Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi alkaa lasten saannin myötä ärsyttää?
18.05.2022 |
Meillä oli minusta ennen lasta ihan asialliset välit, ja tavallaan on vieläkin, mutta sisimmissäni kihisen kiukusta. En jotenkin jaksa koko anoppia enää. En usein mene mukaan kuin pakollisiin suurempiin juhliin, koska anopin näkemisen jälkeen ärsyttää monta päivää.
Asioita, jotka anopissa ärsyttää:
1.) Oman äitiyden ja hänen lastensa jalustalle nostaminen. Kyllä kaikki oli aina niin ihanaa, kun hän oli äiti ja kyllä hänen lapsensa oppivat kaiken niin paljon ennen muita ikätovereita. Olihan hän niin täydellinen äiti!
2.) Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni.
3.) Vanhentuneet käsitykset naisen asemasta. Kyllä on hirveää, kun kaksivuotias menee päiväkotiin! Pitäisihän lasta hoitaa kotiin esikouluun saakka, kuten hän teki. :) Mitään uraa anopilla ei tietystikään ollut, mutta innokkaasti paheksuu nykyäitejä milloin mistäkin.
4.) Jatkuva tarve nähdä pientä lastamme, vaikka anopilla on monta isompaa lastenlasta. Isommat vaan eivät enää kiinnosta, kun pikkuiset ovat niin ihania! Kysyin kerran mieheltä, kuinka usein tämä tapasi isoäitejään lapsena. Kohtalaisen harvoin, vaikka nämä asuivat samassa kaupungissa. Nyt anoppi repii pelihousunsa, jos ei ole nähnyt lastamme kahteen viikkoon.
Amen, piti avautua.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Niin? Naurahdan, että ai varmaan peruna maistu miltään ilman suolaa, mutta sitä ei meillä käytetä. Miksi en naurahtaisi? Huutaako pitäisi? Vai haukkua anoppi pystyyn?
Vastaväittelijäsi haluaa nyt vain ärsyttää sinua, koska et liity joukkoon, joka ei hyväksy anopiltaan mitään ja joiden mielestä anoppien kuuluisi olla mahdollisimman hankalia, jotta heitä saisi ja voisi haukkua mahdollisimman pahasti. Heidän mielestään ei voi eikä saa olla anoppeja, joissa ei ole mitään vikaa. Sinä olet nyt esimerkilläsi eri mieltä, joten olet petturi.
Minä olen jo toista kertaa naimisissa ja minulla on siis ollut kaksi anoppia. Molemmat on jo kuolleet. En millään saa päähäni mitään asiaa, mistä heitä haukkuisin. He oli tavallisia ihmisiä niin kuin minä itsekin.
Ja kyllä, minä olen sitä mieltä, että ei isoäideillä ole pelkästään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan, on heillä myös oikeuksia. Esim. oikeus sanoa, että en minä nyt jaksa ottaa hoitoon. Meillä kaikilla on oikeus olla ottamatta hoitoon muuta kuin omaa lasta.
Ja on heillä myös puheoikeus, vaikkapa kertoa, miten hänen nuoruudessaan vauvaa hoidettiin ja mitä silloin pidettiin tärkeänä. Joskus ne on ihan päteviä menetelmiä tänäkin päivänä, joskus taas ei, mutta tuskin täysin vahingollisiakaan, jos niistä vauvoista kuitenkin kasvoi ihan normi ihmisiä. Vauvan hoitaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertainen juttu. Eläimetkin osaavat hoitaa pentunsa vaistollaan, niin se tekee ihminenkin. Ja virheitä sattuu kummallekin lajille, mutta jälkeläiset kasvavat ja varttuvat silti. Kuka tietää, mikä on kenellekin se ainoa täysin oikea tapa? Ei sitä tiedä kukaan.
Ja nyt tarkoitan normaaleja ihmisiä, en tietenkään mitään ihmishirviöitä.
Vai onko jonkun lapselle tullut jokin elinikäinen vamma tai vaiva tai sairaus siitä, että aikanaan anoppi teki jotain ratkaisevasti väärin hoitaessaan lasta?
