Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tasaista tahtia on Sanna vetänyt, 8v aikana tuo olis 2 miestä per kk.

Allekin, 1,7. Ei nyt kauhean usein kuitenkaan. Tietysti totuus lienee se, että välillä on tapaillut muutaman kuukauden jotain tyyppiä enemmänkin ja sitten jossain välissä enemmän ensitreffejä, jotka eivät  saaneet jatkoa.

Miksi teitä järkyttää noin kamalasti se, että joku on käynyt treffeillä 160 miehen kanssa? Ymmärrättehän, ettei ensitreffeillä useinkaan tapahdu esim. mitään fyysistä kontaktia. Ei siis ole harrastanut seksiä tai edes pussaillut 160 miehen kanssa. Esim. minä olen ensimmäistä kertaa miestä tavatessa istunut kahvilassa, pubissa, terassilla ja ollut lyhyellä kävelyllä. Mitä pahaa noissa on?

Jotkuthan muuten vaan tykkää jutella tuntemattomille, eikä se nyt mitään hu raamista ole tavata joku ihminen, kenen kanssa on netissä jutellut. Useimmiten siinä heti huomaa, ettei mitään parisuhdekipinää ole, eikä tapaaminen näin ollen johda mihinkään.

Mua ihmetyttää lähinnä, kenellä on muun elämän ohella aikaa ja energiaa tuollaiseen säätämiseen. Onneksi olen sen verran introvertti, että ei ole tuohon helvettiin mitään tarvetta lähteä pyörimään. Eipä tuo näytä kenellekään onnea tuovan.

Itselläni on melko aktiivinen ja kiireinen elämä, mutta minäkin onnistuisin irrottamaan 1-2 kertaa kuussa tunnin tai pari treffeille jos haluaisin treffailla. Mikäli tuohon ei millään pysty (vaikka haluaisi), niin lienee aika opetella hieman organisointitaitoja.

Niin, vaatiihan se toki aika paljon sitä tinderissä roikkumista myös, mikä olisi itselleni aivan ylitsepääsemättömän vastenimielistä. En halua ajatella toisia ihmisinä jonain arvioitavina kulutushyödykkeinä. Olen siinä mielessä aivan liian vanahnaikainen tähän maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder-ihmiset eivät vaikuta kovin romanttisilta tyypeiltä. Liian käytännöllisiä oman edun tavoittelijoita. Vaatimuslista kädessä mulkoilevat tarjontaa ja tuhahtelevat toisten vioille. 7 oikein kymmenestä ja toiset treffit, ehkä. 8/10 ja sängyn kautta kotiin. Ikinä ei se 9/10 kiinnostu itsestä.

Naulan kantaan. Itse olen Tinderin aktiivinen käyttäjä, ja olen huomannut ajautuneeni moodiin jossa ne profiilit ei ole enää mulle edes ihmisiä, vaan jotain robotteja tai objekteja, joita tarkastelen vain ja ainoastaan ulkonäön kautta.

Arvioin kuvista tarkasti naisten kasvoja ja vartaloa, ja punnitsen mielessäni että onko tämä kyseinen profiili riittävän hyvännäköinen että voisin hänestä kiinnostua, mutta samalla ei kuitenkaan saa olla niin hyvännäköinen että hän olisi ulkona minun "liigastani". Tällä logiikalla sitten tykkäilen ja mätsäilen, ja availen jatkuvasti uusia keskusteluja joista sitten pikkuhiljaa generoituu tapaamisia ja mahdollisesti seksiä.

Koko homma on sangen kliinistä, analyyttistä, ja samalla myös aikamoista liukuhihna meininkiä.

No onhan sinulla kuitenkin se mahdollisuus aina, että poistat sovelluksen, jollet enää pidä itsestäsi tuollaisena.

Vierailija kirjoitti:

Hah, työpaikalla on syöty kuormasta kautta aikojen ja syödään edelleen joka päivä.

