Lapsi valehtelee, miten suhtautua?
Kyseessä 10-vuotias tyttö.
"Joo, pesin jo hampaat". "Olen syönyt välipalan". "Tein läksyt".
Sitten käy ilmi ettei olekaan.
Televisiosta ei ole lupa katsoa tiettyjä ohjelmia yksin ollessaan. Kun tulen töistä pihaan, näen ikkunasta että katsoo. Astun sisään ja telkkari napsahtaa kiinni. Kurkkaan huoneeseen ja on lukevinaan kirjaa."en katsonut".
Käydään keskustelua ettei valehdella saa ja nytten tulee jo telkka/peli/kännykieltoa. Toimii hetken, kunnes taas.
Mikä neuvoksi?
Haluaisin kitkeä tämän pois ennen teini-ikää..
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet sitä kautta, että valehtelemalla hän pettää vanhempien luottamuksen, ja kun häneen ei voida luottaa niin voi jäädä kivoja juttuja saamatta. Ja päinvastoin osoittamalla olevansa luotettava voi saada enemmän vastuuta. Valehtelu on sinänsä normaalia tuon ikäisillä kyllä. Rajojen kokeilua.
Lapsi on päinvastoin oppinut, että valehtelu kannattaa, vielå pitää vaan opetella olemaan jäämättä kiinni. Vuorovaikutus mennyt päin seiniä.
Kun äiti ei osaa suhtautua oikein totuuteen, esimerkiksi alkaa räyhätä jos myöntää ettei hampaita pesty, oppii lapsi valehtelun olevan parempi vaihtoehto.
Tuleeko lapsi oikeasti katuvaksi ja katoaako uhma, jos annat sitä telkka/peli/kännykieltoa? Jos ei tule, niin se on kyllä vahva merkki siitä, että se rangaistus ei tunnu hänellä paljon missään eli se ei ole hänelle pelote. Eli silloin voisi olla paikallaan vaihtaa rangaistus jonkun ihan muun tyyppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet sitä kautta, että valehtelemalla hän pettää vanhempien luottamuksen, ja kun häneen ei voida luottaa niin voi jäädä kivoja juttuja saamatta. Ja päinvastoin osoittamalla olevansa luotettava voi saada enemmän vastuuta. Valehtelu on sinänsä normaalia tuon ikäisillä kyllä. Rajojen kokeilua.
Ja ns rangaistukset noista asioista voisivat olla ihan loogisia seurauksia. Lapsi valehtelee läksyjen teosta - vanhempi alkaa aina tarkistaa että läksyt on tehty. Sama hampaan pesusta, aikuinen valvoo kun ei voi luottaa lapsen sanaan. Tv:n katselusta salaa seuraa se, että kaukosäädin tai tv:n virtajohto otetaan pois kun lapsi on yksin kotona jne. Eiköhän lapsi aika pian ala tajuta että on mukavampaa olla luotettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi valehtelee, hän etsii rajoja. Aikuisen tehtävänä on luoda rajat. Ota asia keskusteluun ja kysy lapselta: miksi valehtelet? Onko se jännää vai hauskaa? Ymmärrätkö mitä siitä seuraa, kun myöhemmin isompana jööt kiinni valehtelusta esim. koulussa, kavereille,kesätyöpaikssa jne.
Olette puhuneet, mutta onko lapsi ymmärtönyt TUNNETASOLLA että valehteleminen on VÄÄRIN?
Ymmärtääkö hän mitä tarkoittaa tehdä OIKEIN tai VÄÄRIN? Jatkakaa puhumista.Eräs keino valehteluun on tehdä lapselle konkreettinen tilanne, jossa sinä aikuisena valehtelet lapselle, jolloin hän ymmärtää, kuinka pahalta valehtelu tuntuu. Voit luvata lapselle, että tehdään tänään vaikkapa lettuja. Mutta sitten perut koko jutun hiukan myöhemmin ja sanot, minä valehtelin. Huomaa lapsen reaktio, pettymys, suuttumus jne. Ole lapsesi tukena, ota reaktiot vastaan aikuismaisen tyynesti. Kuuntele, mutta älä itse provosoidu lapsen reaktioista. Älä myöskään sääli, peru puheitasi. Ole jämäkkä, pidä sanasi, mutta ole myös läsnä ja kuunteleva.
Tämä on se konkreettinen TUNNETASON kokemus, joka herättää lapsen ymmärtämään kuinka valehtelu tuntuu pahalta, sinusta ja erityisesti lapsesta.