Ja haukkuhan ei haavaa tee. Ihmiset puhuu mitä puhuu, on ne sitten anoppeja tai miniöitä tai ketä tahansa. Ei tarttisi joka sanasta ottaa niin pulttia, se kertoo vaan siitä, miten herkillä miniä itse on ja on yleensä vain mustasukkainen anopilleen tämän pojasta, ihan niin kuin se anoppikin voi olla miniälleen. Siinä ollaan sitten kuin kaksi vihaista koiraa koko ajan odottamassa, että sanopa mitään, niin suutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Niin? Naurahdan, että ai varmaan peruna maistu miltään ilman suolaa, mutta sitä ei meillä käytetä. Miksi en naurahtaisi? Huutaako pitäisi? Vai haukkua anoppi pystyyn?
Vastaväittelijäsi haluaa nyt vain ärsyttää sinua, koska et liity joukkoon, joka ei hyväksy anopiltaan mitään ja joiden mielestä anoppien kuuluisi olla mahdollisimman hankalia, jotta heitä saisi ja voisi haukkua mahdollisimman pahasti. Heidän mielestään ei voi eikä saa olla anoppeja, joissa ei ole mitään vikaa. Sinä olet nyt esimerkilläsi eri mieltä, joten olet petturi.
Minä olen jo toista kertaa naimisissa ja minulla on siis ollut kaksi anoppia. Molemmat on jo kuolleet. En millään saa päähäni mitään asiaa, mistä heitä haukkuisin. He oli tavallisia ihmisiä niin kuin minä itsekin.
Ja kyllä, minä olen sitä mieltä, että ei isoäideillä ole pelkästään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan, on heillä myös oikeuksia. Esim. oikeus sanoa, että en minä nyt jaksa ottaa hoitoon. Meillä kaikilla on oikeus olla ottamatta hoitoon muuta kuin omaa lasta.
Ja on heillä myös puheoikeus, vaikkapa kertoa, miten hänen nuoruudessaan vauvaa hoidettiin ja mitä silloin pidettiin tärkeänä. Joskus ne on ihan päteviä menetelmiä tänäkin päivänä, joskus taas ei, mutta tuskin täysin vahingollisiakaan, jos niistä vauvoista kuitenkin kasvoi ihan normi ihmisiä. Vauvan hoitaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertainen juttu. Eläimetkin osaavat hoitaa pentunsa vaistollaan, niin se tekee ihminenkin. Ja virheitä sattuu kummallekin lajille, mutta jälkeläiset kasvavat ja varttuvat silti. Kuka tietää, mikä on kenellekin se ainoa täysin oikea tapa? Ei sitä tiedä kukaan.
Ja nyt tarkoitan normaaleja ihmisiä, en tietenkään mitään ihmishirviöitä.
Vai onko jonkun lapselle tullut jokin elinikäinen vamma tai vaiva tai sairaus siitä, että aikanaan anoppi teki jotain ratkaisevasti väärin hoitaessaan lasta?
Ja haukkuhan ei haavaa tee. Ihmiset puhuu mitä puhuu, on ne sitten anoppeja tai miniöitä tai ketä tahansa. Ei tarttisi joka sanasta ottaa niin pulttia, se kertoo vaan siitä, miten herkillä miniä itse on ja on yleensä vain mustasukkainen anopilleen tämän pojasta, ihan niin kuin se anoppikin voi olla miniälleen. Siinä ollaan sitten kuin kaksi vihaista koiraa koko ajan odottamassa, että sanopa mitään, niin suutun.
Mitään syytä ei ole paasata vuosikymmenten takaisin lastenhoitoneuvoja tai varsinkaan hoitaa niiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Niin? Naurahdan, että ai varmaan peruna maistu miltään ilman suolaa, mutta sitä ei meillä käytetä. Miksi en naurahtaisi? Huutaako pitäisi? Vai haukkua anoppi pystyyn?
Vastaväittelijäsi haluaa nyt vain ärsyttää sinua, koska et liity joukkoon, joka ei hyväksy anopiltaan mitään ja joiden mielestä anoppien kuuluisi olla mahdollisimman hankalia, jotta heitä saisi ja voisi haukkua mahdollisimman pahasti. Heidän mielestään ei voi eikä saa olla anoppeja, joissa ei ole mitään vikaa. Sinä olet nyt esimerkilläsi eri mieltä, joten olet petturi.
