Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)

Vierailija kirjoitti:

Jutusta sai kuvan, että kaikki 160 miestä olisivat Sannan mielestä olleet törppöjä.

Aikamoinen sattuma, mutta itsehän Sanna on treffikumppaninsa valinnut. Jos 160 kertaa valitsee idiootin on luultavasti myös itse idiootti.

HS:n jutun ideana oli tuoda esiin Tinderin varjopuolet: siellä on paljon ihmisiä jotka antavat itsestään asiallisen kuvan, mutta ovatkin jotain muuta. Siksi moni fiksu ihminen on väsynyt Tinderöintiin.

Naiset ehtii vaan parempaa, mikään ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutusta sai kuvan, että kaikki 160 miestä olisivat Sannan mielestä olleet törppöjä.

Aikamoinen sattuma, mutta itsehän Sanna on treffikumppaninsa valinnut. Jos 160 kertaa valitsee idiootin on luultavasti myös itse idiootti.

HS:n jutun ideana oli tuoda esiin Tinderin varjopuolet: siellä on paljon ihmisiä jotka antavat itsestään asiallisen kuvan, mutta ovatkin jotain muuta. Siksi moni fiksu ihminen on väsynyt Tinderöintiin.

Oliko tässä artikkelissa nyt siis jotain uutta? Mielestäni ei. Tinderissä, aivan kuten kaikkialla muuallakin on ihmisiä, jotka voivat esittää jotain muuta kuin oikeasti ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no jos on treffaillut 160 ihmisen kanssa ilman tärppiä saa vikaa etsiä peilistä

Meinaatko, että tuosta olisi pitänyt karsia iso osa pois ja käydä harvemmilla treffeillä, vai meinaatko, että olisi ollut pakko aloittaa suhde jonkun kanssa?

Musta on kanssa outoa, että 160 ihmisessä on ollut jotain "vikaa". Tietenkään ketään ei ole pakko ottaa eikä ole mikään pakko olla parisuhteessa. Mutta tästä tulee ekana mieleen se, että mikään ei riitä ja mihinkään ei voi "tyytyä". Vissiin hyvin yleistä nykyään, myös miehillä. Aina voi löytyä parempi. Hauskempi, komeampi, kauniinpi, paremmassa ammatissa oleva, fiksumpi, koulutetumpi, parempi sängyssä jne..... Lista on loputon.

Kuulostaa rumalta, mutta jos haluaa parisuhteen niin JOHONKIN on lopulta pakko tyytyä.

Ja se joku ei välttämättä ole 40v kirurgi Brad Pittin ulkonäöllä tai 20v lakia opiskeleva bikinimalli. 

Siis ettekö te lue näitä kommentteja? Ne miehet ovat ghostanneet, olleet erilaisia kuin ovat antaneet ymmärtää... Ei Sanna ole käynyt 160 treffeillä toteamassa, ettei hänelle kelpaa.´Artikkeli loppuu siihen, että Sanna olisi äskettäin ollut kiinnostunut eräästä miehestä, mutta mies ei ollutkaan edes muuttanut eroon puolisostaan.

EI nämä LUKUTAIDOTTOMAT YMMÄRRÄ lukemaansa. Tiesitkö, että suomalaisista nuoristakin yli 20% ei ymmärrä lukemaansa! Ei ihme että tässäkin ketjussa näitä tyhmiä roikuu jauhamassa paskaa.

Ettekö te ymmärrä, miksi nainen ghostataan? Hänet ghostataan siksi, että hän ei täytä kriteerejä. Se itsetietoisuus, mikä tällä Sannalla on huokuu tästä tekstistä aivan selvästi. Ei kukaan mies jaksa sellaista naista yhtä treffiä pidempään, joka puhuu itsestään, eikä ole kiinnostunut miehestä. Miehet osaavat lukea naisista, koska naisella on attraktio mieheen. Edelleen.....mikä asia yhdistää 160 tapaamista? Mikä on yhteinen tekijä? Ei mene kaaliin? Ei vaan mene. Sitten ghostataan, kunnes menee kaaliin. Hyvä äijjät! Well done.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutusta sai kuvan, että kaikki 160 miestä olisivat Sannan mielestä olleet törppöjä.

