Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi alkaa lasten saannin myötä ärsyttää?
18.05.2022 |
Meillä oli minusta ennen lasta ihan asialliset välit, ja tavallaan on vieläkin, mutta sisimmissäni kihisen kiukusta. En jotenkin jaksa koko anoppia enää. En usein mene mukaan kuin pakollisiin suurempiin juhliin, koska anopin näkemisen jälkeen ärsyttää monta päivää.
Asioita, jotka anopissa ärsyttää:
1.) Oman äitiyden ja hänen lastensa jalustalle nostaminen. Kyllä kaikki oli aina niin ihanaa, kun hän oli äiti ja kyllä hänen lapsensa oppivat kaiken niin paljon ennen muita ikätovereita. Olihan hän niin täydellinen äiti!
2.) Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni.
3.) Vanhentuneet käsitykset naisen asemasta. Kyllä on hirveää, kun kaksivuotias menee päiväkotiin! Pitäisihän lasta hoitaa kotiin esikouluun saakka, kuten hän teki. :) Mitään uraa anopilla ei tietystikään ollut, mutta innokkaasti paheksuu nykyäitejä milloin mistäkin.
4.) Jatkuva tarve nähdä pientä lastamme, vaikka anopilla on monta isompaa lastenlasta. Isommat vaan eivät enää kiinnosta, kun pikkuiset ovat niin ihania! Kysyin kerran mieheltä, kuinka usein tämä tapasi isoäitejään lapsena. Kohtalaisen harvoin, vaikka nämä asuivat samassa kaupungissa. Nyt anoppi repii pelihousunsa, jos ei ole nähnyt lastamme kahteen viikkoon.
Amen, piti avautua.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Milloin oikein edes alkoi tämä ilmiö että mummon pitää päästä sinne lapsensa kotiin noin valtavan usein?
En muista omasta lapsuudestani kenenkään eläneen tuolla lailla symbioosissa mummon kanssa. Ja jos nähtiin, kyläiltiin kohteliaasti pari tuntia.
No tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Minä olen itse miettinyt samaa, ettei isovanhemmilla todellakaan ollut omassa lapsuudessani vaatimuksia, että lasta pitää nähdä vähintään kerran kahdessa viikossa.
Ap
Anoppi kuulunee siihen sukupolveen, joka oppi vaatimaan itselleen oikeuksia ja pitämään niistä kiinni. Esim. palveluja käytettyään pitää jo ihan varmuuden vuoksi soittaa ja valittaa aina joistakin mahdollisista puutteista ja vaatia hyvitystä. Ehkä heistä kasvoi vähän vaativa, röyhkeä ja itsekäs sukupolvi, mikä vaikuttaa näihin perhesuhteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Ei se mies osaa kertoa varhaislapsuudestaan. Kyllä minusta oli hauskaa aikanaan kun anoppi kertoi miehestäni ja sisaruksistaan millaisia he olivat vauvana ja vähän isonpana. Esikoiseni oli myös aivan isänsä ja hänen sukunsa näköinen. Eikä minusta ollut siinä mitään loukkaavaa kun siitä puhuttiin. Paljon myös ominaisuuksia jotka periytyneet. Siis hyviä ominaisuuksia. Eivät ole tulleet minun kasvatukseni ansiosta esim kädentaitoa ym. Neuvoja ei kyllä tuputettu.
Sika heikko itsetunto saa ollakin, jos se, että toinen näkee lapsenlapsessaan sukunsa piirteitä ottaa noin koville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Jaa jaa, lähes joka päivä täälläkin puhutaan miten neuvolassa tuputetaan ties mitä ohjeita ja ollaan väsäämässä lasua jne.
-ohis
Etkö osaa ajatella, että ne neuvolan terveyshoitajat on omia persooniaan? Omalle kohdalle on sattunut niin mukavia kuin ei-niin-mukavia. Toisten kanssa voi keskustella, toinen vain latelee ohjeita ja käskyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Ei se mies osaa kertoa varhaislapsuudestaan. Kyllä minusta oli hauskaa aikanaan kun anoppi kertoi miehestäni ja sisaruksistaan millaisia he olivat vauvana ja vähän isonpana. Esikoiseni oli myös aivan isänsä ja hänen sukunsa näköinen. Eikä minusta ollut siinä mitään loukkaavaa kun siitä puhuttiin. Paljon myös ominaisuuksia jotka periytyneet. Siis hyviä ominaisuuksia. Eivät ole tulleet minun kasvatukseni ansiosta esim kädentaitoa ym. Neuvoja ei kyllä tuputettu.