Tsemppiä ja rohkeutta rajojen asettamiseen!
Tämä! Lapsen pitää kokea pettymystä ja vakehtelun pitää johtaa pettymyksen tunteeseen. Jos valehteluun ei reagoida, on näitä aikuisia valehtelijoita sitten parisuhteissa. Lue mm. www.mielenterveystalo.fi
Mielebterveystalossa ei varmasti neuvota valehtelemaan lapselle eikä muitakaan sadistisia kasvatusmenetelmiä. Eu varmasti ohjata aiheuttamaan lapselle pettymyksiä, niitä kyllä elämä tarjoaa ilman sadistisia vanhempiakin.
Luetun ymmärtäminen vaikeaa? Oletko koskaan ollut kasvatusalan töissä? Et.
Ja kukaan ei ole väittänyt, että ko. nettiisoitteessa kehoitettaisiin valehteluun. Ei, vaan sieltä löytyy nimenomaan esimerkkejä siitä, mihin valehtelu johtaa, esim. aikuisten pakonomaiseen valehtelukierteeseen eli patologiseen valehteluun. Lue ja opi!
Edelleen menee Luetun ymmärtäminen pieleen. Tässä puhutaan lapsista, ei aikuisten luonnehäiriöistä. Ei kannattaisi linkata sivuille, jotka ei mitenkään tue lasten kasvatuksessa vääriä keinoja
Vierailija kirjoitti:
Malliesimerkki siitä, että rangaistukset vain opettavat välttämään rangaistusta.
Siksi valehtelee. Hampaiden pesu on tärkeää siksi että... , läksyjen tekeminen on tärkeää siksi että... jne. Keskustele ja kannusta näin.
Kaikenmaailman kännykkäkiellot eivät valehtelua poista, mahdollisesti lisäävät ja tulee iän myötä ovelammaksi.
Jos rangaistuksia ei halua antaa ja keskustelu tai kannustaminen ei toimi, niin sitten lapsen vanhempi on avuton kuin kala kuivalla maalla. Se on kovin tuttu ilmiö tänä päivänä, kun ollaan olevinaan niin moderneja ja liberaaleja kasvattajia. :)
sano sille ettet enää anna sille karkkia jos jatkaa moista ja lukitse se kellariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi valehtelee, hän etsii rajoja. Aikuisen tehtävänä on luoda rajat. Ota asia keskusteluun ja kysy lapselta: miksi valehtelet? Onko se jännää vai hauskaa? Ymmärrätkö mitä siitä seuraa, kun myöhemmin isompana jööt kiinni valehtelusta esim. koulussa, kavereille,kesätyöpaikssa jne.
Olette puhuneet, mutta onko lapsi ymmärtönyt TUNNETASOLLA että valehteleminen on VÄÄRIN?
Ymmärtääkö hän mitä tarkoittaa tehdä OIKEIN tai VÄÄRIN? Jatkakaa puhumista.Eräs keino valehteluun on tehdä lapselle konkreettinen tilanne, jossa sinä aikuisena valehtelet lapselle, jolloin hän ymmärtää, kuinka pahalta valehtelu tuntuu. Voit luvata lapselle, että tehdään tänään vaikkapa lettuja. Mutta sitten perut koko jutun hiukan myöhemmin ja sanot, minä valehtelin. Huomaa lapsen reaktio, pettymys, suuttumus jne. Ole lapsesi tukena, ota reaktiot vastaan aikuismaisen tyynesti. Kuuntele, mutta älä itse provosoidu lapsen reaktioista. Älä myöskään sääli, peru puheitasi. Ole jämäkkä, pidä sanasi, mutta ole myös läsnä ja kuunteleva.
Tämä on se konkreettinen TUNNETASON kokemus, joka herättää lapsen ymmärtämään kuinka valehtelu tuntuu pahalta, sinusta ja erityisesti lapsesta.
Tsemppiä ja rohkeutta rajojen asettamiseen!
Mutta on ihan eri asia pettää joku valehtelemalla kuin valehdella jostain, mikä koskettaa vain itseä kuten että katsoi ohjelmaa mitä ei yksin saisi. Tämän jokainen normaali 10-vuotias ymmärtää. Ei välttämättä todellakaan valehtelisi asioista jotka satuttaa muita tai johtaa ongelmin, mutta mielestään harmittomista kyllä.
