HOITAJAT, KYYKYTTÄVÄTKÖ lääkärit tosiaan teitä töissä kuten Iltalehti uutisoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lääkäri ei kuulemma tervehdi hoitajia. Monikohan siivooja sanoisi hoitajista samaa?

Arvaan että hoitajia alemmat kokevat kovia heidän alaisuudessaan :)

Missä hoitajalla on ketään alaisuudessaan? Jos nyt ei osaston- tai ylihoitajista puhuta. En minä ainakaan koe että kukaan olisi minua alempi tai alaisuudessa. Itse olen kyllä päätöshierarkiassa tietyissä asioissa lääkäriä alempi, mutta en hänenkään alaisuudessaan.

T. Sh

Tahallinen väärinymmärrys. Hoitajat kyykyttävät koulutuksellisesti alempiaan aivan kuin väitetysti lääkärit hoitajia.  

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle tekisi hyvää joutua joskus alennetun asemaan. Siten ymmärtää miltä se tuntuu, ja osaa itse kenties toimia toisin.

Juuri näin. Mites vanha intiaanien sanonta, että "Kun kuljet toisen sandaaleissa päivän, niin tiedät miltä hänestä tuntuu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole kokemusta kyykyttävistä lääkäreistä. Olen lähihoitajana kotisairaanhoidossa. Usein näen kun meidän sairaanhoitajat kyykyttävät lääkäriä :D

Itse joskus otan yhteyttä lääkäriin, selitän oireista ja kerron mitä lääkettä, millä vahvuudella ja miksi ajaksi pitää määrätä jollekin ihmiselle. Ihan kiltisti ovat kuunnelleet ja määränneet reseptin.

Vau, sulla on lähihoitajaksi aivan valtava ammattitaito.

Uskoo ken haluaa, mutta jos noin, niin lääkäri on valelääkäri, jos kirjoittaa lähihoitajan "määräämän" reseptin.

Minun iäkkäille ystävilleni kotihoidossa ja toiselle palvelutalossa ihan oikea lääkäri määrää lääkitykset ihan itse, jos hoitaja ottaa yhteyttä kertoakseen oireista.

Jotain on pielessä (maaseudulla), jos lääkäri ei lääkitystä määrätessään itse näe potilaan tietoja.

Lue uudestaan. Lääkäri määrää. Toki hän itsekin katsoo potilaan tiedot (ainakin pintapuolisesti). Mistä keksit tuon, että lääkäri ei näe tietoja? Kyllä mäkin olen lähihoitajana suositellut lääkityksiä mitkä lääkäri on sit määrännyt. Potilaat tekee tuota ihan itsekin, että pyytää tiettyä lääkettä, niin mikä on niin ihmeellistä, että lähihoitaja ei voisi sitä tehdä? 

Sosiaalialalla on ihan valmiiksi sisäänrakennettu ongelma eri tehtävien ja koulutusten välillä. On opistoasteista sosiaaliohjaajaa, AMK sosionomia, Ylemmän AMK tutkinnon suorittaneita sosionomeja ja sosiaalityö pääaineena opiskelleita maistereita.

Sanomattakin on selvää, että alemmin koulutettu tunkee ylemmän tontille ja on tietävinään paremmin, koska "tietää asiat käytännöstä". Jos missä, niin täällä tulisi ylempien ottaa kunnon hajurako ja olla enemmän omien kollegojen porukassa. Lääkäreistä mallia.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärien ja hoitajien välissä on monessa paikassa kuilua, mikä on myönnettävä ja hyvin valitettavaa. Ei edistä potilaiden hoitoa millään tavalla. Paras olisi avoin ja yhteen hiileen puhaltava työyhteisö ammatista viis. Osalla lääkäreistä on ongelmia roolinsa kanssa, osa kokee että heidän pitää olla jotakin ollakseen uskottavia työssään. Osa peittää epävarmuuden tylyyn käytökseen. Lääkäreiksi myös tutkitusti hakeutuu kaikkiin ammattiryhmiin verrattuna jonkin verran keskimääräistä enemmän mm. narsisteja.

