Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi alkaa lasten saannin myötä ärsyttää?
18.05.2022 |
Meillä oli minusta ennen lasta ihan asialliset välit, ja tavallaan on vieläkin, mutta sisimmissäni kihisen kiukusta. En jotenkin jaksa koko anoppia enää. En usein mene mukaan kuin pakollisiin suurempiin juhliin, koska anopin näkemisen jälkeen ärsyttää monta päivää.
Asioita, jotka anopissa ärsyttää:
1.) Oman äitiyden ja hänen lastensa jalustalle nostaminen. Kyllä kaikki oli aina niin ihanaa, kun hän oli äiti ja kyllä hänen lapsensa oppivat kaiken niin paljon ennen muita ikätovereita. Olihan hän niin täydellinen äiti!
2.) Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni.
3.) Vanhentuneet käsitykset naisen asemasta. Kyllä on hirveää, kun kaksivuotias menee päiväkotiin! Pitäisihän lasta hoitaa kotiin esikouluun saakka, kuten hän teki. :) Mitään uraa anopilla ei tietystikään ollut, mutta innokkaasti paheksuu nykyäitejä milloin mistäkin.
4.) Jatkuva tarve nähdä pientä lastamme, vaikka anopilla on monta isompaa lastenlasta. Isommat vaan eivät enää kiinnosta, kun pikkuiset ovat niin ihania! Kysyin kerran mieheltä, kuinka usein tämä tapasi isoäitejään lapsena. Kohtalaisen harvoin, vaikka nämä asuivat samassa kaupungissa. Nyt anoppi repii pelihousunsa, jos ei ole nähnyt lastamme kahteen viikkoon.
Amen, piti avautua.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailusi on sekoitus anoppiani ja äitiäni. Anoppi on tuollainen, että vaan pienet kelpaa ja niistä sekoaa täysin. Äitini taas saa slaagin, jos ei näe lastani vähintään kerran viikossa. Nyt lapseni on jo kouluikäinen, joten saa päättää milloin näkee mummoa. Muut kohdat pätee molempiin. Eniten molemmissa ärsyttää sen lapsen omiminen ja hirveä tarve päästä päättämään ja pätemään lapseen liittyvissä asioissa. Hei, haloo! Teidän aika äiteinä oli jo, nyt on minun vuoro.
Onneksi tehtiin lapsi ensimmäisenä, joten anoppi rauhoittui meidän suhteen, kun sisaruksille tuli lapsia ja me saimme vain yhden. Äitini taas sekoilee tuossa ympärillä edelleen.
Eli sinä näet tämän kilpailuna ja nyt on sun vuoro? 😬
En vaan toivoisin saavani olla äiti rauhassa ilman, että joku on koko ajan hyppimässä varpaille ja kuvittelemassa, että lapsen asiat ovat heidän päätettävissään.
No tuskin he näin kuvittelee, se on sun päässäsi.
Sä olet/susta tulee varmasti ihana anoppi
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailusi on sekoitus anoppiani ja äitiäni. Anoppi on tuollainen, että vaan pienet kelpaa ja niistä sekoaa täysin. Äitini taas saa slaagin, jos ei näe lastani vähintään kerran viikossa. Nyt lapseni on jo kouluikäinen, joten saa päättää milloin näkee mummoa. Muut kohdat pätee molempiin. Eniten molemmissa ärsyttää sen lapsen omiminen ja hirveä tarve päästä päättämään ja pätemään lapseen liittyvissä asioissa. Hei, haloo! Teidän aika äiteinä oli jo, nyt on minun vuoro.
Onneksi tehtiin lapsi ensimmäisenä, joten anoppi rauhoittui meidän suhteen, kun sisaruksille tuli lapsia ja me saimme vain yhden. Äitini taas sekoilee tuossa ympärillä edelleen.
Eli sinä näet tämän kilpailuna ja nyt on sun vuoro? 😬
En vaan toivoisin saavani olla äiti rauhassa ilman, että joku on koko ajan hyppimässä varpaille ja kuvittelemassa, että lapsen asiat ovat heidän päätettävissään.
