Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi alkaa lasten saannin myötä ärsyttää?
18.05.2022 |
Meillä oli minusta ennen lasta ihan asialliset välit, ja tavallaan on vieläkin, mutta sisimmissäni kihisen kiukusta. En jotenkin jaksa koko anoppia enää. En usein mene mukaan kuin pakollisiin suurempiin juhliin, koska anopin näkemisen jälkeen ärsyttää monta päivää.
Asioita, jotka anopissa ärsyttää:
1.) Oman äitiyden ja hänen lastensa jalustalle nostaminen. Kyllä kaikki oli aina niin ihanaa, kun hän oli äiti ja kyllä hänen lapsensa oppivat kaiken niin paljon ennen muita ikätovereita. Olihan hän niin täydellinen äiti!
2.) Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni.
3.) Vanhentuneet käsitykset naisen asemasta. Kyllä on hirveää, kun kaksivuotias menee päiväkotiin! Pitäisihän lasta hoitaa kotiin esikouluun saakka, kuten hän teki. :) Mitään uraa anopilla ei tietystikään ollut, mutta innokkaasti paheksuu nykyäitejä milloin mistäkin.
4.) Jatkuva tarve nähdä pientä lastamme, vaikka anopilla on monta isompaa lastenlasta. Isommat vaan eivät enää kiinnosta, kun pikkuiset ovat niin ihania! Kysyin kerran mieheltä, kuinka usein tämä tapasi isoäitejään lapsena. Kohtalaisen harvoin, vaikka nämä asuivat samassa kaupungissa. Nyt anoppi repii pelihousunsa, jos ei ole nähnyt lastamme kahteen viikkoon.
Amen, piti avautua.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sille anopille voi sanoa ihan suoraan, että lopeta hyvä ihminen turha neuvominen! Ja jos tuputtaa jotain vanhentuneita ohjeita, niin siihen voi todeta että nykyään ei noin enää tehdä. Esim. Oma anoppini on syntynyt 40-luvulla, ja hänelle tuli yllätyksenä, ettei vauva todellakaan tarvitse ekaan 6kk muuta kuin äidinmaitoa. Ei vettä, ei voipottua, ei porkkanaraastetta. Ja että kiinteiden maistelu aloitetaan puolivuotiaana ihan teelusikan kärjellisillä päivässä. Oli monta kertaa tuputtamassa vauvalle ties mitä, mutta totesin siihen reippaasti että ei, kermavaahtoa ei anneta 5kk vauvalle. Emme myöskään antaneet sokeria kuin vasta kolmevuotiaalle. Tätäkin oli alkuun vaikea anopin ymmärtää. Mutta kun jämäkösti sanoin ja kantani perustelin, eipä hänellä ollut mitään syytä alkaa väittää vastaan.
Miten ap reagoisit, jos joku random naapurin mamma arvostelee elämäntyyliäsi, tai tapaasi kasvattaa lapsiasi? Niin, aika varmasti toteat tyynen rauhallisesti, että tää on meidän perheen tapa ja toimii meillä. Mikset voisi anopin kohdalla toimia samoin?
Ei vaan toimi kaikkien kohdalla. Oma anoppini suuttuu kaikesta kritiikistä, vaikka sen sanoisi kuinka nätisti. Laittaa mieluummin välit poikki kuin myöntää toimineensa tökerösti. Näitä on, usko tai älä.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia aina äidin ja miniän pitää olla se joka joustaa ja ymmärtää? Missä muissa tilanteissa sanottaisiin, että siedä vaan loukkaavaa käytöstä? Miksei koskaan ole ohjeita isoäidille, että älä puutu lapsenlapsen asioihin vaikka tarkoittaisit hyvää. Älä vähättele tai hauku vanhempia. Tai voidaanko odottaa muita hyvän käytöksen periaatteita niin kuin odottettaisiin ihan kaikissa muissa tilanteissa? Mielestäni isoäidiltä pitää voida odottaa ystävällistä käytöstä.
