vauva herää joka yö samaan aikaan eikä rauhoitu ilman tissiä.. vinkkiä?!

Äidinmaito aiheuttaa kyllä happohyökkäyksen, mutta se ei kelpaa ravinnoksi hammaspeikoille. Siispä, jos hampaat on pesty ennen yötisutteluja, imetys ei nykytiedon mukaan aiheuta reikiintymistä. Vanhaa tietoa kuulee kyllä jopa ammatti-ihmisiltä.

niin lähinnä tahdon lopettaa yösyöttämisen sen takia että saisin itse levättyä. en saa nukuttua ennen tuota kellon aikaa kun katson koko yön kelloa ja odotan että koska alkaa kutsu käymään. mielelläni nukkuisin kun katsoisin kelloa.

nyt olen ajatellut että vielä " annan periksi" muutaman yön ja sitten varovasti alan vierottamaan, eli tisun antamisen sijaan kiikutan ja kannan pisin poikin.

mutta entäs jos vauva päättää siinä vaiheessa herätä kokonaan, niin kärsiikö rytmi pahasti jos valvotaan? meneekö sitten joka yö sillä tavalla että herää kekkuloimaan siihen aikaan? =) on hankala selittää..

Nykyäänhän puhutaan siitä " tassuttelu" -unikoulusta eli että silittelee vauvaa, kun hän alkaa itkemään enemmän yöllä. Eli muutaman minuutin silittely rauhoittaa. Tietysti siihen silittelyyn myös tottuu, mutta kantamisessa heräät ehkä itsekin enemmän...Noh, joka tapauksessa tiedän tarkkaan mistä puhut. Lapsia on kolme ja kaikkien kanssa on unikoulua jouduttu pitämään jossain vaiheessa. Nyt kuopus tasan vuoden kohta ja unikoulu meneillään. Nyt 4 yötä poika herää pari kolme kertaa yössä huutamaan. Eniten huutaa n.klo5 eli silloin, kun viimeistään olen antanut yleensä maitoa (imetän siis edelleen). Nyt on ollut pakko lopettaa ne palvelut, koska tilanne riistäytyi käsistä eli heräämisiä alkoi tulla klo 1, 2, 3 ja sitä rataa...No, hän oli kyllä välillä kipeänäkin eli johtui osittain nuhastakin. Joka tapauksessa unikoulun pääperiaateha on, että kipeätä lasta ei saa unikouluttaa ja muutenkin tietty täytyy varmistaa, että lapsella periaatteessa kaikki hyvin. Sitten vain annetaan huutaa ensin muutama minuutti ja sitten silitellään ja tätä toistellaan, kunnes vauva ymmärtää että nyt nukutaan. Tosin helpommin sanottu kuin tehty. Meillä olen nukkunut nyt toisessa huoneessa ja mies korvatulppien kanssa vauvan kanssa. Vielä siis 4 yön jälkeen viesti ei ole mennyt perille täysin, mutta uskon ja toivon, että hyvään suuntaan ollaan menossa. Mutta täytyy todeta, että meidän 4- ja 5-vuotiaatkaan eivät nuku läheskään aina koko yötä heräämättä (pahoja unia, jano, muuten vain pelottaa ym. lukemattomia syitä). ELI lapsiperheessä ja varsinkin vauvaperheessä on vain totuttava katkonaisiin uniin. Mutta kyllä sitä kuitenkin kannattaa yrittää kaikkensa, että saa itse mahdollisimman paljon levättyä. Muuten ei jaksa kukaan, jos äiti ei jaksa.

Voimia!