No tuskin he näin kuvittelee, se on sun päässäsi.
Sä olet/susta tulee varmasti ihana anoppi
Toivottavasti, ainakin hyvän mallin olen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Isovanhemmat ei ole mitään tungettelevia vieraita vaan perhettä. Jos anoppisi istuisi ja odottaisi valmista, valittaisit ettei hän koskaan tee mitään, ei auta ja luulee olevansa hotellissa.
Mites sun ystävyyssuhteet? Hekin tungettelevia vieraita, joiden pitää tietää paikkansa sun alla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Minun äitini yritti syöttää siskon 9kk vanhalle vauvalle pipareita ja ties mitä herkkuja viime jouluna. Menin väliin kysymään, että onko tuohon lupa, kun sisko ei nähnyt tilannetta. Äiti vaan naureskeli, että on sitä ennenkin annettu ja tunki piparinmuruja lisää vauvan suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Minun äitini yritti syöttää siskon 9kk vanhalle vauvalle pipareita ja ties mitä herkkuja viime jouluna. Menin väliin kysymään, että onko tuohon lupa, kun sisko ei nähnyt tilannetta. Äiti vaan naureskeli, että on sitä ennenkin annettu ja tunki piparinmuruja lisää vauvan suuhun.
Kuoliko se niihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Minun äitini yritti syöttää siskon 9kk vanhalle vauvalle pipareita ja ties mitä herkkuja viime jouluna. Menin väliin kysymään, että onko tuohon lupa, kun sisko ei nähnyt tilannetta. Äiti vaan naureskeli, että on sitä ennenkin annettu ja tunki piparinmuruja lisää vauvan suuhun.
Kuoliko se niihin?
Ihan sama vaikka anopin koiralle syöttäisi suklaata, ei se siihen kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Isovanhemmat ei ole mitään tungettelevia vieraita vaan perhettä. Jos anoppisi istuisi ja odottaisi valmista, valittaisit ettei hän koskaan tee mitään, ei auta ja luulee olevansa hotellissa.
Mites sun ystävyyssuhteet? Hekin tungettelevia vieraita, joiden pitää tietää paikkansa sun alla?
He ovat sukulaisia, eivät perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Minun äitini yritti syöttää siskon 9kk vanhalle vauvalle pipareita ja ties mitä herkkuja viime jouluna. Menin väliin kysymään, että onko tuohon lupa, kun sisko ei nähnyt tilannetta. Äiti vaan naureskeli, että on sitä ennenkin annettu ja tunki piparinmuruja lisää vauvan suuhun.
Kuoliko se niihin?
Ihan sama vaikka anopin koiralle syöttäisi suklaata, ei se siihen kuole.
No koira saattaa jopa kuolla, 9kk vauva ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Minun äitini yritti syöttää siskon 9kk vanhalle vauvalle pipareita ja ties mitä herkkuja viime jouluna. Menin väliin kysymään, että onko tuohon lupa, kun sisko ei nähnyt tilannetta. Äiti vaan naureskeli, että on sitä ennenkin annettu ja tunki piparinmuruja lisää vauvan suuhun.
Kuoliko se niihin?
Niin, me koimme juurikin lapsuuden, jossa riitti että säilyi joten kuten hengissä. Nykyään tuo ei riitä vanhemmuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Isovanhemmat ei ole mitään tungettelevia vieraita vaan perhettä. Jos anoppisi istuisi ja odottaisi valmista, valittaisit ettei hän koskaan tee mitään, ei auta ja luulee olevansa hotellissa.
Mites sun ystävyyssuhteet? Hekin tungettelevia vieraita, joiden pitää tietää paikkansa sun alla?
He ovat sukulaisia, eivät perhettä.
Kyllä he on (laajennettua) perhettä. Töistäkin saa vapaata heidän hautajaisiin, sukulaisten ei.
Eli nytkö haukutaan jo ne lapsetkin kun ei saada tahtoaan läpi? Tuoko on sitä "hyvää tarkoittamista" ja "ehdotonta rakkautta"? Noin nopeasti karisi...