Aikamoinen sattuma, mutta itsehän Sanna on treffikumppaninsa valinnut. Jos 160 kertaa valitsee idiootin on luultavasti myös itse idiootti.

HS:n jutun ideana oli tuoda esiin Tinderin varjopuolet: siellä on paljon ihmisiä jotka antavat itsestään asiallisen kuvan, mutta ovatkin jotain muuta. Siksi moni fiksu ihminen on väsynyt Tinderöintiin.

Aivan varmasti näin on. Mutta jos fiksu ihminen valitsee siitä määrästä miehiä 160 kertaa ihan helvetin väärin, niin kyllä se on myös peiliinkatsomisen paikka. 

Mitä enemmän tutustuu ihmisiin muussa kuin pariutumismielessä, sitä suuremmat mahdollisuudet on pariutua :-). Ilmainen neuvo kaikille. Elämän prinssiä tai prinsessaa jos lähtökohtaisesti hakee, niin siihen ei yllä kukaan.

Tinder-ihmiset eivät vaikuta kovin romanttisilta tyypeiltä. Liian käytännöllisiä oman edun tavoittelijoita. Vaatimuslista kädessä mulkoilevat tarjontaa ja tuhahtelevat toisten vioille. 7 oikein kymmenestä ja toiset treffit, ehkä. 8/10 ja sängyn kautta kotiin. Ikinä ei se 9/10 kiinnostu itsestä.

Tuota en tajua, kun tämä Sanna sanoo, ettei lähipiiristä löydä livenä ketään. Ettei lasten harrastuksissa ym. ole tapana sanoa, että kiinnostaisi tavata tms.

Miten niin ei voi sanoa??? Jos olisin sinkku, voisin ihan hyvin sanoa sosiaalisissa ympyröissäni pyöriville itseäni kiinnostaville miehille, että:

a) Olen sinkku tällä hetkellä ja

b) Etsin kivaa miestä itselleni

Tämän voi sanoa siis ihan vaan viattomasti keskustelun ohessa ilman, että vaikuttaa epätoivoiselta varattujen pokaajalta. Jos kyseinen keskustelukaveri-mies on itse vapaa, niin eiköhän tämä tarttuisi tilaisuuteensa, jos sattuisi olemaan kiinnostunut?

Miten tämmöinen on nykyihmiselle niin vaikeeta?

Vierailija kirjoitti:

Tinder-ihmiset eivät vaikuta kovin romanttisilta tyypeiltä. Liian käytännöllisiä oman edun tavoittelijoita. Vaatimuslista kädessä mulkoilevat tarjontaa ja tuhahtelevat toisten vioille. 7 oikein kymmenestä ja toiset treffit, ehkä. 8/10 ja sängyn kautta kotiin. Ikinä ei se 9/10 kiinnostu itsestä.

Totta. Kun hankintamielessä on liikenteessä, niin mieliala on hankintamieliala. Liikaa odotuksia, kriteerejä, mietintää.

Vierailija kirjoitti:

Tuota en tajua, kun tämä Sanna sanoo, ettei lähipiiristä löydä livenä ketään. Ettei lasten harrastuksissa ym. ole tapana sanoa, että kiinnostaisi tavata tms.

Miten niin ei voi sanoa??? Jos olisin sinkku, voisin ihan hyvin sanoa sosiaalisissa ympyröissäni pyöriville itseäni kiinnostaville miehille, että:

a) Olen sinkku tällä hetkellä ja

b) Etsin kivaa miestä itselleni

Tämän voi sanoa siis ihan vaan viattomasti keskustelun ohessa ilman, että vaikuttaa epätoivoiselta varattujen pokaajalta. Jos kyseinen keskustelukaveri-mies on itse vapaa, niin eiköhän tämä tarttuisi tilaisuuteensa, jos sattuisi olemaan kiinnostunut?