Höpö höpö. Kasvatus on jatkumo, joka alkaa vauvan syntymästä. Kun lapsi hakee rajojaan, aikuisen tehtävä on luoda ne jokaisessa ikävaiheessa. Vauva ei osaa valehdella. 10 v osaa ja silloin aikuisen tehtävä on olla AIKUINEN, joka laittaa rajat sille, saako valehdella vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tiukemmat vanhemmat, sitä paremmin valehtelevat lapset.
Mitä lepsummat vanhemmat sen suurempi kaaos perheessä. Ja kaaoksesta seuraa tietysti se, että pitää valehdella ulospäin, että kyllä meidän perheellä menee oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Malliesimerkki siitä, että rangaistukset vain opettavat välttämään rangaistusta.
Siksi valehtelee. Hampaiden pesu on tärkeää siksi että... , läksyjen tekeminen on tärkeää siksi että... jne. Keskustele ja kannusta näin.
Kaikenmaailman kännykkäkiellot eivät valehtelua poista, mahdollisesti lisäävät ja tulee iän myötä ovelammaksi.
Jos rangaistuksia ei halua antaa ja keskustelu tai kannustaminen ei toimi, niin sitten lapsen vanhempi on avuton kuin kala kuivalla maalla. Se on kovin tuttu ilmiö tänä päivänä, kun ollaan olevinaan niin moderneja ja liberaaleja kasvattajia. :)
Juuri näin ja sitten äiskät ja isukit ihmettelee kun se meidän Urpo-Kerttu pitkii steissillä mummoja ja heittää diiliä nuus kalla tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet sitä kautta, että valehtelemalla hän pettää vanhempien luottamuksen, ja kun häneen ei voida luottaa niin voi jäädä kivoja juttuja saamatta. Ja päinvastoin osoittamalla olevansa luotettava voi saada enemmän vastuuta. Valehtelu on sinänsä normaalia tuon ikäisillä kyllä. Rajojen kokeilua.
Ja ns rangaistukset noista asioista voisivat olla ihan loogisia seurauksia. Lapsi valehtelee läksyjen teosta - vanhempi alkaa aina tarkistaa että läksyt on tehty. Sama hampaan pesusta, aikuinen valvoo kun ei voi luottaa lapsen sanaan. Tv:n katselusta salaa seuraa se, että kaukosäädin tai tv:n virtajohto otetaan pois kun lapsi on yksin kotona jne. Eiköhän lapsi aika pian ala tajuta että on mukavampaa olla luotettava.
Taas pieleen. Television katsominen ei ole valehtelua. Valehtelua on, ettei vastaa todenmukaisesti kysymykseen televisiosta.
Ap:n perusongelma on se, että säännöt ovat epäjohdonmukaisia. Yhtään järkevää syytä ei ole tullut, miksi telkkaria ei saa katsoa yksin. Jos kyse on epäsopivasta ohjelmasta, yksinolo ei siihen vaikuta ja se ohjelma on huono myös silloin, kun vanhemmat ovat kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tiukemmat vanhemmat, sitä paremmin valehtelevat lapset.
Mitä lepsummat vanhemmat sen suurempi kaaos perheessä. Ja kaaoksesta seuraa tietysti se, että pitää valehdella ulospäin, että kyllä meidän perheellä menee oikein hyvin.
Totta! Nykysomemaailma täynnä näiden jälkeläisiä boostaamassa sitä heikkoa itsetuntoa, jota ei lapsena tuettu. Ei siis kasvatettu siihen, mikä on oikein, mikä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi valehtelee, hän etsii rajoja. Aikuisen tehtävänä on luoda rajat. Ota asia keskusteluun ja kysy lapselta: miksi valehtelet? Onko se jännää vai hauskaa? Ymmärrätkö mitä siitä seuraa, kun myöhemmin isompana jööt kiinni valehtelusta esim. koulussa, kavereille,kesätyöpaikssa jne.
Olette puhuneet, mutta onko lapsi ymmärtönyt TUNNETASOLLA että valehteleminen on VÄÄRIN?