Naulan kantaan. Lisäksi äitiä vähätellään sanomalla, että hän on "hormonihuuruissa", jos pahoittaa mielensä, ikään kuin muillakin ihmisillä ei olisi hormonitoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Isovanhemmat ei ole mitään tungettelevia vieraita vaan perhettä. Jos anoppisi istuisi ja odottaisi valmista, valittaisit ettei hän koskaan tee mitään, ei auta ja luulee olevansa hotellissa.
Mites sun ystävyyssuhteet? Hekin tungettelevia vieraita, joiden pitää tietää paikkansa sun alla?
Jo Raamatussa sanotaan, että mies erotkoon isästään ja äidistään ja muodostakoon perheen vaimonsa kanssa. .
Kumppanin vanhemmat ovat sukua muttei perhettä.
😅 Juu, onko ihme ettei ketään perheen ulkopuolelta arvosteta kun pelätään, että palaat takaisin heidän helmoihinsa.
Isovanhemmat ovat lähiomaisia ja/tai perheenjäseniä riippuen kontekstista.
Puolison vanhemmat eivät ole lähiomaisia, omat vanhemmat, puoliso ja lapset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Ei se mies osaa kertoa varhaislapsuudestaan. Kyllä minusta oli hauskaa aikanaan kun anoppi kertoi miehestäni ja sisaruksistaan millaisia he olivat vauvana ja vähän isonpana. Esikoiseni oli myös aivan isänsä ja hänen sukunsa näköinen. Eikä minusta ollut siinä mitään loukkaavaa kun siitä puhuttiin. Paljon myös ominaisuuksia jotka periytyneet. Siis hyviä ominaisuuksia. Eivät ole tulleet minun kasvatukseni ansiosta esim kädentaitoa ym. Neuvoja ei kyllä tuputettu.
Sika heikko itsetunto saa ollakin, jos se, että toinen näkee lapsenlapsessaan sukunsa piirteitä ottaa noin koville.
Luetun ymmärtäminen. Siitähän tässä ei ollut kysymys. Tottakai lapsessa on piirteitä niin isästä kuin äidistäkin. Tässä on nyt kyse siitä, että ne äidin piirteet yritetään pyyhkiä kokonaan pois, aivan sairasta toimintaa. Mitä se anoppi tällaisella tavoittelee? Miksi anoppi kokee, että pojanlapsi hyötyy siitä, että hän kohtelee lapsen äitiä näin? Mitkä ovat perusteet? Miten hänen suhde paranee lapsenlapseensa hyökkimällä lapsen äidin kimppuun? Kerta kaikkiaan haluaisin tälle käytökselle perustelut?
Lainaus aloituksesta "Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni."
Näin kävi meillä. Ja anoppi suuttui kun en ollutkaan vain jokin sijaissynnyttäjä, joka olisi siirtynyt sivuun. Oma äitini on kyllä tukenut äitiyttäni, ollut kohtelias ja tsempannut kivasti, mutta anopin touhua en voi käsittää. Hän on jo ennen minun kuvioon tuloa riitaantunt oman ja miehensä sukujen kanssa. Minä olen nyt uusi haukuttava. Anoppi tyttärensä kanssa läyhää ja haukkuu minua minkä kerkeää. Olisin halunnut hyvät välit miehen lapsuuden perheeseen, mutta siitähän en minä yksinään päätä.
Miksi raamatussa muuten nimenomaan sanotaan miehelle tämä, että avioliittoon astuttaessa täytyy jättää lapsuudenperhe ja tulla vaimon kanssa yhdeksi? Ei vaan naiselle tällaista kohtaa löydy..
