Pitääkö vanhempien opettaa lapsi lukemaan ja laskemaan ennen esikoulua/koulua?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo viskari on? Ei mun lapsen päiväkodissa sellaista ole. Eskari on.

5-vuotiaiden ryhmä. "Luokka" ennen eskaria. Eikö tuon nimestä pysty päättelemään aika helposti?

Lukekaa lapsille paljon satuja ja kertomuksia, laaja sanavarasto auttaa merkittävästi luetunymmärtämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Hollannissa ja Ranskassa ja varmaan monissa muissakin maissa koulunkäynti aloitetaan jo 4-vuotiaana. Eipähän noidenkaan maiden Pisa-tulokset (luetun ymmärtäminen yms) ole sen parempia kuin muillakaan. Leikki on tärkeintä lapselle. Kun äiti tai isä lukee iltasadun varmasti sellaiselle, joka ei itse osaa lukea hyvin, tärkeä läheisyys ja välittäminen luo turvallisuuden tunnetta. Jos lapsi osaa itse lukea, jääkö sadut lukematta vaikkapa 6-7 -vuotiaalta?

Uskoisin korrelaation menevän niin päin, että niissä perheissä, missä jaksetaan ja viitsitään lukea iltasatuja, lapset oppivat myös aikaisin lukemaan. Vanhemmat lukevat lapselle ja lapsi lukee itse. Toisissa perheissä taas ei lue kukaan.

Tärkeä on myös vanhempien, varsinkin isän malli. Eli että aikuinen näkee kirjan varteenotettavana ajanvietteenä itselleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo viskari on? Ei mun lapsen päiväkodissa sellaista ole. Eskari on.

5-vuotiaiden ryhmä. "Luokka" ennen eskaria. Eikö tuon nimestä pysty päättelemään aika helposti?

Joo mutta en ole koskaan kuullut, että olisi mitään 5-vuotiaiden ryhmää. Täällä ryhmät on 0-2 ja 3-5 ja sitten eskarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään 99 prossaa lapsista oppii ihan itsestään lukemaan ja laskemaan jo ennen eskaria tai eskarissa.

Mun hyvä tuttava on alakoulun ope ja on monta kertaa sanonut että suurin osa ekaluokalla aloittavista osaa lukea ja vieläpä sujuvasti. Ne, jotka eivät osaa, paljastuvat kuulemma ongelmatapauksiksi aika pian monessa muussakin asiassa tai sitten heidän kotitaustansa on ongelmainen, on esim. päihdejuttuja vanhemmilla jotka ei jaksa välittää lapsestaan.

No mun lapsi on sellainen tottelevainen ja kiltti ja voi jäädä huomaamattomaksi. Eli ei todellakaan mikään ongelmatapaus, joka riehuisi tai jota edes tarvisi juuri komentaa ikinä. Päiväkodin opettajakin sanoi, että näissä asioissa ei tule ongelmia olemaan ikinä. Mutta ei tosiaan osaa vielä viskarilaisena lukea ja että kirjainten hahmottamista pitäisi harjoittaa. Hämmästyin, koska luulin, että näitä harjoitellaan sitten eskarissa. - Ap

Älä usko kaikkea mitä paskantärkeät vakaopet puhuvat. Seuraavalla kerralla voit kysyä häneltä, mikä idea siinä esikoulussa on, jos jo ennen sitä pitää osata lukea sujuvasti. 

Meidän päiväkodin esikoulussa sanottiin, että siellä opetellaan kirjaimia, numeroita ja "koululaistaitoja" esim. oman vuoron odottamista. Lapsia ei erityisesti opeteta lukemaan. Osa oppii lukemaan, osa oppii sitten koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo viskari on? Ei mun lapsen päiväkodissa sellaista ole. Eskari on.

5-vuotiaiden ryhmä. "Luokka" ennen eskaria. Eikö tuon nimestä pysty päättelemään aika helposti?

Joo mutta en ole koskaan kuullut, että olisi mitään 5-vuotiaiden ryhmää. Täällä ryhmät on 0-2 ja 3-5 ja sitten eskarit.

Kiva että opit jotain uutta. Viskarit eivät välttämättä näy päiväkodin ryhmäjaossa, mutta kyllä heille yleensä pyritään pitämään tuokioita, joissa harjoitellaan eskaritaitoja.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään 99 prossaa lapsista oppii ihan itsestään lukemaan ja laskemaan jo ennen eskaria tai eskarissa.

Mun hyvä tuttava on alakoulun ope ja on monta kertaa sanonut että suurin osa ekaluokalla aloittavista osaa lukea ja vieläpä sujuvasti. Ne, jotka eivät osaa, paljastuvat kuulemma ongelmatapauksiksi aika pian monessa muussakin asiassa tai sitten heidän kotitaustansa on ongelmainen, on esim. päihdejuttuja vanhemmilla jotka ei jaksa välittää lapsestaan.

