vauva herää joka yö samaan aikaan eikä rauhoitu ilman tissiä.. vinkkiä?!
elikkäs pyydän vinkkiä siihen että kun meidän kohta 7kk ikäinen on ottanut tavaksi että herää joka yö klo.24.00 tai 01.00, eikä rauhoitu muuten kuin saa tisua ja pääsee viereen nukkumaan. neuvolassa sanottiin että ei tämän ikäisen tarvitse saada öisin enää tisua. olisin vaan tahtonut saada jonkun konstin että miten saisin vauvan jatkamaan uniaan ottamatta aina viereen. tutti ei siis kelpaa.. olen myös yrittänyt kantaa pisin kämppää ja hyssytellä mutta ei auta. sitten otan kainaloon ja tisu suuhun niin siihen hiljenee =) toivottavasti joku ymmärtää. on vain niin kovin väsyttävää kun en itsekkään oikein saa nukuttua kun katson kelloa ja odotan että taas jässikkä kohta heräilee.
Kommentit (68)
onpas tästä tullut suosittu ketju =) tulin 2:den päivän lomalta ja täällä on täysi tohina päällä =) lueskelen viestejä ja katson saisinko hyviä vinkkejä =)
Alukuperäinen kirjoittaja kyseli neuvoja yösyötön lopettamiseen, niin tässä vastauksia:
Meillä homma meni helposti kun lisättiin ilta tankkausta eli alettiin syöttään illalla oikein kunnolla. Lapsi oli sillon 5kk vanha. Sai maitoa ensin 2 desiä, sit tunnin päästä vielä velliä 2 desiä. Niillä nukkuikin hienosti läpi yön 12h.
Nyt kun vauva on 8kk vanha, niin yö heräilyä on tullut liikkumisen takia. Vauva nousee seisomaan pinnasängyssä ja on muutenkin levoton. Ei siis malta nukkua. Tässä sitä voisi erehtyä syöttämään itkevää vauvaa öisin, mutta siinä ei olisi mitään järkeä kun ei vauvalla ole nälkä. Joten silittelemme pojan tukkaa, laitamme tutin suuhun, peittelemme ja poistumme huoneesta. Jos alkaa uudestaan itkeen, niin sama juttu uusiksi.
Mä olen lukenut (opiskellessani alaa, missä anatomian ja fysiologian tuntemus oli suotavaa) että yli puolivuotiaan masu kyllä kestää ilman ruokaa yön yli. Kyse on enemmän siitä mihin vauvansa totuttaa. Joku siellä kirjoittikin, että itsekkin syö öisin kun on nälkä. Siinä se juju piileekin...ne jotka ottavat tavakseen syödä öisin, niin niillä on nälkä. Mutta tuskin muilla on. Jokatapauksessa yli puolivuotias kyllä selviää yön yli ilman ruokaa. Tämän lukemani vahvisti myös lääkäri kätilöopistolla!
Mutta jokainen tavallaan... kaikille ei sovi kaikki.
...eli meilla vauvan syominen yolla oli vain tapa. Nalka ei enaa 9kk iassa tuntunut vaivaavan, mutta maitoa herattiin pyytaman joka yo samaan aikaan. Meilla paastiin yosyomisesta eroon noin kolmessa yossa silittelemassa ja tutilla. Nyt miehenalku on 10,5kk, yha herailee joskus yolla, mutta rauhottuu tutilla.
Unikoulusta sen verran, etta taalla Englannissa on tehty tutkimus (en muista kuka ja missa), etta vauvoista tulee itseasiassa tyytyvaisempia ja iloisempia, kun nukkuvat yonsa heraamatta ja ovat nain virkeimpia paivisin. Siksi unikoulua taallakin suositellaan. Samainen tutkimus myos alleviivasi, etta psykologisesti vauvan huudattamisella ei ole merkitysta. Vauvaa ei kuitenkaan jateta yksin 15 min pidempaan. " Huudatus" tehdaan intervallissa, eli ensin 5min, sitten 10min ja sitten 15min. Ei kuitenkaan enempaa. Jos joku haluaa lisatietoa asiasta, kannattaa googlettaa nimella controlled crying.
