Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi tuolla kaukana maailmalla erään kaukomaan naisen kanssa. Ikinä se ei oo patistanut kotihommiin, ei vaipanvaihtoon, kun joskus poikkeen. Rahaa tietysti annan, sehän selvä, mutta aina aivan kohtuudella maan hintatasoon (halpa) verrattuna.
Hänellä ei ole periaattellista feminististä vihaa miestä kohtaan. Miestä kunnioitetaan, tuntuu hyvältä käväistä täältä Suomesta, jossa mies ja isä on perheessä jossain hyppysirkan ja marsun välimaastossa noin arvoltaan.
Siinäpä on oikein läsnäoleva ja läheinen isä. Tai sitten ei.
Joku tämän vihan naiseen laittaa, jota ei ole muissa maissa. Voin ihan allekirjoittaa tuon, mitä hän sanoo. Mikä se sitten vois olla?
Te vätykset, jotka miehiksi itseänne kutsutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitää alkaa vaihtaa vauvalle jotain "yövaatteita"?
Jos vauva on syötetty ja väsymyt valmiina nukkumaan niin satavarmasti hän virkistyy tai alkaa itkeä kun tumpuloidaan turhan vatteiden vaihdon kanssa.
Kaikki ylimääräinen turha, vain aikuisten mielestä "tarpeellinen" touhotus on turhaa. Vielä suuremmalla syyllä turhaa koska niiden vuoksi kaiken lisäksi tulee riitaa vanhempien kesken.
Samoin aamulla. Jos vauva on tyytyväinen ja laitettu leikkimään olkkariin niin mitä ihhmttä tarvitsee vaihtaa päälle "päivävaatteita" varhain aamulla?
Miksi vauva ei voi leikkiä niillä samoilla vaatteilla esimerkiksi siihen saakka kun lähdetään ulos.
Ei vauvoilla tarvitse olla mitään vaate-etikettiä tai ylipäätään riidan arvoista väliä syökö vauva joku aamu jotain muuta isän kanssa kuin äidin kanssa.
Vaan tärkeintä on, että asiat ovat kuitenkin hyvin ja vauvalla ei ole hätää.
Ei jollain pikkuasialla ole silloin niin väliä.
Rutiinit ovat ihan eri kuin mistä nyt keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi tuolla kaukana maailmalla erään kaukomaan naisen kanssa. Ikinä se ei oo patistanut kotihommiin, ei vaipanvaihtoon, kun joskus poikkeen. Rahaa tietysti annan, sehän selvä, mutta aina aivan kohtuudella maan hintatasoon (halpa) verrattuna.
Hänellä ei ole periaattellista feminististä vihaa miestä kohtaan. Miestä kunnioitetaan, tuntuu hyvältä käväistä täältä Suomesta, jossa mies ja isä on perheessä jossain hyppysirkan ja marsun välimaastossa noin arvoltaan.
Siinäpä on oikein läsnäoleva ja läheinen isä. Tai sitten ei.
Joku tämän vihan naiseen laittaa, jota ei ole muissa maissa. Voin ihan allekirjoittaa tuon, mitä hän sanoo. Mikä se sitten vois olla?
Te vätykset, jotka miehiksi itseänne kutsutte.
Mitä tämä ratkaisee?
Se mitä kutsut ns. rutiiniksi ja jota tuputat pakolla miehellesi kuulostaa pakonomaiselta äitien vallankäytöltä. Miten joku voi kuvitella olevansa noin oikeassa? Vain äiti osaa olla noin hybris. Väsyneenä. Itse en oo koskaan ymmärtänyt isinä et mikä nyt siinä lapsenhoidossa on niin raskasta ja vaikeaa? Olen hoitanut 2 lasta yksin ihan vauvasta lähtien...joten tiedän mistä puhun. Myös lapsia voi hoitaa monella tavalla ja rennommalla otteella. Relaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän että jonkinlaiset rutiinit on pidettävä pienen lapsen kanssa, mutta herranjestas voisit vähän relata! Jo mullekin tuli paha mieli tekstistäsi, kun kaikki on väärin. Entä sitten miehellesi? Esim tuo liian paksu yöpuku... no miksi teillä on sellaisia? Pitäkää kaapissa vain käyttökelpoisia vaatteita. Lähde sieltä mäkättämästä ja anna miehen tutustua lapseensa. Lapsi varmasti selviää hengissä vaikka muutaman tunnin hoidetaan eri tavalla kuin sinä olet päättänyt. Mun mies ainakin sai vauvan nukkumaan eri tavalla kuin minä ja olin siitä vain iloinen!
