Lue keskustelun säännöt.
Asiakaspalvelutyössä olevat - mikä on ärsyttävintä työssänne?
20.05.2022 |
Onhan se selvää, että välillä törmää kaikenlaisiin ihmisiin eli asiakkaisiin. Minua ärsyttää tällä hetkellä sellaiset asiakkaat, jotka suuttuvat, jos en heti ymmärrä heitä. Eli sellaiset, jotka eivät osaa kertoa kunnolla, mitä haluavat ja suuttuvat, kun heistä ei saa selvää nopeasti. Kun yrittää tiedustella tai johdatella, suututaan enemmän ja ovat vielä hankalampia. Ja kyse ihan suomalaisista, koska ulkomaalaisten kohdalla se on ymmärrettävämpää kielimuurin takia.
Kommentit (114)
Mun mies teki asiakaspalvelutyötä 21 vuotta ja ehdoton ärsytys oli ns. maanvaivat. Yleensä tuhottoman tylsiä tyyppejä, sosaalisesti kömpelöitä, ei huumorintajua, ei tilannetajua jne. Sitten ne häiriköi työpaikalla pitkiä aikoja. Aina tunkivat siihen "juttelemaan" ja se saattoi kestää 1-2 tuntia kerralla. Olisi muitakin töitä ja muita asiakkaita kävi, niin näille sai sanoa suoraan, että "nyt hetki hiljaa", koska ne vaan tuli lähemmäksi jaarittelmaan, vaikka ostava asiakas seisoi vieressä. Monella oli vakiaika käydä terpaioimassa itseään (eli puhumassa itsestään) ja mies piilotti esimerkiksi tuolit, jos tiesi, että se pian taas kirmaa tuosta ovesta kuten edelliset 11 vuotta lauantaina klo 10:30. Siirteli tavarat pöytien reunalle (ei pysty istumaan) jne. Lopputuloksena ne vaan katsoi ympärilleen, että missä tuoli on ja marssi takahuoneesta hakemaan. Omin luvin.
Mies on kiltti ja miellyttävä. Tosin enpä tiedä, oliko miehellä ihmisenä merkitystä, koska joskus mies ei sanonut sanaakaan takaisin vaan teki siinä töitään, mutta toisen suu vaan kävi. Välillä piti ölähtää "joo", niin ne pysyi tyytyväisenä. Ostivat hyvin harvoin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaat :D
Nettitilaukset ja itsepalvelukassat kohta vapauttavat viimeisenkin kassakuningattaren työnsä raskaasta ikeestä. Kuten myös palkansaannista.
Chillaa. Ihmeellinen rautahermo olisi se, jota ei asiakkaat asiakaspalvelutyössä ärsytä. Ei taida sellaista löytyä.
Ammattilainen hillitsee hermonsa silloinkin, kun asiakas (eli palkkasi maksaja) tekee jotain väärin.
Ei kai tässä ketjussa kukaan ole hermojaan menettänyt asiakkaiden edessä. Ärsytyksen pystyy pitämään hyvin piilossa.
Vierailija kirjoitti:
Se, kun meille on saneltu hyvin tarkat raamit siitä, millaisia myönnytyksiä saamme asiakkaille tehdä, emmekä saa ikinä, missään tilanteessa niistä joustaa - mutta jos esihenkilö kutsutaan paikalle, hän joustaa niistä ihan joka kerta mairea hymy kasvoillaan, ja saa meidät muut näyttämään mulkuilta.
Meidänkin myymälässä oli aikoinaan tällainen esimies (entisessä työpaikassa kauan sitten). Työkaveri ratkaisi lopulta homman: alkoi pyytää jokaiseen asiakaspalvelutilanteeseen tämän esihenkilön mukaan, kertoi asiakkaille, että esihenkilöllä on valtuudet päättää asioista. Esihenkilöllä meni lopulta hermo, ja me rivityöntekijätkin saatiin alkaa käyttää tervettä järkeä asiakkaiden ja näiden toiveiden kanssa. Asiakkaiden pyynnöt oli käytännössä aina niin mitättömän pieniä, että niihin myöntyminen ei hetkauttanut taloutta mihinkään suuntaan, mutta tyytyväiset asiakkaat palasivat mielellään ja kaverinkin kanssa. Ja kun sai olla asiakkaille mieliksi, oli meillä asiakaspalvelijoillakin kivempaa olla töissä. Ainakin itse koen kaikkein palkitsevimpana ominaisuutena työssäni sen, kun saan asiakkaan iloiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaat :D
Nettitilaukset ja itsepalvelukassat kohta vapauttavat viimeisenkin kassakuningattaren työnsä raskaasta ikeestä. Kuten myös palkansaannista.