Minä olen jo toista kertaa naimisissa ja minulla on siis ollut kaksi anoppia. Molemmat on jo kuolleet. En millään saa päähäni mitään asiaa, mistä heitä haukkuisin. He oli tavallisia ihmisiä niin kuin minä itsekin.
Ja kyllä, minä olen sitä mieltä, että ei isoäideillä ole pelkästään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan, on heillä myös oikeuksia. Esim. oikeus sanoa, että en minä nyt jaksa ottaa hoitoon. Meillä kaikilla on oikeus olla ottamatta hoitoon muuta kuin omaa lasta.
Ja on heillä myös puheoikeus, vaikkapa kertoa, miten hänen nuoruudessaan vauvaa hoidettiin ja mitä silloin pidettiin tärkeänä. Joskus ne on ihan päteviä menetelmiä tänäkin päivänä, joskus taas ei, mutta tuskin täysin vahingollisiakaan, jos niistä vauvoista kuitenkin kasvoi ihan normi ihmisiä. Vauvan hoitaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertainen juttu. Eläimetkin osaavat hoitaa pentunsa vaistollaan, niin se tekee ihminenkin. Ja virheitä sattuu kummallekin lajille, mutta jälkeläiset kasvavat ja varttuvat silti. Kuka tietää, mikä on kenellekin se ainoa täysin oikea tapa? Ei sitä tiedä kukaan.
Ja nyt tarkoitan normaaleja ihmisiä, en tietenkään mitään ihmishirviöitä.
Vai onko jonkun lapselle tullut jokin elinikäinen vamma tai vaiva tai sairaus siitä, että aikanaan anoppi teki jotain ratkaisevasti väärin hoitaessaan lasta?
Ja haukkuhan ei haavaa tee. Ihmiset puhuu mitä puhuu, on ne sitten anoppeja tai miniöitä tai ketä tahansa. Ei tarttisi joka sanasta ottaa niin pulttia, se kertoo vaan siitä, miten herkillä miniä itse on ja on yleensä vain mustasukkainen anopilleen tämän pojasta, ihan niin kuin se anoppikin voi olla miniälleen. Siinä ollaan sitten kuin kaksi vihaista koiraa koko ajan odottamassa, että sanopa mitään, niin suutun.
Jos se vauvan hoitaminen on noin yksinkertaista, miksi pitää tulla neuvomaan ja sekaantumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Niin? Naurahdan, että ai varmaan peruna maistu miltään ilman suolaa, mutta sitä ei meillä käytetä. Miksi en naurahtaisi? Huutaako pitäisi? Vai haukkua anoppi pystyyn?
Vastaväittelijäsi haluaa nyt vain ärsyttää sinua, koska et liity joukkoon, joka ei hyväksy anopiltaan mitään ja joiden mielestä anoppien kuuluisi olla mahdollisimman hankalia, jotta heitä saisi ja voisi haukkua mahdollisimman pahasti. Heidän mielestään ei voi eikä saa olla anoppeja, joissa ei ole mitään vikaa. Sinä olet nyt esimerkilläsi eri mieltä, joten olet petturi.
Minä olen jo toista kertaa naimisissa ja minulla on siis ollut kaksi anoppia. Molemmat on jo kuolleet. En millään saa päähäni mitään asiaa, mistä heitä haukkuisin. He oli tavallisia ihmisiä niin kuin minä itsekin.
Ja kyllä, minä olen sitä mieltä, että ei isoäideillä ole pelkästään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan, on heillä myös oikeuksia. Esim. oikeus sanoa, että en minä nyt jaksa ottaa hoitoon. Meillä kaikilla on oikeus olla ottamatta hoitoon muuta kuin omaa lasta.
Ja on heillä myös puheoikeus, vaikkapa kertoa, miten hänen nuoruudessaan vauvaa hoidettiin ja mitä silloin pidettiin tärkeänä. Joskus ne on ihan päteviä menetelmiä tänäkin päivänä, joskus taas ei, mutta tuskin täysin vahingollisiakaan, jos niistä vauvoista kuitenkin kasvoi ihan normi ihmisiä. Vauvan hoitaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertainen juttu. Eläimetkin osaavat hoitaa pentunsa vaistollaan, niin se tekee ihminenkin. Ja virheitä sattuu kummallekin lajille, mutta jälkeläiset kasvavat ja varttuvat silti. Kuka tietää, mikä on kenellekin se ainoa täysin oikea tapa? Ei sitä tiedä kukaan.
