Tiukka kysymys: voiko mies ja nainen olla koskaan pelkkiä ystäviä?

Rumana naisena minulla on miespuolisia kavereita. Jotain etua rumuudestakin.

Kyllä minä olen tuntenut ihan lapsesta asti kaveripoikiakin kohtaan seksuaalisen jännitteen, joka johtuu ihan siitä, että olemme eri sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, oltiin eksän kanssa oikein hyviä kämppiksiä.

M35

Öö, eikö se että on eksä kumoa juuri sen että voi olla vain ystävä?

Mun mielestä kaksi heteroa (mies ja nainen) voi olla täysin ystäviä vain jos ovat verisisaruksia keskenään ja joskus sekin on ollut joillekin vaikeaa joten en pidä erityisen todennäköisenä pelkkää ystävyyssuhdetta koska siinä on aina se potentiaali eli seksuaalinen vetovoima/biologia.

Eihän miehen ja naisen välillä ole aina seksuaalista vetovoimaa. Siihen tarvitaan jokin syy, ei riitä että ollaan eri sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on tiivis kaveripiiri, johon tutustuin sitten minäkin. Siinä kaikki ovat kavereita keskenään, naiset ja miehet, mutta kyllä sielläkin on tämä yksi nainen, jonka puolesta niin mun mies kuin kaveripiirin muutkin miehet näemmä lentäis vaikka kuuhun, jos tämä tarvitsisi sieltä jonkun tavaran.

Tosin on hyvin suosittu myös kaveripiirin naisten kesken, ts. koskaan kuule hänestä pahaa sanaa. Bileitä ei pidetä, jos tämä nainen ei pääse.

Itse hän tuntuu olevan jotenkin autuaan tietämätön asemastaan. Mua kohtaan tosi kiva (kuten siis selvästi kaikkia kohtaan). 

Yritän kovasti olla välittämättä tästä ja ajatella, että tulee varmaan se päivä kun mäkin yhtä estottomasti ihailen häntä ja kutsun muruksi niin kuin kaikki muutkin tekee. Mutta kyllä tämä asetelma mua vaivaa, vaikka 100 pros varmasti tiedän, että mitään sutinaa tällä ei näiden miesten kanssa ole eikä tule. Mutta huomaan miten ärsyttää joskus aika paljon. No ehkä se johtuu vain siitä, että olen kaveripiirissä uusi.

Ootko tutustunut häneen paremmin? Hänkin on vain ihminen? Kuitenkin loppujen lopuksi. Tuollainen etäältä fanitus saa ihmiset rakentamaan pilvilinnat omassa päässään. Tässä teidän tapauksessa toki monikossa.

Ei kaikkien ole pakko mennä saman joukkohypnoosiin. Luuletko, ettei sutinaa kenenkään kesken olisi, jos olisi tosi tilaisuus vai onko tuo vain puolin ja toisin itsetunnon pönkitystä?

Ps. minua ei kutsu muruksi kun mieheni. Hän oli naimisissa toisaalla kun tavattiin. Nyt ollaan oltu kolme vuotta onnellisesti yhdessä.

No selkeää on, että sua ei kannata ystäväpiiriin päästään, koska ei näemmä ole ongelma varattuja napsaista!

Ja sun miestä on sitten ainakin kaksi naista kutsunut muruksi yhtä aikaa....

Uuh ei ole kyse varattujen napsaisusta kuten hienosti yleistät. Se että rakastuttiin miehen kanssa ei niin sopivissa olosuhteissa, ei tarkoita, että koskisin ikinä pitkällä tikullakaan toisten miehiin toiste.

Joskus elämä menee eri tavalla kuten ajattelisi. Mutta huutele toki sieltä norsunluutornista kerran olet parempi ihminen. Elämämme ainoan kerran kävi noin. Ei olla ylpeitä mut tilanne hoidettiin niin hyvin kun taidettiin. Pointti kai se et mies erosi. Ja ei, silloinen vaimonsa ei kutsunut häntä muruksi. Ei todella, lähinnä haukkui ja syytti ja käytti roskasankona.

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Mielestäni on vähän outo ja loukkaavakin ajatus, että vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa voi olla ystävä, jos kokee hänet seksuaalisesti luotaantyöntäväksi. En haluaisi olla ihmissuhteessa, jossa minut määriteltäisiin noin eli seksuaalisesti epäviehättäväksi.