Huh huh mitä sontaa selität.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa lapsille paljon satuja ja kertomuksia, laaja sanavarasto auttaa merkittävästi luetunymmärtämisessä.

Itsellä ei tosiaan ole mitään koulutusta opettamiseen tai varhaiskasvatukseen, mutta kuvittelisin, että lapsen pitää myös itse nähdä niitä kirjaimia eikä pelkkä suoraan kirjasta lukeminen riitä, jos puhutaan lukemaan oppimisesta. Toki siinä sanavarastoa karttuu, mutta niin karttuu Pipsa possun -katselusta telkkaristakin. Kirjan tulisi olla varmaankin sellainen, että siellä on vain isoja kirjaimia tai pieniä. Että oppii jommat kummat ensiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo viskari on? Ei mun lapsen päiväkodissa sellaista ole. Eskari on.

5-vuotiaiden ryhmä. "Luokka" ennen eskaria. Eikö tuon nimestä pysty päättelemään aika helposti?

Joo mutta en ole koskaan kuullut, että olisi mitään 5-vuotiaiden ryhmää. Täällä ryhmät on 0-2 ja 3-5 ja sitten eskarit.

Ok. Aika monilla muilla paikkakunnilla viskarit ovat ihan normi. Olleet jo jonkin aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hollannissa ja Ranskassa ja varmaan monissa muissakin maissa koulunkäynti aloitetaan jo 4-vuotiaana. Eipähän noidenkaan maiden Pisa-tulokset (luetun ymmärtäminen yms) ole sen parempia kuin muillakaan. Leikki on tärkeintä lapselle. Kun äiti tai isä lukee iltasadun varmasti sellaiselle, joka ei itse osaa lukea hyvin, tärkeä läheisyys ja välittäminen luo turvallisuuden tunnetta. Jos lapsi osaa itse lukea, jääkö sadut lukematta vaikkapa 6-7 -vuotiaalta?

Uskoisin korrelaation menevän niin päin, että niissä perheissä, missä jaksetaan ja viitsitään lukea iltasatuja, lapset oppivat myös aikaisin lukemaan. Vanhemmat lukevat lapselle ja lapsi lukee itse. Toisissa perheissä taas ei lue kukaan.

Tärkeä on myös vanhempien, varsinkin isän malli. Eli että aikuinen näkee kirjan varteenotettavana ajanvietteenä itselleenkin.

Meillä luettiin paljon lapselle. Myös molemmat vanhemmat harrastavat lukemista. Lapsi oppi lukemaan koulussa, alle kouluiässä kiinnosti lähinnä leikit.

Äidinkieli silti 9-10.

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa lapsille paljon satuja ja kertomuksia, laaja sanavarasto auttaa merkittävästi luetunymmärtämisessä.

Itsellä ei tosiaan ole mitään koulutusta opettamiseen tai varhaiskasvatukseen, mutta kuvittelisin, että lapsen pitää myös itse nähdä niitä kirjaimia eikä pelkkä suoraan kirjasta lukeminen riitä, jos puhutaan lukemaan oppimisesta. Toki siinä sanavarastoa karttuu, mutta niin karttuu Pipsa possun -katselusta telkkaristakin. Kirjan tulisi olla varmaankin sellainen, että siellä on vain isoja kirjaimia tai pieniä. Että oppii jommat kummat ensiksi. 

Ei tarvitse. Ihan normaali kirja riittää. Sellaisilla sitä ennenkin lapset ovat oppineet lukemaan. Ei lukemaan oppiminen ole rakettitiedettä. Ja mitä Pipsa-possuun tulee, kirjoista oppii monipuolisempaa sanastoa ja laajempaa juonellista kerrontaa kuin piirretyistä, vaikka piirretytkin välillä ihan ok viihdettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Harvoin lasten suosimat kirjat ovat niin syväluotaavia, että siinä eroja tulisi alkaako lukemisen 4-vuotiaana (aniharva alkaa) vai 7-vuotiaana. Varsinkaan kun aivojen kehityskin asettaa rajoituksensa tuolle syvemmälle ymmärtämiselle. Alle 10v ajattelee vielä kovin konkreettisesti ja syvemmät sävyt menevät monesti ohi, vaikka olisi lukenut 3-vuotiaasta saakka 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Osa vanhemmista ei enää lue lapselle, kun hän osaa itse lukea. Lapsen lukemat tekstit jäävät helposti paljon lyhyemmiksi ja tasoltaan helpoiksi verrattuna aikuisen ääneen lukemaan tekstiin.

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Harvoin lasten suosimat kirjat ovat niin syväluotaavia, että siinä eroja tulisi alkaako lukemisen 4-vuotiaana (aniharva alkaa) vai 7-vuotiaana. Varsinkaan kun aivojen kehityskin asettaa rajoituksensa tuolle syvemmälle ymmärtämiselle. Alle 10v ajattelee vielä kovin konkreettisesti ja syvemmät sävyt menevät monesti ohi, vaikka olisi lukenut 3-vuotiaasta saakka 

Jos ei syvempään ymmärtämiseen mennä, niin ihan sanastotasollakin näkyy, paljonko niitä kirjoja on lukenut.