Ai miksi kaapissa on huhtikuussa fleecehaalareita? 😄
Nämähän eivät siis ole minun kehittämiäni rutiineita, vaan tärkeä osa lapsen kehityspsykologiaa. Googletapa rutiinit lapsiperheessä, ehkä sinäkin opit jotain!💁🏻
Vauvanhoitohan on todella helppoa, kun se tulee ihan käyttöohjeitten kanssa, joita sovelletaan persoonan mukaan.
Eivät rutiinit ole mielipideasioita, ja aika vanhan liiton ummehtunut käsitys on, että ei se siihen kuole, no ei kuole, mutta jos rima vanhemmuuden suhteen on niin matalalla, niin ei se mitenkään lapsen edunmukaista ole.
Ja jos luit tekstin, niin mies ei nimenomaan saa vauvaa nukkumaan (syyt luettelinkin).
👼🏻
Ap
Kolmen lapsen äitinä neuvoni on, että kannattaa vaihtaa fleecehaalarit villahaalareihin. Villa antaa paljon enemmän ns. liikkumavaraa lämpötilassa ilman että vauvalla / lapsella on liian kylmä tai liian kuuma.
Tämä pätee myös tulevaisuudessa, kun lapsi lähtee päiväkotiin.
(Tiedän, ettei tämä vinkki teidän valtataistelua lopeta, mutta helpottaa ihan sitä sinunkin vanhemmutta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot miehelle ihan suoraan, että sinua pännii hänen käytöksensä. Ja otat eron, jos mies ei muutu.
Sanot vaan, että yksinkertaisesti nämä asiat ovat sulle niin isoja juttuja, että et pysty joustamaan niissä. Vauva on nyt sinun työsi ja miehen pitää kuunnella sinua. Sinä päätät ja miehen pitää tehdä, niinkuin sinä teet yleensä vauvan kanssa.
Kuulostat hyvältä äidiltä ja lapset todellakin rakastavat rutiineita.
Nämä asiat ovat sinulle tärkeitä. Miehen pitää kunnioittaa sitä.
Niinhän se parisuhde/perhe toimii että toinen sanelee säännöt ja toisen pitää totella? Erolla kiristäminen kuulostaa myös tosi hyvältä neuvonlta sinusta? Ymmärtääkseni kyseessä on molempien lapsi niin silloin pitäisi tehdä kompromisseja ja yhteiset säännöt. Kirjoituksesi perusteella ajattelet että lapsi on äidin omaisuutta ja hän yksi sanelee kaiken tähän liittyvän.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se parisuhde/perhe toimii että toinen sanelee säännöt ja toisen pitää totella? Erolla kiristäminen kuulostaa myös tosi hyvältä neuvonlta sinusta? Ymmärtääkseni kyseessä on molempien lapsi niin silloin pitäisi tehdä kompromisseja ja yhteiset säännöt. Kirjoituksesi perusteella ajattelet että lapsi on äidin omaisuutta ja hän yksi sanelee kaiken tähän liittyvän.
