Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies luulee tietävänsä paremmin ja haukkuu kontrollifriikiksi, kun yritän pitää LASTEN rutiineista kiinni. Meillä rutiinit:

- aamulla päivävaatteet, puhdas vaippa, hampaiden pesu, aamupuuro

- leikkiä ja ulkoilemaan joskus klo 10.30-11.30 aikoihin. Vauva käy tuolloin päiväunille, esikoinen (1,5v taapero) syö lounaan ensin, sitten päiväunille

- päiväunien jälkeen välipala

- päivällinen ja toinen vaunulenkki, jos jaksaa

- iltapala, sauna/pesu, pyjama ja yöunille

Meilläkin on käytetty aina pyjamaa, että lapset hahmottaa milloin nukutaan ja molemmat on siinä kuukauden iässä hoksanneet yön ja päivän eron ja että aina käydään suunnilleen samaan aikaan yöunille ja aamulla nousevat suunnilleen samoja aikoja. Yöherätysten määrä vaihtelee, mutta yöllä ei koskaan mölistä vaan syötöt ja mahdolliset vaipanvaihdot hoidetaan hiljaa seurustelematta.

Mutta kyllä meilläkin rutiineista poiketaan. Lauantaisin taapero on usein mummolassa, jolloin päiväunet jää välistä tai siirtyy ja illat menee hulinaksi, mistä päästään siihen, miten mies narisee arkenakin, että lapset on laitettava aikaisemmin nukkumaan (jotta jäisi enemmän omaa aikaa illasta), mutta sitten kun tekee niin, ei esikoista nukutakaan normaalina päivänä. Mies jättää sitten lapsen itkemään "kun ei se nuku kuitenkaan" -> nukahtamiseen menee vielä enemmän aikaa, koska mies ei rauhoittele ja minä en voi, kun olen pienemmän kanssa. Kun pyydän apua rutiinitoimissa, joilla arki toimii hyvin, mies kokee sen kontrolloinniksi ja kieltäytyy tekemästä yhtään mitään -> menee vielä pahemmaksi hulinaksi.

Mies on oikea vastarinnan kiiski, joka ei tee mitään, jos ei pyydä ja jos pyytää, niin olen kontrollifriikki, mutta ei ymmärrä rutiinien merkitystä. Ei vie lapsia ulos aamulla, jos ei pyydä, eikä välttämättä sittenkään vaikka pyytäisin, ja sitten ihmettelee, miksi esikoinen tekee tuhoja sisällä, eikä käy päiväunille, kun ei ole päässyt purkamaan energiaa ulkona.

Lounaalle ei paljoa ajatusta uhraa, välipalaa ei anna ollenkaan, koska juo itse silloin kahvia, eikä lapsella kuulemma ole nälkä, vaikka työntäisi syöttötuolin pöydän ääreen odottamaan. Päivällisen sentään muistaa, koska sen minä valmistan ja tarjoilen, niin kuin kaikki muutkin ateriat paitsi viikonloppuna aamupalan ja arkisin iltapalan, jonka olen ulkoistanut miehelle. Sekään ei vaan mene nykyään nappiin, kun taapero tykkää härvätä joskus 10min ennen kuin alkaa syödä, mutta mies lopettaa jo 5min jälkeen syöttämisen, toteaa, ettei lapsella ole nälkä ja sitten ihmetellään, miksi itkee yöllä (nälkäänsä).

Miehellä ei ole myös hajua, minkä ikäisen lapsen voi laittaa ulos leikkimään. Hänen mielestään 4v voi jo mennä ulos miten lystää ja tänään oli laittamassa tuon 1,5v taaperon YKSIN takapihalle leikkimään ja totesi, että näkeehän sen ikkunasta. Piha täynnä kuoppia, monttuja ja portaat ja terassi on, joissa on jo kaatunut...

Parempi olisi ulkoistaa mies kokonaan tästä yhtälöstä. Tietää ainakin, että kun itse hoitaa kaiken yksin, niin tulee hoidettua, eikä tarvitse kantaa kaunaa siitä, että apua ei saa ja sitä pyytäessä vain haukutaan kontrollifriikiksi.