Sika heikko itsetunto saa ollakin, jos se, että toinen näkee lapsenlapsessaan sukunsa piirteitä ottaa noin koville.
Ei se ole kovin kiva kuunnella, miten lapset hyvät puolet on aina miehen puolen suvusta ja ne huonot sitten periytyy äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Oma anoppini on perustanut perheen oman egonsa jatkeeksi, eikä hänellä ole muita intohimoja. Sanoo aina, ettei ole ripustautuva äiti tai puutu elämäämme, mutta toimii juuri päinvastoin. Loukkaavaa etenkin aikuista poikaansa kohtaan neuvoa joka asiassa.
No olisko vähän samaa toisessakin päässä, jos loukkaantuu siitä, että ei näe lapsessa hänen äitiään yhtä paljon kuin isäänsä? Tai jos neuvot on maailman kaatava ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai nyt ollaankin tultu siihen tulokseen, että neuvolan terveydenhoitajien ja isoäitien tietämys uusimmista suosituksista ovat yhteneväiset?
Pitääpä tarttua tuohon, miksi juuri anopit ovat niin usein tikunnokassa. Johtuisikohan siitä, että muissa ihmisryhmissä ei juuri ole sellaisia ihmisiä, jotka penkovat vieraiden ihmisten kaapit, laittavat kalusteet ja tavarat uuteen järjestykseen ja tuovat läjäpäin hankalasti säilytettävää ja kierrätettävää tavaraa. Ja puuttuvat muutenkin toisten elämään ja valintoihin. Jos joku randomtuttu tai naapuri alkaisi päsmäröidä toisen kodissa, niin todennäköisesti lentäisi niska-persotteella pihalle kehotuksella olla näyttämättä naamaansa siellä enää. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tuli äiti ja kävi se ihan normaali että et suostu enää muilta neuvoja kuulemaan ja luulet aina olevasi oikeassa ja että sinä olet ainoa joka tekee kaiken oikein. Nainen kun tulee äidiksi naisesta kuoriutuu kaikessa täydellinen kontrolli friikki
Ap päättää oman lapsensa asioista, ei sukulaiset. Se on ihan laissa velvoitettu.
Tämä. Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Jaa jaa, lähes joka päivä täälläkin puhutaan miten neuvolassa tuputetaan ties mitä ohjeita ja ollaan väsäämässä lasua jne.
-ohis
Etkö osaa ajatella, että ne neuvolan terveyshoitajat on omia persooniaan? Omalle kohdalle on sattunut niin mukavia kuin ei-niin-mukavia. Toisten kanssa voi keskustella, toinen vain latelee ohjeita ja käskyjä.
Ja heidän kohdallaan sä osaat suhtautua heihin persoonina mutta anoppien kohdalla et?
Minulle kans anoppi sai aikaan tuon sijaissynnyttäjä-fiiliksen. Aivan kuin olisin hänelle ja häneen sukuunsa antanut uuden lapsen. Osti valtavasti tavaraa mitä HÄN tarvitsee vauvan hoitamiseen, ennen kuin laitoin stopin. Suuttui, kun olin itse ostanut omalle lapselleni vaunut. Anoppi kihisi kiukusta jos oli mitään puhetta minun suvustani ja että siellä on vauvalla toinenkin mummo, tätejä, serkkuja jne. Kaduttaa että alkuun päästin hänet niin paljon häsäämään meille. Ennen lasta halusi nähdä poikaansa noin pari kertaa vuodessa, minusta nyt ei paskan vertaa välittänyt. Onnekseni miehen sisko sai pian jälkeemme sen oikean lapsenlapsen. Ei yhtään haittaa etäisemmät välit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Jaa jaa, lähes joka päivä täälläkin puhutaan miten neuvolassa tuputetaan ties mitä ohjeita ja ollaan väsäämässä lasua jne.
-ohis
Etkö osaa ajatella, että ne neuvolan terveyshoitajat on omia persooniaan? Omalle kohdalle on sattunut niin mukavia kuin ei-niin-mukavia. Toisten kanssa voi keskustella, toinen vain latelee ohjeita ja käskyjä.