Myönnän suoraan että ennen lapsia olen antanut kävellä itseni yli, mm. antamalla retuuttaa itseäni fyysisesti (oltiin seurusteltu n. 3kk ja en ollut montaa kertaa tavannut tätä puolison äitiä ja ekaa kertaa yötä siellä niin anoppi retuutti käsivarresta niin että mustelmat jäi), en sanonut mielipidettäni koska siitä olisi seurannut vain järjettömän pitkä väittely. Lapsen myötä kyseessä eivät enää olleet minun rajani ja minun turvallisuuteni (ja nähdäkin olisi pitänyt useammin kuin kerran 6-12kk aikana), vaan minun tehtäväni vanhempana oli ja on suojella lastani ja huolehtia hänen etunsa toteutumisesta, eikä lapsen etu ole myöskään nähdä vanhempansa passiivisena heittopussina vaikka asia ei lapseen suoraan liitykään.
Mihin siis olen puuttunut:
- lapsemme ei ole lelu jota retuutetaan miten vain tai syötetään miten halutaan
- lapsella on oikeus koskemattomuuteen - jos hän ei halua syliin/halata/tulla kosketetuksi, ei muilla ole lupaa toimia näin (pl. vaaratilanteet jossa lasta fyysisesti estettävä)
- lapsella (ja muillakin ihmisillä) on oikeus yksityisyyteen - kaikkia asioitaan/muiden asioita ei ole tarpeen kertoa
- lapsen (tai vanhemman) ei tarvitse suvaita vanhempansa ivaamista, moittimista, alistamista tai vähättelyä.
Vanhentuneet/väärät/omituiset "neuvot" voi pääosin sivuuttaa mutta pahimmillaan meitä syytettiin lapsen terveyden vaarantamisesta anopin omien (paikkaansapitämättömien) päätelmien takia.
Mutta joo varmaan on ihan kiva ihminen ja me vanhemmat vaan väärässä ja hormoonihuuruisia ;) ps. saa tulla hakemaan ilmaiseksi, mitä kauemmas viet sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Ei se mies osaa kertoa varhaislapsuudestaan. Kyllä minusta oli hauskaa aikanaan kun anoppi kertoi miehestäni ja sisaruksistaan millaisia he olivat vauvana ja vähän isonpana. Esikoiseni oli myös aivan isänsä ja hänen sukunsa näköinen. Eikä minusta ollut siinä mitään loukkaavaa kun siitä puhuttiin. Paljon myös ominaisuuksia jotka periytyneet. Siis hyviä ominaisuuksia. Eivät ole tulleet minun kasvatukseni ansiosta esim kädentaitoa ym. Neuvoja ei kyllä tuputettu.
Sika heikko itsetunto saa ollakin, jos se, että toinen näkee lapsenlapsessaan sukunsa piirteitä ottaa noin koville.
Luetun ymmärtäminen. Siitähän tässä ei ollut kysymys. Tottakai lapsessa on piirteitä niin isästä kuin äidistäkin. Tässä on nyt kyse siitä, että ne äidin piirteet yritetään pyyhkiä kokonaan pois, aivan sairasta toimintaa. Mitä se anoppi tällaisella tavoittelee? Miksi anoppi kokee, että pojanlapsi hyötyy siitä, että hän kohtelee lapsen äitiä näin? Mitkä ovat perusteet? Miten hänen suhde paranee lapsenlapseensa hyökkimällä lapsen äidin kimppuun? Kerta kaikkiaan haluaisin tälle käytökselle perustelut?
Lainaus aloituksesta "Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni."
Näin kävi meillä. Ja anoppi suuttui kun en ollutkaan vain jokin sijaissynnyttäjä, joka olisi siirtynyt sivuun. Oma äitini on kyllä tukenut äitiyttäni, ollut kohtelias ja tsempannut kivasti, mutta anopin touhua en voi käsittää. Hän on jo ennen minun kuvioon tuloa riitaantunt oman ja miehensä sukujen kanssa. Minä olen nyt uusi haukuttava. Anoppi tyttärensä kanssa läyhää ja haukkuu minua minkä kerkeää. Olisin halunnut hyvät välit miehen lapsuuden perheeseen, mutta siitähän en minä yksinään päätä.
