Räikeimmät ylilyönnit häissä?

puhelinluettelon selauksenkin kuulostamaan dramaattiselta, huoh.

-(EX-)ystäväni oli erittäin tarkka kaikista vaatteista (esim. lapset pitää pukea sävysävyyn toistensa kanssa jne.). Noh, hän sitten halusi liudan morsiusneitoja tuttavien lapsista + oman tyttönsä. Ja mekkojen väriksi hän valitsi minkäs muun kuin ällön possunpunaisen! Ensinnäkin kyseinen väri sopi ainoastaan hänen omalle tummalle tytölleen, muut tytöt (olivat vaaleita) näyttivät puvussa pikku POSSUILTA! Ja mekoissa piti olla metrikaupalla pitsiä ja rimpsua ja rämpsyä, vaikkei KUKAAN tytöistä (ikää heillä 3-6v) tykännyt niistä! Morsmaikku ei kuunnellut yhtään tyttöjä! Kaasollakin piti saman värinen asu ja hän se vasta näyttikin emakolta ison vatsansa kanssa (ja se emakko olin minä :(). Olin kahdeksannella kuulla raskaana ja sanoin ainakin viiskytä kertaa, että EN laita kyseistä vaatetta päälle, mutta EIIIIIII. Kun HÄN haluaa, että kaikki näyttävät samoilta ja HÄN haluaa sitä ja HÄN haluaa tätä jne. Hän oli myös päättänyt, että kaikilla mies puolisilla vierailla (myös n. vuoden ikäisillä vauvoilla!!) pitää olla musta puku, mielellään SAKETTI!! Ja kun eräs äiti kehtasikin tuoda 10kk ikäisen poikansa puettuna siistiin kauluspaitaan ja suoriin housuihin ja slipoveriin, tuo morsmaikku veti sellaset pultit, että hohhoijaa.. Hyvä kun ei heittänyt perhettä pois hääpaikalta..

-Yks morsmaikku oli niin suuruudenhullu, että oli hullunkiilto silmissä kutsunut n. 50 vierasta liikaa. Siellä sitten istuttiin kuin sillit suolassa, tilassa, johon mahtui max 190 vierasta ja vieraia oli 250! Ja tuo vielä kehtasikin mankua lahjapöydän vieressä, kuinka jotkut olivat kehdanneet tuoda liian halvan/mauttoman/huonon/väärän värisen (ASTIAN)/merkkisen/WHAT EVER lahjan.

-Yks morsmaikku päätti kokonaan miehensä asustuksen (mies olisi halunnut pukeutua tummaan pukuun, akka vaati miehelle frakin, vaikka kyse oli päivävihkimisestä ja häät pidettiin maaseudulla, juhlapaikka oli vanha seurojentalo). Itse hän halusi kaupan kalleimman kermakakkuhörhötyksen, joka sai akan näyttämään yli-isolta kermakakulta). Kaikki pöytäliinat, kukat ym. piti olla sävysävyyn ja auta armias, kun kukkakauppa oli tehnyt mokan toimittanut VÄÄRÄN SÄVYISIÄ ruusuja pöytäkattauksiin!!!! Sehän oli suurkatastrofi! Ja morsmaikku räyhäsi siitä kaasoparalle, joka ei voinut asialle mitään.

Myös asiat olisi pitänyt olla sävy sävyyn kukkien kanssa ja morsmaikku veti herneet nenään, kun Martat kielsivät heidän astioidensa värjäämisen ja akka joutui tyytymään valkoisiin lautasiin ja kahvikuppeihin. Juomana piti olla kallista punkkua, vaikkei kelleen muulle kuin morsmaikulle kelvannut tuo. Ja tuo vetikin perseet olalla..

ettei kyseinen ihminen pahastu, jos lukee.



Mutta kun kaasoa ja bestmania kohdellaan huonosti ja nakitetaan kaikenlaisilla jutuilla ja pakotetaan uhraamaan kaiken vapaa-aikansa hääjärjestelyihin, niin lopputulos on se, etteivät ole enää puheväleissä morsiusparin kanssa häiden jälkeen.



Morsiusparin kannattaisi miettiä, onko ystävyyden uhraaminen häiden eteen todella kannattavaa, vai olisiko siltikin parempi kohdella kaasoa ja bestmania ihan vain luotettuina ystävinä, eikä morsiusparin palvelijoina.

Me ei käyty missään virallisessa hääpotretissa, vaan eräs tuttumme napsi kuvia. Eikä ollut suuret häätkään. Mutta armas anoppini päätti huseerata oikein kunnolla ja tälläytyi joka ikiseen kuvaan, joka musta ja miehestäni otettiin. Nyt kun kuvia katsoo, vois luulla että anoppi on morsian, kun pönöttää joka kuvassa poikansa vieressä ja mä kurkin jostain selän takaa, et hei mäkin oon täällä....