Ja nyt tarkoitan normaaleja ihmisiä, en tietenkään mitään ihmishirviöitä.
Vai onko jonkun lapselle tullut jokin elinikäinen vamma tai vaiva tai sairaus siitä, että aikanaan anoppi teki jotain ratkaisevasti väärin hoitaessaan lasta?
Ja haukkuhan ei haavaa tee. Ihmiset puhuu mitä puhuu, on ne sitten anoppeja tai miniöitä tai ketä tahansa. Ei tarttisi joka sanasta ottaa niin pulttia, se kertoo vaan siitä, miten herkillä miniä itse on ja on yleensä vain mustasukkainen anopilleen tämän pojasta, ihan niin kuin se anoppikin voi olla miniälleen. Siinä ollaan sitten kuin kaksi vihaista koiraa koko ajan odottamassa, että sanopa mitään, niin suutun.
Mun lapsi joutui ambulanssilla sairaalaan suoraan anoppilasta, kun anoppi valehteli, että uusi mattonsa ei ole kissakodista - hänen mielestään me kuvittelimme lapsen kissa-allergian ja muut allergiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se on se pohjaton tarve joka paikassa selostaa niitä omia näkemyksiään ja kokemuksiaan? Minun anoppini antoi ensin meille meidän häissämme häälahjaksi lahjakortin, joka oli pelkästään mieheni nimellä ja istui sen jälkeen neljä tuntia jauhaen koko ajan omista asioistaan.
Siis edes omissa häissämme hän ei siis nähnyt meitä tapahtuman keskipisteenä, vaan itsensä. Jauhoi, jauhoi, jauhoi, jauhoi ja oli äärimmäisen epäkunnioittava.
Epäilen ettei hän edelleenkään muista edes sukunimeäni, mutta minun pitäisi kuunnella kymmeniä tunteja hänen "näkökulmaansa", niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Niin? Naurahdan, että ai varmaan peruna maistu miltään ilman suolaa, mutta sitä ei meillä käytetä. Miksi en naurahtaisi? Huutaako pitäisi? Vai haukkua anoppi pystyyn?
Vastaväittelijäsi haluaa nyt vain ärsyttää sinua, koska et liity joukkoon, joka ei hyväksy anopiltaan mitään ja joiden mielestä anoppien kuuluisi olla mahdollisimman hankalia, jotta heitä saisi ja voisi haukkua mahdollisimman pahasti. Heidän mielestään ei voi eikä saa olla anoppeja, joissa ei ole mitään vikaa. Sinä olet nyt esimerkilläsi eri mieltä, joten olet petturi.
Minä olen jo toista kertaa naimisissa ja minulla on siis ollut kaksi anoppia. Molemmat on jo kuolleet. En millään saa päähäni mitään asiaa, mistä heitä haukkuisin. He oli tavallisia ihmisiä niin kuin minä itsekin.
Ja kyllä, minä olen sitä mieltä, että ei isoäideillä ole pelkästään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan, on heillä myös oikeuksia. Esim. oikeus sanoa, että en minä nyt jaksa ottaa hoitoon. Meillä kaikilla on oikeus olla ottamatta hoitoon muuta kuin omaa lasta.
Ja on heillä myös puheoikeus, vaikkapa kertoa, miten hänen nuoruudessaan vauvaa hoidettiin ja mitä silloin pidettiin tärkeänä. Joskus ne on ihan päteviä menetelmiä tänäkin päivänä, joskus taas ei, mutta tuskin täysin vahingollisiakaan, jos niistä vauvoista kuitenkin kasvoi ihan normi ihmisiä. Vauvan hoitaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertainen juttu. Eläimetkin osaavat hoitaa pentunsa vaistollaan, niin se tekee ihminenkin. Ja virheitä sattuu kummallekin lajille, mutta jälkeläiset kasvavat ja varttuvat silti. Kuka tietää, mikä on kenellekin se ainoa täysin oikea tapa? Ei sitä tiedä kukaan.
Ja nyt tarkoitan normaaleja ihmisiä, en tietenkään mitään ihmishirviöitä.