Miksi raamatussa muuten nimenomaan sanotaan miehelle tämä, että avioliittoon astuttaessa täytyy jättää lapsuudenperhe ja tulla vaimon kanssa yhdeksi? Ei vaan naiselle tällaista kohtaa löydy..
Sinun kokemus, sinun tulkinta, todennäköisesti aivan pieleen mennyt sellainen. Miten se anoppi voisi nähdä lapsessa sun suvun piirteitä? Tuntemattomia ihmisiä, mitä hän heistä mitään tietää? Neuvojen jakaminen on täysin inhimillistä, niitä kuulee ihan kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Ei se mies osaa kertoa varhaislapsuudestaan. Kyllä minusta oli hauskaa aikanaan kun anoppi kertoi miehestäni ja sisaruksistaan millaisia he olivat vauvana ja vähän isonpana. Esikoiseni oli myös aivan isänsä ja hänen sukunsa näköinen. Eikä minusta ollut siinä mitään loukkaavaa kun siitä puhuttiin. Paljon myös ominaisuuksia jotka periytyneet. Siis hyviä ominaisuuksia. Eivät ole tulleet minun kasvatukseni ansiosta esim kädentaitoa ym. Neuvoja ei kyllä tuputettu.
Sika heikko itsetunto saa ollakin, jos se, että toinen näkee lapsenlapsessaan sukunsa piirteitä ottaa noin koville.
Luetun ymmärtäminen. Siitähän tässä ei ollut kysymys. Tottakai lapsessa on piirteitä niin isästä kuin äidistäkin. Tässä on nyt kyse siitä, että ne äidin piirteet yritetään pyyhkiä kokonaan pois, aivan sairasta toimintaa. Mitä se anoppi tällaisella tavoittelee? Miksi anoppi kokee, että pojanlapsi hyötyy siitä, että hän kohtelee lapsen äitiä näin? Mitkä ovat perusteet? Miten hänen suhde paranee lapsenlapseensa hyökkimällä lapsen äidin kimppuun? Kerta kaikkiaan haluaisin tälle käytökselle perustelut?
Lainaus aloituksesta "Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni."
Näin kävi meillä. Ja anoppi suuttui kun en ollutkaan vain jokin sijaissynnyttäjä, joka olisi siirtynyt sivuun. Oma äitini on kyllä tukenut äitiyttäni, ollut kohtelias ja tsempannut kivasti, mutta anopin touhua en voi käsittää. Hän on jo ennen minun kuvioon tuloa riitaantunt oman ja miehensä sukujen kanssa. Minä olen nyt uusi haukuttava. Anoppi tyttärensä kanssa läyhää ja haukkuu minua minkä kerkeää. Olisin halunnut hyvät välit miehen lapsuuden perheeseen, mutta siitähän en minä yksinään päätä.
Miksi raamatussa muuten nimenomaan sanotaan miehelle tämä, että avioliittoon astuttaessa täytyy jättää lapsuudenperhe ja tulla vaimon kanssa yhdeksi? Ei vaan naiselle tällaista kohtaa löydy..
Sinun kokemus, sinun tulkinta, todennäköisesti aivan pieleen mennyt sellainen. Miten se anoppi voisi nähdä lapsessa sun suvun piirteitä? Tuntemattomia ihmisiä, mitä hän heistä mitään tietää? Neuvojen jakaminen on täysin inhimillistä, niitä kuulee ihan kaikilta.
No esimerkiksi niin, että omaksuisi hyvät käytöstavat ja puhuisi normaalisti, keskustelisi sivistyneesti ja sanoisi asiallisesti, että "lapsella on ihan sinun kauniit silmäsi tai että onpa siro lapsi, aivan kuin äitinsä.
Sen sijaan että luennoi tuntitolkulla potaskaa.
