Lue keskustelun säännöt.
Miespuolinen ystävä jätti kaverisuhteet viestillä
21.05.2022 |
Olin nähnyt miespuolista ystävääni pari kertaa viime kuussa ja puhuneet elämässäni olevasta vaikeasta asiasta, lapseni sairaudesta joka keväällä tuli ilmi.
Aiemmin minun ja tämän miehen välillä on ollut kiinnostusta, mutta emme koskaan tehneet mitään ja hän alkoi seurustella. Tästä on jo monta vuotta., olemme sittemmin normaalisti nähneet, soitelleet ja laittaneet viestiä.
Lapsella on ensi viikolla lääkäri ja asia jännittää kovasti. Yritin soittaa kaverimiehelle (oli sanonut että voin soittaa vaikka 24/7, en ole soittanut), ei vastannut. Eikä palannut millään muotoa asiaan.
Nyt yhtäkkiä mies laittoi tekstarin, että hän on mies, ei terapeutti ja että tarvitsen terapiaa. Että emme koskaan ole olleet ystäviä emmekä ole missään väleissä.
Vastasin olevani hämmentynyt. Mies soitti ja sanoi että ei halua minua elämäänsä, ei valitse minua, ei ole elämässäni.
Minä puolestaan sanoin että onpa ajoitus, mieti hieman mitä tässä on meneillään - välit poikki kesken hirveän elämäntilanteen!
Johon hän tuumasi että ei se haittaa, ei hän tässä ole mitään tehnyt kun ei ole mitään mitä panna poikki.
Olen puulla päähän lyöty! Mikä saa ihmisen toimimaan noin?
Kaksi kertaa keskustelimme asian tiimoilta ja hän oli empaattinen. Nyt meillä ei kuulema ole välejä emmekä ole ystäviä, emme kuulema koskaan ole mitään olleet.
Oloni on surullinen ja hämmentynyt. Mitä tähän voi enää sanoa?
Kommentit (119)
Työkaveri puhui vaimonsa jättämisestä. Oli kova paikka. Sitten sanoi tehneen päätöksensä. lähti kotiin. Seuraavana aamuna tuli töihin ettei voi, vaimolla on syöpä. Vitutti kaverin puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla joltain joka on tehnyt vastaavaa että mikä ihme voi saada ihmisen toimimaan noin: hylkäämään hädän hetkellä?
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla joltain joka on tehnyt vastaavaa että mikä ihme voi saada ihmisen toimimaan noin: hylkäämään hädän hetkellä?
Minua kiinnostaisi tämä myös! Myöntääkö tällainen ihminen ihan suoraan, ettei toisen hätä kosketa häntä lainkaan? Että ennemmin kuin tuntee myötätuntoa, tuntee ärtymystä? Että aina, ihan helvetin aina se oma napa on vain merkityksellinen?
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta eikö kannattaisi etsiä jotain vertaistukea toisista vanhemmista, joiden lapsi sairastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta eikö kannattaisi etsiä jotain vertaistukea toisista vanhemmista, joiden lapsi sairastaa?
Tämä on nyt täysin off topic, mutta ei sellaisia ole aina.
T. Harvinaisen äiti
Mitä tekoon tulee, on se mielestäni törkeä.
Ystävyyden pitäis olla tärkein asia. Uskomattoman törkeää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla joltain joka on tehnyt vastaavaa että mikä ihme voi saada ihmisen toimimaan noin: hylkäämään hädän hetkellä?
Tämä mies on selkeästi pitänyt ap:ta niin kutsutussa reservissä, varalla. Eli jos oma suhde kariutuu, voi vaikka vähän hurvitella ap:n kanssa.
Siis pitänyt varalla, kunnes "ystävyydestä" alkoi olla liikaa vaivaa. Joillakin naisillakin on näitä b-miehiä varalla.
Luonnollisesti tämä ei ole mieleltään terveen ihmisen tapa toimia, tällainen ihminen ei anna mitään arvoa muille vaan pitää heitä pelkkinä hyödykkeinä, kulutustavarana. Läheisriippuvainen, persoonallisuushäiriöinen, narsisti tmv.
Hän ei ap koskaan ole ollut oikea ystäväsi. Kuten sananlasku sanoo, hädässä ystävä tunnetaan. Ei normaali terve ihminen tee noin.