Vai onko jonkun lapselle tullut jokin elinikäinen vamma tai vaiva tai sairaus siitä, että aikanaan anoppi teki jotain ratkaisevasti väärin hoitaessaan lasta?
Ja haukkuhan ei haavaa tee. Ihmiset puhuu mitä puhuu, on ne sitten anoppeja tai miniöitä tai ketä tahansa. Ei tarttisi joka sanasta ottaa niin pulttia, se kertoo vaan siitä, miten herkillä miniä itse on ja on yleensä vain mustasukkainen anopilleen tämän pojasta, ihan niin kuin se anoppikin voi olla miniälleen. Siinä ollaan sitten kuin kaksi vihaista koiraa koko ajan odottamassa, että sanopa mitään, niin suutun.
Minä olen tuo "vastaväittelijä". Tässä on muutama asia, joista anopin kanssa piti vääntää. Anoppi teki heti jotain, jos selkäni käänsin. Taaperon kanssa hän oli oikein hyvä mummi.
- perunasoseeseen hän laittoi voita ja suolaa, koska "eihän peruna muuten maistu miltään". Tämä sen jälkeen kun olin kieltänyt.
- vauvalle hän antoi mansikkaa sokerin kanssa. Ainakin siihen aikaan mansikkaa ei saanut antaa alle vuoden ikäiselle.
- tutin sijaan vauva sai imeä Kiss Kiss -karkkia
- vauvalle hän syötti täytekakkua omalla lusikallaan
- anoppi puhdisti vauvan pudonneen tutin omassa suussaan, mutta ehdin nappaamaan sen häneltä ennen kuin vauva sai sen.
- sen lisäksi vauvaa ei saa totuttaa syliin eikä huutoon kannata reagoida, kun siinä keuhkot vahvistuu
- kuulemma alle kuukauden ikäistä vauvaa ei saa nostaa pystyasentoon
- kodin pitää olla aina siisti, mitään vauvamasennusta ei ole olemassakaan ja vauvan itkuisuus johtuu siitä, että äiti ei ole rauhallinen.
Kyllä minä ymmärrän, että lapsen hoidosta voi keskustella, mutta jatkuva omien neuvojen tuputus ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjaton tarve joka paikassa selostaa niitä omia näkemyksiään ja kokemuksiaan? Minun anoppini antoi ensin meille meidän häissämme häälahjaksi lahjakortin, joka oli pelkästään mieheni nimellä ja istui sen jälkeen neljä tuntia jauhaen koko ajan omista asioistaan.
Siis edes omissa häissämme hän ei siis nähnyt meitä tapahtuman keskipisteenä, vaan itsensä. Jauhoi, jauhoi, jauhoi, jauhoi ja oli äärimmäisen epäkunnioittava.
Epäilen ettei hän edelleenkään muista edes sukunimeäni, mutta minun pitäisi kuunnella kymmeniä tunteja hänen "näkökulmaansa", niinkö?
No tuskin hän on ainoa tapaamasi itsestään puhuva henkilö. Se, että hän on anoppisi, ei pitäisi olla vain siksi sen suurempi ongelma kuin muutkaan. Avaudutko kaikista samoin avlla? Mikä siinä anopissa on sellaista ettet pysty vastaanottamaan häntä ihmisenä? Onkohan sulla nyt jäntä kohtaan eri kriteerit kuin muille vain koska hän on anoppisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjaton tarve joka paikassa selostaa niitä omia näkemyksiään ja kokemuksiaan? Minun anoppini antoi ensin meille meidän häissämme häälahjaksi lahjakortin, joka oli pelkästään mieheni nimellä ja istui sen jälkeen neljä tuntia jauhaen koko ajan omista asioistaan.
Siis edes omissa häissämme hän ei siis nähnyt meitä tapahtuman keskipisteenä, vaan itsensä. Jauhoi, jauhoi, jauhoi, jauhoi ja oli äärimmäisen epäkunnioittava.
Epäilen ettei hän edelleenkään muista edes sukunimeäni, mutta minun pitäisi kuunnella kymmeniä tunteja hänen "näkökulmaansa", niinkö?