Oletko ikinä koskaan evör kuullut käytöstavoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseton siskoni puhuu aina "SUVUN LAPSISTA". Veljeni poika on SUVUN LAPSI ja minun tyttäreni ovat SUVUN LAPSIA - ja tästä päästäänkin sitten siihen, että totta kai hänellä on vähintään yhtä suuri oikeus kuin vanhemmilla sekaantua kaikkiin lasten asioihin koska nehän on SUVUN LAPSIA.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän suoraan että ennen lapsia olen antanut kävellä itseni yli, mm. antamalla retuuttaa itseäni fyysisesti (oltiin seurusteltu n. 3kk ja en ollut montaa kertaa tavannut tätä puolison äitiä ja ekaa kertaa yötä siellä niin anoppi retuutti käsivarresta niin että mustelmat jäi), en sanonut mielipidettäni koska siitä olisi seurannut vain järjettömän pitkä väittely. Lapsen myötä kyseessä eivät enää olleet minun rajani ja minun turvallisuuteni (ja nähdäkin olisi pitänyt useammin kuin kerran 6-12kk aikana), vaan minun tehtäväni vanhempana oli ja on suojella lastani ja huolehtia hänen etunsa toteutumisesta, eikä lapsen etu ole myöskään nähdä vanhempansa passiivisena heittopussina vaikka asia ei lapseen suoraan liitykään.
Mihin siis olen puuttunut:
- lapsemme ei ole lelu jota retuutetaan miten vain tai syötetään miten halutaan
- lapsella on oikeus koskemattomuuteen - jos hän ei halua syliin/halata/tulla kosketetuksi, ei muilla ole lupaa toimia näin (pl. vaaratilanteet jossa lasta fyysisesti estettävä)
- lapsella (ja muillakin ihmisillä) on oikeus yksityisyyteen - kaikkia asioitaan/muiden asioita ei ole tarpeen kertoa
- lapsen (tai vanhemman) ei tarvitse suvaita vanhempansa ivaamista, moittimista, alistamista tai vähättelyä.
Vanhentuneet/väärät/omituiset "neuvot" voi pääosin sivuuttaa mutta pahimmillaan meitä syytettiin lapsen terveyden vaarantamisesta anopin omien (paikkaansapitämättömien) päätelmien takia.Mutta joo varmaan on ihan kiva ihminen ja me vanhemmat vaan väärässä ja hormoonihuuruisia ;) ps. saa tulla hakemaan ilmaiseksi, mitä kauemmas viet sen parempi.
Tässä ketjussa puhutaan anopista, joka on ollut ihan ok kunnes apsta on tullut äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän suoraan että ennen lapsia olen antanut kävellä itseni yli, mm. antamalla retuuttaa itseäni fyysisesti (oltiin seurusteltu n. 3kk ja en ollut montaa kertaa tavannut tätä puolison äitiä ja ekaa kertaa yötä siellä niin anoppi retuutti käsivarresta niin että mustelmat jäi), en sanonut mielipidettäni koska siitä olisi seurannut vain järjettömän pitkä väittely. Lapsen myötä kyseessä eivät enää olleet minun rajani ja minun turvallisuuteni (ja nähdäkin olisi pitänyt useammin kuin kerran 6-12kk aikana), vaan minun tehtäväni vanhempana oli ja on suojella lastani ja huolehtia hänen etunsa toteutumisesta, eikä lapsen etu ole myöskään nähdä vanhempansa passiivisena heittopussina vaikka asia ei lapseen suoraan liitykään.
Mihin siis olen puuttunut:
- lapsemme ei ole lelu jota retuutetaan miten vain tai syötetään miten halutaan
- lapsella on oikeus koskemattomuuteen - jos hän ei halua syliin/halata/tulla kosketetuksi, ei muilla ole lupaa toimia näin (pl. vaaratilanteet jossa lasta fyysisesti estettävä)
- lapsella (ja muillakin ihmisillä) on oikeus yksityisyyteen - kaikkia asioitaan/muiden asioita ei ole tarpeen kertoa
- lapsen (tai vanhemman) ei tarvitse suvaita vanhempansa ivaamista, moittimista, alistamista tai vähättelyä.
