavalliset miehet itse haluaisivat paljon kauniimpia naisia eivätkä tavalliset naiset ole muuta kuin pelkkää tyytymistä?

Mikä on unelmanaisen ja hyvännäköisen tavisnaisen ero? 8 ja 10? Noiden välillä ei ole kovinkaan paljoa eroa. Paitsi että unelmakaunis nainen ei ole enää kaunis, vaan pelottava. Kukaan ei tuollaista naista halua itselleen, ei varsinkaan parisuhteeseen.

Haha, päivän naurut! Miehet ei muka haluaisi itselleen unelmakaunista naista xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi ihmeessä ne jatkavat seuran etsintää tuota kautta, toistuvista pettymyksistä huolimatta? Eikö kannattaisi etsiä jostain muualta. Oli ihmisillä parisuhteita silloinkin, kun nettiä ei ollut vielä olemassa.

Mistä etsit, kun ikää tulee mittariin +35 vuotta? Erityisesti, jos olet mies?

Mistä vain. Sitä paitsi kumppania ei tarvitse välttämättä etsimällä etsiä. Jos käy jossain missä voi tutustua uusiin ihmisiin, siinä sivussa voi löytää kumppaninkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Ja kun naiset tykkää erinäköisistä miehistä! Jokaisella on oma makunsa. Itselleni esimerkiksi pitkätukkaiset, normaalikroppaiset (ei siis tosiaankaan mikään Puntti-Jonne tarvitse olla) ja aika ujot hevarit on se juttu, mutta ystäväni taas on aivan hulluna sellaisiin miehiin kuten Rammsteinin Oliver Riedel (joka on kalju ja todella laiha). Eli ulkonäöstä jos puhutaan, niin jokaiselle miehelle kyllä löytyy ottaja, koska naisten maut vaihtelevat

Oliver Riedel laiha? Äijän sixpackilla voisi raastaa juustoa. Eli jos ulkonäöstä puhutaan, niin ystäväsi ja sinä tykkäätte ihan samoista punttijonneista. Ujo hevarikin on sinusta kiva silloin, kun hän soittaa lavalla jotain instrumenttia ja uskaltaa kuitenkin lähestyä kiinnostavia naisia. Naisten maku ei vaihtele yhtään mihinkään, vaan edelleen: esimerkiksi Tinderissä häviävän pieni määrä miehiä saa valtaosan kaikista naisten tykkäyksistä. Nämä miehet ovat poikkeuksetta huippukomeita, ja hiukset ovat päässä. Sinun tekstisi ei tehnyt mitään poikkeusta ulkonäköihanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi ihmeessä ne jatkavat seuran etsintää tuota kautta, toistuvista pettymyksistä huolimatta? Eikö kannattaisi etsiä jostain muualta. Oli ihmisillä parisuhteita silloinkin, kun nettiä ei ollut vielä olemassa.

Mistä etsit, kun ikää tulee mittariin +35 vuotta? Erityisesti, jos olet mies?

Mistä vain. Sitä paitsi kumppania ei tarvitse välttämättä etsimällä etsiä. Jos käy jossain missä voi tutustua uusiin ihmisiin, siinä sivussa voi löytää kumppaninkin.

No odotas, kun tulee riittävästi vuosia mittariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Jos listaat kolme mielestäsi maailman komeinta miestä ulkoisesti, niin kuinka monella näistä kolmesta ei ole täydellinen hiusraja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Ja jos deittisovelluksista puhutaan, ensimmäinen, halvin ja yllättävän tehokas parantamisen kohde on ILME.

Katse kameraan ja hymyä naamaan. Kukaan ei luule, että ihminen hymyilee 110% ajasta, vaikka deittikuvissa näyttäisikin avoimelta ja ystävälliseltä. Murjotuskuva karkottaa useimmat naiset, ja mahdollisimman monia naisiahan nämä ketjun sankarit pyrkivät miellyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Ja kun naiset tykkää erinäköisistä miehistä! Jokaisella on oma makunsa. Itselleni esimerkiksi pitkätukkaiset, normaalikroppaiset (ei siis tosiaankaan mikään Puntti-Jonne tarvitse olla) ja aika ujot hevarit on se juttu, mutta ystäväni taas on aivan hulluna sellaisiin miehiin kuten Rammsteinin Oliver Riedel (joka on kalju ja todella laiha). Eli ulkonäöstä jos puhutaan, niin jokaiselle miehelle kyllä löytyy ottaja, koska naisten maut vaihtelevat

Oliver Riedel laiha? Äijän sixpackilla voisi raastaa juustoa. Eli jos ulkonäöstä puhutaan, niin ystäväsi ja sinä tykkäätte ihan samoista punttijonneista. Ujo hevarikin on sinusta kiva silloin, kun hän soittaa lavalla jotain instrumenttia ja uskaltaa kuitenkin lähestyä kiinnostavia naisia. Naisten maku ei vaihtele yhtään mihinkään, vaan edelleen: esimerkiksi Tinderissä häviävän pieni määrä miehiä saa valtaosan kaikista naisten tykkäyksistä. Nämä miehet ovat poikkeuksetta huippukomeita, ja hiukset ovat päässä. Sinun tekstisi ei tehnyt mitään poikkeusta ulkonäköihanteisiin.