Chillaa. Ihmeellinen rautahermo olisi se, jota ei asiakkaat asiakaspalvelutyössä ärsytä. Ei taida sellaista löytyä.
Ammattilainen hillitsee hermonsa silloinkin, kun asiakas (eli palkkasi maksaja) tekee jotain väärin.
Nämä jotka luulee maksavansa aspan palkan :D
Jos se asiakas käyttäytyy kuin kakara niin sitä kohdellaan kuin kiukuttelevaa (jonkun muun) kakaraa.
Asiakkaat, jotka ensin räyhäävät siitä, että joutuivat odottamaan, ja sitten viivyttelevät itse tarpeettomasti ja kasvattavat jonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kun meille on saneltu hyvin tarkat raamit siitä, millaisia myönnytyksiä saamme asiakkaille tehdä, emmekä saa ikinä, missään tilanteessa niistä joustaa - mutta jos esihenkilö kutsutaan paikalle, hän joustaa niistä ihan joka kerta mairea hymy kasvoillaan, ja saa meidät muut näyttämään mulkuilta.
Meidänkin myymälässä oli aikoinaan tällainen esimies (entisessä työpaikassa kauan sitten). Työkaveri ratkaisi lopulta homman: alkoi pyytää jokaiseen asiakaspalvelutilanteeseen tämän esihenkilön mukaan, kertoi asiakkaille, että esihenkilöllä on valtuudet päättää asioista. Esihenkilöllä meni lopulta hermo, ja me rivityöntekijätkin saatiin alkaa käyttää tervettä järkeä asiakkaiden ja näiden toiveiden kanssa. Asiakkaiden pyynnöt oli käytännössä aina niin mitättömän pieniä, että niihin myöntyminen ei hetkauttanut taloutta mihinkään suuntaan, mutta tyytyväiset asiakkaat palasivat mielellään ja kaverinkin kanssa. Ja kun sai olla asiakkaille mieliksi, oli meillä asiakaspalvelijoillakin kivempaa olla töissä. Ainakin itse koen kaikkein palkitsevimpana ominaisuutena työssäni sen, kun saan asiakkaan iloiseksi.
Hyvä pelisilmä työkaverilla! Tuollaisen asenteen kun osaisin itsekin omaksua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaat :D
Nettitilaukset ja itsepalvelukassat kohta vapauttavat viimeisenkin kassakuningattaren työnsä raskaasta ikeestä. Kuten myös palkansaannista.
Chillaa. Ihmeellinen rautahermo olisi se, jota ei asiakkaat asiakaspalvelutyössä ärsytä. Ei taida sellaista löytyä.
Ammattilainen hillitsee hermonsa silloinkin, kun asiakas (eli palkkasi maksaja) tekee jotain väärin.
On aina yhtä hauskaa, kun joku, joka ei tee asiakaspalvelutyötä, tulee kertomaan, miten se pitäisi tehdä. Joo, tämmöset asiakkaat just ärsyttää eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös sellaiset 5 min ennen sulkemista tulevat asiakkaat ärsyttää. Siis tullaan ihan sovittelemaan ja kaivataan palvelua. Meillä tulee 3 kuulutusta ennen sulkua ja siltikin porukkaa saa ohjata ulos kuin jotain karjalaumaa, osa jää jopa hiplaamaan kaikkea kivaa siihen matkan varrelle kun myyjä odottaa illan vikaa asiakasta ulos. Voi ## ttu, oikeesti. Kerran eräs akka huuteli rullan takaa ett voisko vielä palauttaa?! Jos ihmiset tajuais, mitä kaikkea tossa työssä näkee...