Yleensä sitä seksuaalista vetovoimaa on naisen ja miehen välillä. Siksi en halua ystävyyssuhteita ja syvällisiä keskusteluja miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Miksi ihmeessä? Uskollisuus perustuu ennen kaikkea siihen, että ymmärtää omat rajansa eikä ylitä niitä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että voi olla läheinen kaveri useimpien vastakkaisen sukupuolen ihmisten kanssa ja välttää vain niitä harvoja ihmisiä joihin tuntee vetoa. Toisille paras strategia on välttää ylipäänsä turhan läheisiä ystävyyssuhteita toisen sukupuolen kanssa. Liika mustavalkoisuus ei edistä uskollisuutta, rehellisyys itselleen ja kumppanille vie paljon pidemmälle.

Minulla on miespuolinen kaveri. En tunne minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan.

Uskon, ja olen vakuuttunut, että tilanne on molemminpuolinen; sen verran pitkään olemme tunteneet toisemme.

En tuntisi seksuaalista vetoa kaveriani kohtaan, vaikka hän olisi viimeinen mies maailmassa.

Mutta hyvä tyyppi hän on ja hänen kanssaan on mukava olla kaveri. (Kumpikin meistä on parisuhteessa tahoillaan, kaverillani on kumppani vaihtunut jossakin vaiheessa. Tapaamme keskenään tai siten, että kumppanit ovat mukana. Olen myös kaveri kaverini avovaimolle.)

Joskus ihmissuhteet voivat olla hyviä juuri siksi, jos niissä ei ole seksuaalista vetovoimaa.

Olen ihan kaunis nainen, ja täytyy sanoa että omasta puolestani voisi olla vaikka kaikki miehet kavereita, ei mitään väliä.

Sukupuoli ei itsessään määritä haluanko seksuaalisesti - eli itse voi varsin hyvin olla ystävä miehien kanssa, ilman mitään seksuaalista. Edes hyvännäköisyys ei tarkoita että haluaisin seksuaalisesti, siinä on oltava muutakin. Olen kai hieman demiseksuaali.

Mutta kun noita mieskavereita ja tuttavia on ollut paljon matkan varrella, niin täytyy sanoa että aina jossain kohtaa päättynyt, että yritetään tavalla tai toisella. Kännissä avaudutaan tunteistaan, tai aletaan vihjaila hienovaraisesti ja niin edespäin.

Olen saanut ns. pettyä kyllä tosi monta kertaa, kun on kuitenkin olleet moni niin hyviä tyyppejä että mielellään kaveeraan, mutta minua hiukan ahdistaa jos minuun ihastutaan.

Koska tuntuu jotenkin väärältä hengata, jos tietää että toinen on sinuun aivan sydän lääpällään. Ja sen verran hyvä olen lukemaan ihmisiä, että sen on todella oppinut näkemään kun tulee tunteita peliin. Ja varsinkin seksuaalisen halun toisesta näkee ja tuntee tietynlaisena energiana. Siinä on sitten hiukan vaikea olla, kun tuntuu että toinen haluaa sulta kokoajan jotain, mitä et voi antaa.

Nuorempana olin naiivimpi, joten ajattelin että tietenkin voidaan olla vaan ystäviä miesten kanssa, sillä eihän itsellänikään ollut mitään ajatuksia seksuaalisesti tai romanttisesti. Mutta eihän se niin mennyt.

Nykyisin pidän mieskaverit tietyllä "etäisyysasteella" jotta eivät ihan korviaan myöten menisi rakastumaan. Voi nähdä silloin tällöin, muttei liian usein. Tein aikoinaan virheen erään mieskaverin kanssa, koska kaveerasin niin paljon siitä huolimatta, että tiesin hänen tunteistaan. Hänellä oli kuitenkin ajatuksena, että "kai minäkin sitten joskus" häneen rakastun, kun vaan jaksaa olla kärsivällinen. Vieläkin hiukan harmittaa, etten ollut fiksumpi vaan aiheutin turhaa sydänsurua hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Miksi ihmeessä? Uskollisuus perustuu ennen kaikkea siihen, että ymmärtää omat rajansa eikä ylitä niitä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että voi olla läheinen kaveri useimpien vastakkaisen sukupuolen ihmisten kanssa ja välttää vain niitä harvoja ihmisiä joihin tuntee vetoa. Toisille paras strategia on välttää ylipäänsä turhan läheisiä ystävyyssuhteita toisen sukupuolen kanssa. Liika mustavalkoisuus ei edistä uskollisuutta, rehellisyys itselleen ja kumppanille vie paljon pidemmälle.