Ööö, eikös tuossa tekstissä mainittu Oliver Riedel? Hän on kalju = hänellä ei ole hiuksia päässä, mutta silti häntä pidettiin viehättävänä. Mutta toki, jatka jankuttamista jos se oloasi parantaa :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.

Jos listaat kolme mielestäsi maailman komeinta miestä ulkoisesti, niin kuinka monella näistä kolmesta ei ole täydellinen hiusraja?

Etsitkö sinä kumppaniksesi kolmea maailman kauneinta naista? Silloin kysymys olisi relevantti.

Minulle maailman rakkain mies (ja paras rakastaja) on nuorena kaljuuntunut ja täysin kalju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.

No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!

ja luokatonta.

Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.

Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso. 

Naisten syy, että miehet ovat helppoja?

Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.

Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.

Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.

Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.

Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.

Ja me olemme kertoneet sen teille.

Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.

Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.

Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.

Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.

Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.

Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?

Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm  hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.

Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.

Entäs vaikkapa Jason Statham, Dwayne Johnson ja Vin Diesel?

Aina nämä kolme samaa action-figuuria. Satutko huomaamaan, mikä näitä kolmea miestä yhdistää? Oliko se se rasvattomuus ja lihasmassan ultimaattinen määrä (kaljulla lihasta on oltava enemmän).

Mutta onko sillä mitään väliä, minkä näköisiä tällaiset miehet edes ovat? Eihän noiden "ihannemiesten" olemassaolo kuitenkaan mitenkään näytä vaikuttavan vaikka suomalaisten naisten miesvalintoihin. Suurimmalla osalla on ihan tavallisennäköiset miehet. Joten näyttäisi siis siltä, että tavallisennäköiset miehet kyllä päätyvät suhteisiin. Jopa kaljut, vaikka tässä ketjussa on annettu ymmärtää, että yhdenkin hiukset tippuminen on käytännössä sosiaalinen kuolema.

Kyse on valinnanvapaudesta. Komealla miehellä on mahdollisuus valita kumppani (kuten suurimmalla osalla naisista) ja "tavallinen" mies on yleensä yksin tai valitsee yhden naisen, jota ei välttämättä edes halua, koska ainoastaan yksi voi ihastua tällaiseen mieheen. Kyse on valinnanvapaudesta, ei yhdestä parisuhteesta, joka voi hyvin jopa päättyä joskus.

Millainen valinnanmahdollisuus on mielestäsi suurimmalla osalla naisista?

Jos tavallisen miehen mahdollisuudet ovat noin heikot, niin eikö kannattaisi edes pyrkiä olemaan tavallisten miesten joukossa sitä parhaimmistoa? Ei ehkä saa jotain unelmanaisen näköistä, mutta voi silti saada hyvännäköisen tavisnaisen. Eikö se olisi jo parempi kuin se, että joutuu tyytymään yhteen ainoaan vaihtoehtoon, jota ei edes haluaisi? Oman ulkonäön parantaminen auttaa tässäkin kummasti.

Hyvännäköinenkin voi silti kokea, ettei saa haluamaansa. Jos sattuu rakastumaan henkilöön, jolta ei saa vastakaikua, ei yhtään lämmitä ajatus, että 20 muuta olisi kyllä tarjolla - kun ne eivät ole se, kenet olisi halunnut.

Ja jos käsityksesi on, että valtaosa naisista voi valikoida millaisen miehen ikinä haluavat, niin silloinhan sen täyty tarkoittaa, että he oikeastaan haluavat aika tavallisia miehiä. Koska valtaosa naisista on parisuhteessa ihan tavallisten miesten kanssa. Ja tästä taas tullaan siihen, että jos kerran tavallisia miehiä päätyy suhteisiin noin paljon, niin miten voi olla mahdollista, että he kaikki joutuvat tyytymään? Onko siis niin, että naiset kyllä haluavat tavallisia miehiä, mutta tavalliset miehet itse haluaisivat paljon kauniimpia naisia eivätkä tavalliset naiset ole muuta kuin pelkkää tyytymistä?

Kuka muka haluaa tyytyä tavisnaiseen jos on mahdollisuus saada laatunainen?

Mutta jos laatunaista ei saa, silloin ei ole mahdollisuutta saada laatunaista. Silloin on vaihtoehtona ottaa joku muu tai ei ketään. Toki, jos laatunainen on ainoa, josta voi pitää, silloin kannattaa tehdä kaikkensa sellaisen saadakseen.

Ottaisitko kuitenkin kantaa tuohon, että jos naiset melkein aina saavat haluamansa miehen, niin onko naisilla sitten vaatimattomampi miesmaku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.

Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.

Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.

Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.

Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.

Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.

"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä

Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.

Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.

Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.

Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.

Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.

Kyllä mä huomaan esimerkiksi hiukset ja lihakset/niiden puutteen, eri asia kuinka paljon annan niiden vaikuttaa jos mies on muuten mukava ja tulemme hyvin juttuun. Itse lähtökohtaisesti pidän miehistä joilla on hyväkuntoiset pitkät hiukset, mutta olen deittaillut myös kaljua miestä ja tällä hetkellä olen parisuhteessa pälvikaljuuntuvan kanssa. Olen myös antanut pakkeja pitkätukille, vaikka kuinka pitäisin heidän täydellisestä kuontalostaan. Sama juttu monen muun ulkonäköseikan kanssa, niistä joustaminen on itselleni kaikista helpointa ja mitään yhtä selkeää piirrettä ei ole, jonka vuoksi en voisi parisuhteeseen ryhtyä.