No niinhän feminismi on opettanut. Ensin se opettaa naisia, että heille kuuluu kaikki, sen jälkeen se aloittaa kiristämisen ja pyrkii vieroittamaan lapset isästään mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, kaiken aikaa kuitenkin koneisto syyllistää miestä siitä, että he eivät kykene hoitamaan velvoitteitaan. No onhan se aika hankalaa, kun koko ajan viedään lapset pois, muutaman tunnin viikossa. Yritä siinä syventää suhdetta, kun ne jo viedään. Eniten kärsii lapset, mutta yhteiskunta paapoo naisen asemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olen peukuttanut kaikkia ketjuja av:lla, joissa paheksutaan vapaamatkustajaisiä. Hyvin johdonmukaisesti olen niissä ollut aina naisen puolella. Tämä on koko av-historiani ensimmäinen ketju, jossa esille tulleen perusteella pääasiallinen vika on naisessa. Minusta ap:n ripustautuminen vain yhteen tapaan tehdä asioita ei ole ihan tasapainoinen ja terve.
Näinhän se on, lapselle tekee gutaa olla nukkumatta, syömättä ja tulla palellutetuksi aina silloin tällöin 🤦
Kyllä, ja mitä kaikkea ihanaa jästipäinen iskä tarjoileekaan lapselle uhmaiässä! Ai että, kun lapsi oppii sanomaan ei! Vai oppiiko tuollaisen kontrolloivan isän kanssa? Eiköhän tule vielä kunnon mekkala, kun lapselle tulee oma tahto.
Miten isä reagoi silloin? 😳Aivan. Vain nipo äiti kieltää lasta, jos tämä keksii hakata telkkaria kaukosäätimellä. Pitää elää silleen rennosti.
Tästä ei hirveästi puhuta, jonkinlainen tabu kai, mutta aika yleisiä ovat lasten onnettomuudet ja jopa kuolemat silloin kun lapsi on isän hoidossa. Tulee mieleen se yksi isä joka just peruutti pihalla autolla lapsensa kuoliaaksi.
Olen nähnyt joitakin kertoja miten lapset ovat isän kanssa hieman vaarallisen oloisessa tilanteessa.
Esimerkiksi uimahallissa eräs isä toi aika pienet lapset aikuisten altaaseen uimaan (koska halusi ilmeisesti itse uida siellä): toinen osasi vaivoin uida itse, pienemmällä käsikellukkeet. Mulla meni uimisen riemu kun vahdin sitä vanhempaa lasta toisella silmällä, ettei vaan painu veden alle. Kun lapset pääsivät vihdoin pärskien radan toiseen päähän, altaan syvään päähän, mun oli pakko sanoa sille isälle, että "Eikös olisi lapsille kivempi olla tuolla LASTENaltaassa?"
Se on varmaan sitä relaamista. Siis, että rauhoittukaas nyt vähäsen.
Mä mietin, mikseivät miehet yleensä lue mitään lastenhoito-oppaita. Niistähän sitä oppisi. Pukeminen ei ole rakettitiedettä, ja luulisi että Suomessa miehetkin ymmärtäisivät säänmukaisen pukeutumisen järkevyyden. Oma mukavuudenhalu menee lapsen edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussa on tuommoinen ap:n kaltainen suorittajaäiti. Lapsilla on aina niin pilkuntarkat rutiinit, että he ovat jättäneet useammatkin sukujuhlat ym. tapaamiset välistä koska lapsen päiväunet olisi juuri silloin ja niistä ei voi joustaa. Ja kyse ei ole mistään nepsylapsista vaan nyt jo koulussa ihan hyvin pärjäävistä. En tiedä onko äidin kontrollitarve sittemmin hellittänyt, mutta oli se sivusta seurattuna raskasta katsoa kun kaikki piti aikatauluttaa tismalleen samalla tavoin aina. Minä sain sitten huonoa palautetta kun vauvani ei ollut nukkumassa vielä 20.00 koska lasten kuulemma kuuluu nukkua siihen aikaan, no ei minun vauva vaan nukahtanut vielä silloin. Eikä toisaalta koskaan herännyt klo 5.30... Muutenkin pärjäsin aivan hienosti ilman mitään minuuttiaikataulua ja lapset oppi sietämään muutoksia rutiiniin.