Miten tämmöinen on nykyihmiselle niin vaikeeta?

Työpaikalla ei kuormasta syödä. Lapsen harrastuksissa on yleensä äiti paikalla ja hänkin odottaa parkkipaikalla autossa.

Vierailija kirjoitti:

Tinder-ihmiset eivät vaikuta kovin romanttisilta tyypeiltä. Liian käytännöllisiä oman edun tavoittelijoita. Vaatimuslista kädessä mulkoilevat tarjontaa ja tuhahtelevat toisten vioille. 7 oikein kymmenestä ja toiset treffit, ehkä. 8/10 ja sängyn kautta kotiin. Ikinä ei se 9/10 kiinnostu itsestä.

Meinasin juuri tulla kirjoittamaan samaa. Näistä Tinder-tyypeistä tulee mieleen Tori.fi -tyypit: aina haetaan vielä halvemmalla vielä parempaa löytöä ja suututaan, jollei se suostu mulle myymään kympillä, kun mä tarjosin.

Ja sitten, kun on tosipaikka eli maksu + nouto, niin tyypistä ei enää kuulukaan mitään.

160 on poikkeuksellisen paljon, mutta uskoisin että osaa noista on tavattu muutama kerta, kunnes on huomattu ettei romanttista kiinnostusta ole tai muuten hommasta ei tulisi mitään. Tuo syy voi olla myös molemmissa tai vain toisen osapuolen puolella, eihän tuossa väitetä etteikö kukaan olisi Sannalle kelvannut, vaan myös mies on voinut olla toista mieltä.

Itse olisin kyllä luovuttanut paljon, paljon aikaisemmin... onneksi löytyi mies netin ulkopuolelta. Sinällään voin kyllä uskoa, että etsiminen voi olla hirveän vaikeaa, jos tapaa harvoin ihmisiä joiden kanssa on ns. samalla aaltopituudella. Tuntuu, että toisille se on paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota en tajua, kun tämä Sanna sanoo, ettei lähipiiristä löydä livenä ketään. Ettei lasten harrastuksissa ym. ole tapana sanoa, että kiinnostaisi tavata tms.

Miten niin ei voi sanoa??? Jos olisin sinkku, voisin ihan hyvin sanoa sosiaalisissa ympyröissäni pyöriville itseäni kiinnostaville miehille, että:

a) Olen sinkku tällä hetkellä ja

b) Etsin kivaa miestä itselleni

Tämän voi sanoa siis ihan vaan viattomasti keskustelun ohessa ilman, että vaikuttaa epätoivoiselta varattujen pokaajalta. Jos kyseinen keskustelukaveri-mies on itse vapaa, niin eiköhän tämä tarttuisi tilaisuuteensa, jos sattuisi olemaan kiinnostunut?

Miten tämmöinen on nykyihmiselle niin vaikeeta?

Työpaikalla ei kuormasta syödä. Lapsen harrastuksissa on yleensä äiti paikalla ja hänkin odottaa parkkipaikalla autossa.

Hah, työpaikalla on syöty kuormasta kautta aikojen ja syödään edelleen joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tutustuu ihmisiin muussa kuin pariutumismielessä, sitä suuremmat mahdollisuudet on pariutua :-). Ilmainen neuvo kaikille. Elämän prinssiä tai prinsessaa jos lähtökohtaisesti hakee, niin siihen ei yllä kukaan.

Tosi hyvä neuvo! Se pariutuminen on sosiaalinen peli, jossa on kaksi osapuolta. Se ei myöskään ole aina niin vakavaa. Varsinkaan ekoilla treffeillä ei kannata ottaa mittanauhaa mukaan, vaan jos vois vaikka yrittää viihtyä?