Ai niin, haluan myos alleviivata, etta tama ei ole mun mielipide asiaan, (koska tuntuu, etta joillain - nimimerkkeja mainitsematta - ei ole taalla minkaanlaista kasitysta miten fiksusti otetaan huomioon toisen mieleipide). Itse en ole unikouua pitanyt, mutta ajattelin vain tuoda tallaisen nahakokulman keskusteluun.
Toss kiteytti viestissään sen, mitä olen itsekin joskus ajatellut. Jos vauva saisi valita a) heräänkö tavan vuoksi yöllä urputtamaan vaikka asiat ovat loppujen lopuksi ihan hyvin vai b) nukunko läpi yön kunhan äiti on minut siihen ensin opettanut ja herään virkeänä sekä hyväntuulisena, niin valitusta vaihtoehdosta ei varmaan olis epäselvyyttä :).
Mutta jatkan ruoanlaittoa ->
KL.
Kaalilaatikko:
Toss kiteytti viestissään sen, mitä olen itsekin joskus ajatellut. Jos vauva saisi valita a) heräänkö tavan vuoksi yöllä urputtamaan vaikka asiat ovat loppujen lopuksi ihan hyvin vai b) nukunko läpi yön kunhan äiti on minut siihen ensin opettanut ja herään virkeänä sekä hyväntuulisena, niin valitusta vaihtoehdosta ei varmaan olis epäselvyyttä :).KL.
Samaa mieltä. Vaikka sanana " huudatusunikoulu" kuulostaa kyllä tosi kamalalta, se ei välttämättä tarkoita sitä että vauva jätetään yksin huutamaan. Meillä tehtiin niin että isä otti vauvan syliin ja hyssytteli takaisin uneen (sylissä kyllä itki, joten siinä mielessä oli huudatusunikoulu).
niin mä vaan aloin tässä miettimään, Kun on näitä vanhempia jotka sitten syöttävät vauvaansa pitkään öisin ja monilla syy on siihen se, että ei raaski vaan olla antamatta maitoa kun vauva sitä pyytää. Heräsi mielenkiinto kysyä, että mahtaakohan olla, että nämä samat vanhemmat ovat niitä joidenka lapset heittäytyvät kaupassa lattialle vaatimaan tikkaria ja nämä heti sen tikkarin sitten ostavat? Voisokohan jo näin aikaisessa kasvatusvaiheessa olla yhtäläisyyttä tulevaan? Kun olen jostain senkin lukenut (minäpä luen paljon:)) että joillakin äideillä on ongelmia tuottaa pettymyksiä lapsilleen. Ja se on huono juttu koska omien vanhempien pitäisi nimenomaan opettaa lapsilleen ne pettymykset elämässä ensimmäisenä. Että aina ei vaan saa mitä haluaa.
Tämä ei nyt ollut mikään riidan haastamis viesti, vaan ihan mielenkiinnosta kysyleisin. Pystyykö jokun teistä toteamaan, että onko asia näin? Koetteko, että ette uskalla/pysty tulevaisuudessakaan tuottamaan lapsellenne pettymyksiä vaikka ne olisivatkin lapsenne loppu elämän kannalta hyvin tärkeitä?
Tää nyt meni vähän ohi...sorry :) Tällein illalla alkaa aina ajatus juokseen...
Milla-79:
pitäisi nimenomaan opettaa lapsilleen ne pettymykset elämässä ensimmäisenä. Että aina ei vaan saa mitä haluaa.
meni vähän ohi...sorry :) Tällein illalla alkaa aina ajatus juokseen...
Kyse on kuitenkin Vauvoista! Pitääkö tosiaan jo aivan pieniäkin vauvoja ' alkaa opettamaan' ?!
Itselleni ei tulisi mieleenkään pitää minkäänlaisia ' unikouluja' noin pienelle. Vauva ei välttämättä ole nälkäinen mutta tarvitsee läheisyyttä. Onko se niin paha asia antaa sitä? Vauva on kuitenkin vauva vain sen yhden ainoan vuoden. Väittäisin että vuoden ikäiselle on jo sitten helpompi ' alkaa opettamaan' erilaisia asioita. Vauva tarvitsee niin kovin paljon huolenpitoa ja hoivaa, välillä tuntuu ettei tätä ihan kaikki ymmärrä vaan vauvan tulisi jo ihan pienenä pärjätä mahdollisimman hyvin. Ensin vauvan tarpeet, sitten omat sanon minä! Kamalaa suorittamista nykyään näyttää osalta olevan tämä lastenhankkiminen ja hoitaminen.