No tuskin hän on ainoa tapaamasi itsestään puhuva henkilö. Se, että hän on anoppisi, ei pitäisi olla vain siksi sen suurempi ongelma kuin muutkaan. Avaudutko kaikista samoin avlla? Mikä siinä anopissa on sellaista ettet pysty vastaanottamaan häntä ihmisenä? Onkohan sulla nyt jäntä kohtaan eri kriteerit kuin muille vain koska hän on anoppisi?
Nyt keskustellaan yleisellä tasolla. MIKSI ylipäätään kellään on sinusta oikeus jauhaa loputtomiin omia mielipiteitään toisen kodissa, jossa ollaan VIERAINA? Jauhat kunnioituksesta ja arvostuksesta, mutta sitä siis ei tarvitse osoittaa kuin näille paasaajille?
Ja yleensä niiltä isovanhemmilta siedetään loputtomiin ihan kamalaa käytösät. Sellaista mitä ei ikimaailmassa työelämässä tai ystävien kesken siedettäisi minuuttiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Niin? Naurahdan, että ai varmaan peruna maistu miltään ilman suolaa, mutta sitä ei meillä käytetä. Miksi en naurahtaisi? Huutaako pitäisi? Vai haukkua anoppi pystyyn?
Vastaväittelijäsi haluaa nyt vain ärsyttää sinua, koska et liity joukkoon, joka ei hyväksy anopiltaan mitään ja joiden mielestä anoppien kuuluisi olla mahdollisimman hankalia, jotta heitä saisi ja voisi haukkua mahdollisimman pahasti. Heidän mielestään ei voi eikä saa olla anoppeja, joissa ei ole mitään vikaa. Sinä olet nyt esimerkilläsi eri mieltä, joten olet petturi.
Minä olen jo toista kertaa naimisissa ja minulla on siis ollut kaksi anoppia. Molemmat on jo kuolleet. En millään saa päähäni mitään asiaa, mistä heitä haukkuisin. He oli tavallisia ihmisiä niin kuin minä itsekin.
Ja kyllä, minä olen sitä mieltä, että ei isoäideillä ole pelkästään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan, on heillä myös oikeuksia. Esim. oikeus sanoa, että en minä nyt jaksa ottaa hoitoon. Meillä kaikilla on oikeus olla ottamatta hoitoon muuta kuin omaa lasta.
Ja on heillä myös puheoikeus, vaikkapa kertoa, miten hänen nuoruudessaan vauvaa hoidettiin ja mitä silloin pidettiin tärkeänä. Joskus ne on ihan päteviä menetelmiä tänäkin päivänä, joskus taas ei, mutta tuskin täysin vahingollisiakaan, jos niistä vauvoista kuitenkin kasvoi ihan normi ihmisiä. Vauvan hoitaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertainen juttu. Eläimetkin osaavat hoitaa pentunsa vaistollaan, niin se tekee ihminenkin. Ja virheitä sattuu kummallekin lajille, mutta jälkeläiset kasvavat ja varttuvat silti. Kuka tietää, mikä on kenellekin se ainoa täysin oikea tapa? Ei sitä tiedä kukaan.
Ja nyt tarkoitan normaaleja ihmisiä, en tietenkään mitään ihmishirviöitä.
Vai onko jonkun lapselle tullut jokin elinikäinen vamma tai vaiva tai sairaus siitä, että aikanaan anoppi teki jotain ratkaisevasti väärin hoitaessaan lasta?
Ja haukkuhan ei haavaa tee. Ihmiset puhuu mitä puhuu, on ne sitten anoppeja tai miniöitä tai ketä tahansa. Ei tarttisi joka sanasta ottaa niin pulttia, se kertoo vaan siitä, miten herkillä miniä itse on ja on yleensä vain mustasukkainen anopilleen tämän pojasta, ihan niin kuin se anoppikin voi olla miniälleen. Siinä ollaan sitten kuin kaksi vihaista koiraa koko ajan odottamassa, että sanopa mitään, niin suutun.
Minä olen tuo "vastaväittelijä". Tässä on muutama asia, joista anopin kanssa piti vääntää. Anoppi teki heti jotain, jos selkäni käänsin. Taaperon kanssa hän oli oikein hyvä mummi.
- perunasoseeseen hän laittoi voita ja suolaa, koska "eihän peruna muuten maistu miltään". Tämä sen jälkeen kun olin kieltänyt.