Toinen ongelma on, että hoitajien työ on alipalkattua ja etenemismahdollisuudet huonot. Työ on liian tasapäistävää. Lisävastuista ei saa lisäpalkkaa. Oppimismyönteisyys, aktiivisuus, kova työmotivaatio ei näy palkassa. Työstä ei kiinnostuneet saa yhtä hyvää palkkaa kuin todelliset tekijät. Huonosti työnsä tekevät marmattaa paljon lääkäreistä. Eivät yhtään pidä siitä, että lääkäri pyytää heitä tekemään jotain heidän mielestään ekstrahommaa potilaan eteen. Voivat kokea ihan sen jo simputtamisena, ajattelematta että kyseessä oikeasti potilaan etu.

Itse olen työskennellyt sekä hoitajana että opintojen jatkamisen myötä nyt lääkärinä ja myönnän, että sairaalat on usein työyhteisönä ongelmallisia. Ongelmat lähtee mielestäni näistä kahdesta suuntaa: Korkeassa asemassa olevista oikeasti veemäisistä lääkäreistä ja toisena hoitajien huonosta asemasta työyhteisössä: Palkka liian pieni, hyvää työtä ei oikeasti palkita, ei kunnon etenemismahdollisuuksia. Mukana roikkuu hoitotiimeissä ihmisiä, joita ei kiinnosta ja heille jo ihan normiasioiden pyytäminen on simputtamista. Tarvittaisiin motivoituneita ammattiryhmästä riippumatta hyvin palkattuja ammattilaisia sairaalaan, jotka on oikeasti kiinnostuneita työstä ja potilaista. Ei oman egon pönkittämisestä tai sitten ajatuksena, että olisin missä tahansa mieluummin kuin täällä.

Monet naiset ovat kiitoksenkipeitä.  Mitä tekevätkin. Työn jälki ihan kelvollista tai hyvää mutta he eivät luota itseensä vaan heille pitää se sanoa ja huomioida.  Minusta sellainen kiittelykin on alentavaa.  Ja moni muu ammattikunta tekee tarpeellista ja tärkeää työtä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala on armeijaakin hierakisempi paikka.  Arvojärjestys on tiukka ja jokainen kyykyttää jokaista, jonka kokee olevan itseään alempi. 

Hoitajilla ei vaikuta olevan edes ihmisarvoa.  

Omiani olen kehottanut välttämään hoitoalan ammatteja.  

Höpö höpö, taidat olla jäänyt jonnekin 1950- luvulle

Höpö höpö itsellesi.  Kokemus on viimeiseltä viideltä vuodelta.   Ja onneksi tosiaan omat ja lähipiirin mukulat ovat nähneet tuon hoitajien ihmisarvoa alentavan kohtelun itsekin.  EIVÄT tule valitsemaan hoitoalaa. 

Juurikin tuollaisten höpö höpöjen ansiosta, alan maine on pohjamudissa, eikä alalle sitten hakeuduta kun haukutaan ja aliarvioidaan hoitotyötä.

Pska duuni, jonne ei todellakaan kannata hakeutua.  Siksi sille pakotetaan kaikki työttömät ja säädetään pian myös pakkolaki, etteivät orjat karkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lääkäri ei kuulemma tervehdi hoitajia. Monikohan siivooja sanoisi hoitajista samaa?

Arvaan että hoitajia alemmat kokevat kovia heidän alaisuudessaan :)

Missä hoitajalla on ketään alaisuudessaan? Jos nyt ei osaston- tai ylihoitajista puhuta. En minä ainakaan koe että kukaan olisi minua alempi tai alaisuudessa. Itse olen kyllä päätöshierarkiassa tietyissä asioissa lääkäriä alempi, mutta en hänenkään alaisuudessaan.

T. Sh

Tahallinen väärinymmärrys. Hoitajat kyykyttävät koulutuksellisesti alempiaan aivan kuin väitetysti lääkärit hoitajia.  