TL;DR I feel you, sister. Jätetään molemmat nuo siat ja ollaan onnellisempia vain lasten kanssa.

Kunnon miestaapero sinullakin siellä😟Tuo varmaan meitäkin odottaa.mieheni kuuluu myös heihin, joille päivittäinen lounasaika tulee aina yllärinä.

Oikein päivämme murmeleina on tämä arki🥰

Ap

Olis kiva tietää millä perusteella valitsit miehesi siittämään lapsen kanssasi.

Tais rahat painaa vaakakupissa aika paljon  :D

Mistähän rahoista sinä mahdat puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene neuvolaan kertomaan että et pärjää lapsen kanssa.

Mene sinä kertaamaan äidinkieli tai lukihäiriötesteihin. Muutenkin olisi hyvä vilkaista mitä typerä pikku pääsi sisältää. Ureaa?

Mitäs muuta kielivirheitä sinä löysit tosta lauseesta, kun yhden puuttuvan pilkun?

Jo on vaikean kuuloista taas. Meidän pikkuinen on pian 11kk ja näin isän näkökulmasta ihanaa on aika ollut. Ei pingoteta liikaa rutiineilla, joitain rutiineita toki on, mutta ei niistä näin vaikeita ole saatu :)

- Iltavaipan vaihto, jos ei vaatteet ole likaisia niin voi nukkua samassa bodyssä, verhot kiinni, vähän sängyssä paapomista ja iltamaitoa, pikkuinen nukahtaa kyllä viereen lähes itsestään.

- Aamupala syödään yhdessä, lapsi syö siinä samalla, kumpikin syöttää. 

Ei se vauva oikeasti rekisteröi mitään "yövaatteita", riittää että verhot kiinni että pimeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla non ihan relevantteja huolia liittyen esim. vauva kylmettämiseen lenkillä ja ruoan antamatta jättöön. Nämä miehesi täytyy jotenkin saada ymmärtämään. Mitä rutiineihin tulee, voiko näissä kuitenkin hieman joustaa? Esim. Meillä riittää että vaihdetaan päivävaatteet, tehdään pienet pesut ja saa aamupalan. Nämäkään ei aina mene täysin samassa järjestyksessä. Päiväunet nukutaan aina suunnilleen samoihin aikoihin, samoin ruokailut. Illalla iltapala, pesut, yökkärit ja sänkyyn.

Jos miehesi ei halua lähteä vaunulenkille/nukuttaa lasta ulkona, anna nukuttaa missä haluaa? Jos pukee paksun yökkärin, jätä peitto pois? Ymmärrän että turhauttaa, jos mikään viesti ei mene perille, mutta pääasia kuitenkin olisi, että vauva voi hyvin. Meillä auttoi, että kirjoitin suuntaviivaa antavat ohjeistukset ruokailuista ja päikkäreiltä miehelle, kun hoiti vauvaa. Nyt mies osaa myös ihan yhtä hyvin. Tsemppiä!

Niin siis vielä neljännen kerran: vauva nukkuu vain ulkona vaunuissa riittävän pitkät unet. Tämä juontanee juurensa alkukuukausien vatsakipuihin, jolloin rauhoittui vain vaunujen hytkeeseen.

Trust me, olen yrittänyt nukuttaa sisälle, mutta ne lyhyet sisäunet kannattaa ajoittaa vasta iltapäivään, koska vauva nukkuu sisällä päikkejä enimmillään 45min.

Kun aamun ekat unet pari tuntia heräämisestä pakotetaan nukkumaan sisällä, vauva nukahtaa huonommin ja herää nopeasti, jolloin on sitten väsynyt herättyään, koska havahtuu ensimmäiseen unisykliin.

Mitä useampi huono unisykli hänelle päivän mittaan tulee, sitä kiukkuisempana mennään kohti iltaa.

Lisäksi nukutusprosessi sisällä kestää puolikin tuntia, ulkona hänet täytyy parhaimmillaan vain laskea vaunuihin (meillä on hytkyttävät vaunut).