Ja kyllä, meidän lapset ovat hyvin käyttäytyviä. Se että lapsi huutaa kaupassa tms. on kiinni jostain aivan muusta, onko mieleen tullut että se voisi vaikkapa johtua ihan sellaisesta yksinkertaisesta asiasta kuin uhmasta joka on sekin myös ihan normaalia ja kuuluu lapsen kehitykseen.
Ja Milla79:lle totean vielä sen, että on aivan kaksi eri asiaa jos vauva itkee = vauvat eivät itke turhaan tai juonitellen kiusatakseen äitiä, sen sijaan kun vaikka 3-vuotias voi jo kokeilla rajojaan että saako sen tikkarin itkemällä ja kiukuttelemalla. 3-vuotias myös ymmärtää sen asian, kun sanoo että tikkaria et nyt saa. Sen ikäiselle voi jo asioita selittää ja jopa puhua niistä, mutta vauva ei ymmärrä jos hänelle sanoo että " turhaan itket, nyt et vaan enää pääse tissille" . Se tissillä olo on myös ihan luonnollinen tarve vauvalle, toisin kuin tikkarin saaminen uhmaikäiselle. Ja saa nähdä minkä ikäisenä lapsi alkaa itse karkkia vaatia, itse en aio häntä karkille kotona opettaa ;) Eihän tuo olisi mahdottomuus kieltää kotona karkinsyöntiä kokonaan, ei muuten hassumpi idea :D
Milla-79:
niin mä vaan aloin tässä miettimään, Kun on näitä vanhempia jotka sitten syöttävät vauvaansa pitkään öisin ja monilla syy on siihen se, että ei raaski vaan olla antamatta maitoa kun vauva sitä pyytää. Heräsi mielenkiinto kysyä, että mahtaakohan olla, että nämä samat vanhemmat ovat niitä joidenka lapset heittäytyvät kaupassa lattialle vaatimaan tikkaria ja nämä heti sen tikkarin sitten ostavat? i]Esikoiselle pidettiin unikoulua 6kk iässä (isä piti sylissä ja rauhoitteli, ei joutunut hetkeäkään huutamaan yksin sängyssä, kesti 3 yötä ja sit nukkui heräämättä) ja SILTI se heittäytyy nyt kaupassa lattialle jos ei saa haluamaansa lakua.
Siis ihan uskomatonta, jos joku oikeasti luulee, että ne lapset jotka kaupan lattialla huutavat, kun eivät saa tikkaria, olisivat saaneet öisin aina tissiä, kun ovat halunneet. Jotain rajaa sentään! Onko sulla, Milla, kuinka monta lasta tai kokemusta edes muiden lapsista? Tiedätkö, että on enemmänkin epänormaalia, jos 3-v lapsi ei koskaan heittäydy kaupassa vaatimaan esim. sitä tikkaria?! Se ei ole huonoa käytöstä, vaan lapselle todella tärkeä kehitysvaihe! Jos lapsi ei koskaan uhmaa vanhempiaan ja kokeile rajojaan, niin silloin on jotain vialla!
Ja alkuperäiselle: Vauvasi herää mun mielestä (huom! mun oma mielipide!) harvoin, jos herää vain kerran yössä tissille, mutta ymmärrän, jos haluat siitä yhdestäkin yösyötöstä eroon. Mäkään en usko, että vauvallasi olisi jo silloin klo 24 nälkä, vaan todennäköisesti herää muuten vaan (läheisyyden kaipuuseen, tavan vuoksi, mitä ikinä), mutta koska on tottunut silloin saamaan tissiä, sitä myös haluaa. Jos toivot, että vauvasi nukkuisi yöt heräämättä, täytyy sun pitää jonkinlainen unikoulu. Mä itse en kannata sitä huudatusta, että jätetään vauva huutamaan vaikka vain 5 min, sitten 10 min ja sitten 15 min. Mutta en myöskään usko, että jos vauva itkee yöllä 15 min yksin, hänelle jäisi siitä mitään traumoja.