Täysin turhaa yksittäistapauksten yleistämistä. Kyykyttäjäluonteet kyykyttävät jo päiväkodissa, koulussa, opiskellessa, kavereiden kesken, perheessä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala on armeijaakin hierakisempi paikka.  Arvojärjestys on tiukka ja jokainen kyykyttää jokaista, jonka kokee olevan itseään alempi. 

Hoitajilla ei vaikuta olevan edes ihmisarvoa.  

Omiani olen kehottanut välttämään hoitoalan ammatteja.  

Höpö höpö, taidat olla jäänyt jonnekin 1950- luvulle

Höpö höpö itsellesi.  Kokemus on viimeiseltä viideltä vuodelta.   Ja onneksi tosiaan omat ja lähipiirin mukulat ovat nähneet tuon hoitajien ihmisarvoa alentavan kohtelun itsekin.  EIVÄT tule valitsemaan hoitoalaa. 

Juurikin tuollaisten höpö höpöjen ansiosta, alan maine on pohjamudissa, eikä alalle sitten hakeuduta kun haukutaan ja aliarvioidaan hoitotyötä.

Pska duuni, jonne ei todellakaan kannata hakeutua.  Siksi sille pakotetaan kaikki työttömät ja säädetään pian myös pakkolaki, etteivät orjat karkaa.

Totta, kaikki jotka eivät muuhun koulutukseen pääse, pääsevät lähihoitajakouluun. Siis kaikki alalle sopeutumattomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Eikö lääkäriksi opiskelevan tarvitse osata edes peruskirjoitustaitoa? Esim. tuo "edetäkkin". Siihen ei tule kahta k-kirjainta.

Kommentoit nyt valmiille lääkärille. Kirjoitustaito ei ole lähellekään niin tärkeä kuin ammattitaito.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalialalla on ihan valmiiksi sisäänrakennettu ongelma eri tehtävien ja koulutusten välillä. On opistoasteista sosiaaliohjaajaa, AMK sosionomia, Ylemmän AMK tutkinnon suorittaneita sosionomeja ja sosiaalityö pääaineena opiskelleita maistereita.

Sanomattakin on selvää, että alemmin koulutettu tunkee ylemmän tontille ja on tietävinään paremmin, koska "tietää asiat käytännöstä". Jos missä, niin täällä tulisi ylempien ottaa kunnon hajurako ja olla enemmän omien kollegojen porukassa. Lääkäreistä mallia.

Sisään rakennettu ongelma on naisissa jotka ovat asemastaan mustasukkaisia eivätkä osaa olla kanssakäymisessä ilman itsekorostusta.  Tieto on palkkaa, eikä tietenkään voi alemmalle lyhyesti sanoa omaa paremmin tietävää näkökantaa.  Sossupuolella tuon luulisi olevan enemmän tarpeellistakin kuin mitä olisi lääketieteellisessä hoidossa. Eikö se ollut moniammatillisuuden idea kun siitä alettiin kohkata. 

Tottahan tuo on ihan s hoitajan suusta tullut kun potilaana ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista hiihtäjää on joka alalla, usein olen todistanut kun hoitaja kollega kyykyttää lääkäriä tai haukkuu selän takana aiheetta esim. vastaanottoaikojen venymisestä. Tajuamatta kuinka vastuullista ja vaativaa työ on.

Meillä ei lääkärit kyykytä, hyvässä yhteystyössä tehdään töitä potilaiden eteen ja tauollakin istutaan samassa pöydässä. Tosin iso osa lääkäreistä käy ruokalassa syömässä ja hoitajat ei yleensä sinne ehdi kun on paljon muita tehtäviä, jotka tulee hoitaa sinä aikana kun vastaanotoissa on paussi keskipäivällä. Että valtaosin hoitajat taukohuonetta käyttää.