Kyllä ja valitettavasti näin. Pariskunta tai useammat työyhteisössä vaikuttavat aina negatiivisesti työpaikan ryhmädynamiikkaan, eikä näihin pariutumisiin tulisi rohkaista millään tavalla. Onneksi joissakin oikeissa firmoissa nämä suhteet ovat kiellettyjä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei voi sanoa??? Jos olisin sinkku, voisin ihan hyvin sanoa sosiaalisissa ympyröissäni pyöriville itseäni kiinnostaville miehille, että:

a) Olen sinkku tällä hetkellä ja

b) Etsin kivaa miestä itselleni

Tämän voi sanoa siis ihan vaan viattomasti keskustelun ohessa ilman, että vaikuttaa epätoivoiselta varattujen pokaajalta. Jos kyseinen keskustelukaveri-mies on itse vapaa, niin eiköhän tämä tarttuisi tilaisuuteensa, jos sattuisi olemaan kiinnostunut?

Miten tämmöinen on nykyihmiselle niin vaikeeta?

Minulle "aina" sanotaan juttelun ohessa, että "poikaystäväni on myös..." tai "mieheni kanssa ollaan myös käyty Yhdysvalloissa". Olennaistahan ei ole se, onko väite totta. Olennaista on vain se, ettei kiinnosta. (Vähän sama kuin jos naisella on sormus nimettömässä.)

Ja kun tämä sanotaan sen 15-30 minuutin kepeän juttelun päätteeksi, huomaa käyttäneensä sen 15-30 minuuttia aikaa hukkaan. Ja kun tämän kerrot vaikka lukemalla 10 tai 20 (eli aloitettujen keskustelujen lukumäärällä), alkaa ajanhukka olla jo aika mittava.

Mutta totta toki on, ettei tuota "poikaystävästä" puhumista kohteliaammin varmaankaan voi pakkeja antaa. Se kun antaa mahdollisuuden molemmille säilyttää kasvot. Vitutuksensa voi sitten puida myöhemmin kulman takana itsekseen.

Ajatteletko oikeasti, että jokaisen ihmisen kanssa kun puhut, niin siinä olisi sulle se parisuhde? Aikamoinen ajattelutapa..eikä varmasti tule johtamaan ainoaankaan parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tasaista tahtia on Sanna vetänyt, 8v aikana tuo olis 2 miestä per kk.

Allekin, 1,7. Ei nyt kauhean usein kuitenkaan. Tietysti totuus lienee se, että välillä on tapaillut muutaman kuukauden jotain tyyppiä enemmänkin ja sitten jossain välissä enemmän ensitreffejä, jotka eivät  saaneet jatkoa.

Miksi teitä järkyttää noin kamalasti se, että joku on käynyt treffeillä 160 miehen kanssa? Ymmärrättehän, ettei ensitreffeillä useinkaan tapahdu esim. mitään fyysistä kontaktia. Ei siis ole harrastanut seksiä tai edes pussaillut 160 miehen kanssa. Esim. minä olen ensimmäistä kertaa miestä tavatessa istunut kahvilassa, pubissa, terassilla ja ollut lyhyellä kävelyllä. Mitä pahaa noissa on?

Jotkuthan muuten vaan tykkää jutella tuntemattomille, eikä se nyt mitään hu raamista ole tavata joku ihminen, kenen kanssa on netissä jutellut. Useimmiten siinä heti huomaa, ettei mitään parisuhdekipinää ole, eikä tapaaminen näin ollen johda mihinkään.

Mua ihmetyttää lähinnä, kenellä on muun elämän ohella aikaa ja energiaa tuollaiseen säätämiseen. Onneksi olen sen verran introvertti, että ei ole tuohon helvettiin mitään tarvetta lähteä pyörimään. Eipä tuo näytä kenellekään onnea tuovan.

Itselläni on melko aktiivinen ja kiireinen elämä, mutta minäkin onnistuisin irrottamaan 1-2 kertaa kuussa tunnin tai pari treffeille jos haluaisin treffailla. Mikäli tuohon ei millään pysty (vaikka haluaisi), niin lienee aika opetella hieman organisointitaitoja.