Sitä suuremmalla syyllä vit*tti, kun mies oli väkisin nukuttanut vauvaa yli puoli tuntia sänkyyn ja sotki koko päivän rytmin.

Siihen aikaan, kun kylläinen vauva normaalisti jo aamutouhujen jälkeen nukkuisi tyytyväisenä ulkona, oli vauva vielä yöpuvussa, syöttämättä ja peiton alla vierashuoneessa nukutettavana kitisemässä.

Olisihan se ihanaa, jos vauvani olisi sitä laatua, että hänet voi laskea söpösti pinnasänkyyn ja vilkutella heipat, ja nukahtaisi. Tai ihan sama se olisi, missä mies vauvan nukuttaa, kunhan se nukkuisi.

Ap

Eikö nää olis just niitä asioita, jotka miehen tulisi itse oppia kantapään kautta, jos kerran ei halua vauvaa ulkona nukuttaa. Näistä asioista vauva ei mee rikki tai kärsi. Voi myös olla, että muutaman sinnikkään toiston jälkeen alkaa sisällä nukkuminen onnistua. Kesällä voi joka tapauksessa olla viileämpää sisällä. Ihan hyvä alkaa oppia näitä pieniä rutiinin rikkomisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän että jonkinlaiset rutiinit on pidettävä pienen lapsen kanssa, mutta herranjestas voisit vähän relata! Jo mullekin tuli paha mieli tekstistäsi, kun kaikki on väärin. Entä sitten miehellesi? Esim tuo liian paksu yöpuku... no miksi teillä on sellaisia? Pitäkää kaapissa vain käyttökelpoisia vaatteita. Lähde sieltä mäkättämästä ja anna miehen tutustua lapseensa. Lapsi varmasti selviää hengissä vaikka muutaman tunnin hoidetaan eri tavalla kuin sinä olet päättänyt. Mun mies ainakin sai vauvan nukkumaan eri tavalla kuin minä ja olin siitä vain iloinen!

Ai miksi kaapissa on huhtikuussa fleecehaalareita? 😄

Nämähän eivät siis ole minun kehittämiäni rutiineita, vaan tärkeä osa lapsen kehityspsykologiaa. Googletapa rutiinit lapsiperheessä, ehkä sinäkin opit jotain!💁🏻

Vauvanhoitohan on todella helppoa, kun se tulee ihan käyttöohjeitten kanssa, joita sovelletaan persoonan mukaan.

Eivät rutiinit ole mielipideasioita, ja aika vanhan liiton ummehtunut käsitys on, että ei se siihen kuole, no ei kuole, mutta jos rima vanhemmuuden suhteen on niin matalalla, niin ei se mitenkään lapsen edunmukaista ole.

Ja jos luit tekstin, niin mies ei nimenomaan saa vauvaa nukkumaan (syyt luettelinkin).

👼🏻

Ap

Luota vaistoosi ja unohda se kehityspsykologian soveltaminen. Lapsi on toinenihminen, ei mikään projekti. Miehesi sen ymmärtää. Sinä et. Ota vähän oppia miehesi suhtautumisesta. Vauvanviihdytin nukkua vaikka pelkässä vaivassa, kun koti on lämmin ja kerran viltti talosta löytyy.

Tässä taitaa olla kyseessä temperamentiltaan haastavasti hoidettava vauva. Ja ap on ollut vauvan kanssa paljon, mies vähän. Ja siksi ap on huomannut mitkä asiat toimii ja mitkä vain ei kertakaikkiaan onnistu. Ja mies on myös temperamentiltaan haastava eli ei suostu uskomaan, mitä vaimonsa kertoo tietävänsä vauvasta, vaan haluaa väkisin tehdä itse samat virheet kuin vaimonsa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taitaa olla kyseessä temperamentiltaan haastavasti hoidettava vauva. Ja ap on ollut vauvan kanssa paljon, mies vähän. Ja siksi ap on huomannut mitkä asiat toimii ja mitkä vain ei kertakaikkiaan onnistu. Ja mies on myös temperamentiltaan haastava eli ei suostu uskomaan, mitä vaimonsa kertoo tietävänsä vauvasta, vaan haluaa väkisin tehdä itse samat virheet kuin vaimonsa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taitaa olla kyseessä temperamentiltaan haastavasti hoidettava vauva. Ja ap on ollut vauvan kanssa paljon, mies vähän. Ja siksi ap on huomannut mitkä asiat toimii ja mitkä vain ei kertakaikkiaan onnistu. Ja mies on myös temperamentiltaan haastava eli ei suostu uskomaan, mitä vaimonsa kertoo tietävänsä vauvasta, vaan haluaa väkisin tehdä itse samat virheet kuin vaimonsa.