Ymmärtääkö hän mitä tarkoittaa tehdä OIKEIN tai VÄÄRIN? Jatkakaa puhumista.Eräs keino valehteluun on tehdä lapselle konkreettinen tilanne, jossa sinä aikuisena valehtelet lapselle, jolloin hän ymmärtää, kuinka pahalta valehtelu tuntuu. Voit luvata lapselle, että tehdään tänään vaikkapa lettuja. Mutta sitten perut koko jutun hiukan myöhemmin ja sanot, minä valehtelin. Huomaa lapsen reaktio, pettymys, suuttumus jne. Ole lapsesi tukena, ota reaktiot vastaan aikuismaisen tyynesti. Kuuntele, mutta älä itse provosoidu lapsen reaktioista. Älä myöskään sääli, peru puheitasi. Ole jämäkkä, pidä sanasi, mutta ole myös läsnä ja kuunteleva.
Tämä on se konkreettinen TUNNETASON kokemus, joka herättää lapsen ymmärtämään kuinka valehtelu tuntuu pahalta, sinusta ja erityisesti lapsesta.
Tsemppiä ja rohkeutta rajojen asettamiseen!
Mutta on ihan eri asia pettää joku valehtelemalla kuin valehdella jostain, mikä koskettaa vain itseä kuten että katsoi ohjelmaa mitä ei yksin saisi. Tämän jokainen normaali 10-vuotias ymmärtää. Ei välttämättä todellakaan valehtelisi asioista jotka satuttaa muita tai johtaa ongelmin, mutta mielestään harmittomista kyllä.
Höpö höpö. Kasvatus on jatkumo, joka alkaa vauvan syntymästä. Kun lapsi hakee rajojaan, aikuisen tehtävä on luoda ne jokaisessa ikävaiheessa. Vauva ei osaa valehdella. 10 v osaa ja silloin aikuisen tehtävä on olla AIKUINEN, joka laittaa rajat sille, saako valehdella vai ei.
Tekopyhyyden huippu. Jokainen valehtelee. https://www.aamulehti.fi/terveys/art-2000007593664.html
Eniten valehtelevat lapset, joiden vanhemmat nipottavat, asettavat ikätasoon sopimattomia sääntöjä eivätkä kannusta puhumaan totta. Jos kotona ilmapiiri ei kannustaa rehellisyyteen, vika on vanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi valehtelee, hän etsii rajoja. Aikuisen tehtävänä on luoda rajat. Ota asia keskusteluun ja kysy lapselta: miksi valehtelet? Onko se jännää vai hauskaa? Ymmärrätkö mitä siitä seuraa, kun myöhemmin isompana jööt kiinni valehtelusta esim. koulussa, kavereille,kesätyöpaikssa jne.
Olette puhuneet, mutta onko lapsi ymmärtönyt TUNNETASOLLA että valehteleminen on VÄÄRIN?
Ymmärtääkö hän mitä tarkoittaa tehdä OIKEIN tai VÄÄRIN? Jatkakaa puhumista.Eräs keino valehteluun on tehdä lapselle konkreettinen tilanne, jossa sinä aikuisena valehtelet lapselle, jolloin hän ymmärtää, kuinka pahalta valehtelu tuntuu. Voit luvata lapselle, että tehdään tänään vaikkapa lettuja. Mutta sitten perut koko jutun hiukan myöhemmin ja sanot, minä valehtelin. Huomaa lapsen reaktio, pettymys, suuttumus jne. Ole lapsesi tukena, ota reaktiot vastaan aikuismaisen tyynesti. Kuuntele, mutta älä itse provosoidu lapsen reaktioista. Älä myöskään sääli, peru puheitasi. Ole jämäkkä, pidä sanasi, mutta ole myös läsnä ja kuunteleva.
Tämä on se konkreettinen TUNNETASON kokemus, joka herättää lapsen ymmärtämään kuinka valehtelu tuntuu pahalta, sinusta ja erityisesti lapsesta.
Tsemppiä ja rohkeutta rajojen asettamiseen!
Tämä! Lapsen pitää kokea pettymystä ja vakehtelun pitää johtaa pettymyksen tunteeseen. Jos valehteluun ei reagoida, on näitä aikuisia valehtelijoita sitten parisuhteissa. Lue mm. www.mielenterveystalo.fi
Jakamasi linkki ei mitenkään tue kirjoittamaasi. Pitäisikö edes palstalla olla rehellinen?
Taidat olla tyhmä jankkaaja. Ymmärrätkö, että lapsen valehtelu on osa sitä kierrettä, joka johtaa mm. aikuisena pahempaan valehteluun, pettämiseen ym.??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet sitä kautta, että valehtelemalla hän pettää vanhempien luottamuksen, ja kun häneen ei voida luottaa niin voi jäädä kivoja juttuja saamatta. Ja päinvastoin osoittamalla olevansa luotettava voi saada enemmän vastuuta. Valehtelu on sinänsä normaalia tuon ikäisillä kyllä. Rajojen kokeilua.