Toisaalta aloittajallakin on ehkä rutiinit tavallaan hukassa, kun on esikoisen äiti. Ehkä neuvolasta saisi apua vauvan aamuöiseen heräämiseen. Ei äitiyslomalla ole kiire ehtiä mihinkään puoli kuudelta. Pimennysverhot voisivat auttaa teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että mies on jäämässä lasta hoitamaan. Hän oppii sitten kehittämään omat rutiinit, kun sinä et ole aina paikkaamassa ja päsmäröimässä. Eiköhän hän jossain kohtaa tajua että pääsee helpommalla jos esim syöttää lapselle sen aamupalan että se nukkuu sitten paremmin. Nyt minusta kuulostaa sille, että ap on turhan kontrolloiva eikä miehellä oikein ole ollut tilaa opetella. Mieti tarkkaan mitkä on ne asiat joihin kannattaa puuttua, tuo kylmettyminen on oikeasti mieheltä virhe, mutta muut kuulostaa siltä ettei käy kuinkaan vaikka mies tekisi tavallaan. Toki ikävää että jättää aina aamupalan sinun huoleksesi, mutta oikeastaan miksi edes alat "aamun alusta" sitten herättyäsi? Mikset pyydä miestä hoitamaan omalla tavallaan siitä eteenkin päin jos ei sinun tapasi ole kelvannut?
Huhhuh mitä mä just luin. Jos oma vaimoni valittais tuolla tavalla niin eroaisin aika vauhdilla. Oon kyllä onnellinen kun et ole minun vaimo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voit vaatia, että vauva syötetään aamulla, kun hänellä on nälkä. Muuten helläisin noissa yövaatejutuissa ym.
Terapiasta voisi olla apua. Siis äidille.
Täällä on taas mieslapset, incelit ja trollaajat vauhdissa. Tosin sitten on vaan tyhmiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Suvussa on tuommoinen ap:n kaltainen suorittajaäiti. Lapsilla on aina niin pilkuntarkat rutiinit, että he ovat jättäneet useammatkin sukujuhlat ym. tapaamiset välistä koska lapsen päiväunet olisi juuri silloin ja niistä ei voi joustaa. Ja kyse ei ole mistään nepsylapsista vaan nyt jo koulussa ihan hyvin pärjäävistä. En tiedä onko äidin kontrollitarve sittemmin hellittänyt, mutta oli se sivusta seurattuna raskasta katsoa kun kaikki piti aikatauluttaa tismalleen samalla tavoin aina. Minä sain sitten huonoa palautetta kun vauvani ei ollut nukkumassa vielä 20.00 koska lasten kuulemma kuuluu nukkua siihen aikaan, no ei minun vauva vaan nukahtanut vielä silloin. Eikä toisaalta koskaan herännyt klo 5.30... Muutenkin pärjäsin aivan hienosti ilman mitään minuuttiaikataulua ja lapset oppi sietämään muutoksia rutiiniin.
Meille tuli lapsen kerhokaveri ja äitinsä "kaverisynttäreille". Tulivat tunnin myöhässä, koska vauvan päiväunet oli täsmälliseen aikaan (tätä ei voinut meille kertoa) ja sen jälkeen tietyt rutiinit. Äidillä oli kattila ja hiutaleet mukana, hänen piti keittää puuroa, koska vauvalla oli puuroaika klo 16 ja sen jälkeen äiti lämmitti 4v esikoiselle mukanaan tuomansa ruuan, meidän tarjoiluihin ei saanut koskea, silloin olisi mennyt vatsa sekaisin. Leikkiä ei saanut, koska oli lukutuokio ja laululoruja, sitten nuo syömiset ja heippa.
Olin enemmän kuin hämmentynyt - tärkeintä oli, että rutiineista ei jousteta!
Vierailija kirjoitti:
Nutturaa löysemmälle AP!
No, rauhotuhan nyt.
Alue: Aihe vapaa
Lyhyempänä olisit voinut saman kirjoittaa että miten saan miehen tekemään juuri niin kuin minä olen päättänyt ja määritellyt kun vain minä olen oikeassa ja teen kaiken täydellisesti