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649



http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/uni.htm



Jälkimmäiseen pieni kommentti, eli olen eri mieltä sen kanssa, että iltapalan suuruudella on merkitystä, pärjääkö vauva yön syömättä. Kyllä siihen vaikuttaa mielestäni koko päivän ruokailut. En tietenkään voi varma olla, enkä mielipiteitäni todellakaan halua esittää minään faktoina.

oletko ajatellu unikoulua pitää??Mä tein niin että kun esikoinen heräsi,laitoin vaunuun ja vatkasin uneen..ja toistin tämän aina kun heräsi pyytää maitoa.kolme yötä siihen meni,mutta sen jälkeen nukkui aamusta iltaan.Aion yrittää samaa tekniikaa tämän toisen(3,5kk) kohdalla,kunhan tulee puolen vuoden ikään.Nyt syö kaksi kertaa yössä pulloa...

Sunkin kannattaisi ehkä tutustua ihan psykologian pienimpiinkin perusteisiin, se ihmisen kehitys kyllä lähtee jo vauva-ajasta lähtien. Eli perusturvallisuus todellakin lähtee jo vauvaiästä alkaen.



Jos 6kk ikäinen vauva itkee ja rauhoittuu tissillä, niin miten voit edes väittää että hän ei sitä läheisyyttä tarvitse? :O



Ihmeellistä miten pian vauvojen halutaan olevan jo äidistä irrallaan, eikä edes ajatella sitä asiaa vauvan ja luonnollisen tahdin kannalta.



Harva ihminen taitaa muistaa mitään edes siitä kun on ollut 3-vuotias, sun logiikalla siis perusturvallisuus ei kehittyisi vielä silloinkaan..

Kiva huomata, että täällä joku muukin on vauvantahtisella linjalla. Ääneen kun näitä asioita sanoo, niin saa usein tosi äkäisen ryöpyn niskaansa. Kommentteja " ole sinä vaan täydellinen äiti.." tai " pidät itseäsi/luulet olevasi.."



Tämän näkee nyt muutkin kuin Minmar ja joku suuttuu, mutta minä olin jo ennen raskautta varautunut siihen että se eka vuosi mennään vauvan mukaan. Ihan sama vaikka omaa yöunta ei ole paljoakaan takana näitten ekan 2kk aikana mutta vauva on nyt ykkösenä. Ei tulisi mieleenkään pitää ikinä huudatus unikouluja. Kai se vauvarassu lopettaa huutamisen kun kukaan ei hänen tarpeeseensa vastaa :O



Arvaan jo kommentit siitä että kun äitiä väsyttää ja äitikin haluaa nukkua.. mutta kun se vauva-aika kestää vain sen vuoden, siinä kyllä jää loppuelämän ajalle paljon niitä vuosia nukkuakin.



Herneitä menee varmasti nenään tästä mitä nyt sanoin.. mutta en todellakaan ymmärrä miksi äidit kokevat että se olisi jotain uhrautumista (tätä termiäkin olen kuullut itsestäni) vauvan vuoksi. En mä mitään uhraudu vaan hoidan vauvaa hänen ehdoillaan.. eikä elämäni siltikään pyöri vain lapsen ympärilläni. Itseasiassa minähän olen sitä ajatusta vastaan. Mulla vaan sattuu olemaan tissit ja ne ovat vauvan käytettävissä hänen halunsa mukaan. Välillä sitten vaikka tuntikaupalla. En ole kelloa katsonut :)



Ja kun arvaan jomnkun tosiaan niitä herneitä nyt nyppäävän, niin todettakoon vielä että kirjoitukseni perustuu siihen ajatukseen, että vauvat saisivat olla ykkössijalla edes sen yhden lyhyen vuoden.. tuntuu siltä, että nykyään kaiken pitäisi mennä aikuisten tahtiin ja heidän halujensa mukaan. Onko tosiaan niin kiire, ettei yhtyä vuotta voi lapselleen omistaa.. :(

Olen täysin samaa mieltä kanssasi!



Muutama mielestäni hyvä linkki vielä tähän, jos jotain sattuu kiinnostamaan.



http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2001/041201_c.html



http://kookoskukka.blogs.fi/2006/09/25/se_paniikintunne_rv_37~1157922

Tämä on yksityishenkilön juttu, mutta mielestäni täyttä asiaa.



http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/0-1vuotias.php?dir=/la…



Ja paljon lisää löytyy netistä.