Niin, vaatiihan se toki aika paljon sitä tinderissä roikkumista myös, mikä olisi itselleni aivan ylitsepääsemättömän vastenimielistä. En halua ajatella toisia ihmisinä jonain arvioitavina kulutushyödykkeinä. Olen siinä mielessä aivan liian vanahnaikainen tähän maailmaan. 

Me too. Myös tuo ristikuulustelu vaihe on itselleni luotaantyöntävä. Ihmiseen tutustuu luontevimmin tehden jotain ihan muuta kun tutustumista esim. harrastuksissa tms.

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat = saa yli 160 treffit ja kukaan ei kelpaa. Kaikki tietysti valehtelivat olevansa varattuja, nuoria ja hoikkia.

Miesten ongelmat = et saa edes treffejä 

Joo ikävä jos joku valehtelee, mutta kun pyytää kuvan tai videon aikaleimalla säästyy tuolta. 

Olisiko Sannan pitänyt käydä vielä laajemmalla skaalalla treffeillä, että se pahnanpohimmainenkin pääsisi treffeille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah, työpaikalla on syöty kuormasta kautta aikojen ja syödään edelleen joka päivä.

Kyllä ja valitettavasti näin. Pariskunta tai useammat työyhteisössä vaikuttavat aina negatiivisesti työpaikan ryhmädynamiikkaan, eikä näihin pariutumisiin tulisi rohkaista millään tavalla. Onneksi joissakin oikeissa firmoissa nämä suhteet ovat kiellettyjä kokonaan.

Eivät ne omilla työpaikoillani ole ikinä aiheuttaneet ongelmia. Ihan tavallinen osa työyhteisöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tasaista tahtia on Sanna vetänyt, 8v aikana tuo olis 2 miestä per kk.

Allekin, 1,7. Ei nyt kauhean usein kuitenkaan. Tietysti totuus lienee se, että välillä on tapaillut muutaman kuukauden jotain tyyppiä enemmänkin ja sitten jossain välissä enemmän ensitreffejä, jotka eivät  saaneet jatkoa.

Miksi teitä järkyttää noin kamalasti se, että joku on käynyt treffeillä 160 miehen kanssa? Ymmärrättehän, ettei ensitreffeillä useinkaan tapahdu esim. mitään fyysistä kontaktia. Ei siis ole harrastanut seksiä tai edes pussaillut 160 miehen kanssa. Esim. minä olen ensimmäistä kertaa miestä tavatessa istunut kahvilassa, pubissa, terassilla ja ollut lyhyellä kävelyllä. Mitä pahaa noissa on?

Jotkuthan muuten vaan tykkää jutella tuntemattomille, eikä se nyt mitään hu raamista ole tavata joku ihminen, kenen kanssa on netissä jutellut. Useimmiten siinä heti huomaa, ettei mitään parisuhdekipinää ole, eikä tapaaminen näin ollen johda mihinkään.

Mua ihmetyttää lähinnä, kenellä on muun elämän ohella aikaa ja energiaa tuollaiseen säätämiseen. Onneksi olen sen verran introvertti, että ei ole tuohon helvettiin mitään tarvetta lähteä pyörimään. Eipä tuo näytä kenellekään onnea tuovan.

Itselläni on melko aktiivinen ja kiireinen elämä, mutta minäkin onnistuisin irrottamaan 1-2 kertaa kuussa tunnin tai pari treffeille jos haluaisin treffailla. Mikäli tuohon ei millään pysty (vaikka haluaisi), niin lienee aika opetella hieman organisointitaitoja.

Niin, vaatiihan se toki aika paljon sitä tinderissä roikkumista myös, mikä olisi itselleni aivan ylitsepääsemättömän vastenimielistä. En halua ajatella toisia ihmisinä jonain arvioitavina kulutushyödykkeinä. Olen siinä mielessä aivan liian vanahnaikainen tähän maailmaan. 

Me too. Myös tuo ristikuulustelu vaihe on itselleni luotaantyöntävä. Ihmiseen tutustuu luontevimmin tehden jotain ihan muuta kun tutustumista esim. harrastuksissa tms.