Ja ns rangaistukset noista asioista voisivat olla ihan loogisia seurauksia. Lapsi valehtelee läksyjen teosta - vanhempi alkaa aina tarkistaa että läksyt on tehty. Sama hampaan pesusta, aikuinen valvoo kun ei voi luottaa lapsen sanaan. Tv:n katselusta salaa seuraa se, että kaukosäädin tai tv:n virtajohto otetaan pois kun lapsi on yksin kotona jne. Eiköhän lapsi aika pian ala tajuta että on mukavampaa olla luotettava.
Taas pieleen. Television katsominen ei ole valehtelua. Valehtelua on, ettei vastaa todenmukaisesti kysymykseen televisiosta.
Ap:n perusongelma on se, että säännöt ovat epäjohdonmukaisia. Yhtään järkevää syytä ei ole tullut, miksi telkkaria ei saa katsoa yksin. Jos kyse on epäsopivasta ohjelmasta, yksinolo ei siihen vaikuta ja se ohjelma on huono myös silloin, kun vanhemmat ovat kotona.
Elokuvateattereissakin on sääntö, että ikäraja on joku, mutta vanhemman seurassa pääsee jo vähän nuorempi. Ei siinä ole mitään epäloogista jos noudattaa samaa kotona, eikä siinä että hampaat pitää pestä ja läksyt tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarin piuhat mukaan, niin ei katso sitä. Läksyt ja hampaiden pesu sinun valvonnassa.
Toimi meillä, antennijohto pois. Ongelma on älypuhelin, josta lapset ja nuoret näkevöt ja kuulevat aivan kaiken. Esim. Tiktok-sovelluksesta suoraa livestriimausta mm. Ukrainan sodasta tai kaiken pornon mitä vaan voi kuvitella.
Poista Tiktok ja estä pornosivustot lapsen puhelimesta.
Näitä pornosivuja kun katsovat jo päiväkoti-ikäiset, vanhempien völittämöttä/ ymmärrtämöttä!Mitä kertoo sinusta, jos oletat että 10-vuotias katsoo telkkarista pornoa? Missä kohtaa ap sanoi, että kielletty ohjelma on pornoa? Ap sanoi, että hän on kieltänyt jonkun ohjelman katsomisen yksin, ajattelitko että lapsi saa katsoa seurassa aikuisviihdettä?
Luetun ymmärtäminen jälleen sun ongelma! Kirjoitettiinko että pornoa tv:ssä?
Lue uudestaan ja mieti, tyhmä.
Ap, jos lapsen valehteleminen jatkuu, ota yhteyttä esim. koulupsykologiin/ kuraattoriin. Kysy myös opettajalta, onko lapsella esiintynyt valehtelua myös siellä. Jotain lapsi oireilee valehtelullaan. Onko kotona tapahtunut jotain? Koulussa, kavereiden völillä? Vai mikä aiheuttaa valehtelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi valehtelee, hän etsii rajoja. Aikuisen tehtävänä on luoda rajat. Ota asia keskusteluun ja kysy lapselta: miksi valehtelet? Onko se jännää vai hauskaa? Ymmärrätkö mitä siitä seuraa, kun myöhemmin isompana jööt kiinni valehtelusta esim. koulussa, kavereille,kesätyöpaikssa jne.
Olette puhuneet, mutta onko lapsi ymmärtönyt TUNNETASOLLA että valehteleminen on VÄÄRIN?
Ymmärtääkö hän mitä tarkoittaa tehdä OIKEIN tai VÄÄRIN? Jatkakaa puhumista.Eräs keino valehteluun on tehdä lapselle konkreettinen tilanne, jossa sinä aikuisena valehtelet lapselle, jolloin hän ymmärtää, kuinka pahalta valehtelu tuntuu. Voit luvata lapselle, että tehdään tänään vaikkapa lettuja. Mutta sitten perut koko jutun hiukan myöhemmin ja sanot, minä valehtelin. Huomaa lapsen reaktio, pettymys, suuttumus jne. Ole lapsesi tukena, ota reaktiot vastaan aikuismaisen tyynesti. Kuuntele, mutta älä itse provosoidu lapsen reaktioista. Älä myöskään sääli, peru puheitasi. Ole jämäkkä, pidä sanasi, mutta ole myös läsnä ja kuunteleva.