No, minulle uskollisuus on sitä, ettei tunne edes kiusausta pettää. Onhan sellainen kumppani paljon parempi, jota muut miehet/naiset eivät kiinnosta, verrattuna sellaiseen, jota muut kiinnostavat ihan hirveästi, mutta joka vain itsekurin avulla pitää itsensä kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Se, että sinulla on syviä tunteita johonkin toiseen ihmiseen itsessään vaikuttaa enemmän vai vähemmän parisuhteeseesi, vaikket fyysisesti pettäisi. Toiminta on aina oman päätöksen tulos, mutta tunteitasi et pysty hallitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Miksi ihmeessä? Uskollisuus perustuu ennen kaikkea siihen, että ymmärtää omat rajansa eikä ylitä niitä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että voi olla läheinen kaveri useimpien vastakkaisen sukupuolen ihmisten kanssa ja välttää vain niitä harvoja ihmisiä joihin tuntee vetoa. Toisille paras strategia on välttää ylipäänsä turhan läheisiä ystävyyssuhteita toisen sukupuolen kanssa. Liika mustavalkoisuus ei edistä uskollisuutta, rehellisyys itselleen ja kumppanille vie paljon pidemmälle.

No, minulle uskollisuus on sitä, ettei tunne edes kiusausta pettää. Onhan sellainen kumppani paljon parempi, jota muut miehet/naiset eivät kiinnosta, verrattuna sellaiseen, jota muut kiinnostavat ihan hirveästi, mutta joka vain itsekurin avulla pitää itsensä kurissa.

Väitän, että useimmissa pitkissä suhteissa on epärealistinen vaatimus, ettei kukaan muu ikinä kiinnostaisi yhtään. Riippumatta siitä onko alkuhuumassa vannottu ettei ikinä edes nähdä ketään muuta sillä tavalla. Kysymys on siitä miten toimii silloin jos joku muu sittenkin vähän kiinnostaakin.

Sitäpaitsi, en minä puhunut itsekurista. Vaan siitä kaikesta mikä tapahtuu ennenkuin itsekurin tarve edes astuu peliin. Minusta uskollisuus on ennen kaikkea sitä, ettei edes hankkiuduta ns. riskitilanteisiin. Ettei leikitä sillä rajalla tai testata toisen luottamusta. Ei se toki poissulje itsekuria tai edes sitä vain omasta puolisosta kiinnostumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Se, että sinulla on syviä tunteita johonkin toiseen ihmiseen itsessään vaikuttaa enemmän vai vähemmän parisuhteeseesi, vaikket fyysisesti pettäisi. Toiminta on aina oman päätöksen tulos, mutta tunteitasi et pysty hallitsemaan.

Toki noin olisi. Mutta nyt kai oli puhe siitä, että jollakin on oikein sellainen piirre, että ihastuu herkästi ystäviinsä, kun on "avautumista" ja "syvempiä keskusteluja". Ei siitä, että kuka tahansa voi ehkä mahdollisesti joskus ihastua johonkin toiseen ihmiseen suhteensa aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on vähän outo ja loukkaavakin ajatus, että vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa voi olla ystävä, jos kokee hänet seksuaalisesti luotaantyöntäväksi. En haluaisi olla ihmissuhteessa, jossa minut määriteltäisiin noin eli seksuaalisesti epäviehättäväksi.

Yleensä sitä seksuaalista vetovoimaa on naisen ja miehen välillä. Siksi en halua ystävyyssuhteita ja syvällisiä keskusteluja miesten kanssa.