Kerran olen vain todella törkeään lääkäriin törmännyt. Nauroi ylimielisesti päin naamaa kun kerroin lääketiputuksen aikana potilaan verenpaineen nousseen ihannetasolta 200/100 tasolle ja kysyin mitä lääkettä antaisin, jotta paine laskee ja hidastanko lääketiputusta. Perusteli että hänen omassa yksikössään (oli vieraileva tähti) nuo ovat vielä aivan hyvät paineet. No juu mutta nyt ei oltu missään hänen yksikön erikoistilanteessa vaan  kyseessä oli hauras vanhus kenellä päässä suonet kohta poksahtelee lääkkeen aiheuttaman paineen nousun takia. Murr!

Toikin kuulostaa ihan p@$$kalta ettei hoitajalla ole aikaa lähteä lounasravintolaan syömään, mutta lääkäreillä on. Mitvit.

Terveyskeskuksissa se on ainakin yleensä toisinpäin. Erityisesti nuoret lääkärit eivät ehdi tauolle sinne kahvihuoneeseenkaan, tai hyvä jos 5-10 minuutiksi kerran päivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole kokemusta kyykyttävistä lääkäreistä. Olen lähihoitajana kotisairaanhoidossa. Usein näen kun meidän sairaanhoitajat kyykyttävät lääkäriä :D

Itse joskus otan yhteyttä lääkäriin, selitän oireista ja kerron mitä lääkettä, millä vahvuudella ja miksi ajaksi pitää määrätä jollekin ihmiselle. Ihan kiltisti ovat kuunnelleet ja määränneet reseptin.

Vau, sulla on lähihoitajaksi aivan valtava ammattitaito.

Uskoo ken haluaa, mutta jos noin, niin lääkäri on valelääkäri, jos kirjoittaa lähihoitajan "määräämän" reseptin.

Minun iäkkäille ystävilleni kotihoidossa ja toiselle palvelutalossa ihan oikea lääkäri määrää lääkitykset ihan itse, jos hoitaja ottaa yhteyttä kertoakseen oireista.

Jotain on pielessä (maaseudulla), jos lääkäri ei lääkitystä määrätessään itse näe potilaan tietoja.

Minä olen terveyskeskuksen kotisairaanhoidosta vastaava lääkäri, ja kyllä se kommunikaatio kotihoidon potilaisiin kulkee kotisairaanhoitajien, ei lähihoitajien, kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalialalla on ihan valmiiksi sisäänrakennettu ongelma eri tehtävien ja koulutusten välillä. On opistoasteista sosiaaliohjaajaa, AMK sosionomia, Ylemmän AMK tutkinnon suorittaneita sosionomeja ja sosiaalityö pääaineena opiskelleita maistereita.

Sanomattakin on selvää, että alemmin koulutettu tunkee ylemmän tontille ja on tietävinään paremmin, koska "tietää asiat käytännöstä". Jos missä, niin täällä tulisi ylempien ottaa kunnon hajurako ja olla enemmän omien kollegojen porukassa. Lääkäreistä mallia.

Sisään rakennettu ongelma on naisissa jotka ovat asemastaan mustasukkaisia eivätkä osaa olla kanssakäymisessä ilman itsekorostusta.  Tieto on palkkaa, eikä tietenkään voi alemmalle lyhyesti sanoa omaa paremmin tietävää näkökantaa.  Sossupuolella tuon luulisi olevan enemmän tarpeellistakin kuin mitä olisi lääketieteellisessä hoidossa. Eikö se ollut moniammatillisuuden idea kun siitä alettiin kohkata. 

Niin se on se sosiaalityöntekijä, joka kantaa kaikesta virkavastuun ja selittelee sitten sen sosiononinkin tekemisiä hallinto-oikeudessa. Siksi se sossu tekee päätökset eivätkä ohjaajat päätä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako kenelläkään itseään arvostavalla ja kunnianhimoisella ihmisellä hakeutua sairaanhoitajakoulutukseen. Mulle on tullut aika karmiva kuva sh:n työstä. Henkisesti ja fyysisesti raskas kiittämätön ala eikä edes lääkärikollegatkaan arvosta vaan osa suhtautuu alentuvasti. Eikä minkäänlaista palkkakehitystäkään luvassa ja nyt Vihreät ovat ottamassa pois sunnuntailisät. Koiran virka. Hakeutukaa mieluummin lääkikseen kuin sh-kouluun.