Tsemppiä sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hänestä kuulunut, ap?
Ei ole, jotenkin elättelin toivoa että pahoittelisi ja kysyisi miten asiat meni lääkärissä. Mutta ei.
Välillä ajattelen että haluan puhua tästä vielä kasvotusten kun molemmat on vetäneet happea. Välillä ajattelen että mikäli hän ei koe tarvetta pyytää anteeksi, en minä koe tarvetta olla missään tekemisissä.
Ristiriitaiset fiilikset. Kunpa saisi kiinni, mikä tämän räjähdyksen aiheutti.
Ap
Jep, luulisi että jos on mies jolla selkäranka, osaa pyytää anteeksi ja ymmärtää että anteeksipyydettävää todella on. Ajoitus oli törkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänestä kuulunut, ap?
Ei ole, jotenkin elättelin toivoa että pahoittelisi ja kysyisi miten asiat meni lääkärissä. Mutta ei.
Välillä ajattelen että haluan puhua tästä vielä kasvotusten kun molemmat on vetäneet happea. Välillä ajattelen että mikäli hän ei koe tarvetta pyytää anteeksi, en minä koe tarvetta olla missään tekemisissä.
Ristiriitaiset fiilikset. Kunpa saisi kiinni, mikä tämän räjähdyksen aiheutti.Ap
Naisystävä tuli mustasukkaiseksi. Käytännössä on niin että lapsen asioista voivat yleensä olla kiinnostuneita äidin lisäksi lapsen isovanhemmat, lapsen biologinen isä, lapsen äidin puoliso/seurustelukumppani tai mahdollinen seurustelukumppani (lue mies joka ei ole toisaalla parisuhteessa vaan on halua valita ap lapsineen kaikkineen) ja äidin naispuoliset ystävät. Mies valitsi nyt muuta elämäänsä. Usein on jopa rahalla vaikea saada edes hoitoapua ja sukulaiset keskittyvät omiin lapsiinsa, lapsenlapsiinsa ja omiin vanhempiinsa. Joukkoon saattaa päästä lapsuudesta tai nuoruudesta asti tunnettu yleensä lapsen vanhemman kanssa samaa sukupuolta oleva ystävä.
Vaikka naisystävä sanoisi mitä, niin ihmettelen miten voi jättää jonkun vaikealla hetkellä. Vaikka suhde olisi ollut mikä. Hävytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti teeskennellyt kaveria ja halunnut salaa housuihin, ja nyt kun tajuaa että elämäntilanteesi on liian hankala sekaannuttavaksi ei jaksa enää esittää ystävää.
Niin. On _mies_ eikä terapeutti.
Ei tuo mitään ihmeellistä ole. Kun ihmiset muuttuvat iän myötä ja elämäntilanteet muuttuvat niin se muinoin solmittu ystävyys suhde voi alkaa rasitteeksi. En ymmärrä miksi pitäisi väkisin roikkua suhteessa mihinkä ei halua enää sitoutua sillä ne ystävyys suhteetkin vaativat jonkin moista sitoutumista. Hän ei enää jaksanut teeskennellä ja ajatus on varmaankin muhinut pitkään ennen kuin kehtaa sanoa suoraan.
Tämä ketju on roikkunut mulla puhelimessa kun olen sitä seurannut. Itsellä oli aikoinaan samanlainen tilanne. Tein sen ratkaisun että annoin olla. On jäänyt kaihertamaan että olisi pitänyt selvittää oma tilanne jonkin ajan jälkeen. Kannustan siis puhumaan vielä yhden kerran, sitten kun aikaa on mennyt ja sekä sinä että mies on rauhoittunut.
Onko uusia kommentteja tähän aiheeseen tai neuvoja, itsellä vähän sama tilanne. Sillä erotuksella että olen rakastunut mieheen joka pani tylysti välit poikki (ei tiedä tunteistani).
Oli miten oli, mutta voisi hieman inhimillistää ajankohtaa jolloin ystävyyden jäädyttää! Jos Ap:n lapsella vakava tila / tulevaisuus, niin ei ole oikea hetki, ymmärsin että ei tässä nyt pelkkä lääkärin vastaanotto jännittänyt, varmaan isompi asia nyt Ap:lla tuossa.