Asiakaspalvelutyössä olevat - mikä on ärsyttävintä työssänne?

Entinen työntekijä olettaa, että hänen ei tarvitse maksaa, koska on ollut paikassa töissä. Oli kuntouttavan työtoiminnan kautta jonkin aikaa, töitä teki kyllä hyvin. En tarkemmin kerro paikkaa, mutta joka kerta kun sanon ystävällisesti, että sinun pitää maksaa tuotteista, hän on heti loukkaantunut ja sanoo: "Mutku mä olen ollut täällä töissä!" Niin, OLIT. Ja minäkin maksan, kun olen asiakkaana, esim. eri toimipisteessä. Väittää, että joku on päästänyt maksamatta, mutta kun kysyin kollegoilta, olivat että ei todellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, jotka luulee olevansa oikeassa vain siksi, että ovat naisia.

Missä työssä törmäät tähän?

Kaupassa ja missä vain.

Miten se käytännössä näkyy? En hahmota tilannetta, jossa tällainen ilmenisi.

Katso peiliin, sieltä näkyy.

Hankalaksi menee, kun en edes ole nainen. Kiinnostaisi tietää, miksi laitat tuollaisia viestejä tänne – mitä siitä saat. Kassatypy antoi pakit?

Vierailija kirjoitti:

Taukoamatta soiva musiikki.

Hyvä pointti! Joissakin kaupoissa soi musa niin kovalla, että ihmettelen, miten kukaan jaksaa olla siellä 5 min kauempaa.

Aikuiset ihmiset, jotka eivät ole PUOLEEN vuoteen maksaneet laskujaan ja vaativat pikaista palvelua asiakaspalvelulta.

Neuvo: maksa ÄÄLIÖ laskusi viimeistään eräpäivänä, kiitos. 

Räyhäävät asiakkaat ja esimies... Siis käytännössä kun muhun puretaan jostakin syystä X johtuva paha mieli mille en voi yhtään mitään. Sylkykuppi.

Yleisesti se, että asiakaspalvelijoilta vaaditaan niin paljon. Jos 10h tuntipalkalla työskentelevä halpakaupan kassa on lauantaivuorossa väsyneen näköinen tai inahtaa vahingossa jotain hiemankin väärällä äänensävyllä, heti laitetaan kipakkaa palautetta perään. Ylipäätään tämä yleistynyt palautekulttuuri, jos nyt jossain prismassa et yhtenä kertana saanut elämäsi parasta palvelua, niin ei sitä kokemusta tarvitse purkaa ja vuodattaa heti johonkin palautesivustolle. Asiakaspalvelutyö on rankkaa, fyysisesti ja henkisesti ja vaatimustaso esim. palkkaan nähden välillä ihan kohtuuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka ottavat yhteyttä vihaisina, eivätkä sitten osaa selkeästi kertoa, että mikä varsinaisesti on hätänä. Toisinaan jopa kyse on siitä, että asiakas on yhteydessä väärään firmaan. Eipä se asia hoidu minulle huutamalla, jos tavarat on tilattu eri paikasta.

Ja sinänsä mokailu on ihan ok, olen itsekin ihmetellyt R-kioskin myyjälle että mistä pakettini oikein saan, ja hän sitten kärsivällisesti opasti minut postiin. En huutanut, en raivonnut, en julistanut että elämäni on nyt pilalla. Pahoittelin tyhmyyttäni ja kiitin ja toivotin hyvät viikonloput. Sain tavarani, ja kiskan myyjä sai anekdootin työkavereille idiootista joka ei osaa lukea tekstiviestejään.

Olin töissä aulapalvelussa rakennuksessa osoitteessa A. Siihen tuli jo valmiiksi kiukkuisena keski-ikäinen pariskunta kysymään missä postin automaatti on.

Ei tässä rakennuksessa on kaikki tieto mitä minulla on.

Siitähän se kiukku vasta alkoi kun heille oli tullut viesti että se on osoitteessa B. Kerron että olette osoitteessa A.

"Joo joo tiedetään mutta kai sä nyt tiedät missä se osoite B on!"

En tiedä, ei kuulu minulle, mene pois ja opettele käyttämään karttaa.

Olin ärrällä töissä kun ovesta kiireessä tulee sisään mies joka aloittaa jo kaukaa huutamaan missä on osoite Katukuja 6a.

Hämmentyneenä kesken toisen ihmisen kesätapahtuman sanon etten tiedä.

Ukko alkaa väittämään vastaan että kuuluuhan minun tietää. No en tiedä, en asu täällä päin.

Lisää vielä jakoi väittää vastaan! Mitä ihmettä se kuvitteli? Että meillä on joku koulutus missä opetellaan ulkoa koko seutu? Jotkut vaan on hieman vajaampia.

Koskilla ja muissakin töissä olen kyllä usein auttanut eksyneitä mutta se ei kuulu työhöni, teen sen vain auttaakseni. Vastaan välttämällä, huutamalla ja kiukuttelemalla ei apua tule, sen luulisi jokaisen ymmärtävän mutta ei.