Anopin mielestä ne kuvat on niin kivoja, kun hän näyttää niissä onnelliselta. Just!

Löytyiskö vielä lisää näit juttuja, ehdottomasti päivän piristeitä :D

Isäni kertoi joskus kauhutarinaa siitä (pilke silmäkulmassa), kuinka joutui virtahepoa raahaamaan vanhempieni häissä, kun äitini äitiä tanssitti. Liioitellen kertoi tanssitarinaa kuin kauhutarinaa...:) No, joskus myöhemmin selailin albumia ja siellä oli kuva isäni ja edesmenneen isoäitini tanssista. Todellakin isoäitin toinen jalka on kokonaan isäni jalan päällä.

Me ei käyty missään virallisessa hääpotretissa, vaan eräs tuttumme napsi kuvia. Eikä ollut suuret häätkään. Mutta armas anoppini päätti huseerata oikein kunnolla ja tälläytyi joka ikiseen kuvaan, joka musta ja miehestäni otettiin. Nyt kun kuvia katsoo, vois luulla että anoppi on morsian, kun pönöttää joka kuvassa poikansa vieressä ja mä kurkin jostain selän takaa, et hei mäkin oon täällä.... Anopin mielestä ne kuvat on niin kivoja, kun hän näyttää niissä onnelliselta. Just!

Otan osaa. :D

Maalaishäät, joihin oli kutsuttu monta sataa ihmistä. Hääpari meni kirkosta suoraan valokuvaukseen, hääväki ajeli juhlapaikalle.



Oli kuuma kesäpäivä, mutta itse juhlapaikkaan ei saanut mennä, vaan piti odotella sen lähellä. Ei ollut mitään istuimia, ei juotavaa. Vanhat ihmiset melkein pyörtyi siinä helteessä seistessään. Pari vaan viipyi ja viipyi, toista tuntia.



Autot oli pitäny jättää läheiselle heinäpellolle lehmän paskan sekaan. Sieltä oli kiva sipsutella juhlakengissä. Jos olis tiedetty miten kauan parin tulo kestää, olis jääty autoon odottamaan. Toki kuuma olis siinä tullut. Olis saanu kuitenkin istua! Mutta tuolla pellolla ei huvittanu kävellä, kun siellä vaan pilas kenkänsä.



Väkeä oli kutsuttu aivan liikaa tiloihin nähden. Vessoja oli tasan yksi ja jono sen mukainen. Vasta myöhemmin joku tiesi kertoa perinteisestä ulkohuussissta, joka löytyi jostain navetan nurkalta.



Ruuan jonottaminen kesti kohtuuttoman kauan, oli vain yksi linja mitä pitkin mentiin. Olisi nopeuttanut, jos väki olisi voinut mennä pöydän molemmin puolin.



Parin lahjalista oli ollut hulppea. Hurjan kalliita toivoivat.

Sen lisäksi anoppi halusi pitää poikansa kädestä kiinni näissä ns. virallisissa kuvissa! Kun poika kiemurteli irti ja sanoi, ettei todellakaan aio esiintyä hääkuvissa käsi kädessä äitinsä kanssa, tämä loukkaantui ja nyyhkien piiloutui jonnekin. Kuvaussessio (ryhmäkuva) sitten viivästyi, kun kaikki muut vieraat joukolla etsivät tätä draamakuningatarta. Kyllä ärsytti ;)

Me ei käyty missään virallisessa hääpotretissa, vaan eräs tuttumme napsi kuvia. Eikä ollut suuret häätkään. Mutta armas anoppini päätti huseerata oikein kunnolla ja tälläytyi joka ikiseen kuvaan, joka musta ja miehestäni otettiin. Nyt kun kuvia katsoo, vois luulla että anoppi on morsian, kun pönöttää joka kuvassa poikansa vieressä ja mä kurkin jostain selän takaa, et hei mäkin oon täällä....

Anopin mielestä ne kuvat on niin kivoja, kun hän näyttää niissä onnelliselta. Just!

Maalaishäät, joihin oli kutsuttu monta sataa ihmistä. Hääpari meni kirkosta suoraan valokuvaukseen, hääväki ajeli juhlapaikalle.

Oli kuuma kesäpäivä, mutta itse juhlapaikkaan ei saanut mennä, vaan piti odotella sen lähellä. Ei ollut mitään istuimia, ei juotavaa. Vanhat ihmiset melkein pyörtyi siinä helteessä seistessään. Pari vaan viipyi ja viipyi, toista tuntia.