Ja heidän kohdallaan sä osaat suhtautua heihin persoonina mutta anoppien kohdalla et?
Terveydenhoitajaa voi vaihtaa, jos joku ei nappaa. Yksikin huono käynti riittää vaihtamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjaton tarve joka paikassa selostaa niitä omia näkemyksiään ja kokemuksiaan? Minun anoppini antoi ensin meille meidän häissämme häälahjaksi lahjakortin, joka oli pelkästään mieheni nimellä ja istui sen jälkeen neljä tuntia jauhaen koko ajan omista asioistaan.
Siis edes omissa häissämme hän ei siis nähnyt meitä tapahtuman keskipisteenä, vaan itsensä. Jauhoi, jauhoi, jauhoi, jauhoi ja oli äärimmäisen epäkunnioittava.
Epäilen ettei hän edelleenkään muista edes sukunimeäni, mutta minun pitäisi kuunnella kymmeniä tunteja hänen "näkökulmaansa", niinkö?
No tuskin hän on ainoa tapaamasi itsestään puhuva henkilö. Se, että hän on anoppisi, ei pitäisi olla vain siksi sen suurempi ongelma kuin muutkaan. Avaudutko kaikista samoin avlla? Mikä siinä anopissa on sellaista ettet pysty vastaanottamaan häntä ihmisenä? Onkohan sulla nyt jäntä kohtaan eri kriteerit kuin muille vain koska hän on anoppisi?
Nyt keskustellaan yleisellä tasolla. MIKSI ylipäätään kellään on sinusta oikeus jauhaa loputtomiin omia mielipiteitään toisen kodissa, jossa ollaan VIERAINA? Jauhat kunnioituksesta ja arvostuksesta, mutta sitä siis ei tarvitse osoittaa kuin näille paasaajille?
Ja yleensä niiltä isovanhemmilta siedetään loputtomiin ihan kamalaa käytösät. Sellaista mitä ei ikimaailmassa työelämässä tai ystävien kesken siedettäisi minuuttiakaan.
Jaa, sä et ehkä sietäisi, moni muu kyllä, koska ei lähtökohtaisesti vihaa toista. Tossa sun listassasi ei kyllä ollut mitään sellaista mihin en osaisi suhtautua kenen tahansa suusta.
Nyt keskustellaan yleisellä tasolla, sinulla on jokin outo tarve solvata minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sille anopille voi sanoa ihan suoraan, että lopeta hyvä ihminen turha neuvominen! Ja jos tuputtaa jotain vanhentuneita ohjeita, niin siihen voi todeta että nykyään ei noin enää tehdä. Esim. Oma anoppini on syntynyt 40-luvulla, ja hänelle tuli yllätyksenä, ettei vauva todellakaan tarvitse ekaan 6kk muuta kuin äidinmaitoa. Ei vettä, ei voipottua, ei porkkanaraastetta. Ja että kiinteiden maistelu aloitetaan puolivuotiaana ihan teelusikan kärjellisillä päivässä. Oli monta kertaa tuputtamassa vauvalle ties mitä, mutta totesin siihen reippaasti että ei, kermavaahtoa ei anneta 5kk vauvalle. Emme myöskään antaneet sokeria kuin vasta kolmevuotiaalle. Tätäkin oli alkuun vaikea anopin ymmärtää. Mutta kun jämäkösti sanoin ja kantani perustelin, eipä hänellä ollut mitään syytä alkaa väittää vastaan.
Miten ap reagoisit, jos joku random naapurin mamma arvostelee elämäntyyliäsi, tai tapaasi kasvattaa lapsiasi? Niin, aika varmasti toteat tyynen rauhallisesti, että tää on meidän perheen tapa ja toimii meillä. Mikset voisi anopin kohdalla toimia samoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Ei se mies osaa kertoa varhaislapsuudestaan. Kyllä minusta oli hauskaa aikanaan kun anoppi kertoi miehestäni ja sisaruksistaan millaisia he olivat vauvana ja vähän isonpana. Esikoiseni oli myös aivan isänsä ja hänen sukunsa näköinen. Eikä minusta ollut siinä mitään loukkaavaa kun siitä puhuttiin. Paljon myös ominaisuuksia jotka periytyneet. Siis hyviä ominaisuuksia. Eivät ole tulleet minun kasvatukseni ansiosta esim kädentaitoa ym. Neuvoja ei kyllä tuputettu.