Muutamat vastanneet asiakkaat mutta minä sanon että enemmän ärsyttää ne jotka eivät ole asiakkaita.

Eli juuri nuo jotka tulee aspaa vaatimaan tietämään paikkoja ja osoitteita.

Samoin henkilöt jotka luulee että jokainen asiakaspalvelija on löytötavatatoimisto. En minä otan vastuulleni sitä löytämääsi lompakkoa tai avaimia, vie ne ihan itse sinne minne kuuluukin.

Tai ollaan kyselemässä ravintolasuositusta tai mistä saa sukkapuikkoja (kun liike missä ovat sisällä ei liity kumpaankaan).

Ylipäänsä näitä epäasiakkaita jotka luulee että aspa on tietotoimisto on ihan liikaa. Googleta itse, minä olen töissä eikä minulle makseta sinun ongelmien ratkomisesta.

Pari ääliötä:

- iäkäs ja varakas ihminen osti tuotteen x. Siitä jäi firmalle katetta ehkä 50 Euroa. Tämä asiakas sitten juoksi vuosia pyytämässä apua tuotteen kanssa. Käytiin kotonakin auttamassa samalla hinnalla, kun ajateltiin, että missä menee raja, kuinka paljon luulee saavansa ilmaista apua ostettuaan tuotteen 5 vuotta sitten. Lopulta ilmoitettiin, että kotikäynnit maksaa jatkossa. Suuttui, että "ostin kalliin tuotteen ja sitten ei saa apua, kun pyytää..." Höpsis. Pihi ihminen. Hyväksikäyttäjä.

- Olin työpaikassa, jossa olin asiakaspalvelussa. Jotkut vakiasiakkaat tuli tutuksi vuosien saatossa. Lopulta yritys lopetettiin ja aloitin uudessa työssä. Entinen asiakas soitti omaan puhelinnumeroon edelleen kysyäkseen neuvoa. Lopulta lopetin vastaamasta puhelimeen. Oli ostanut noin 20 euron tarvikkeen ja vielä 1,5 vuotta myöhemmin soittaa liikkeessä myyjänä olleelle, kun kerran tiesi nimen. Kun lopetin vastaamasta puhelimeen, löysin googlella nimeni eräästä keskustelusta netissä, jossa mainittiin, että olen asiaton asiakaspalvelija, kun myyn tuotteen, mutta kieltäydyn auttamasta. Laitin ylläpitäjälle viestiä, että olen ollut palkollisena ko. työpaikassa, lopettanut lähes 2 vuotta sitten ja tämä henkilö on jollain tasolla ongelmallinen. Minut poistettiin keskustelusta. Oli vaan aika inhottavaa, kun olin perustanut eri alan yrityksen ja nimeä googlettamalla ensimmäisenä lävähti tieto, että olen surkea ja välinpitämätön asiakaspalvelija

Siis best:), vaikka itse Helsingistä oonkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, jotka luulee olevansa oikeassa vain siksi, että ovat naisia.

Missä työssä törmäät tähän?

Oikeastaan missä tahansa työssä, tai työn osa-alueessa, johon liittyy asioita, joista varsinkin vanhempien naisten mielestä "miehet ei ymmärrä mitään".

Sama tapahtuu tietysti myös naisille varsinkin vanhempien miesten toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, jotka luulee olevansa oikeassa vain siksi, että ovat naisia.

Missä työssä törmäät tähän?

Kaupassa ja missä vain.

Miten se käytännössä näkyy? En hahmota tilannetta, jossa tällainen ilmenisi.

Katso peiliin, sieltä näkyy.

Ohis, mutta mun peilistä tää ei näy, ja mua kiinnostaisi, onko näitä tilanteita oikeasti? Rautakaupan ymmärrän, että miehet suhtautuu naisiin niin, että nainen ei voi niistä tietää (sama juttu viihde-elektroniikassa, voin kertoa), mutta missä kaupassa ja "missä vain" naiset on miehille noin?

Asiakkaat, jotka eivät millään suostu hyväksymään sitä, että heidän oma käyttäytyminen ja toiminta on syynä siihen, ettei heidän tahtomaa palvelua voida toteuttaa. En minä ole tahallani hankala, vaan noudatan yrityksen riskipolitiikkaa. Ei, esimiehelleni soittaminen ei muuta asiaa miksikään.

Näihin kuuluu aikaa, kun sama keskustelu saatetaan käydä useaan kertaan, ennen kuin uppoaa tajuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, jotka luulee olevansa oikeassa vain siksi, että ovat naisia.

Missä työssä törmäät tähän?

Oikeastaan missä tahansa työssä, tai työn osa-alueessa, johon liittyy asioita, joista varsinkin vanhempien naisten mielestä "miehet ei ymmärrä mitään".

Sama tapahtuu tietysti myös naisille varsinkin vanhempien miesten toimesta. 

Mitä ne asiat on esim.?