Kuin huonekalua menee hankkimaan halvinta mahdollista lastulevyä tulee! :D

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei voi sanoa??? Jos olisin sinkku, voisin ihan hyvin sanoa sosiaalisissa ympyröissäni pyöriville itseäni kiinnostaville miehille, että:

a) Olen sinkku tällä hetkellä ja

b) Etsin kivaa miestä itselleni

Tämän voi sanoa siis ihan vaan viattomasti keskustelun ohessa ilman, että vaikuttaa epätoivoiselta varattujen pokaajalta. Jos kyseinen keskustelukaveri-mies on itse vapaa, niin eiköhän tämä tarttuisi tilaisuuteensa, jos sattuisi olemaan kiinnostunut?

Miten tämmöinen on nykyihmiselle niin vaikeeta?

Minulle "aina" sanotaan juttelun ohessa, että "poikaystäväni on myös..." tai "mieheni kanssa ollaan myös käyty Yhdysvalloissa". Olennaistahan ei ole se, onko väite totta. Olennaista on vain se, ettei kiinnosta. (Vähän sama kuin jos naisella on sormus nimettömässä.)

Ja kun tämä sanotaan sen 15-30 minuutin kepeän juttelun päätteeksi, huomaa käyttäneensä sen 15-30 minuuttia aikaa hukkaan. Ja kun tämän kerrot vaikka lukemalla 10 tai 20 (eli aloitettujen keskustelujen lukumäärällä), alkaa ajanhukka olla jo aika mittava.

Mutta totta toki on, ettei tuota "poikaystävästä" puhumista kohteliaammin varmaankaan voi pakkeja antaa. Se kun antaa mahdollisuuden molemmille säilyttää kasvot. Vitutuksensa voi sitten puida myöhemmin kulman takana itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder-ihmiset eivät vaikuta kovin romanttisilta tyypeiltä. Liian käytännöllisiä oman edun tavoittelijoita. Vaatimuslista kädessä mulkoilevat tarjontaa ja tuhahtelevat toisten vioille. 7 oikein kymmenestä ja toiset treffit, ehkä. 8/10 ja sängyn kautta kotiin. Ikinä ei se 9/10 kiinnostu itsestä.

Meinasin juuri tulla kirjoittamaan samaa. Näistä Tinder-tyypeistä tulee mieleen Tori.fi -tyypit: aina haetaan vielä halvemmalla vielä parempaa löytöä ja suututaan, jollei se suostu mulle myymään kympillä, kun mä tarjosin.

Ja sitten, kun on tosipaikka eli maksu + nouto, niin tyypistä ei enää kuulukaan mitään.

Tuossahan se on pähkinänkuoressa. Omituinen kuva ihmissuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Tinder-ihmiset eivät vaikuta kovin romanttisilta tyypeiltä. Liian käytännöllisiä oman edun tavoittelijoita. Vaatimuslista kädessä mulkoilevat tarjontaa ja tuhahtelevat toisten vioille. 7 oikein kymmenestä ja toiset treffit, ehkä. 8/10 ja sängyn kautta kotiin. Ikinä ei se 9/10 kiinnostu itsestä.

Naulan kantaan. Itse olen Tinderin aktiivinen käyttäjä, ja olen huomannut ajautuneeni moodiin jossa ne profiilit ei ole enää mulle edes ihmisiä, vaan jotain robotteja tai objekteja, joita tarkastelen vain ja ainoastaan ulkonäön kautta.

Arvioin kuvista tarkasti naisten kasvoja ja vartaloa, ja punnitsen mielessäni että onko tämä kyseinen profiili riittävän hyvännäköinen että voisin hänestä kiinnostua, mutta samalla ei kuitenkaan saa olla niin hyvännäköinen että hän olisi ulkona minun "liigastani". Tällä logiikalla sitten tykkäilen ja mätsäilen, ja availen jatkuvasti uusia keskusteluja joista sitten pikkuhiljaa generoituu tapaamisia ja mahdollisesti seksiä.

Koko homma on sangen kliinistä, analyyttistä, ja samalla myös aikamoista liukuhihna meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tasaista tahtia on Sanna vetänyt, 8v aikana tuo olis 2 miestä per kk.