Vanhentuneet/väärät/omituiset "neuvot" voi pääosin sivuuttaa mutta pahimmillaan meitä syytettiin lapsen terveyden vaarantamisesta anopin omien (paikkaansapitämättömien) päätelmien takia.Mutta joo varmaan on ihan kiva ihminen ja me vanhemmat vaan väärässä ja hormoonihuuruisia ;) ps. saa tulla hakemaan ilmaiseksi, mitä kauemmas viet sen parempi.
Tässä ketjussa puhutaan anopista, joka on ollut ihan ok kunnes apsta on tullut äiti.
Ei vaan siihen asti kun anopista on tullut mummo.
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Minä olen narsistin tytär ja äitinä aivan erilainen kuin oma ns äitini oli. Ja lastenlapsiini on ihan normaalit välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Minä olen narsistin tytär ja äitinä aivan erilainen kuin oma ns äitini oli. Ja lastenlapsiini on ihan normaalit välit.
Vai niin. Eksyit kuitenkin vähän aiheesta, etkä ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Minä olen narsistin tytär ja äitinä aivan erilainen kuin oma ns äitini oli. Ja lastenlapsiini on ihan normaalit välit.
Vai niin. Eksyit kuitenkin vähän aiheesta, etkä ole ap.
En ole väittänyt olevani ap mutta vastasin täysin juuri tismalleen tuohon sinun typerään heittoosi.
Ei se mäntti anoppius mitenkään periydy. Kusipäät on vain kusipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Minä olen narsistin tytär ja äitinä aivan erilainen kuin oma ns äitini oli. Ja lastenlapsiini on ihan normaalit välit.
Vai niin. Eksyit kuitenkin vähän aiheesta, etkä ole ap.
En ole väittänyt olevani ap mutta vastasin täysin juuri tismalleen tuohon sinun typerään heittoosi.
Ei se mäntti anoppius mitenkään periydy. Kusipäät on vain kusipäitä.
Huoh. Jos ap:llä on poikalapsi, tämä mahdollisesti aikanaan perustaa perheen ja saa lapsen. Uusi miniä mahdollisesti kohtelee ap:tä täsmälleen samoin (toivottavasti), kuin ap nyt omaa anoppiaan. Eli leimaa sekopääksi. Ap saa siis maistaa omaa lääkettään. Tässä ei puhuttu periytymisestä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Minä olen narsistin tytär ja äitinä aivan erilainen kuin oma ns äitini oli. Ja lastenlapsiini on ihan normaalit välit.
Vai niin. Eksyit kuitenkin vähän aiheesta, etkä ole ap.
En ole väittänyt olevani ap mutta vastasin täysin juuri tismalleen tuohon sinun typerään heittoosi.
Ei se mäntti anoppius mitenkään periydy. Kusipäät on vain kusipäitä.
Huoh. Jos ap:llä on poikalapsi, tämä mahdollisesti aikanaan perustaa perheen ja saa lapsen. Uusi miniä mahdollisesti kohtelee ap:tä täsmälleen samoin (toivottavasti), kuin ap nyt omaa anoppiaan. Eli leimaa sekopääksi. Ap saa siis maistaa omaa lääkettään. Tässä ei puhuttu periytymisestä mitään.
Niin kauan kuin se ap anoppina käyttäytyy kuin normaali ihminen, ei hänellä ole hätäpäivää.
Sen sijaan jos ap perii nyt nämä kaikki kaameat käytöstavat anopiltaan, voi ollakin sttei se uusi miniä ryhdy kynnysmatoksi vaan välit viilenee.