Tämä.

Ei se mies näytä oppivan omistakaan virheistään, vaan suhtautuu jopa uhmakkaasti niihin. Miehellä on OIKEUS hoitaa vauvaa niin kuin itse tahtoo! Vauvasta ja vauvan tarpeista viis! Vastuullisen vanhemman velvollisuuksista viis! Ja kun vauva ei voi hyvin, ja äiti näyttää miten toimimalla vauva voisi hyvin, mies uhriutuu, eikä kuuntele. Kun kerta mies kerran toisensa jälkeen jättää antamatta aamupuuron ja jopa lounaan. Mies ei näytä erottavan, että vauvalla on eri tarpeet, eri aikoihin, kuin miehellä itsellään. Vaikuttaa, että mies haluaisi, että vauva toimisi kuten mies kulloinkin haluaa vauvan toimivan.  Mies käyttäytyy kuin uhmaikäinen, eikä kuin vastuullinen isä. Miehellä iso ego/narsismia/...? Miten lie isää itseään hoidettu vauvana ja taaperona, kun on noin ymmärtämätön pienen tarpeille?

Ap, toimit oikein kun hoidat vauvan hyvin, etkä katso läpi sormien isän hoitamattomuutta. Nyt täytyy katsoa silmiin tosiasioita. Mies ei halua hoitaa vauvaa niin että vauva voisi hyvin. Mies ei näytä oppivan omista kokemuksistaan, ei sinun sanomisista, ei neuvolantädin sanomisista. Olisiko sinun mahdollista saada jostakin muualta hoitoapua että saat välillä levätä? Viettäkää mahdollisuuksien mukaan aikaa yhdessä perheenä, mutta niin että sinä huolehdit vauvan perushoidosta. Olisiko mahdollista harkita uudelleen hoitovapaan järjestelyjä, jos miehen käytös ei muutu? Jos mies on tosi törkeä vielä taaperovuoden jälkeenkin, erokin on vaihtoehto, mutta älä eroa ennen kuin perheen nuorin on vähintään muutaman vuoden (jos tulee vielä lisää lapsia), että lapset ehtisivät vähän kasvaa. Ja kyllä, suositan ap:tä tekemään toisen lapsen jos ap vain jaksaa yksin hoitaa molemmat. Jos tuo miehen käytös ei muutu, niin erohan siitä tulee. Ja eron tultua lapsilla on isän luona turvaa ja seuraa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tässä on enemmän kyse vanhempien välisistä kommunikointivaikeuksista. Yritä kertoa miehellesi rauhallisesti, että tämä on sinulle tärkeää ja perustele. Valitse tarkkaan hetki, koska otat asian puheeksi, jotta mies ei koe olevansa hyökkäyksen tai kritiikin kohde. Luultavasti miehesi ei ymmärrä sitä, miten ja miksi asia on sinulle tärkeää. Useimmiten miehille riittää kun kertoo "tämä olisi minulle tosi tärkeää, koska..."

Hyvä idea, mutta naiset eivät kykene perustelemaan mitään ikinä.

Esimerkissäsi se menisi näin:

N: Tämä on minulle tärkeää

<tauko>

M: niin, miksi?