No minusta on outo ja loukkaava ajatus, että vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ei voi olla ystävä jos ei koe häntä seksuaalisesti haluttavaksi. Minulle ystävyydessä ja ihmissuhteissa yleensä merkitsee enemmän luonteiden yhteensopivuus, huumorintaju ja se miten hyvin luottamus ja keskusteluyhteys rakentuu. Mulla olisi monta hyvää ystävyyttä miesten kanssa mennyt sivuun, jos olisin naamakertoimella valikoinut kenen kanssa vietän aikaani. Koen, että minulle ei kuulu se miten haluttavaksi tai epäviehättäväksi ystäväni minut kokevat niin kauan kuin heidän kanssaan on miellyttävä keskustella ja viettää aikaa ja nämä ajatukset eivät sitä vaikeuta. On mulla pari naisiin menevää ystävää myös enkä heidänkään kohdalla mieti että voidaanko olla ystäviä tämän vuoksi tai ovatko he olleet minusta kiinnostuneita ja minkälainen vetovoima välillämme on.

Vierailija kirjoitti:

Voi, jos nainen on sellainen, ettei mies voi mitenkään haluta häntä. Nainen pystyy helpommin platoniseen suhteeseen miehen kanssa, koska tuntee harvemmin mitään seksuaalista vetovoimaa miestä kohtaan.

Paitsi silloin kun mies on tarpeeksi komea. Silloin roikutaan vaikka kaveruus suhteessa, kun muuta ei tipu. Jos vaikka asiat muuttuisi. T: sen komean puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Miksi ihmeessä? Uskollisuus perustuu ennen kaikkea siihen, että ymmärtää omat rajansa eikä ylitä niitä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että voi olla läheinen kaveri useimpien vastakkaisen sukupuolen ihmisten kanssa ja välttää vain niitä harvoja ihmisiä joihin tuntee vetoa. Toisille paras strategia on välttää ylipäänsä turhan läheisiä ystävyyssuhteita toisen sukupuolen kanssa. Liika mustavalkoisuus ei edistä uskollisuutta, rehellisyys itselleen ja kumppanille vie paljon pidemmälle.

No, minulle uskollisuus on sitä, ettei tunne edes kiusausta pettää. Onhan sellainen kumppani paljon parempi, jota muut miehet/naiset eivät kiinnosta, verrattuna sellaiseen, jota muut kiinnostavat ihan hirveästi, mutta joka vain itsekurin avulla pitää itsensä kurissa.

Väitän, että useimmissa pitkissä suhteissa on epärealistinen vaatimus, ettei kukaan muu ikinä kiinnostaisi yhtään. Riippumatta siitä onko alkuhuumassa vannottu ettei ikinä edes nähdä ketään muuta sillä tavalla. Kysymys on siitä miten toimii silloin jos joku muu sittenkin vähän kiinnostaakin.

Sitäpaitsi, en minä puhunut itsekurista. Vaan siitä kaikesta mikä tapahtuu ennenkuin itsekurin tarve edes astuu peliin. Minusta uskollisuus on ennen kaikkea sitä, ettei edes hankkiuduta ns. riskitilanteisiin. Ettei leikitä sillä rajalla tai testata toisen luottamusta. Ei se toki poissulje itsekuria tai edes sitä vain omasta puolisosta kiinnostumista.

Siinäkin on iso ero, kiinnostaako joku toinen vain hiukan vai paljon.

Minusta uskollisuus on paremminkin sitä, ettei ole tarvetta välttää mitään riskitilanteita.

Olisin monesti halunnut olla miehen ystävä, mutta ei kelvannut ystävyyteni. Ilmesesti eivät hae naisesta sellaista. Vain kotipiikaa ja p*llua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Miksi ihmeessä? Uskollisuus perustuu ennen kaikkea siihen, että ymmärtää omat rajansa eikä ylitä niitä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että voi olla läheinen kaveri useimpien vastakkaisen sukupuolen ihmisten kanssa ja välttää vain niitä harvoja ihmisiä joihin tuntee vetoa. Toisille paras strategia on välttää ylipäänsä turhan läheisiä ystävyyssuhteita toisen sukupuolen kanssa. Liika mustavalkoisuus ei edistä uskollisuutta, rehellisyys itselleen ja kumppanille vie paljon pidemmälle.

No, minulle uskollisuus on sitä, ettei tunne edes kiusausta pettää. Onhan sellainen kumppani paljon parempi, jota muut miehet/naiset eivät kiinnosta, verrattuna sellaiseen, jota muut kiinnostavat ihan hirveästi, mutta joka vain itsekurin avulla pitää itsensä kurissa.

