Millanen lapsi saa hermosi kireälle? Siis toisen, ei oma.

Kiusaa kaikkia muita lapsia, lyö, tönii, tuuppaa trampoliinilta vuoronperään kaikki muuta alas jos sitä ei vahdi silmä kovana kokoajan. Syö räkää, kaivaa takapuoltaan, esittelee sukuelintään jne.



Äiti ei komenna lainkaan, hyssyttelee vain asialle.



ETTÄ MÄ VOIN VIHATA SITÄ PENIKKAA!!!



*helpottipa*

No sellaiset jotka lyövät lastani ja repivät lelut kädestä. Omani on oikea duracel-pupu, äänekäs ja seurallinen, ei kuitenkaan tee pahojaan. Enhän voi laittaa hänelle ilmastointiteippiä suuhunkaan ja pakottaa nurkkaan leikkimään hiljaa vain sen takia ettei se joitain äitejä miellytä. Koittakaan kestää tai voittehan aina olla käymättä kylässä ;) Meillä lapset saavat kuulua ja näkyä, niin omat kuin vieraatkin.

Lapsia kun on erilaisia, mutta en itsekään pidä aggressiivisista lapsista, jotka lyövät ja hakkaavat. Oma lapseni on todella vilkas, mutta minusta se on vain tervettä. Oikeastaan sellaiset äidit ovat rasittavia, jotka haluavat että kaikki lapset ovat hiljaisia hissukoita koska heidän omansakin on! Vähän suvaitsevaisuutta kehiin, pliis.

irvistelevät, vänkyvät ja vinkuvat. Esim. jos keinuissa istuu pari lasta niin tulee viereen " mää haluisin kyllä keinua. Mua haluttas NIIIIIN HIIIRRVEEEESTI keinua" ja kuitenkin viiden metrin päässä on vapaita keinuja. Pitäis kuitenkin päästä just siihen missä joku muu on.



Tai sitten istuu hiekkiksellä iso kasa leluja vieressään. Kun joku lähestyy hiekkalaatikkoa niin alkaa lällätys: " sää et saa kattoa mun leluja. Mullapa on hienommat lelut kuin sulla. Mulla on nätimpi lakki ku sulla."



Ja äiti kattoo vieressä ja hymyilee vienosti. Välissä saattaa pienellä äänellä sanoa: " äläpä nyt" .



Onneksi satutaan harvoin yhtä aikaa pihalle (esimerkki oli siis omasta pihapiiristä jossa ulkoilee tuollainen lapsi, ikää 5v). Mua ärsyttää tuommoset ipanat suunnattomasti ja kaikista eniten se että vanhemmat ei saa muksujaan kuriin.

Tullaan kylään, siis periaatteessa ihan vieraaseen paikkaan. Ensimmäisenä luuhataan koko talo läpi saunaa, yläkertaa ja komeroita myöten. Mennään pleikkarin, tietokoneen luo kysymättä minkäänlaista lupaa, kahvipöydässä rohmutaan se 5 piparia kerralla, pöydästä lähdetään suu täynnä pipareita, jälkiä ei siivota...



Ja vanhemmat ei tee yhtään mitään! Kele!

piipitti että älä tee niin ja älä tee näin. Pojat eivät edes kuunnelleet äitiään, vaikka olivat jo siinä iässä että varmasti ymmärsivät. Voi luoja.

Itse olisin voinut vastata vielä muutama vuosi sitten, että ärsyttää nyhväkkeet lapset, kun itse kuulun niihin kovaäänisiin ja esille tuleviin. No, sainpa lapsen, joka ei ole itkupilli, mutta on ujo ja erittäin varovainen... Kummasti niitä piirteitä on alkanut arvostamaan. Nykyään tuntuu hassulta, jos ketään ärsyttää lapsen luontaiset piirteet.



Minua ärsyttää lapset, joita ei ole kasvatettu yhtään. Ihan pienistähän tuota ei vielä huomaa edes. Ja eniten ärsyttää ne välinpitämättömät vanhemmat.

