Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katsoin tuota Unelmia Italiassa-ohjelmaa ja päällimmäinen tunne
11.04.2024 |
oli syvä kiitollisuus omasta yksinkertaisesta elämästä mihin ei kuulu rempattavia ulkomaantaloja. En ikinä uskaltaisi enkä jaksaisi tuollaista rumbaa vieraassa maassa siihen kuuluvine byrokratioineen ym. Hatunnosto heille kun jaksavat, mutta itselle olisi ylivoimaista.
Kommentit (15)
No, siksi et ole tuollaista taloa itsellesi silloin hankkinutkaan. Ei sovi kaikille.
Tunnistat itsesi. Olet turvallisuushakuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdeformaatti, ettei ole suoranaisesti niiden oikeaa todellisuutta vaikka sillätavoin esitetty että olisi aitoa.
Odotan tästä ohjelmasta saman tyyppistä sarjaa kuin ruotsalaisten Unelmatalo Sisiliassa.
Vierailija kirjoitti:
No, siksi et ole tuollaista taloa itsellesi silloin hankkinutkaan. Ei sovi kaikille.
Tunnistat itsesi. Olet turvallisuushakuinen ihminen.
Olen eri, mutta huomautan, ettei siitä ole kyse.
Ostin yksinäni, 50-vuotiaana yli satavuotiaan talonreuhkan etelästä. Juu, olisihan sitä pitänyt remontoida enemmänkin, mihin rahkeeni riittivät, mutta tulin järkiini, kun rahat hupenivat. (Parikymmentä vuotta myöhemmin möin kiinteistön samalla hintaa kuin olin sen ostanut - ja olin uhrannut remontteihin ja korjauksiin n. 50.000€.)
En välittänyt, ettei kaikki ole tiptop, kunhan elämä sujuu. Vuosihuoltoa oli pakko tehdä, mutta siihen se remppaus jäi. Toisaalta olin matkassa täysin yksin, ei ollut erityisiä taitoja, enkä osannut kieltäkään riittävästi, että olisin pärjännyt paikallisten remppaukkojen kanssa.
Kokemus sinänsä. Jo kiinteistön osto (ja myöhemmin myynti) on oma kivikkoinen ja mutkikas polkunsa, kun korruptio ja välistäveto on maan tapa. Kehenkään et voinut täysin luottaa asioiden hoidossa.
Astut ulos asunnostasi, niin joudut maksamaan mafialle tietullia.
200 mrd euroa veronmaksajien rahaa meni myös murhaaja-marinin säestyksellä kyseiselle rikollisjärjestölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, siksi et ole tuollaista taloa itsellesi silloin hankkinutkaan. Ei sovi kaikille.
Tunnistat itsesi. Olet turvallisuushakuinen ihminen.
Olen eri, mutta huomautan, ettei siitä ole kyse.
Ostin yksinäni, 50-vuotiaana yli satavuotiaan talonreuhkan etelästä. Juu, olisihan sitä pitänyt remontoida enemmänkin, mihin rahkeeni riittivät, mutta tulin järkiini, kun rahat hupenivat. (Parikymmentä vuotta myöhemmin möin kiinteistön samalla hintaa kuin olin sen ostanut - ja olin uhrannut remontteihin ja korjauksiin n. 50.000€.)
En välittänyt, ettei kaikki ole tiptop, kunhan elämä sujuu. Vuosihuoltoa oli pakko tehdä, mutta siihen se remppaus jäi. Toisaalta olin matkassa täysin yksin, ei ollut erityisiä taitoja, enkä osannut kieltäkään riittävästi, että olisin pärjännyt paikallisten remppaukkojen kanssa.
Kokemus sinänsä.
Kirjoita kirja aiheesta ja anna haastatteluja, aihe kiinnostaa monia. Nuorempana luin kasoittain tuollaisia kirjoja, mutta rempattuani useamman into on laantunut. Ovat kaikki perittyjä kiinteistöjä, joista en silti ole voinut luopua, yhden lahjoitin ennakkoperintönä lapselle. Hänellä vielä intoa remppaamiseen riittää.
Ei se suomalaistenkaan remppamiesten kanssa työn jälki ole aina priimaa. Nyt on todella hyvä mies töissä, mutta välillä on ollut yhtä tuskaa kaikki. Yksikin kävi aina polttelemassa pari tupakkia ja lähti kotiinsa, ne vähät mitä rakensi, purki seuraava pois, koska olivat päin prinkkalaa.
Koska tuollainen sarja tulee? Miltä kanavalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me ostimme pari vuotta sitten. Vuosi meni rempatessa osin etänä mutta ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Toki meillä on raksakokemusta Suomesta 3 talon verran
Byrokratia kaupanteossa oli lähes sama kuin Suomessa ja hoitui nopeasti kun tiesimme mitä olemme tekemässä.
Remppatyön laatu ja käsityötaito ihan huippua verrattuna suomalaiseen, vain yksi huijari porukassa. Oppirahat tuosta muutama tonni.
Nyt on ihana täysin remontoitu yli 100v koti.
Minä ostin vanhan talon 15 vuotta sitten Toskanasta ja remppautin sen viimeisen päälle. Siinä meni puoli vuotta. Olin ostaessani 60 vuotias ja osasin italiaa varsin hyvin. Ei minua ainaskaan petetty, olin itse kaiket päivät mukana ja välillä kiisteltiin muurarien kanssa mutta asiat saatiin hyvin reilaan. Talo on 1910 rakennettu kivitalo ja olen asunut nyt melkein 15 vuotta ja olen tyytyväinen ollut kaikkeen remppaukseen. En tietenkään ottanut mitään taivaanrannan maalareita ja muurareita vaan arkkitehdin joka hommasi työmiehet paikalle. Pimeätyötä ei tehty. Eipä ole vikoja löytynyt tähän mennessä. Tollanen mafialuulotauti on aika kamala. Enpä ole heitä tavannut vaikka kaikkialla Sisiliaa myöten olen kierrellyt maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, siksi et ole tuollaista taloa itsellesi silloin hankkinutkaan. Ei sovi kaikille.