Autot oli pitäny jättää läheiselle heinäpellolle lehmän paskan sekaan. Sieltä oli kiva sipsutella juhlakengissä. Jos olis tiedetty miten kauan parin tulo kestää, olis jääty autoon odottamaan. Toki kuuma olis siinä tullut. Olis saanu kuitenkin istua! Mutta tuolla pellolla ei huvittanu kävellä, kun siellä vaan pilas kenkänsä.

Väkeä oli kutsuttu aivan liikaa tiloihin nähden. Vessoja oli tasan yksi ja jono sen mukainen. Vasta myöhemmin joku tiesi kertoa perinteisestä ulkohuussissta, joka löytyi jostain navetan nurkalta.

Ruuan jonottaminen kesti kohtuuttoman kauan, oli vain yksi linja mitä pitkin mentiin. Olisi nopeuttanut, jos väki olisi voinut mennä pöydän molemmin puolin.

Parin lahjalista oli ollut hulppea. Hurjan kalliita toivoivat.

maalaisi suuria suunnitelmia jotka piti toteuttaa vanhempien maksamana tai auttamana. Lopulta kummatkin vanhemmat saapuivat paikalle vasta kirkkoon, hetkeä ennen vihkimistä. Rahaa ei tullut ikinä, mutta morsiamen äiti suuttui, koska häntä ei huomioitu häissä morsiamen äitinä eikä hän saanut osallistua järjestelyihin.



Muutenkin ihminen joka kääntää mustan valkoiseksi ilman mitään ongelmia tai tunnontuskia.

ja suunnitteli mm. omat polttarinsa lahjoineen ja aktiviteetteineen. Kustannukset osanottajilta olivat tähtitieteelliset. Morsian oli myös suunnitellut tapahtumaan tiukan aikataulun.



Samainen morsian oli ohjeistanut kaasonsa hääsuunnitteluihin tuhdilla kansiolla, jonka päällä luki "Maijan häät" (nimi muutettu). Kaaso oli lisännyt pienellä tekstillä "ja Pekan" (nimi muutettu).



Häissä onneksi relasi ja kaikilla oli loppujen lopuksi mukavaa. Hääyönä tosin morsiusparia ei säälitty kepposissa.

Halusi kostaa ja loukata tuoretta miestään mahd. kamalalla tavalla.

Ei ole juolahtunut ikinä piueneen mieleenkään, että joku voisi noin tehdä! Heille tuli varmaan ero heti häiden jälkeen..? Oliko mies pettänyt ensin? Huh hah hei..

roskiinhan se varsinainen hääkimppu meni kuihduttuaa.

Anoppi esti mua heittämästä kimppua kun oli niin hieno ja kallis. Toi pöytäkoristeen tilalle :D

ja oisit kertonut tyhmälle anopillesi, että eihän se hääkimppu ole mikä heitetään, vaan sitä heittämistä varten tehty erityinen kimppu, jossa on vain samoja kukkasia mitä hääkimpussa? Et ole sitten paljon tutkimusta häistä tehnyt jos et tätä tiennyt?! Siis nimittäin oikeesti, ei morsian sitä OMAA kimppuaan heitä, vaan sitä varten teetetään kukkakaupassa IHAN ERITYINEN KIMPPU VAIN SITÄ VARTEN ETTÄ MORSIAN SEN JOLLEKIN HEITTÄÄ.

Älä vauhkoa, löysää nutturaa ja hyväksy asia, etteivät kaikki toimi kuten sinä :-D

Ei ois tullut mieleenkään heittää 1000 mk:n kimppua.

Nyt kun kuvia katsoo, vois luulla että anoppi on morsian, kun pönöttää joka kuvassa poikansa vieressä ja mä kurkin jostain selän takaa, et hei mäkin oon täällä....

Vaikka toki aika ikävä juttu onkin!

Yksi uskomus on, ett tietää pahaa onnea, jos morsian näkee kimppunsa hääpäivän jälkeen. Ei heittokimppua siis :D