No onhan se nyt lapsen laiminlyöntiä jos et opeta numeroita ja kirjaimia ennen päiväkotia. Opetitko edes värit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa lapsille paljon satuja ja kertomuksia, laaja sanavarasto auttaa merkittävästi luetunymmärtämisessä.

Itsellä ei tosiaan ole mitään koulutusta opettamiseen tai varhaiskasvatukseen, mutta kuvittelisin, että lapsen pitää myös itse nähdä niitä kirjaimia eikä pelkkä suoraan kirjasta lukeminen riitä, jos puhutaan lukemaan oppimisesta. Toki siinä sanavarastoa karttuu, mutta niin karttuu Pipsa possun -katselusta telkkaristakin. Kirjan tulisi olla varmaankin sellainen, että siellä on vain isoja kirjaimia tai pieniä. Että oppii jommat kummat ensiksi. 

Ei tarvitse. Ihan normaali kirja riittää. Sellaisilla sitä ennenkin lapset ovat oppineet lukemaan. Ei lukemaan oppiminen ole rakettitiedettä. Ja mitä Pipsa-possuun tulee, kirjoista oppii monipuolisempaa sanastoa ja laajempaa juonellista kerrontaa kuin piirretyistä, vaikka piirretytkin välillä ihan ok viihdettä. 

Mutta kai sen lapsen pitää nähdäkin niitä kirjaimia eikä vai kuunnella tarinoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Harvoin lasten suosimat kirjat ovat niin syväluotaavia, että siinä eroja tulisi alkaako lukemisen 4-vuotiaana (aniharva alkaa) vai 7-vuotiaana. Varsinkaan kun aivojen kehityskin asettaa rajoituksensa tuolle syvemmälle ymmärtämiselle. Alle 10v ajattelee vielä kovin konkreettisesti ja syvemmät sävyt menevät monesti ohi, vaikka olisi lukenut 3-vuotiaasta saakka 

Jos ei syvempään ymmärtämiseen mennä, niin ihan sanastotasollakin näkyy, paljonko niitä kirjoja on lukenut.

Ei se määrä, vaan se laatu. Eikä lukemisen tarvitse välttämättä olla kirjojen muodossa. Monissa sarjakuvalehdissäkin on monipuolista sanastoa. 

Vierailija kirjoitti:

No onhan se nyt lapsen laiminlyöntiä jos et opeta numeroita ja kirjaimia ennen päiväkotia. Opetitko edes värit?

Kyllä lapsi kaikki värit osaa ja laskea yksinkertaisia laskutoimituksia, plus- ja miinuslaskuja. Osaa kirjoittaa oman nimensä ja nimetä ne kirjaimet. Osaa myös hahmottaa sanoja ja kertoo, mitä jossakin lukee. Mutta ei nyt itse osaisi vaikka satukirjaa lukea. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa lapsille paljon satuja ja kertomuksia, laaja sanavarasto auttaa merkittävästi luetunymmärtämisessä.

Itsellä ei tosiaan ole mitään koulutusta opettamiseen tai varhaiskasvatukseen, mutta kuvittelisin, että lapsen pitää myös itse nähdä niitä kirjaimia eikä pelkkä suoraan kirjasta lukeminen riitä, jos puhutaan lukemaan oppimisesta. Toki siinä sanavarastoa karttuu, mutta niin karttuu Pipsa possun -katselusta telkkaristakin. Kirjan tulisi olla varmaankin sellainen, että siellä on vain isoja kirjaimia tai pieniä. Että oppii jommat kummat ensiksi. 

Ei tarvitse. Ihan normaali kirja riittää. Sellaisilla sitä ennenkin lapset ovat oppineet lukemaan. Ei lukemaan oppiminen ole rakettitiedettä. Ja mitä Pipsa-possuun tulee, kirjoista oppii monipuolisempaa sanastoa ja laajempaa juonellista kerrontaa kuin piirretyistä, vaikka piirretytkin välillä ihan ok viihdettä. 

Mutta kai sen lapsen pitää nähdäkin niitä kirjaimia eikä vai kuunnella tarinoita?

No näkeehän se. Vai silmät kiinnikö sinun lapsesi kirjoja kuuntelevat? Toki meilläkin esim. iltasatu luetaan niin, että lapsi on sängyssä ja kirjan sivut vain minun nähtävilläni. Mutta muuten lapsi istuu vieressä tai sylissä ja näkee ne kirjan sivut siinä missä lukijakin. Myös ne kirjaimet. Isompi alkoi joissain 4-5-vuoden paikkeilla oma-aloitteisesti kyselemään kirjaimista, joita kirjassa näki. Siitä sitten vähitellen edettiin lukemisen harjoitteluun. En varsinaisesti opettanut, mutta olin apuna, jos lapsi itse tahtoi harjoitella.