Ja useinhan ihmiset ovat myös parhaimmillaan jossain ihan muualla kuin treffeillä. Rentoutuneina, ei-jännittyneinä, tekemässä jotain mistä itse tykkäävät. Mitä enemmän yrittää väkisin tehdä vaikutusta, sitä vähemmän vaikuttava on ihmisenä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder-ihmiset eivät vaikuta kovin romanttisilta tyypeiltä. Liian käytännöllisiä oman edun tavoittelijoita. Vaatimuslista kädessä mulkoilevat tarjontaa ja tuhahtelevat toisten vioille. 7 oikein kymmenestä ja toiset treffit, ehkä. 8/10 ja sängyn kautta kotiin. Ikinä ei se 9/10 kiinnostu itsestä.

Meinasin juuri tulla kirjoittamaan samaa. Näistä Tinder-tyypeistä tulee mieleen Tori.fi -tyypit: aina haetaan vielä halvemmalla vielä parempaa löytöä ja suututaan, jollei se suostu mulle myymään kympillä, kun mä tarjosin.

Ja sitten, kun on tosipaikka eli maksu + nouto, niin tyypistä ei enää kuulukaan mitään.

Kannattaa olla lähtöruudussa 1-4 helppoa vaatimusta, ja jättää loput siihen, että näkee toisen livenä.

Kuten vaikkapa lapsettomalle miehelle tällainen, jos haluaa oman perheen:

1) ei-läski

2) ei lapsia

3) haluaa lapsia

4) 18-35-vuotias

Toki vaatimuksia on syytä säätä sen oman elämäntilanteen mukaan. Siellä vain ei kannattaisi olla sellaisia tarpeettomia typeryyksiä, jotka eivät vaikuta millään tavalla parisuhde-elämiseen, kuten vaikkapa 

1) ehdottomasti yli 180 cm pitkä

2) ehdottomasti yliopistotasoinen koulutus

3) ehdottomasti vähintään 80 kg ja lihaksikas

4) tumma on oltava

5) pitää olla oma auto, muuten ei kelpaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat = saa yli 160 treffit ja kukaan ei kelpaa. Kaikki tietysti valehtelivat olevansa varattuja, nuoria ja hoikkia.

Miesten ongelmat = et saa edes treffejä 

Joo ikävä jos joku valehtelee, mutta kun pyytää kuvan tai videon aikaleimalla säästyy tuolta. 

Olisiko Sannan pitänyt käydä vielä laajemmalla skaalalla treffeillä, että se pahnanpohimmainenkin pääsisi treffeille?

Pahnanpohjimmainen? Mitään tasoja ei ole olemassa. Eikö tämä ollut palstanaisten konsensus? Vai oletko sinä joku säälittävä tasojankkaajareppana?!

Ilmeisesti homoseksuaaleilla ei ole artikkelin kaltaisia pariutumisen ongelmia, koska heistä ei koskaan kirjoiteta mitään.

Itse olin Tinderissä 3 viikkoa ja kävin noin 10 kanssa treffeillä. Oli kesä ja loma, poimein tykkäyksistä muutaman mätsin, viestittelin ja sovin yhden kanssa treffit. Ja sitten seuraava kierros ja uudestaan, kunnes tärppäsi.

Olin onnekas, kun löytyi sopiva. Seurusteltu 2 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tasaista tahtia on Sanna vetänyt, 8v aikana tuo olis 2 miestä per kk.

Allekin, 1,7. Ei nyt kauhean usein kuitenkaan. Tietysti totuus lienee se, että välillä on tapaillut muutaman kuukauden jotain tyyppiä enemmänkin ja sitten jossain välissä enemmän ensitreffejä, jotka eivät  saaneet jatkoa.

Miksi teitä järkyttää noin kamalasti se, että joku on käynyt treffeillä 160 miehen kanssa? Ymmärrättehän, ettei ensitreffeillä useinkaan tapahdu esim. mitään fyysistä kontaktia. Ei siis ole harrastanut seksiä tai edes pussaillut 160 miehen kanssa. Esim. minä olen ensimmäistä kertaa miestä tavatessa istunut kahvilassa, pubissa, terassilla ja ollut lyhyellä kävelyllä. Mitä pahaa noissa on?