MUTTA (iso MUTTA), sitten on vain jotain vauvoja, jotka ei nuku öitä heräämättä, vaikka mitä tekisi. Meidän esikoinen on ollut sellainen ja alkoi nukkumaan yöt heräämättä vasta 2,5-vuotiaana. Siihen asti heräsi 3-10 kertaa joka ikinen yö (no, ehkä oli 3 yötä, jolloin nukkui heräämättä ton 2,5 vuoden aikana) ja itki/huusi. Joskus itki vain hetken ja nukahti melkein samantien uudestaan. Joskus taas huusi 2 h putkeen, vaikka olisi pitänyt sylissä. Käytettiin poikaa useita kertoja eri lääkärillä, mutta ainoa " diagnoosi" , mitä saatiin, oli se, että poika ei osaa itse siirtyä univaiheesta (tai mikä lie) toiseen. Yösyötöt lopetettiin pojan ollessa 6 kk (no, aamuyöllä imetin vielä silloin). Imetys kokonaan loppui, kun poika oli 1 v 5 kk. Tutista luovuttiin, kun poika oli 1 v 10 kk. Heräilyt silti jatkuivat. Sitten ihan yhtäkkiä poika alkoi reilun 2,5 v iässä nukkumaan syöt heräämättä!
Meidän kuopus on 8 kk ja herää yleensä kerran yössä syömään ja sen lisäksi muutaman kerran seisoskelemaan sänkyyn. Suuri ongelma on kuitenkin se, että n. 2 krt/vko tyttö huutaa yöllä 1,5-2 h putkeen, eikä mikään auta siihen huutoon. Joskus huutaa jo alkuyöstä, jolloin en anna tissiä, mutta joskus huutaa esim. klo 05, jolloin syötän, mutta tyttö ei nukahdakaan, vaan huutaa vaan. Huutaa omassa sängyssä, huutaa meidän sängyssä, huutaa miehen sylissä. Ainoa paikka, missä ei huuda niin paljon on mun syli, mutta en jaksa öisin pitää tyttöä 2 tuntia sylissäkään. Ja kun aiemmin kirjoitin, etten kannata mitään huudatus-unikoulua, niin siitä huolimatta meidän tyttö on kyllä joutunut öisin " yksin" huutamaan. Joskus olen vaan ollut niin poikki, että kun olen tunnin " tassutellut" tyttöä (aina välillä syliin nostaen) ja toinen vaan huutaa, niin on ollut pakko laittaa tyyny pään päälle (siis omani) ja antaa tytön huutaa yksin sängyssään. Monesti kyllä mieheni tulee silloin hätiin, mutta koska hänen pitää olla töissä klo 7, en viitsi häntä aina herättää (jos on siirtynyt sohvalle nukkumaan). Sitten on sellaisia öitä kuin viime yö, jolloin mies hoiti tyttöä koko sen 2 h, kun tyttö huusi, kun mä olin niin vit***ntunut.
Tässä kirjoituksessa ei ollut varmaan mitään järkeä, mutta halusin vaan kertoa miten meillä on tehty. Nyt iltapalalle...
Joku kommentoi tuosta aikuisen yöllisestä syömisestä, että on tottumusasia. Mulle se ei nimenomaan ole sitä, tulee nälkä öisin vain raskaus- ja imetysaikana. " Normaalitilassa" mun ei tartte öisin syödä. Tottumuksella ei tässä sii ole mitään tekemistä.
Niin, ja tuosta Millan pohdinnasta. EN ihan ymmärtänyt, mikä maidon antaminen yöllä on sitä, ettei " raaski" olla antamatta. Ja mikä on mielestäsi pitkään jatkunut yöimettäminen. Mutta meillä ei ole kyllä ollut yhteyttä vauvan yöimetysten ja uhmaikäisen temppulujen sietämisen suhteen. Sitäpaitsi toi kauppaesimerkki on aika huono, monet vanhemmat käyttäytyvät ihmisten ilmoilla eri tavalla uhmiksen kanssa (uhmis saa helpommin tahtonsa läpi). Enkä nyt ota kantaa siihen onko se hyvä vai huono juttu.