Tunnistat itsesi. Olet turvallisuushakuinen ihminen.
Olen eri, mutta huomautan, ettei siitä ole kyse.
Ostin yksinäni, 50-vuotiaana yli satavuotiaan talonreuhkan etelästä. Juu, olisihan sitä pitänyt remontoida enemmänkin, mihin rahkeeni riittivät, mutta tulin järkiini, kun rahat hupenivat. (Parikymmentä vuotta myöhemmin möin kiinteistön samalla hintaa kuin olin sen ostanut - ja olin uhrannut remontteihin ja korjauksiin n. 50.000€.)
En välittänyt, ettei kaikki ole tiptop, kunhan elämä sujuu. Vuosihuoltoa oli pakko tehdä, mutta siihen se remppaus jäi. Toisaalta olin matkassa täysin yksin, ei ollut erityisiä taitoja, enkä osannut kieltäkään riittävästi, että olisin pärjännyt paikallisten remppaukkojen kanssa.
Kokemus sinänsä.
Missäpäin Italiaa tuolla tavalla oli? Minulla ei ollut oikein mitään vaikeuksia edes byrokratian kanssa. Kiinteistövälittäjän kanssa kierreltiin pari- kolmekymmentä taloa kunnes sopiva löytyi. Talot olivat kaikki liian isoja. Lopulta löysin historiallisesta kaupunginosasta korkealta kukkulalta sopivan pienemmän, 150 neliöisen töllin. Notaarilla tehtiin kauppakirjat ja sitten aloitettiin remppaus. Se oli maaliskuussa ja lokakuussa muutin taloon n. 15 vuotta sitten. Tietty piti käydä sähkölaitoksella, vesi- ja kaasulaitoksella ja laittaa kaikki nimiini, mutta ei sekään mitään erityisiä voimia vaatinut eikä ollut byrokraattista ollenkaan. Tämä talo ei ollut mikään reuhka, vaan jykevä kivitalo holvikellarilla ja isolla terassilla plus pienellä puutarhanplätillä ja kasvimaalla. Juuri sellainen kuin halusinkin.
Kylmä hiki nousi jo pelkästä katselusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ohjelma vaikka itse en ostaisi taloa Italiasta. Mukavaa seurata miten edistyvät ja koira aivan valloittava.
Tuo Jari on ihana. Ellen myös. Katselin illalla ohjelmaa ja sai nauraa niille koska heittävät välillä hyvää läppää toisilleen. Siinä , kun Ellen sanoi kuinka vanha Reino koira on ja mistä Reino tykkää oli niin koskettavaa ;( .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, siksi et ole tuollaista taloa itsellesi silloin hankkinutkaan. Ei sovi kaikille.
Tunnistat itsesi. Olet turvallisuushakuinen ihminen.
Olen eri, mutta huomautan, ettei siitä ole kyse.
Ostin yksinäni, 50-vuotiaana yli satavuotiaan talonreuhkan etelästä. Juu, olisihan sitä pitänyt remontoida enemmänkin, mihin rahkeeni riittivät, mutta tulin järkiini, kun rahat hupenivat. (Parikymmentä vuotta myöhemmin möin kiinteistön samalla hintaa kuin olin sen ostanut - ja olin uhrannut remontteihin ja korjauksiin n. 50.000€.)
En välittänyt, ettei kaikki ole tiptop, kunhan elämä sujuu. Vuosihuoltoa oli pakko tehdä, mutta siihen se remppaus jäi. Toisaalta olin matkassa täysin yksin, ei ollut erityisiä taitoja, enkä osannut kieltäkään riittävästi, että olisin pärjännyt paikallisten
Sama kokemus meillä ja muutamilla tutuillammekin jotka ovat ostaneet ja rempanneet talot Italiassa. Byrokratia ei ole haitannut ollenkaan.
Ellenin talossa naurattaa eniten tuo kun arkkitehti on kateissa eikä vastaa viesteihin. Tämä on se asia mihin mekin olemme törmänneet - kommunikointi on niin erilaista!
Siinä missä suomalainen heti viestin saatuaan vastaisi: olen kiireinen, palaan huomenna (ja oikeasti palaa myös) Italiassa on täysi hiljaisuus. Viikon kuluttua laitat toisen viestin, vähän tiukemman ja 2 viikon kuluttua menet jo lankoja pitkin otsasuoni sykkien. Menee vielä 2 hiljaista viikkoa ja kun lopulta päätät irtisanoa koko sopparin tulee viesti - homma tehty - ja tunnet itsesi idiootiksi🤣
Kaikki on aina hoitunut, ennemmin tai myöhemmin
9
Alue: Aihe vapaa
Lisäisin tuohon vielä että ei rempattavia taloja missään....
En tod edes katso tuollaisia ohjelmia, on kolme vanhaa taloa ulkorakennuksineen jo rempannut ja vielä pitäisi jaksaa!
Totuus on että en jaksaisi rempata edes kerrostaloa enää. Jos vielä ostan asunnon, ostan sellaisen mihin ei tarvitse tehdä mitään. Vanha ei enää jaksa.N56