Jotkuthan muuten vaan tykkää jutella tuntemattomille, eikä se nyt mitään hu raamista ole tavata joku ihminen, kenen kanssa on netissä jutellut. Useimmiten siinä heti huomaa, ettei mitään parisuhdekipinää ole, eikä tapaaminen näin ollen johda mihinkään.

Mua ihmetyttää lähinnä, kenellä on muun elämän ohella aikaa ja energiaa tuollaiseen säätämiseen. Onneksi olen sen verran introvertti, että ei ole tuohon helvettiin mitään tarvetta lähteä pyörimään. Eipä tuo näytä kenellekään onnea tuovan.

Itselläni on melko aktiivinen ja kiireinen elämä, mutta minäkin onnistuisin irrottamaan 1-2 kertaa kuussa tunnin tai pari treffeille jos haluaisin treffailla. Mikäli tuohon ei millään pysty (vaikka haluaisi), niin lienee aika opetella hieman organisointitaitoja.

Niin, vaatiihan se toki aika paljon sitä tinderissä roikkumista myös, mikä olisi itselleni aivan ylitsepääsemättömän vastenimielistä. En halua ajatella toisia ihmisinä jonain arvioitavina kulutushyödykkeinä. Olen siinä mielessä aivan liian vanahnaikainen tähän maailmaan. 

Me too. Myös tuo ristikuulustelu vaihe on itselleni luotaantyöntävä. Ihmiseen tutustuu luontevimmin tehden jotain ihan muuta kun tutustumista esim. harrastuksissa tms.

Yksi työkaveri ( nainen) käyttäytyi aina kahvitaoilla niinkuin oltaisi oltu treffeillä. Kauhea kysely päällä koko ajan. Ymmärrän kyllä, että oli haku päällä ja jatkuvaa sutinaa suuntaan jos toiseen, mutta itselläni ei ollut kivaa.

Musta tuntuu hauskalta, että silloinkin, kun nainen saa itse valita treffeille mieluisensa miehet, niin 160 treffin jälkeen vikaa tuntuu ainakin artikkelin mukaan löytyvän vain miehistä. Sannan tilanne tuskin tulee muuttumaan, koska hän ei näe omia virheitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas miesvihaa! Ei muistakaa. Samaa tapahtuu myös toisin päin! Naisten kuvat ovat niin muokattuja ettei monia edes tunnistaisi samaksi livenä. On kohteliaisuus mainita naiselle heti "vaikka et näyttäisi livenä ollenkaan samalta, voidaan silti tutustua". M37v

Onko teillä joku hahmotushäiriö, jotka valitatte muokatuista kuvista? En ole vielä koskaan nähnyt muokattua kuvaa, jota en ymmärtäisi muokatuksi. Siis sanoohan järkikin, ettei naisella ole kissanviiksiä/100% sileää ihoa/polaroid-valokuvan väristä olemusta jne... kaiken maailman fillterit ja kuvakulmat tajuaa saman tien kun kuvan näkee?

Tätä minäkin ihmettelen. Miten voi olla niin naiivi, ettei huomaa kuvia muokatuiksi. Helppohan tuo on nähdä, jo pienikin ihon siloitus iskee silmään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas miesvihaa! Ei muistakaa. Samaa tapahtuu myös toisin päin! Naisten kuvat ovat niin muokattuja ettei monia edes tunnistaisi samaksi livenä. On kohteliaisuus mainita naiselle heti "vaikka et näyttäisi livenä ollenkaan samalta, voidaan silti tutustua". M37v

Onko teillä joku hahmotushäiriö, jotka valitatte muokatuista kuvista? En ole vielä koskaan nähnyt muokattua kuvaa, jota en ymmärtäisi muokatuksi. Siis sanoohan järkikin, ettei naisella ole kissanviiksiä/100% sileää ihoa/polaroid-valokuvan väristä olemusta jne... kaiken maailman fillterit ja kuvakulmat tajuaa saman tien kun kuvan näkee?