Jos miehellä on ollut vauvana käden taitoja niin aivan varmasti hänellä on ollut niitä myöhemminkin, jolloin ihan itse osaa kertoa niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Sika heikko itsetunto saa ollakin, jos se, että toinen näkee lapsenlapsessaan sukunsa piirteitä ottaa noin koville.[/quote]
Heh, kyllä se huono itsetunto on enemmän sillä toisella osapuolella, jos pitää epätoivon vimmalla hakea oman suvun piirteitä, ihannoida niitä, ja halveksia muita. Sellainen ihminen on kaikin tavoin pieni.
Eräs sukulainen kun kuuli lapseni kädentaidoista, hän alkoi muistelemaan, kuinka heidän jo kuollut isoisänsäkin oli taitava. Ei ollut edes kaukainen vaihtoehto, että se taito olisi äidiltä peräisin. Ei, sen oli ihan pakko olla peritty isän puolelta muutaman sukupolven takaa. En loukkaantunut, mutta lähinnä huvitti tämä todistelu.
Jos joku alkaa äidille hehkuttaa, kuinka lapsi on niiiin isänsä näköinen, niin kannattaisi lohkaista, että tosi on. Ainahan ne lapset ovat isänsä näköisiä. Ja odottaa sitten, koska ymmärryksen valo syttyy kehuskelijan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Jaa jaa, lähes joka päivä täälläkin puhutaan miten neuvolassa tuputetaan ties mitä ohjeita ja ollaan väsäämässä lasua jne.
-ohis
En minä vaan ole lukenut, mutta yhtä kaikki se on sen neuvolan rooli, tukea äitiä ja isää ja seurata lapsen kehitystä ja kertoa nykysuositukset.
Sen sijaan se ei ole todellakaan sen sukulaisen työ tai rooli, eikä häneltä todellakaan tarvitse niitä neuvoja kuunnella tai hänen ohjeitaan noudattaa - sen sijaan hänen kuuluu noudattaa lapsen kanssa vanhempien ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Aivan, eli kyse ei ole anoppisi sanomisista tai teoista vaan siitä, että hän on anoppi. MOT
Ei vaan siitä että HÄN ON ULKOPUOLINEN, JOLLE PERHEEN ASIAT EIVÄT KUULU LAINKAAN! Ei perheenjäsenenä eikä yhteiskunnan palvelun ominaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
No ei tietenkään ole. Ei anopin arvostaminen ja kuuntelu ole päätähden tekemistä.
Sano yksikin syy miksi niitä anopin näkökulmia pitäisi kuunnella? Kuunteleeko hän muiden näkökulmia? Arvostaako hän ketään?
En mä sun anoppiasi tunne, mutta anopit noin keskimäärin on ihan ihmisiä ja normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin pystyviä, joten luulisin heidän kuuntelevan ja arvostavan muita.
Miksi pitäisi kuunnella hänen näkökulmaansa? Miksei hän voi olla normaali ihminen, joka osaa seurustella ilman että kaikkien pitää sataprosenttisesti just häntä kuunnella ja arvostaa ja antaa juuri hänen sekaantuva näkökulmineen perheen asioihin?
Mikä siinä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin ylivoimaista? Normaaleissa puheenaiheissa, normaalissa keskustelussa? Normaalissa kunnioituksessa ja arvostuksessa - siis siinä että hahmotetaan että ollaan toisen ihmisen kodissa ja perheessä ja kunniotietaan ja arvostetaan sitä ja heitä?
Sulla on varmaan miehellesi samat kriteerit? Olkoon hiljaa, koska sä olet äiti? Oletko itse anoppisi kanssa normaalisti vai olisko sulla antipatiat häntä kohtaan valmiiksi?
Eikö muka kukaan muu kerro sulle omia vinkkejään tai kokemuksiaan? Mites neuvolatäti? Saako hän neuvoa?
Miksi olisi? Toinen on perheeni jäsen, toinen on vain puolisoni sukulainen.
Ei neuvolan terkat ole neuvoneet mitään. He on keskustelleet asiallisesti ja kunnioittavasti ja olleet muutenkin aivan ihania.