N: KOSKA

M: jaha

Keskustelun avaajahan perusteli jo osittain tekstissään miksi vauva herää jne. Valitettavan usein naiset eivät ymmärrä että miehet ovat täysin eri lajinsa kuin naiset ja heille pitää puhua eri tavalla. Tyypillisesti nainen aloittaa sanattomalla viestinnällä, mikä vaihtuu sitten huomautteluun tms. kun mies ei sitä tajua. Nainen pitää miestä lapsena / tyhmänä / välinpitämättömänä ja mies pitää naistaan oikuttelevana / epäjohdonmukaisena, jonka ajatuksia ja mielialoja on mahdoton lukea. Mies on yrittänyt parhaansa ja palkinnoksi siitä saa vain sättimistä ja arvostelua, jolloin mies voi katsoa viisaammaksi perääntyä, koska tekee naisen mielestä kuitenkin kaiken väärin. Tästä nainen sitten päättelee miehen olevan vastuunpakoilija ja haukkuu hänet sitten vauvapalstalla pataluhaksi, johon muut naiset heittävät lisää vettä myllyyn ja kehoittavat heittämään tuollaisen mieslapsen pihalle. Kuitenkin kyse on pelkästä kommunikointiongelmasta, jossa kumpikaan ei kykene ymmärtämään toisensa näkökulmaa.

Nainen voisi esittää asian esimerkiksi näin: "Hei Kulta, minulle olisi tosi tärkeää että vauva laitettaisiin joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Ymmärrän että ei se mene rikki, vaikka aikataulu heittäisikin silloin tällöin, mutta olen huomannut säännölisen unirytmin vähentävän yöllisiä heräämisiä. Voisitko joustaa tässä asiassa minun vuokseni?"

Edelleenkään ap ei ymmärrä, että se isoin ongelma on puolisoiden välinen suhde. Kaikki muu kyllä järjestyisi, kun sen saisi kuntoon. Ja tässä on kyse nimenomaan LAPSEN edusta. Mutta ei, tärkeintä on olla oikeassa!

Kaikki te, joiden miehillä on vaikeuksia ennakoida esim ruoka-aikoja tai ymmärtää lapsen tarpeita ja vastata niihin, oletteko pohtineet, voisiko miehillänne olla asperger piirteitä tai jopa oireyhtymä?

Oma mieheni on AS, ja hänelle ennakointi ja lasten rutiinit on hyvin vaikeita. Meillä kuitenkin on selvitty, koska mieheni ymmärtää mistä ongelmansa johtuvat ja on valmis käyttämään apuvälineitä, kuten toimintakaavioita ja hälytyksiä. Hän on ollut hyvä isä nyt jo aikuisille lapsilleen, edelleen heidän suhteensa on hyvä ja läheinen.

Nämä keskustelut on ihan hirveitä. Jos äiti kylmettäisi vauvan, nukuttaisi kuumassa ja jättäisi ruoan antamatta, hän olisi huono äiti. Isä on vaan tosi rento ja menee selkeästi vaan fiilikse mukaan.

Annetaan ohjeeksi opastaa miestä lempeästi ja luoda hyvä ilmapiiri koriin. Miksi se ei ole miehen tehtävä myös luoda sitä ilmapiiriä ja ottaa edes välttävästi selvää miten vauvaa hoidetaan. Pääasia että osallistuu! Miehelle riittää että se lapsi pysyy elossa hänen vahtivuorollaan, naiselle asetetut vaatimukset on kovemmat, pitää osata hienovaraisesti huomioida myös se mies.

Tunnistan aloituksesta useammankin miehen. Eivät jotenkin millään opi katsomaan omaa napaa pidemmälle ja suunnittelemaan esim ruokailuja kunnolla. Jos ei itsellä ole nälkä, ei laiteta ruokaa. Lapset syö mitä kaapista löytää. Miehille tämä on ok, naisista tehdään lasu.

Tsemppiä ap! Suutu kunnolla sille miehellesi kun ei vähemmästä älyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taitaa olla kyseessä temperamentiltaan haastavasti hoidettava vauva. Ja ap on ollut vauvan kanssa paljon, mies vähän. Ja siksi ap on huomannut mitkä asiat toimii ja mitkä vain ei kertakaikkiaan onnistu. Ja mies on myös temperamentiltaan haastava eli ei suostu uskomaan, mitä vaimonsa kertoo tietävänsä vauvasta, vaan haluaa väkisin tehdä itse samat virheet kuin vaimonsa.