Tämä on se konkreettinen TUNNETASON kokemus, joka herättää lapsen ymmärtämään kuinka valehtelu tuntuu pahalta, sinusta ja erityisesti lapsesta.
Tsemppiä ja rohkeutta rajojen asettamiseen!
Mutta on ihan eri asia pettää joku valehtelemalla kuin valehdella jostain, mikä koskettaa vain itseä kuten että katsoi ohjelmaa mitä ei yksin saisi. Tämän jokainen normaali 10-vuotias ymmärtää. Ei välttämättä todellakaan valehtelisi asioista jotka satuttaa muita tai johtaa ongelmin, mutta mielestään harmittomista kyllä.
Ei mitään loogisuutta tässä kommentissa. Milloin se sitten pitäisi lapsen antaa kokea ja tuntea, miltä muista tuntuu kun hän valehtelee??? Murrosiässä? Vasta aikuisena ? jolloin on jo myöhäistä, koska valehtelusta on jo tullut niin suuri osa ihmisen persoonaa. Näistä valehtelevista lapsista ja nuorista kasvaa juuri näitä pettäjä-isukkeja ja äitejä, jotka kokevat saavansa valehdella ym. Eli kasvavat narsistisiksi, alistaviksi ym.
Kysy itseltäsi ja keskustele lapsen kanssa, miksi kokee tarpeelliseksi valehdella. Todennäköisesti syy on se, että on liian tiukka kuri, eikä ole tottunut ottamaan itsestään vastuuta. Tällaiset lapset on niitä, joille pitää joka asiasta sanoa ihan joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi valehtelee, hän etsii rajoja. Aikuisen tehtävänä on luoda rajat. Ota asia keskusteluun ja kysy lapselta: miksi valehtelet? Onko se jännää vai hauskaa? Ymmärrätkö mitä siitä seuraa, kun myöhemmin isompana jööt kiinni valehtelusta esim. koulussa, kavereille,kesätyöpaikssa jne.
Olette puhuneet, mutta onko lapsi ymmärtönyt TUNNETASOLLA että valehteleminen on VÄÄRIN?
Ymmärtääkö hän mitä tarkoittaa tehdä OIKEIN tai VÄÄRIN? Jatkakaa puhumista.Eräs keino valehteluun on tehdä lapselle konkreettinen tilanne, jossa sinä aikuisena valehtelet lapselle, jolloin hän ymmärtää, kuinka pahalta valehtelu tuntuu. Voit luvata lapselle, että tehdään tänään vaikkapa lettuja. Mutta sitten perut koko jutun hiukan myöhemmin ja sanot, minä valehtelin. Huomaa lapsen reaktio, pettymys, suuttumus jne. Ole lapsesi tukena, ota reaktiot vastaan aikuismaisen tyynesti. Kuuntele, mutta älä itse provosoidu lapsen reaktioista. Älä myöskään sääli, peru puheitasi. Ole jämäkkä, pidä sanasi, mutta ole myös läsnä ja kuunteleva.
Tämä on se konkreettinen TUNNETASON kokemus, joka herättää lapsen ymmärtämään kuinka valehtelu tuntuu pahalta, sinusta ja erityisesti lapsesta.
Tsemppiä ja rohkeutta rajojen asettamiseen!
Ei. Tuo on sadistista vallankäyttöä.
Ei, sadistinen tarkoittaa aivan muuta. Valehtelun hyväksyminen ilman seurauksia on lapsen hylkäämistä. Hän hakee rajojaan ja oppiaan siinä, kuinka tässä yhteiskunnassa ja maailmassa tulee toimia OIKEIN eli ei valehtelemalla.
On aikuisen vastuulla laittaa rajat. Rajaton lapsi on aikuisen hylkäämä.
On sadistisia tuottaa lapselle tahallaan mielipahaa. Kyse ei ole kasvatuksesta tässä esimerkissä vaan vallankäytöstä.
Luetun ymmärtäminen vaikeaa? Oletko koskaan ollut kasvatusalan töissä? Et.
Ja kukaan ei ole väittänyt, että ko. nettiisoitteessa kehoitettaisiin valehteluun. Ei, vaan sieltä löytyy nimenomaan esimerkkejä siitä, mihin valehtelu johtaa, esim. aikuisten pakonomaiseen valehtelukierteeseen eli patologiseen valehteluun. Lue ja opi!