- vauvalle hän antoi mansikkaa sokerin kanssa. Ainakin siihen aikaan mansikkaa ei saanut antaa alle vuoden ikäiselle.
- tutin sijaan vauva sai imeä Kiss Kiss -karkkia
- vauvalle hän syötti täytekakkua omalla lusikallaan
- anoppi puhdisti vauvan pudonneen tutin omassa suussaan, mutta ehdin nappaamaan sen häneltä ennen kuin vauva sai sen.
- sen lisäksi vauvaa ei saa totuttaa syliin eikä huutoon kannata reagoida, kun siinä keuhkot vahvistuu
- kuulemma alle kuukauden ikäistä vauvaa ei saa nostaa pystyasentoon
- kodin pitää olla aina siisti, mitään vauvamasennusta ei ole olemassakaan ja vauvan itkuisuus johtuu siitä, että äiti ei ole rauhallinen.
Kyllä minä ymmärrän, että lapsen hoidosta voi keskustella, mutta jatkuva omien neuvojen tuputus ei käy.
Et varmaan neuvolassa käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjaton tarve joka paikassa selostaa niitä omia näkemyksiään ja kokemuksiaan? Minun anoppini antoi ensin meille meidän häissämme häälahjaksi lahjakortin, joka oli pelkästään mieheni nimellä ja istui sen jälkeen neljä tuntia jauhaen koko ajan omista asioistaan.
Siis edes omissa häissämme hän ei siis nähnyt meitä tapahtuman keskipisteenä, vaan itsensä. Jauhoi, jauhoi, jauhoi, jauhoi ja oli äärimmäisen epäkunnioittava.
Epäilen ettei hän edelleenkään muista edes sukunimeäni, mutta minun pitäisi kuunnella kymmeniä tunteja hänen "näkökulmaansa", niinkö?
No tuskin hän on ainoa tapaamasi itsestään puhuva henkilö. Se, että hän on anoppisi, ei pitäisi olla vain siksi sen suurempi ongelma kuin muutkaan. Avaudutko kaikista samoin avlla? Mikä siinä anopissa on sellaista ettet pysty vastaanottamaan häntä ihmisenä? Onkohan sulla nyt jäntä kohtaan eri kriteerit kuin muille vain koska hän on anoppisi?
Nyt keskustellaan yleisellä tasolla. MIKSI ylipäätään kellään on sinusta oikeus jauhaa loputtomiin omia mielipiteitään toisen kodissa, jossa ollaan VIERAINA? Jauhat kunnioituksesta ja arvostuksesta, mutta sitä siis ei tarvitse osoittaa kuin näille paasaajille?
Ja yleensä niiltä isovanhemmilta siedetään loputtomiin ihan kamalaa käytösät. Sellaista mitä ei ikimaailmassa työelämässä tai ystävien kesken siedettäisi minuuttiakaan.
Jaa, sä et ehkä sietäisi, moni muu kyllä, koska ei lähtökohtaisesti vihaa toista. Tossa sun listassasi ei kyllä ollut mitään sellaista mihin en osaisi suhtautua kenen tahansa suusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Aivan, eli kyse ei ole anoppisi sanomisista tai teoista vaan siitä, että hän on anoppi. MOT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Ei se mies osaa kertoa varhaislapsuudestaan. Kyllä minusta oli hauskaa aikanaan kun anoppi kertoi miehestäni ja sisaruksistaan millaisia he olivat vauvana ja vähän isonpana. Esikoiseni oli myös aivan isänsä ja hänen sukunsa näköinen. Eikä minusta ollut siinä mitään loukkaavaa kun siitä puhuttiin. Paljon myös ominaisuuksia jotka periytyneet. Siis hyviä ominaisuuksia. Eivät ole tulleet minun kasvatukseni ansiosta esim kädentaitoa ym. Neuvoja ei kyllä tuputettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Niin? Naurahdan, että ai varmaan peruna maistu miltään ilman suolaa, mutta sitä ei meillä käytetä. Miksi en naurahtaisi? Huutaako pitäisi? Vai haukkua anoppi pystyyn?