Tämä.

Ei se mies näytä oppivan omistakaan virheistään, vaan suhtautuu jopa uhmakkaasti niihin. Miehellä on OIKEUS hoitaa vauvaa niin kuin itse tahtoo! Vauvasta ja vauvan tarpeista viis! Vastuullisen vanhemman velvollisuuksista viis! Ja kun vauva ei voi hyvin, ja äiti näyttää miten toimimalla vauva voisi hyvin, mies uhriutuu, eikä kuuntele. Kun kerta mies kerran toisensa jälkeen jättää antamatta aamupuuron ja jopa lounaan. Mies ei näytä erottavan, että vauvalla on eri tarpeet, eri aikoihin, kuin miehellä itsellään. Vaikuttaa, että mies haluaisi, että vauva toimisi kuten mies kulloinkin haluaa vauvan toimivan.  Mies käyttäytyy kuin uhmaikäinen, eikä kuin vastuullinen isä. Miehellä iso ego/narsismia/...? Miten lie isää itseään hoidettu vauvana ja taaperona, kun on noin ymmärtämätön pienen tarpeille?

Ap, toimit oikein kun hoidat vauvan hyvin, etkä katso läpi sormien isän hoitamattomuutta. Nyt täytyy katsoa silmiin tosiasioita. Mies ei halua hoitaa vauvaa niin että vauva voisi hyvin. Mies ei näytä oppivan omista kokemuksistaan, ei sinun sanomisista, ei neuvolantädin sanomisista. Olisiko sinun mahdollista saada jostakin muualta hoitoapua että saat välillä levätä? Viettäkää mahdollisuuksien mukaan aikaa yhdessä perheenä, mutta niin että sinä huolehdit vauvan perushoidosta. Olisiko mahdollista harkita uudelleen hoitovapaan järjestelyjä, jos miehen käytös ei muutu? Jos mies on tosi törkeä vielä taaperovuoden jälkeenkin, erokin on vaihtoehto, mutta älä eroa ennen kuin perheen nuorin on vähintään muutaman vuoden (jos tulee vielä lisää lapsia), että lapset ehtisivät vähän kasvaa. Ja kyllä, suositan ap:tä tekemään toisen lapsen jos ap vain jaksaa yksin hoitaa molemmat. Jos tuo miehen käytös ei muutu, niin erohan siitä tulee. Ja eron tultua lapsilla on isän luona turvaa ja seuraa toisistaan.

Mun neuvo on täysin päinvastainen, älä tee heti toista perään. Nyt tilanteen hyvä puoli on se että lapsia on vain yksi. Jos niitä olisi kaksi, Ap uupuisi hyvin nopeasti. Monen perheen pikkulapsiajan kriisissä ratkaisu olisi ollut suurempi ikäero, niin että uuden vauvan saapuessa isompi pärjäisi jo paremmin itsekseen, osaisi itse ottaa välipalaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taitaa olla kyseessä temperamentiltaan haastavasti hoidettava vauva. Ja ap on ollut vauvan kanssa paljon, mies vähän. Ja siksi ap on huomannut mitkä asiat toimii ja mitkä vain ei kertakaikkiaan onnistu. Ja mies on myös temperamentiltaan haastava eli ei suostu uskomaan, mitä vaimonsa kertoo tietävänsä vauvasta, vaan haluaa väkisin tehdä itse samat virheet kuin vaimonsa.

Tämä.

Ei se mies näytä oppivan omistakaan virheistään, vaan suhtautuu jopa uhmakkaasti niihin. Miehellä on OIKEUS hoitaa vauvaa niin kuin itse tahtoo! Vauvasta ja vauvan tarpeista viis! Vastuullisen vanhemman velvollisuuksista viis! Ja kun vauva ei voi hyvin, ja äiti näyttää miten toimimalla vauva voisi hyvin, mies uhriutuu, eikä kuuntele. Kun kerta mies kerran toisensa jälkeen jättää antamatta aamupuuron ja jopa lounaan. Mies ei näytä erottavan, että vauvalla on eri tarpeet, eri aikoihin, kuin miehellä itsellään. Vaikuttaa, että mies haluaisi, että vauva toimisi kuten mies kulloinkin haluaa vauvan toimivan.  Mies käyttäytyy kuin uhmaikäinen, eikä kuin vastuullinen isä. Miehellä iso ego/narsismia/...? Miten lie isää itseään hoidettu vauvana ja taaperona, kun on noin ymmärtämätön pienen tarpeille?