Ei..en missään nimessä ollut NOIN tosissani mitä moni täälllä nyt luuli :) Tämä oli vain heitto.
Ja en siis tarkoittanut, että mahtaisiko olla yhteyttä sillä jos vauvaa on yösyötetty ja sillä heittäytyykö lapsi kaupassa mahalleen huutamaan...EI EI. Pliis lukekaa tekstit kunnolla.
Tarkoitin, että voisiko olla yhteyttä näillä vanhemmilla, jotka eivät raaski esimerkiksi lopettaa yösyöttöä, koska säälivät lastaan. Ja niillä vanhemmilla jotka ostavat sitten sille huutavalle lapselle sen tikkarin ELI antavat periksi.
En nyt siis halunnut syyllistää täällä yö syöttäjiä, en todellakaan! Heitin vaan ilmoille tällaisen puoli hupaisan kysymyksen, että mahtaisiko nämä ollaa sitten niitä samoja vanhempia. Tarkoitin useaa eri juttua...ei raaskita nukuttaa lasta omaan sänkyyn, kun siellä on varmaan niin yksinäistä, ei raaskita lopettaa yösyöttöyä vaikka lapsella ei ole nälkä, ei raaskita kieltää toisilta lapsilta lelujen vientiä ettei omalle lapselle vaan tule paha mieli, ei raaskita olla ostamatta sitä tikkaria kun lapsi sitä niin paljon haluaa...!
Mutta kun täällä niin kauhean moni aina ottaa itseensä. En sanonut että asia ON niin vaan sanoin, että VOISIKOHAN asia olla niin? Eli kysyin teiltä..en missään vaiheessa todennut asian niin olevan. Kun minulla nyt ei elämästä ole noin jyrkkiä mielipiteitä oikeasti :)
Mutta unohtakaa koko juttu jos täällä ei voi mitään " ääneen" miettiä! kiitos kuitenkin niille jotka ihan vastas kysymykseen, sen enempiä suuttumatta. Niillä ihmisillä on ainakin itsellään tiedossa että toimivat oikein ja muiden mielipiteet ei kiinnosta, kun ei heti loukkaantuneet niin kauheesti.
Mukavaa syksyä kaikille!
Eräs kaverini joutui oman mielenterveytensä takia pistämään vauvansa nelikuisena sairaalan (minusta melko natsistiseen) unikouluun. Se onnistuikin vanhempien odotusten mukaisesti ja kaveri kertoi vakavissaan, kuinka sairaalassakin oli huomattu heidän nelikuisensa heittelevän tahallaan tuttiaan lattialle, että saisi aikuisen tulemaan luokseen. Siis juoksutti vanhempiaan, ovela pikku riiviö! Onneksi saatiin koulutettua tavoille.
KOmmentoin vielä Millalle, meidän kuopus on nyt 1v5kk ja sai pitkään maitoa yöllä ja kyllä minun on helppo tuottaa pettymyksiä sekä hänelle, että isoveljelle (nyt 5v) On aivan eriasia antaa vauvalle maitoa yöllä ja antaa periksi uhmaikäiselle kaupassa. Esikoinen raahattu kaupasta karjuvana, ilman sitä tikkaria kaupasta, eikä minulla ollut mitään vaikeuksia tehdä sitä. Saman kohtalon kokee kuopus aikanaan.
Siitä olen samaa mieltä MIllan kanssa, että joillain vanhemmilla on vaikeuksia tuottaa pettymyksiä lapsilleen, mutta näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Vauva on vauva ja uhmaikäinen on uhmaikäinen.
Olen miettinyt tuota 6kk ikäisen " pitäisi" nukkua yöt syömättä, mutta silti suositellaan täysimetyksen kestävän 6kk. Jos puolivuotias vasta harjoittelee kiinteiden syömistä, niin en yhtään ihmettele, jos tulee nälkä yöllä.
Mulla ei todellakaan ole raaskimisesta kiinni se, että vauvani sai yöllä rintaa, enkä oleta hänen nukahtavan yksinään omassa huoneessa yms.