Siis äärettömän ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen, tykkää ottaa kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin, vie joskus toisten kädestä tavaroita, tykkää esiintyä ja olla äänessä, nauravainen , iloinen. Äitinsä on sitten kaiken tuon vastakohta:D Koitan kyllä rajoittaa aina pahimpia kohtauksia, mutta jotenkin tämä meidän vilkas lapsi on aika mielenkiintoinen persoonana ja itse olen ollut hiljainen lapsena. Mites muilla?

Olen seurannut muiden äitien suhtautumista villeihin lapsiin. Olen huomannut, kuinka poika innostuu entisestään hakemaan huomiota juuri näiltä silminnähden inhoavilta muilta äideiltä. Kysymys ei ole siitä, ettenkö puuttuisi pojan puuhiin eikä myöskään kasvatuksen puutteesta. Olenkin alkanut välttelemään äitipiirejä juuri ilmiselvän sanattoman syyllistämisen vuoksi. - Itseäni inhottaa kapeakatseisuus ja suvaitsemattomuus - aikuisissa.

manipuloi ympäristöä leikkimällä vauvaa.

...penskat, jotka ei vastaa ku kysytään! Suomalaisissa on liikaa sellaisia.

T. villin pojan äiti

Myöskään lapset joilla ei ole käytöstapoja, saavat veren kiehumaan, mutta sehän toisaalta taas sitten on vanhempien vika, kun ei lapsilleen opeta edes alkeellisimpia tapoja.

Sellaiset ylivillit toheltajat, jotka oikein kerjäävät huomiota ja sitä, että joku huomaisi. Toisin sanoen eihän se ole lapsen vika, vaan niiden vanhempien. Pistää vaan vihaksi sellainen välinpitämättömyys vanhemmilta, etteivät opeta lapsilleen rajoja. Se on pahimman laadun rakkaudettomuutta.

Omat kun ovat lähinnä noita parjattuja rohkeampia. Tervehtivät aina ihmisiä ja juttelevat.

Ja kiusaajat on kaikista kamalampia lapsia.

En voi sille mitään, mutta näen punaista, kun tuo lapsi tulee ovelle, kävelee suoraan sisään kengät jalassa (eikä lotkauta korviaan, kun sanon, että meillä ei kuljeta kengät jalassa), ja vasta sitten kysyy mun lasta ulos leikkimään. Ja sitten se alkaa:



" Sun kannattaa laittaa sun lapsille villapaita päälle" .



" Laita noi tarralenkkarit, kun nauhalenkkareita on niin vaikea sitoa"



" Nyt pitää olla jo pipo päässä, sun kyllä kannattais laittaa sun lapsille kans"



" Sun pitää sanoa sun lapsille, että niiden pitää laittaa pipo päähän"



Lapsi on 7-vuotias nyt, mutta on aina ollut samanlainen. En vain voi mitään, että ärsyynnyn.

Leikkikentällä minä juteelen lasten ja äitien kanssa, mutta lapseni ei uskaltaudu edelleenkään leikkiin mukaan. tiedän, ettei saa painostaa, joten en ole sitä tehnyt. Tuntuu kuitenkin ihan kamalalta, että jotakuta aikuista ärsyttäisi minun lapseni tämän asian takia, joka on meille hyvin arka. Ole onnellinen, että lapsesi ovat rohkeita, niin meidänkin kakkonen on, mutta en hänestä kyllä sen takia sen enempää tykkää kuin esikoisestakaan. Molemmat on yhtä rakkaita...

mutta hiukan tuskastun niistä marisijoista ja vinkujoista jotka roikkuvat äidissään ja vaattii äidin huomiota jatkuvasti.

siis 46 toteaa, että omissa sukulaislapsissa myös löytyy noita arkoja lapsia ja kyllähän minä heistäkin pidän. Mutta karvat nousee pystyyn juuri silloin kun näitä meidän ujostelemattomia arvostellaan oikein rankalla kädellä..