Ap, toimit oikein kun hoidat vauvan hyvin, etkä katso läpi sormien isän hoitamattomuutta. Nyt täytyy katsoa silmiin tosiasioita. Mies ei halua hoitaa vauvaa niin että vauva voisi hyvin. Mies ei näytä oppivan omista kokemuksistaan, ei sinun sanomisista, ei neuvolantädin sanomisista. Olisiko sinun mahdollista saada jostakin muualta hoitoapua että saat välillä levätä? Viettäkää mahdollisuuksien mukaan aikaa yhdessä perheenä, mutta niin että sinä huolehdit vauvan perushoidosta. Olisiko mahdollista harkita uudelleen hoitovapaan järjestelyjä, jos miehen käytös ei muutu? Jos mies on tosi törkeä vielä taaperovuoden jälkeenkin, erokin on vaihtoehto, mutta älä eroa ennen kuin perheen nuorin on vähintään muutaman vuoden (jos tulee vielä lisää lapsia), että lapset ehtisivät vähän kasvaa. Ja kyllä, suositan ap:tä tekemään toisen lapsen jos ap vain jaksaa yksin hoitaa molemmat. Jos tuo miehen käytös ei muutu, niin erohan siitä tulee. Ja eron tultua lapsilla on isän luona turvaa ja seuraa toisistaan.

Mun neuvo on täysin päinvastainen, älä tee heti toista perään. Nyt tilanteen hyvä puoli on se että lapsia on vain yksi. Jos niitä olisi kaksi, Ap uupuisi hyvin nopeasti. Monen perheen pikkulapsiajan kriisissä ratkaisu olisi ollut suurempi ikäero, niin että uuden vauvan saapuessa isompi pärjäisi jo paremmin itsekseen, osaisi itse ottaa välipalaa jne.

Kyllä, tämä olennaista, en kirjoittanut auki aiempaan viestiini, vain että toinen lapsi jos ap jaksaa yksin hoitaa molemmat. Kolmen-neljän vuoden ikäero vähintään. Niin että vanhempi lapsi jo jonkun verran omatoiminen, vaunulenkillä potkuttelee itse potkupyörällä, juurikin osaa itse ottaa välipalaa kaapista jne. Ja tarvittaessa, isomman voi viedä päikkyyn parina päivänä viikossa. /viestin 393 kirjoittaja

Minä ja mieheni emme juuri koskaan vaihtaneet vauvoillemme yöpukua, ei heillä juuri edes ollut sellaisia, kaikki vaatteet oli mukavia. Eli jos mies on vähän hölmö, niin valitse taistelusi, asiat jotka täytyy saada hoidettua. Ts. aamupala. Puuro on pyhä ja se täytyy lapsen saada.

Aamuhöpöttelyt aikataulussa... No joo. Nauti vauvasta 😊

Tunnistan omat fiilikseni tuosta tekstistä. Miehesi kuitenkin osallistuu aika hienosti vauvan hoitoon, joten pitää vähän itsekin osata relata eikä kannata kaikesta valittaa. Löytäisittekö jotain kompromisseja? Auttaisiko jos miehesi hoitaisi pari-kolme päivää vauvaa pääsääntöisesti itse, niin tajuaisi itse rutiinien hyödyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko joku ystävä tms jonka kanssa voisitte yhdessä selvittää nämä rutiinien yms tärkeydet miehelle rauhallisesti kahvipöydässä?

Meillä minun siskoni ei suostunut tajuamaan näitä ja lopulta tilanne yltyi siihen että häntä ei voinut pöästää meille enää ollenkaan

Onko miehelläsi auktoriteettien kanssa ongelmia muuten? Siskollani on. Hänelle ei saa kukaan mennä sanomaan.