olin kaasona muutama kesä sitten häissä. Raskaana, laskettuun aikaan aikaa kolme kuukautta. Ruokailun hoiti pitopalvelu, mutta lähti kotiin sen jälkeen. Morsian pyysi, jos hoitaisin iltapalan pöytään, ja lupasin. Lisäksi tehtäväni oli huolehtia, että boolikulhossa oli juotavaa, ja juomapöydässä tavaraa. Morsian kysyi minulta monta kuukautta aikaisemmin, paljonko juomia pitää varata, ja minä ilmoitin määrän. (olen siis ravintola-alalla, ja tiesin nämä hommat) Hääpäivänä selvisi, että juomia on vähän. Kun tuli aika tehdä booli (kämäiseen 5 litran kulhoon, ja häävieraat kaikki enemmän tai vähemmän viinaanmeneviä), täytin sitä ensimmäisen tunnin koko ajan. Samaa tahtia hupeni juomapöydästä olut ja lonkero. Kello 20 loppui tölkkijuomat, booli hiukan sen jälkeen. Ja minultahan kaikki sitten kyselivät, että missä on lisää juomaa, jne. Nolona selitin, että loppu mikä loppu. Myös kaikki alkoholiton juoma oli tuohon mennessä jo loppunut. Ainoa juoma mitä siis oli tarjolla, oli vesi. Tuli aika tarjota iltapala, joka piti olla vain pikkujuttu, laittaa salaatit jääkaapista pöytään, pasteijat lämmittää nopeasti ja pöytään salaatin kanssa. Joopa joo, ei ihan niin helppo homma. Hääpaikalla oli yksi ainoa mikro, sekin TODELLA tehoton. Samaa luokkaa, kuin ainakin meillä sulatusteho. Eli pasteijoiden lämmittämiseen meni yli tunti aikaa. Lämpimiä kannoimme (olin saanut apulaisen, kun kävin yhden vieraista pakottamassa) pöytään sitä mukaa, kun lämpesi. Tietysti koko illan minun tehtäväni oli myös kerätä tyhjiä tölkkejä (ja tiskit ja roskat) juhlapaikalta keittiöön, sekä iltapalan roskat (nehän syötiin kertakäyttöastioista...) Hommaa helpotti vielä se, että matkaa keittiöstä ja siltä huippumikrolta ruokapöytään tuli noin satametriä. Plus odotusajan ihana jalkaturvotus ja korkokengät... Kiitoksena tästä hääpäivästä sain vauvallemme LAPASET ja PYYHKEEN, itselleni 2 ikean kynttilää. Aikaisemmin hääpari lupaili kyllä kylpylälahjakorttia, kampaajaa hääpäivän aamulle (eipä näkynyt ei, vaikka morsianta siellä aamulla kuskasin ja odotinkin) sekä bensakulujen korvaamista. Ajamista minulle häiden takia tuli n.800km. Omasta pussista tietenkin. Että morsiamelle suuri kiitos. Mietin kyllä seuraavaksi, ryhdynkö kaason hommaan vai en.

Olisi siis ollut reilumpaa, että olisi maksanut sinulle palkan tehdystä työstä. Minua alkoi ihan harmittaa sinun puolestasi! Minulle tuppaa käydä samalla tavalla. Olen aina jonkun keittiössä töissä, kun muuten loppuisi tarjoilu juhlissa justiinsa! Eipä ole tullut sen kummempia kiitoksia, vaikka olen monet synttärit, rippijuhlat ja hautajaiset auttanut.

nostellaampa tätä! :)

häiden kulta-aikaa, joten varmaan uusia kokemuksia löytyy! :D

Tein kaikki askartelut yksin, en vaivannut kaasoja tai muita niillä vaan ihan mielellään hankin tarvikkeet ja näpersin kutsut/pöytäkortit/istumajärjestyskortit/taulut jne itse. Samoin menut valittiin itse, musiikit jne. En maksattanut kenelläkään mitään, paitsi polttarit minulle järjestettiin ja niistä olin tosi kiitollinen, oli tosi kivaa! Silti toinen kaaso oli aivan stressaantunut ja on haukkunut minua häiden jälkeen selän takana - kuulemma orjuutin heitä kauhealla tavalla. En kiistä sitä etteikö kaason hommassa ole työtä, se on selvä, mutta kuvittelin että se kuuluu asiaan itse hääpäivänä. Kaaso hoisi bestmanin kanssa juonnot, osallistui paikan koristeluun ja siivoukseen muun porukan, mm. vanhempieni kanssa jne. Kovaa hommaa, ja kiitoksena annoinkin kaasolle lahjan ja järjestin kiitosillallisen, mutta silti jäi puolin ja toisin paska fiilis, kun oli ilmeisesti ihan eri käsitys siitä, mitä kaaso tekee. Hän kai ajatteli lähinnä pitävänsä kimppua kirkossa ;)

järjestelevänä tätä on helpottavaa lukea. Eiköhän meidänkin häissämme ole jotain, josta joku voi vetää herneet nenäänsä, mutta ainakin uskoisin pahimmat jutut välttäneeni. Olen ainakin yrittänyt olla järjestämättä turhaa työtä ja stressiä ystäville ja sukulaisille.

Olivat ev. lut seurakuntanuoria molemmat. Häissä ei ollut pisaraakaan onnea tai iloa, vain pelkkä uskonnottomien käännytystilaisuus koko hääjuhla.