Toistaiseksihan ap on sitkeästi sietänyt tuota törkeää käytöstä joten sössötyksesi lapsenlapsen menettämisestä on naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Minä olen narsistin tytär ja äitinä aivan erilainen kuin oma ns äitini oli. Ja lastenlapsiini on ihan normaalit välit.
Vai niin. Eksyit kuitenkin vähän aiheesta, etkä ole ap.
En ole väittänyt olevani ap mutta vastasin täysin juuri tismalleen tuohon sinun typerään heittoosi.
Ei se mäntti anoppius mitenkään periydy. Kusipäät on vain kusipäitä.
Huoh. Jos ap:llä on poikalapsi, tämä mahdollisesti aikanaan perustaa perheen ja saa lapsen. Uusi miniä mahdollisesti kohtelee ap:tä täsmälleen samoin (toivottavasti), kuin ap nyt omaa anoppiaan. Eli leimaa sekopääksi. Ap saa siis maistaa omaa lääkettään. Tässä ei puhuttu periytymisestä mitään.
Niin kauan kuin se ap anoppina käyttäytyy kuin normaali ihminen, ei hänellä ole hätäpäivää.
Sen sijaan jos ap perii nyt nämä kaikki kaameat käytöstavat anopiltaan, voi ollakin sttei se uusi miniä ryhdy kynnysmatoksi vaan välit viilenee.
Toistaiseksihan ap on sitkeästi sietänyt tuota törkeää käytöstä joten sössötyksesi lapsenlapsen menettämisestä on naurettavaa.
Ei ap ole "sitkeästi sietänyt" mitään. Luitko edes aloitusta. Ihan turhaa pikkuasioista valitusta. Eikä siinä käytöksessä ollut mitään "törkeää". Lukaiseppa teksti uudestaan, ajan kanssa. Anopilta ei "peritä" käytöstapoja, eihän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Minä olen narsistin tytär ja äitinä aivan erilainen kuin oma ns äitini oli. Ja lastenlapsiini on ihan normaalit välit.
Vai niin. Eksyit kuitenkin vähän aiheesta, etkä ole ap.
En ole väittänyt olevani ap mutta vastasin täysin juuri tismalleen tuohon sinun typerään heittoosi.
Ei se mäntti anoppius mitenkään periydy. Kusipäät on vain kusipäitä.
Huoh. Jos ap:llä on poikalapsi, tämä mahdollisesti aikanaan perustaa perheen ja saa lapsen. Uusi miniä mahdollisesti kohtelee ap:tä täsmälleen samoin (toivottavasti), kuin ap nyt omaa anoppiaan. Eli leimaa sekopääksi. Ap saa siis maistaa omaa lääkettään. Tässä ei puhuttu periytymisestä mitään.
Niin kauan kuin se ap anoppina käyttäytyy kuin normaali ihminen, ei hänellä ole hätäpäivää.
Sen sijaan jos ap perii nyt nämä kaikki kaameat käytöstavat anopiltaan, voi ollakin sttei se uusi miniä ryhdy kynnysmatoksi vaan välit viilenee.
Toistaiseksihan ap on sitkeästi sietänyt tuota törkeää käytöstä joten sössötyksesi lapsenlapsen menettämisestä on naurettavaa.
Ei ap ole "sitkeästi sietänyt" mitään. Luitko edes aloitusta. Ihan turhaa pikkuasioista valitusta. Eikä siinä käytöksessä ollut mitään "törkeää". Lukaiseppa teksti uudestaan, ajan kanssa. Anopilta ei "peritä" käytöstapoja, eihän?
On sietänyt sitkeästi törkeää rajatonta käytöstä eikä ole katkaissut välejä joten sössötys siitä että lapsenlapset olisi menettänyt on naurettavaa.
Tämä aihe on yhtä loppuun kaluttu kuin...
Meillä riehutaan siitä, että mummo ei saa hoitaa lapsenlapsiaan vaan nämä laitetaan päiväkotiin.