Keskusteltiin tästä neuvolassa, mies otti asian itse puheeksi siellä valittamalla, että minä valitan kaikesta. Kertoi esimerkkejä, joihin toin esille juurikin nää rytmiin/rutiineihin/pukemiseen liittyvät haasteet.

Mies tivasi terkkarilta, että miksi täytyy muka tehdä kaikki asiat aina samoin. Mä selitin, että nyt alussa tarvitsee että myöhemmin voi rikkoa rutiineja, kun turvallinen rytmi on rakennettu.

Terkkari nyökytteli ja yritti opastaa miestä tosi lempeesti.

Triggeröityi siitäkin ja intti terkkarille vastaan.

Hän katsoi muhun hämillään ja totesi sitten, että rutiinit tuo turvaa.

Terkka soitti mulle sitten jälkikäteen ja ehdotti perheterapiaa ja miehelle tukea vanhemmuuteen, ei kuulemma uskaltanut miehen aikana ehdottaa, kun mies oli niin tuohtunut. Mies ei siis näe, että hän toimii yhtään väärin.

Ap

Terapiaan ihan ehdottomasti. Paljon on kasvettavaa. Yksipuolisen kertomuksen perusteella vaikea sanoa, kummalla teistä enemmän, mutta yhdessä ja pariskuntana molemmilla. Ja todennäköisesti teillä molemmilla myös henkilökohtaisesti. Kertomasi perusteella miehelläsi enemmän, mutta ei voi yksipuolisen kertomuksen perusteella varmaksi väittää. Sen ainakin kuitenkin huomaa, että vihaisia olette ja molemmat. Jos ei sopua synny, erillään on parempi kuin yhdessä. Älkää pitkittäkö avunpiiriin hakeutumista. Sillä ainakin nopeasti selviää teidäb kehittymispotentiaali ja yhteisvanhemmuuden ja parisuhteen kehittymispotentiaali.

Ihan samankuuloista teillä, mitä meillä oli esikoisen kanssa! Luulen, että itseasiassa aika tyypillinen tilanne eri asteisena monessa perheessä esikoisen kanssa. Ongelmatilanteeseen hieman ehkä riskialtis neuvo, mutta meillä auttoi toinen lapsi! Ja suoraan sanottuna tilanteessa, jossa aloimme hankkia toista lasta, ajattelin että tulevaisuudessa eroamme. Ajattelin, että lapsilla on sitten sisarus ja oma lapsilukuni on tässä. Aloitan lopulta yh:na ja mies viikonloppuisänä. Ajattelin, että näin paras kaikkien kannalta ja olin jo luonut ajatukset tulevaisuudesta. No kuinkas kävikään, kun toinen syntyi: Meillä ei ollut enää aikaa marmattaa toisillimme eikä seurata, miten toinen tekee. Kummallakin oli kädet täynnä. Mies kulki enemmän esikoisen kanssa ja minä hoidin vauvaa ja yhtäkkiä oltiin molemmat tyytyväisiä. En tajua, miten siinä näin kävi. Nyt lapset jo kouluikäisiä ja nauretaan esikoisen ajan törttöilyille ja yhteenotoille. Ollaan molemmat kieltämättä aika kovapäisiä eikä haluta missään jäädä kakkosrooliin vaan olla aina niitä jotka suunnittelee ja sumplii asiat. Kun kummallakin oli yhtäkkiä kädet täynnä töitä ja se oma juttunsa eikä aikaa puuttua toisen tekemisiin, homma alkoi sujua. Varoituksena täytyy kuitenkin sanoa, että näin ei toki käy kaikille: Ystäväpiirissä perheitä, joissa tilanne pahentunut toisen myötä. Toivon, että asiat ratkeaa teillä tavalla tai toisella. Hyvään elämään on monta tietä, toivon että löydätte omanne.

Jännä miten osa naisista muuttaa AP:n kaltaisiksi hirviöiksi heti lapsen saatuaan

En mäkään osais naisena hoitaa vauvaa. Joten??