Väitän, että useimmissa pitkissä suhteissa on epärealistinen vaatimus, ettei kukaan muu ikinä kiinnostaisi yhtään. Riippumatta siitä onko alkuhuumassa vannottu ettei ikinä edes nähdä ketään muuta sillä tavalla. Kysymys on siitä miten toimii silloin jos joku muu sittenkin vähän kiinnostaakin.

Sitäpaitsi, en minä puhunut itsekurista. Vaan siitä kaikesta mikä tapahtuu ennenkuin itsekurin tarve edes astuu peliin. Minusta uskollisuus on ennen kaikkea sitä, ettei edes hankkiuduta ns. riskitilanteisiin. Ettei leikitä sillä rajalla tai testata toisen luottamusta. Ei se toki poissulje itsekuria tai edes sitä vain omasta puolisosta kiinnostumista.

Hmm. Jos joku ei hankkiudu ns. riskitilanteisiin, niin siitä tulee mielikuva, että jotain tapahtuisi jos niihin hankkiutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty olemaan vain kaveri eri sukupuolta olevan kanssa, niin ei kai silloin voi olla parisuhteessakaan. Nimittäin jos tuntee kaikkia eri sukupuolta olevia kohtaan seksuaalista vetoa, niin uskollisuus parisuhteessa on silloin aika lailla vaikeaa.

Ei kai. Kun sen piirteen ymmärtää ja hyväksyy itsessään, niin osaa pitää vastakkaiseen sukupuoleen sopivan etäisyyden. Kyllähän sitä pinnallisia moikkauskavereita, työtovereita yms voi olla. Ne lähimmät avautumisystävät on vaan omaa sukupuolta. Ei minulla ainakaan ihastus syty small talkista vaan syvemmistä keskusteluista yhdistettynä flirttiin.

Jos minulla olisi tuollainen piirre, niin en kyllä pitäisi itseäni parisuhteeseen soveltuvana ihmisenä. Uskollisuus olisi silloin liian hataralla pohjalla.

Miksi ihmeessä? Uskollisuus perustuu ennen kaikkea siihen, että ymmärtää omat rajansa eikä ylitä niitä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että voi olla läheinen kaveri useimpien vastakkaisen sukupuolen ihmisten kanssa ja välttää vain niitä harvoja ihmisiä joihin tuntee vetoa. Toisille paras strategia on välttää ylipäänsä turhan läheisiä ystävyyssuhteita toisen sukupuolen kanssa. Liika mustavalkoisuus ei edistä uskollisuutta, rehellisyys itselleen ja kumppanille vie paljon pidemmälle.

No, minulle uskollisuus on sitä, ettei tunne edes kiusausta pettää. Onhan sellainen kumppani paljon parempi, jota muut miehet/naiset eivät kiinnosta, verrattuna sellaiseen, jota muut kiinnostavat ihan hirveästi, mutta joka vain itsekurin avulla pitää itsensä kurissa.

Väitän, että useimmissa pitkissä suhteissa on epärealistinen vaatimus, ettei kukaan muu ikinä kiinnostaisi yhtään. Riippumatta siitä onko alkuhuumassa vannottu ettei ikinä edes nähdä ketään muuta sillä tavalla. Kysymys on siitä miten toimii silloin jos joku muu sittenkin vähän kiinnostaakin.

Sitäpaitsi, en minä puhunut itsekurista. Vaan siitä kaikesta mikä tapahtuu ennenkuin itsekurin tarve edes astuu peliin. Minusta uskollisuus on ennen kaikkea sitä, ettei edes hankkiuduta ns. riskitilanteisiin. Ettei leikitä sillä rajalla tai testata toisen luottamusta. Ei se toki poissulje itsekuria tai edes sitä vain omasta puolisosta kiinnostumista.

Mulle jos joku mies sanoisi, että en voi olla sun ystävä, kun se voisi olla haitallista mun parisuhteelle, niin tulkitsisin sen kyllä niin, että mies ei ole kovin kiinnostunut tyttöystävästään/vaimostaan, ja että on kiinnostunut musta. Tai sitten niin, että muija on joku sairaalloisen mustasukkainen, mutta senkin voisi tulkita niin, että niillä ei kovin hyvin mene.