Tätä minäkin ihmettelen. Miten voi olla niin naiivi, ettei huomaa kuvia muokatuiksi. Helppohan tuo on nähdä, jo pienikin ihon siloitus iskee silmään. 

Niin, ei siinä sitä valitettu ettei niitä huomaa muokatuksi vaan siitä että niitä muokataan. 

Vierailija kirjoitti:

GHOSTAUS eli viestittely- tai treffikumppanin yhtäkkinen katoaminen on tunnettu vitsaus nykyisessä deittailumaailmassa. Yleensä se tarkoittaa sitä, että toinen osapuoli lakkaa vastailemasta viesteihin tai poistaa vaikkapa ”matchin” kokonaan Tinderistä. Sanna kuitenkin tietää, että ghostatuksi voi joutua jopa kesken treffien. ”Mies sanoi menevänsä vessaan, eikä häntä sitten enää ikinä näkynyt. Se oli tosi hämmentävää.” Havahtuminen siihen, että on joutunut hylätyksi ravintolapöytään, voi kolhia itsetuntoa. Sannaa tilanne kuitenkin lähinnä nauratti, koska hän oli paksuunnuttanut nahkaansa jo useilla treffeillä – joista suurin osa oli päättynyt jonkinlaiseen pettymykseen. Kovanahkaisuuden kääntöpuolena on se, että treffeillä käymiseen ei liity enää sitä ihanan kamalaa tunnettakaan, joka kutittelee vatsanpohjasta. ”Se on jo niin rutiinia, että tuntuu melkein siltä kuin kävisi jossain kokouksessa”, Sanna kuvailee. Sanna myöntää hieman häpeillen, että myös hän on alkanut ghostata sovelluksen puolella. TURVALLISUUSSYISTÄ Sanna sopii ensitreffit yleensä lounasajaksi julkiseen tilaan. Puhelinnumeroaan tai osoitettaan hän ei kerro ennen tapaamista kasvotusten. Näin ollen yhteystietoja ei tule jaettua sellaisillekaan henkilöille, joiden kanssa ei poreile minkäänlaista kemiaa ensitreffeillä. Ensimmäisillä treffeillä aina tunnin kohdalla Sannan puhelin soi. Kukaan ei oikeasti soita, vaan hän on ladannut sovelluksen, jolla saa puhelimen ”soimaan” haluamaansa aikaan. ”Silloin saan joka tapauksessa tavallaan jonkinnäköisen tauon siihen hommaan. Ja jos haluan, niin voin puhelun jälkeen sanoa, että ’nyt minun on pakko lähteä’.” Se ei ole täysin rehellistä toimintaa muttei toisaalta niin julmaakaan kuin luikkiminen karkuun vessan kautta tai poistuminen paikalta kesken toisen lauseen edes tekosyytä keksimättä. SEN Sanna myöntää hieman häpeillen, että myös hän on alkanut ghostata sovelluksen puolella. Hän perustelee toimintaansa ghostaamisen normalisoitumisella Tinder-maailmassa. ”Se on niin tavallista siellä, että olen itsekin sortunut siihen. Vaikka olen aina ajatellut, että se on tosi törkeää.” Sannan saa ghostaamaan tyypillisesti se, että treffikumppani on osoittautunut ensitapaamisella aivan erilaiseksi kuin Tinder-profiilissaan. Kuvat voivat olla niin vanhoja, että niiden ottamisen jälkeen seuralaiselle on esimerkiksi kertynyt kymmeniä kiloja lisää painoa. Se ei sinällään Sannaa häiritse, mutta häntä ihmetyttää, eikö epärehellisyyden väistämätön paljastuminen hetkauta kyseisiä ihmisiä. ”Enää en käytä appeja. Yksiäkään oikeasti hyviä treffejä ei sitä kautta ole tullut. On tullut humalaisia, varattuja, oharityyppejä, seksinvonkaajia, kaikkea paitsi normaaleja miehiä ja normaaleja treffejä. Yhdellä oli ilmeisesti samaan aikaan toiset treffit naapurikahvilassa.” Nainen, 36 vuotta, Espoo ”Deittikumppani kutsui luokseen, mutta kertoi vasta eteisessä, että hänen exänsä asuu hänen luonaan. Kesken illan exä tuli kotiin ja vihaisella äänellä viittoi, että mun olisi aika lähteä pois.” Mies, 34 vuotta, Helsinki ”Olen pettynyt tosi monesti. Yleensä on valehdeltu esimerkiksi ikä tai pituus, tai on jätetty jotain kertomatta (esim. lapset). Usein deitti on ottanut rohkaisua liikaa ja on kännissä kun käki, kun tavataan.” Nainen, 44 vuotta, Helsinki