Jos kaipaa neuvoja niin niitä kyllä kysyy.
Jaa jaa, lähes joka päivä täälläkin puhutaan miten neuvolassa tuputetaan ties mitä ohjeita ja ollaan väsäämässä lasua jne.
-ohis
Jos mun neuvolan terkka alkaisi jauhaa tuntitolkulla omien lastensa kehityspiirteitä viime vuosituhannelta tai selostaa parisuhteensa laitaa vuonna 1988 tms. tekisin hänestä valituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Oma anoppini on perustanut perheen oman egonsa jatkeeksi, eikä hänellä ole muita intohimoja. Sanoo aina, ettei ole ripustautuva äiti tai puutu elämäämme, mutta toimii juuri päinvastoin. Loukkaavaa etenkin aikuista poikaansa kohtaan neuvoa joka asiassa.
No olisko vähän samaa toisessakin päässä, jos loukkaantuu siitä, että ei näe lapsessa hänen äitiään yhtä paljon kuin isäänsä? Tai jos neuvot on maailman kaatava ongelma?
Mitä ajat takaa? Anoppi puuttuu valintoihimme suoraan arvostelemalla. Minä en puutu millään tavalla hänen valintoihinsa. Hyvät neuvot on aina tarpeen, mutta omalla kohdalla ei ole siitä kyse.
Esimerkki: Anoppi kritisoi sitä, että palaan töihin ja mieheni jää vauvan kanssa kotiin. On siis sanonut ihan suoraan, ettei järjestely ole ok. Olihan hän itsekin kaikkien kanssa kotona, kunnes täyttivät kolme. Kun yrittää perustella, miksi toimimme tavallamme, anopin korvat sulkeutuu ja sama paasaaminen alkaa alusta.
Anoppikin toki pyrkii laittamaan tilannetta minun syykseni. Mieheni onneksi näkee tilanteen ja pistää äidilleen kampoihin. Raskasta silti on ja tekisi mieli pistää välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sille anopille voi sanoa ihan suoraan, että lopeta hyvä ihminen turha neuvominen! Ja jos tuputtaa jotain vanhentuneita ohjeita, niin siihen voi todeta että nykyään ei noin enää tehdä. Esim. Oma anoppini on syntynyt 40-luvulla, ja hänelle tuli yllätyksenä, ettei vauva todellakaan tarvitse ekaan 6kk muuta kuin äidinmaitoa. Ei vettä, ei voipottua, ei porkkanaraastetta. Ja että kiinteiden maistelu aloitetaan puolivuotiaana ihan teelusikan kärjellisillä päivässä. Oli monta kertaa tuputtamassa vauvalle ties mitä, mutta totesin siihen reippaasti että ei, kermavaahtoa ei anneta 5kk vauvalle. Emme myöskään antaneet sokeria kuin vasta kolmevuotiaalle. Tätäkin oli alkuun vaikea anopin ymmärtää. Mutta kun jämäkösti sanoin ja kantani perustelin, eipä hänellä ollut mitään syytä alkaa väittää vastaan.
Miten ap reagoisit, jos joku random naapurin mamma arvostelee elämäntyyliäsi, tai tapaasi kasvattaa lapsiasi? Niin, aika varmasti toteat tyynen rauhallisesti, että tää on meidän perheen tapa ja toimii meillä. Mikset voisi anopin kohdalla toimia samoin?
Vaan kun se reaktio on heti tämä miten he uhrimielellä hyvää hyvyyttään jne jne jne. Ja ainakin minun äitini soittaa koko saatanan suvun läpi heti, jos tulee pieninkin kupru ja häntä ei arvosteta ja häntä ei kuunnella. Koko suku muistelee edelleen miten vuonna 2012 en tarpeeksi kiittänyt mummon makkarasopasta viikon valvomisen jälkeen. Siitä on nyt jauhettu 10 vuotta.
Kuulostaa tutulta. Oma anoppini on perustanut perheen oman egonsa jatkeeksi, eikä hänellä ole muita intohimoja. Sanoo aina, ettei ole ripustautuva äiti tai puutu elämäämme, mutta toimii juuri päinvastoin. Loukkaavaa etenkin aikuista poikaansa kohtaan neuvoa joka asiassa.