Se on siitä kiinni, että mielestäni vauvan ensimmäinen vuosi on todella tärkeä aikaa perusturvallisuuden luomiselle, joten siksi elellään vauvan tahtisesti. Ei todellakaan ensimmäinen syy ole se, ettenkö vain raaskisi...
mielestäni se sun viestisi uhmaikäisen lattialle heittäytymisestä oli juuri pohdintaa ja siitä ei tartte ottaa kenenkään nokkiinsa.
Olen muuten siitä sun kanssa samaa mieltä että täällä ei oikein voi " pohtia" eri vaihtoehtoja tai ylipäätään mitään. Tosi helposti sanotaan että " minä teen näin ja sinun tapasi on tosi huono, äidit eivät käyttäydy noin yms." Olisi huomattavasti hedelmällisempää vaihtaa ajatuksia ja kuulla miten muut toimivat eri tilanteissa ilman että toiset sitten alkavat syyllistämään jos meinaatkin itse tehdä toisin. Jotenkin ehkä on palstan ilmapiiri muuttunut " hyökkäävämmäksi" ... Tai sitten se on vaan minun kuvitelmaa. Toivottavasti olen väärässä!
Annetaan hyvät ihmiset toisillemme lupa olla äitejä omalla tavallaan eikä tulla osoittamaan sormella toisten valintoja kohtaan, jookos?
mutta tiedän sun tilanteen tarkalleen.Kohta 6kk ikäinen on ihan samanlainen ja hänen siskonsa nyt 3.5v, oli aikoinaan myös.
Ja niin kauan yöllä tissuteltiin kun imetin eli 10kk esikoisella!
Ei löytynyt mulla voimia mihinkään tassutteluun tai opetteleen.Pääasia että nukuttiin.Nyt kyllä olen ajatellut kohta yrittään yösyötöistä eroon tai kerran saa syödä mutta ei 2-3 kertaa kuten nyt!
Voimia sinne....
Täällä mustat silmänaluset mustenee...
loppuiko yöherääminen imetyksen lopettamiseen noin vain? Lopetitko imetyksen omatoimisesti, vai loppuiko se " itsekseen" ?
Meillä takana jo yksi unikoulu, jonka seurauksena tunnin välein läpi yön herääminen vaihtui 2-3 yöheräämiseen (rinnalle). Välillä meinaa villiintyä uudelleen...
Voi olla että ilmaisen kärkkäästikin, mutta katsopas kun tässä ei ole kyse minun tiedoistani joten sillä ei ole merkitystä, minkä ikäinen minun vauvani on.
Kuten jo ennen raskauttakin kuulin palstoilta, etten voi puhua raskausajasta mitään (esim. että en tule käyttämään alkoholia) koska en ole vielä raskaana.. ja siitä synnytyksestäkään en kuulemma voinut puhua mitään, kun en ollut vielä synnyttänyt (ne kivunlievitykset).. ja nyt vauva on 2kk vanha ja ennen vauvan syntymääkään en kuulemma voinut tietää vastasyntyneen kanssa olemisesta mitään jnejne. Se kierre vaan jatkuu - kuten sinäkin totesit, etten voi tietää asiasta mitään kun vauvani on vielä niin pieni :D
Pointtina se, että se ei ole mun tiedoistani kiinni että pidän tosiasiana esim. sitä, että vauvan huudattaminen on väärin. En ole sen synnytyksenkään suhteen yleisellä tasolla yhtään viisaampi vaikka olenkin synnyttänyt, sillä minähän tiedän vain kuinka oma synnytykseni meni. En aio jatkossakaan muuttua sellaiseksi äidiksi, että " nyt kun olen kokenut tämän niin tiedän mitä se on.." (kuten täällä palstoilla tuntuu olevan tapana) - koska ne kokemukset ovat erilaisia ja yksilöllisiä, niin on ihan typerää nostaa itseään muitten yläpuolelle sen oman kokemuksensa takia. Minä tiedän millaista nämä 2kk ovat olleet meidän vauvan kanssa, mutten silti voi mennä sanomaan kenellekään raskaana olevalle tietäväni millaista elämä tulee olemaan ne ensimmäiset 2kk, koska hänen kokemuksensa voi olla ihan erilainen. Se riippuu myös ihmisen asenteesta ja suhtautumisesta, miten asiat kokee ;)