Jos sinulla on ristiriitainen olo miesystävästä/tapailukumppanista

Onko teillä koskaan käynyt niin, että uteliaisuus on voittanut ja olette halunneet jatkaa tutustumista vähän erikoisen tuntuiseen ihmiseen? Minulle kävi näin, että hälytyskelloista huolimatta jatkoin nuorena juttua, vaikkei tyyppi edes viehättänyt minua. Halusin vain tietää millainen ihminen hän oli. No, tosi huonostihan siinä kävi, ei olisi pitänyt päästää tätä ihmistä ollenkaan elämäänsä ja kiintyä häneen. Se oli sellaista nuoruuden typeryyttä, josta otin kerralla opikseni.

Vasta tavattu mies on todella ihana, mutta saattaa kenties olla elämäntapatyötön. Täytyy pikkaisen vielä penkoa asiaa ja selvitellä mistä on kyse. Toki vaikuttaa siltä että on halunnut tehdä muutosta elämään ja on kyllä muuten aktiivinen harrastuspohjalta, mutta jos vaikka menisi edes osa-aikatöihin niin olis ok.

En lopeta, jos kuitenkin on olo että haluan vielä katsoa juttua eteenpäin. Olen saattanut joskus syystä tai toisesta suhtautua tapailemaani ihmiseen ristiriitaisesti, mutta kuitenkin minulle aina ollut täysin selvää, haluanko vielä jatkaa. Koskaan en ole joutunut arpomaan sen asian suhteen.

Tuosta varoittavasta intuitiota. Mistä voi tietää, että vaisto oli oikeassa ja tyypissä oli jotakin huonoa, jos jättää ihmisen nopeasti taakseen? Miten teille, jotka olette jättäneet ihmisen heti oudon olon takia, on selvinnyt, että teit oikein ja että ihmisessä oli jotakin huonoa, jos et ole enää nähnyt häntä? Vai onko hän osoittautunut suhteen päättymisen jälkeen vainoavaksi stalkkeriksi, jolloin asia ei tietenkään ole jäänyt mitenkään epäselväksi?

Kyllä kannattaa lopettaa suhde heti, jos toinen on vähänkään ilkeä tai uhkaava tai jos tulee muuten epämääräisen outo ja kammottava olo.