T. Vaatemyyjä
Naiset, jotka luulee olevansa oikeassa vain siksi, että ovat naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonokäytöksiset asiakkaat, kutsuvat mut paikalle viheltämällä tai sormia napsauttelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ottavat yhteyttä vihaisina, eivätkä sitten osaa selkeästi kertoa, että mikä varsinaisesti on hätänä. Toisinaan jopa kyse on siitä, että asiakas on yhteydessä väärään firmaan. Eipä se asia hoidu minulle huutamalla, jos tavarat on tilattu eri paikasta.
Ja sinänsä mokailu on ihan ok, olen itsekin ihmetellyt R-kioskin myyjälle että mistä pakettini oikein saan, ja hän sitten kärsivällisesti opasti minut postiin. En huutanut, en raivonnut, en julistanut että elämäni on nyt pilalla. Pahoittelin tyhmyyttäni ja kiitin ja toivotin hyvät viikonloput. Sain tavarani, ja kiskan myyjä sai anekdootin työkavereille idiootista joka ei osaa lukea tekstiviestejään.
Olin töissä aulapalvelussa rakennuksessa osoitteessa A. Siihen tuli jo valmiiksi kiukkuisena keski-ikäinen pariskunta kysymään missä postin automaatti on.
Ei tässä rakennuksessa on kaikki tieto mitä minulla on.
Siitähän se kiukku vasta alkoi kun heille oli tullut viesti että se on osoitteessa B. Kerron että olette osoitteessa A.
"Joo joo tiedetään mutta kai sä nyt tiedät missä se osoite B on!"
En tiedä, ei kuulu minulle, mene pois ja opettele käyttämään karttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, kun meille on saneltu hyvin tarkat raamit siitä, millaisia myönnytyksiä saamme asiakkaille tehdä, emmekä saa ikinä, missään tilanteessa niistä joustaa - mutta jos esihenkilö kutsutaan paikalle, hän joustaa niistä ihan joka kerta mairea hymy kasvoillaan, ja saa meidät muut näyttämään mulkuilta.
Wut? Onko tälle joku peruste vai onko esihenkilö vaan idiootti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, jotka luulee olevansa oikeassa vain siksi, että ovat naisia.
Missä työssä törmäät tähän?
Yhteiskunta olisi parempi paikka, jos joka ainoan ihmisen olisi pakko tehdä asiakaspalvelutyötä vähintään vuoden verran. Mieluiten useamman sorttista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, jotka luulee olevansa oikeassa vain siksi, että ovat naisia.
Missä työssä törmäät tähän?
Kaupassa ja missä vain.
Miten se käytännössä näkyy? En hahmota tilannetta, jossa tällainen ilmenisi.
Asiakkaat tulevat ostamaan tuotteita toisen puolesta, eikä heillä ole hajuakaan, minkä kokoisen he tarvitsevat. Ainoa vastaus on "mummo on 86-vuotias" kun yritän kysyä esimerkiksi kengänkokoa tai rinnanympärystä tmv.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kummallinen suomalaisilmiö kun kerrot asiakkaalle mistä hänen etsimänsä tuote löytyy niin hän närkästyy!!! Ei kiitä, ei ole onnellinen että löytyy vaan vastaus on aina jaa, vain, aha tai vaan tuhahdus!! Ainoastaan teini-ikäiset pojat ja ulkomaalaistaustaiset kiittävät. Ihan helkutin outoa.
Juu tässä siis ilmeisesti suututaan siis siitä, kun joudutaan kävelemään kauemmas. Ikään kuin se olisi sen työntekijän vika, että asiakas on ihan väärässä päässä liikettä.
Tämä on muuten tietyllä sukupolvella todella yleistä. Sama logiikka, kun ei tykätä tietystä meteorologista, kun "se aina ennustaa huonoa säätä" :D No hän vain ilmoittaa siitä muille, eipä taida meteorologit säätä itse säädellä.
Kyllä, juuri näin. Oon aivan loppu ja tää korona on tehnyt näistä entistäkin sekopäisempiä. Ihan kuin olis PT, psykiatri, lähihoitaja ja stailisti samassa paketissa, tosin palkassa se ei näy. Ei mitään omaa makua, myyjän pitäis taikoa näille kaikki valmiiks kuin joku meedio. Tämmösille jotka ei edes tiedä mistä ne tykkää???? Tai omaa kokoaan???
T. Se vaatemyyjä