Vastaväittelijäsi haluaa nyt vain ärsyttää sinua, koska et liity joukkoon, joka ei hyväksy anopiltaan mitään ja joiden mielestä anoppien kuuluisi olla mahdollisimman hankalia, jotta heitä saisi ja voisi haukkua mahdollisimman pahasti. Heidän mielestään ei voi eikä saa olla anoppeja, joissa ei ole mitään vikaa. Sinä olet nyt esimerkilläsi eri mieltä, joten olet petturi.
Minä olen jo toista kertaa naimisissa ja minulla on siis ollut kaksi anoppia. Molemmat on jo kuolleet. En millään saa päähäni mitään asiaa, mistä heitä haukkuisin. He oli tavallisia ihmisiä niin kuin minä itsekin.
Ja kyllä, minä olen sitä mieltä, että ei isoäideillä ole pelkästään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan, on heillä myös oikeuksia. Esim. oikeus sanoa, että en minä nyt jaksa ottaa hoitoon. Meillä kaikilla on oikeus olla ottamatta hoitoon muuta kuin omaa lasta.
Ja on heillä myös puheoikeus, vaikkapa kertoa, miten hänen nuoruudessaan vauvaa hoidettiin ja mitä silloin pidettiin tärkeänä. Joskus ne on ihan päteviä menetelmiä tänäkin päivänä, joskus taas ei, mutta tuskin täysin vahingollisiakaan, jos niistä vauvoista kuitenkin kasvoi ihan normi ihmisiä. Vauvan hoitaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertainen juttu. Eläimetkin osaavat hoitaa pentunsa vaistollaan, niin se tekee ihminenkin. Ja virheitä sattuu kummallekin lajille, mutta jälkeläiset kasvavat ja varttuvat silti. Kuka tietää, mikä on kenellekin se ainoa täysin oikea tapa? Ei sitä tiedä kukaan.
Ja nyt tarkoitan normaaleja ihmisiä, en tietenkään mitään ihmishirviöitä.
Vai onko jonkun lapselle tullut jokin elinikäinen vamma tai vaiva tai sairaus siitä, että aikanaan anoppi teki jotain ratkaisevasti väärin hoitaessaan lasta?
Ja haukkuhan ei haavaa tee. Ihmiset puhuu mitä puhuu, on ne sitten anoppeja tai miniöitä tai ketä tahansa. Ei tarttisi joka sanasta ottaa niin pulttia, se kertoo vaan siitä, miten herkillä miniä itse on ja on yleensä vain mustasukkainen anopilleen tämän pojasta, ihan niin kuin se anoppikin voi olla miniälleen. Siinä ollaan sitten kuin kaksi vihaista koiraa koko ajan odottamassa, että sanopa mitään, niin suutun.
Minä olen tuo "vastaväittelijä". Tässä on muutama asia, joista anopin kanssa piti vääntää. Anoppi teki heti jotain, jos selkäni käänsin. Taaperon kanssa hän oli oikein hyvä mummi.
- perunasoseeseen hän laittoi voita ja suolaa, koska "eihän peruna muuten maistu miltään". Tämä sen jälkeen kun olin kieltänyt.
- vauvalle hän antoi mansikkaa sokerin kanssa. Ainakin siihen aikaan mansikkaa ei saanut antaa alle vuoden ikäiselle.
- tutin sijaan vauva sai imeä Kiss Kiss -karkkia
- vauvalle hän syötti täytekakkua omalla lusikallaan
- anoppi puhdisti vauvan pudonneen tutin omassa suussaan, mutta ehdin nappaamaan sen häneltä ennen kuin vauva sai sen.
- sen lisäksi vauvaa ei saa totuttaa syliin eikä huutoon kannata reagoida, kun siinä keuhkot vahvistuu
- kuulemma alle kuukauden ikäistä vauvaa ei saa nostaa pystyasentoon
- kodin pitää olla aina siisti, mitään vauvamasennusta ei ole olemassakaan ja vauvan itkuisuus johtuu siitä, että äiti ei ole rauhallinen.
Kyllä minä ymmärrän, että lapsen hoidosta voi keskustella, mutta jatkuva omien neuvojen tuputus ei käy.
Et varmaan neuvolassa käy?
En käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Jaa jaa, lähes joka päivä täälläkin puhutaan miten neuvolassa tuputetaan ties mitä ohjeita ja ollaan väsäämässä lasua jne.
-ohis
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.