Vierailija kirjoitti:

Taukoamatta soiva musiikki.

Kun olin kaupas töissä, niin siellä oli jonkun 10 biisin soittolista jatkuvalla luupilla aamusta iltaan joka päivä. Työntekijät kuulemma sai päättää siitä listasta, mutta se oli joidenkin seniorien hallinnassa, koska mulle ei kysymälläkään selvinnyt, millä siihen sais muutoksia. Ei paljoa tee mieli niitä biisejä enää kuunnella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijien "kuules tyttö" -asenne

Ai mutta se on niin palkitsevaa, kun nämä äijjjjät tajuavat sen tytsyn olevan oikeassa.

Olin nuorena töissä puutarhaliikkeessä. Keväällä oli tietysti myynnissä yksivuotisen korustekasveja. Yksi äijä katseli meidän pieniä ahkeraliisoja ja sanoi halveksien että hänelläkin on ahkeraliisoja ja niissä on jo kukat. Meidän kasveissa ei ollut kukkia. Kerroin kauniisti hymyillen että meidänkin kasvit olisivat jo alkaneet kukkia mutta me poistetaan nuput kun kasvit ovat vielä kasvuvaiheessa että ne eivät kuluttaisi energiaa kukkimiseen vaan kasvamiseen. Kun kasvi on suurempi sen annetaan kukkia. Äijä meni ihan sanattomaksi tytsyn edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksilla menee välillä tuotemerkit sekaisin. Esim. pyytävät Lambi-merkkistä mehua. Kerron asiakkaalle, että Lambi-merkkistä paperia kyllä löytyy. Asikakas tuhahtaa ja huutaa että "etkö sinä älyä!!! Haluan L A M B I MEHUA!!!!" Yritän pähkäillä mehuhyllyllä ja yritän kysellä lisätietoja ja tarjota sieltä mahdollisia vaihtoehtoja. Sitten asiakas suuttuu että miten voin olla siellä töissä jos en tunne tuotteita.

Tämä!!

Ylös

Itseäni ärsyttää eniten vainoharhaiset asiakkaat. Esimerkiksi jos lähimaksussa kortinlukija pyytää syöttämään pin-koodin niin asiakas olettaa, että veloitan kahdesti ja se toinen veloitus menee minun henkilökohtaiselle tilille :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hullut keski-ikäiset ämmät jotka valittaa IHAN kaikesta. Sekin on myyjän vika kun on tullut niitä koronakiloja 20 kg. Kiukutellaan kun mikään vaate ei istu. Ja sit nämä:" Etsin jotain kaunista puseroa". Selvä. Tai " etsin leninkiä"..😵💫😵💫😲. Siis ja moni aikuinen nainen ei tiedä edes mitä kokoa käyttää....lista on loputon. Ja kyllä,vaihdan alaa.

T. Vaatemyyjä

Yhdyn kommenttiisi ja olen myös entinen vaatemyyjä, alalle en palaa ja syynä ovat nuo kamalat valittavat ka l kk u n at. Huomasin, että suomalainen nainen on järkyttä väj-u-n-t-t-i, ei tiedä tyyliään, myyjän pitäisi tietää, asiakasonl i h a v a  ja sekin on myyjän vika. Suurin osa heistä onkamalanr u m i a  ja sekin on varmaan myyjän vika kun eivät ole osanneet luoda tyyliään elämässä. Rumasta saa kauniin kun jaksaa nähdä vaivaa. Myyjän tehtävä ei ole luoda heistä kauniita, vaan se työ pitää tehdä ihan itse. Myyjä ei ole myöskään psykiatri, niitä vali vali valituksia kuuntelevat psykiatrit, että eikun sinne valittamaan.

Kyllä, juuri näin. Oon aivan loppu ja tää korona on tehnyt näistä entistäkin sekopäisempiä. Ihan kuin olis PT, psykiatri, lähihoitaja ja stailisti samassa paketissa, tosin palkassa se ei näy. Ei mitään omaa makua, myyjän pitäis taikoa näille kaikki valmiiks kuin joku meedio. Tämmösille jotka ei edes tiedä mistä ne tykkää???? Tai omaa kokoaan???

T. Se vaatemyyjä

Olen keski-ikäinen, mutta en sekopää, ja vaatekaupoissa en ole käynyt vuosikausiin.

En ole ihan varma vaatekoostani, en oikein tiedä tyyliäni, enkä varsinkaan mitkä värit mulle sopii. Näistä "ongelmista" johtuen olen haaveillut asiantuntevissa vaatekaupoissa käymisestä ja ammattilaisen avulla vaatteiden valitsemisesta, mutta ei näköjään kannata vaivautua. 😅

Ja anteeksi, mutta mikä se teidän toimenkuva siis onkaan, jos teiltä ei voi pyytää apua oikean vaatekoon löytämiseen ja oman tyylin etsimiseen? Olen kuvitellut, että tuo on sitä ammattimaisen vaatemyyjän perustyötä.