Allekin, 1,7. Ei nyt kauhean usein kuitenkaan. Tietysti totuus lienee se, että välillä on tapaillut muutaman kuukauden jotain tyyppiä enemmänkin ja sitten jossain välissä enemmän ensitreffejä, jotka eivät  saaneet jatkoa.

Miksi teitä järkyttää noin kamalasti se, että joku on käynyt treffeillä 160 miehen kanssa? Ymmärrättehän, ettei ensitreffeillä useinkaan tapahdu esim. mitään fyysistä kontaktia. Ei siis ole harrastanut seksiä tai edes pussaillut 160 miehen kanssa. Esim. minä olen ensimmäistä kertaa miestä tavatessa istunut kahvilassa, pubissa, terassilla ja ollut lyhyellä kävelyllä. Mitä pahaa noissa on?

Jotkuthan muuten vaan tykkää jutella tuntemattomille, eikä se nyt mitään hu raamista ole tavata joku ihminen, kenen kanssa on netissä jutellut. Useimmiten siinä heti huomaa, ettei mitään parisuhdekipinää ole, eikä tapaaminen näin ollen johda mihinkään.

Mua ihmetyttää lähinnä, kenellä on muun elämän ohella aikaa ja energiaa tuollaiseen säätämiseen. Onneksi olen sen verran introvertti, että ei ole tuohon helvettiin mitään tarvetta lähteä pyörimään. Eipä tuo näytä kenellekään onnea tuovan.

Itselläni on melko aktiivinen ja kiireinen elämä, mutta minäkin onnistuisin irrottamaan 1-2 kertaa kuussa tunnin tai pari treffeille jos haluaisin treffailla. Mikäli tuohon ei millään pysty (vaikka haluaisi), niin lienee aika opetella hieman organisointitaitoja.

Naisten ongelmat = saa yli 160 treffit ja kukaan ei kelpaa. Kaikki tietysti valehtelivat olevansa varattuja, nuoria ja hoikkia.

Miesten ongelmat = et saa edes treffejä 

Joo ikävä jos joku valehtelee, mutta kun pyytää kuvan tai videon aikaleimalla säästyy tuolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei voi sanoa??? Jos olisin sinkku, voisin ihan hyvin sanoa sosiaalisissa ympyröissäni pyöriville itseäni kiinnostaville miehille, että:

a) Olen sinkku tällä hetkellä ja

b) Etsin kivaa miestä itselleni

Tämän voi sanoa siis ihan vaan viattomasti keskustelun ohessa ilman, että vaikuttaa epätoivoiselta varattujen pokaajalta. Jos kyseinen keskustelukaveri-mies on itse vapaa, niin eiköhän tämä tarttuisi tilaisuuteensa, jos sattuisi olemaan kiinnostunut?

Miten tämmöinen on nykyihmiselle niin vaikeeta?

Minulle "aina" sanotaan juttelun ohessa, että "poikaystäväni on myös..." tai "mieheni kanssa ollaan myös käyty Yhdysvalloissa". Olennaistahan ei ole se, onko väite totta. Olennaista on vain se, ettei kiinnosta. (Vähän sama kuin jos naisella on sormus nimettömässä.)

Ja kun tämä sanotaan sen 15-30 minuutin kepeän juttelun päätteeksi, huomaa käyttäneensä sen 15-30 minuuttia aikaa hukkaan. Ja kun tämän kerrot vaikka lukemalla 10 tai 20 (eli aloitettujen keskustelujen lukumäärällä), alkaa ajanhukka olla jo aika mittava.

Mutta totta toki on, ettei tuota "poikaystävästä" puhumista kohteliaammin varmaankaan voi pakkeja antaa. Se kun antaa mahdollisuuden molemmille säilyttää kasvot. Vitutuksensa voi sitten puida myöhemmin kulman takana itsekseen.

Ehkä ei kannata suhtautua juttelemiseen toisen ihmisen kanssa normaalissa sosiaalisessa tilanteessa niin, että se on hukkaan heitettyä aikaa, jos se ei johda parisuhteeseen.