Ghostaa sovelluksen puolella? Ei kyllä ikinä tullut mieleen että sellaista voisi ghostata jota ei ole koskaan edes tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat = saa yli 160 treffit ja kukaan ei kelpaa. Kaikki tietysti valehtelivat olevansa varattuja, nuoria ja hoikkia.

Miesten ongelmat = et saa edes treffejä 

Joo ikävä jos joku valehtelee, mutta kun pyytää kuvan tai videon aikaleimalla säästyy tuolta. 

Olisiko Sannan pitänyt käydä vielä laajemmalla skaalalla treffeillä, että se pahnanpohimmainenkin pääsisi treffeille?

Asia taitaa olla toisinpäin. Sinkkumiehet eivät kelpuuttaneet Sannaa, joka yritti 160 kertaa samalla kaavalla. Missään tässä(kään) tekstissä ei kerrota, että myös miehet tekevät valintaa. Pitäisikö Sannan yrittää vähän tarkastella tuloksiaan? Ei tietenkään. Pitää kirjoittaa Hesariin, että miehet käyttäytyvät omituisesti, kun he eivät käyttäydy naisen tahtomalla tavalla. Mitä tämä kertoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas miesvihaa! Ei muistakaa. Samaa tapahtuu myös toisin päin! Naisten kuvat ovat niin muokattuja ettei monia edes tunnistaisi samaksi livenä. On kohteliaisuus mainita naiselle heti "vaikka et näyttäisi livenä ollenkaan samalta, voidaan silti tutustua". M37v

Onko teillä joku hahmotushäiriö, jotka valitatte muokatuista kuvista? En ole vielä koskaan nähnyt muokattua kuvaa, jota en ymmärtäisi muokatuksi. Siis sanoohan järkikin, ettei naisella ole kissanviiksiä/100% sileää ihoa/polaroid-valokuvan väristä olemusta jne... kaiken maailman fillterit ja kuvakulmat tajuaa saman tien kun kuvan näkee?

Tätä minäkin ihmettelen. Miten voi olla niin naiivi, ettei huomaa kuvia muokatuiksi. Helppohan tuo on nähdä, jo pienikin ihon siloitus iskee silmään. 

No vaikka sen kuinka näkisi muokatuksi, niin eihän se poista sitä että totuudellista kuvaa ei ole saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme, että kehtaa myöntää tuon luvun 160. Eiköhän kuitenkin tämä kerro jo ihan kaiken oleellisen.

Onhan se iso määrä, mutta jos on useita vuosia ollut sinkkuna, ei se määrä toki vuotta kohden niiiin iso ole. Joskin varmaan voisi olla valikoivampi ja käydä treffeillä entistä harvempien kanssa, eli lopettaa mahdollisuuksien antaminen kaikille "ihan kivoille".

Tai sitten voisi ihan miettiä itse, että mitä teen väärin, että minua ei kiinnosta kukaan oikeasti tai minusta ei kiinnostuta oikeasti. Jollei näitä mieti, niin ei se kyllä seuraavistakaan 160 joukosta tule löytymään.

Tätä minäkin mietin. Ehkä olen niin mukavuudenhaluinen, että olen lähtenyt aika nopeasti keskittymään yhteen, miettimättä liikaa eteenpäin.

Itselleni deittailu olisi ajan tuhlausta pahimmillaan, mutta kuka nyt mitenkin nämä näkee. Jokin lifestylejuttuhan tuo on, jenkkilästä täysin kopsattu.