Aivan, tällaisia kommentteja joka puolella nykyisin, varma sairaanhoitaja pula jatkossakin. Mistähän hatusta tuokin on vedetty, että lääkäritkään eivät arvosta ja suhtautuvat alentuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Sinulla on jokaisessa viestissäsi niin pahoja kirjoitus- ja kaksoiskonsonanttivirheitä, että jos olet oikeasti erikoistuva lääkäri, niin minä olen Magdalan Maria. Nuo eivät ole huolimattomuusvirheitä, vaan sellaisia, joita tekee totaalisen luku- ja kirjoitustaidoton yksilö.

Lääkiksessä ei opeteta äidinkieltä, ruotsia ja englantia kyllä ja vähän siinä sivussa latinaakin. Lääkärit eivät myöskään ole velvoitettuja puhumaan tahi kirjoittamaan kirjakieltä.

Lukio pitää olla käytynä kuitenkin.

Ei tarvitse. Meidän kurssilta esim. valmistui yksi lihanleikkaaja, joka ei ollut käynyt lukiota sekä useampia hoitoalan ihmisiä, joilla kaikilla ei ollut lukiota pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista hiihtäjää on joka alalla, usein olen todistanut kun hoitaja kollega kyykyttää lääkäriä tai haukkuu selän takana aiheetta esim. vastaanottoaikojen venymisestä. Tajuamatta kuinka vastuullista ja vaativaa työ on.

Meillä ei lääkärit kyykytä, hyvässä yhteystyössä tehdään töitä potilaiden eteen ja tauollakin istutaan samassa pöydässä. Tosin iso osa lääkäreistä käy ruokalassa syömässä ja hoitajat ei yleensä sinne ehdi kun on paljon muita tehtäviä, jotka tulee hoitaa sinä aikana kun vastaanotoissa on paussi keskipäivällä. Että valtaosin hoitajat taukohuonetta käyttää.

Kerran olen vain todella törkeään lääkäriin törmännyt. Nauroi ylimielisesti päin naamaa kun kerroin lääketiputuksen aikana potilaan verenpaineen nousseen ihannetasolta 200/100 tasolle ja kysyin mitä lääkettä antaisin, jotta paine laskee ja hidastanko lääketiputusta. Perusteli että hänen omassa yksikössään (oli vieraileva tähti) nuo ovat vielä aivan hyvät paineet. No juu mutta nyt ei oltu missään hänen yksikön erikoistilanteessa vaan  kyseessä oli hauras vanhus kenellä päässä suonet kohta poksahtelee lääkkeen aiheuttaman paineen nousun takia. Murr!

Toikin kuulostaa ihan p@$$kalta ettei hoitajalla ole aikaa lähteä lounasravintolaan syömään, mutta lääkäreillä on. Mitvit.

Terveyskeskuksissa se on ainakin yleensä toisinpäin. Erityisesti nuoret lääkärit eivät ehdi tauolle sinne kahvihuoneeseenkaan, tai hyvä jos 5-10 minuutiksi kerran päivän aikana.

Potilaita tulee ovista ja ikkunoista, ei ehdi eikä edes tule mieleenkään kyykyttä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti kyykytä. En tiedä yhtään työpaikkaa, jossa lääkärit hoitajia kyykyttäisivät (mitä sillä nyt sitten tarkoitetaan). En tosin ole toiminut lääkärinä kuin vasta 22 vuotta.

Itse olen potilaana todistanut kyllä lääkärin törkeää käytöstä hoitajia kohtaan useammankin kerran, mutta toisaalta taas asiallista käyttäytymistä paljon useammin, varsinkin avustavia hoitajia kohtaan (esim. gastroskopiaa yms. tehdessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärien ja hoitajien välissä on monessa paikassa kuilua, mikä on myönnettävä ja hyvin valitettavaa. Ei edistä potilaiden hoitoa millään tavalla. Paras olisi avoin ja yhteen hiileen puhaltava työyhteisö ammatista viis. Osalla lääkäreistä on ongelmia roolinsa kanssa, osa kokee että heidän pitää olla jotakin ollakseen uskottavia työssään. Osa peittää epävarmuuden tylyyn käytökseen. Lääkäreiksi myös tutkitusti hakeutuu kaikkiin ammattiryhmiin verrattuna jonkin verran keskimääräistä enemmän mm. narsisteja.

Toinen ongelma on, että hoitajien työ on alipalkattua ja etenemismahdollisuudet huonot. Työ on liian tasapäistävää. Lisävastuista ei saa lisäpalkkaa. Oppimismyönteisyys, aktiivisuus, kova työmotivaatio ei näy palkassa. Työstä ei kiinnostuneet saa yhtä hyvää palkkaa kuin todelliset tekijät. Huonosti työnsä tekevät marmattaa paljon lääkäreistä. Eivät yhtään pidä siitä, että lääkäri pyytää heitä tekemään jotain heidän mielestään ekstrahommaa potilaan eteen. Voivat kokea ihan sen jo simputtamisena, ajattelematta että kyseessä oikeasti potilaan etu.

Itse olen työskennellyt sekä hoitajana että opintojen jatkamisen myötä nyt lääkärinä ja myönnän, että sairaalat on usein työyhteisönä ongelmallisia. Ongelmat lähtee mielestäni näistä kahdesta suuntaa: Korkeassa asemassa olevista oikeasti veemäisistä lääkäreistä ja toisena hoitajien huonosta asemasta työyhteisössä: Palkka liian pieni, hyvää työtä ei oikeasti palkita, ei kunnon etenemismahdollisuuksia. Mukana roikkuu hoitotiimeissä ihmisiä, joita ei kiinnosta ja heille jo ihan normiasioiden pyytäminen on simputtamista. Tarvittaisiin motivoituneita ammattiryhmästä riippumatta hyvin palkattuja ammattilaisia sairaalaan, jotka on oikeasti kiinnostuneita työstä ja potilaista. Ei oman egon pönkittämisestä tai sitten ajatuksena, että olisin missä tahansa mieluummin kuin täällä.

Monet naiset ovat kiitoksenkipeitä.  Mitä tekevätkin. Työn jälki ihan kelvollista tai hyvää mutta he eivät luota itseensä vaan heille pitää se sanoa ja huomioida.  Minusta sellainen kiittelykin on alentavaa.  Ja moni muu ammattikunta tekee tarpeellista ja tärkeää työtä.  

Kiitoksen toivomisessa ja varsinkaan sen sanomisessa ei ole mitään huonoa, vaan normaalia hyvää ihmisten välistä vuorovaikutusta. Mieluummin liikaa kiitoksia kuin liian vähän.

Meidän perheelle tosin on sanottu pari kertaa sairaalassa, ettei tarvitse koko ajan kiitellä ;) Poika siis oli tipassa viikon ja kiitti jokaisen letkuntarkistuksen ja pillimehun ja tyynyn kohentamisen ja valonsammuttamisen jälkeen. Totta kai, minusta kuuluu hyviin tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Siis voiko tämä olla tottakaan, aivan naurettavalta kuulostaa moinen. Haha. Itse olen ktm ja konsulttialalla. Meillä todellakin ylimmätkin johtajat moikkailee ja käyttäytyvät kivasti jopa kaikkein junnuimpia tai respan tyttöjä kohtaan. En ole ikinä missään muussakaan työpaikassa nähnyt tuollaista, että oma ammattikunta ja asema nähtäisiin sellaisena ettei muita edes tervehtiä kannata :D Todellakin laskee arvostus lääkäreitä kohtaan jos tämä on totta.

Älkää nyt viitsikö tuota naurettavaa trollia uskoa! Aivan älytöntä selitystä mukamas "erikoistuvalta lääkäriltä" joka mainitsee heti alussa olevansa "pitkälle lukeva lääkäri".